Jokin aika sitten kerrottiin veneellä liikkuneesta miehestä, joka pudotteli vanhoja pressuja mereen. Osui virkavalta paikalle ja sakotti. En viitsi edes kirjoittaa, mitä kirosanojen lisäksi nousee mieleen. Pelkään vain, että tämä idiootti ei ole ainoa ja pressut ainoita veteen joutuvia roskia.
Itämeri on meidän pieni, sympaattinen ja monella tavalla hieno kotimeremme. Nyt se on nuhainen, mutta toipumassa. Samoin sisäjärvet usein juomakelpoisine vesineen ovat melko harvinainen aarre. Omia kotivesiä nekin niin veneilijöille kuin muillekin. Eipä se yksi roskapussi heti missään näy ja kaikkea tuhoa. Toisaalta yksi viaton tupakantumppi voi ahvenen kitusissa tappaa kalan.
Me veneihmiset voisimme ottaa kotimme puhtauden vakavasti omaksi asiaksemme. Isommat toimet ovat oma tärkeä asiansa, mutta jokapäiväinen roskaamattomuus on tärkeä sekin. Tässä ei voi olla liian niuho. Järveen tai mereen ei vain tule päästää yhtään ainutta vähäistäkään roskaa. Ei ole ylivoimaisen suuri vaiva sekään, että noukkii ylös siellä jo lilluvan muovikassin tai mitä nyt sattuikaan lillumaan.
Hyvää hellekesää upeilla vesillämme!
Itämeri on meidän pieni, sympaattinen ja monella tavalla hieno kotimeremme. Nyt se on nuhainen, mutta toipumassa. Samoin sisäjärvet usein juomakelpoisine vesineen ovat melko harvinainen aarre. Omia kotivesiä nekin niin veneilijöille kuin muillekin. Eipä se yksi roskapussi heti missään näy ja kaikkea tuhoa. Toisaalta yksi viaton tupakantumppi voi ahvenen kitusissa tappaa kalan.
Me veneihmiset voisimme ottaa kotimme puhtauden vakavasti omaksi asiaksemme. Isommat toimet ovat oma tärkeä asiansa, mutta jokapäiväinen roskaamattomuus on tärkeä sekin. Tässä ei voi olla liian niuho. Järveen tai mereen ei vain tule päästää yhtään ainutta vähäistäkään roskaa. Ei ole ylivoimaisen suuri vaiva sekään, että noukkii ylös siellä jo lilluvan muovikassin tai mitä nyt sattuikaan lillumaan.
Hyvää hellekesää upeilla vesillämme!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vanhemmat veneilijät varmaan muistaa 80-luvulta Jukka Ojarannan myrkkytynnyri upotukset Dragsfjärdin ulkopuolella. Taisi nyt jo edesmennyt Ojaranta saada vankeustuomion tempustaan!
Kannattaa lukea Ojarannan kirja "johan myrkyn lykkäs" on meinaan hyvä kirja, jossa Jukka kertoo tapahtumien kulusta.
https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=981156
Veneilen saaristomaisemissa. Siihen liittyy usein rantautuminen saariin ja tutustuminen niihin varusteina kamera, eväsreppu ja tyhjä muovikassi. Paluureissussa on usein muovikassi täynnä - omien eväsjätteiden lisäksi rannnoilta ja maastostakin löytyneet muovijätteet.
Ihailtava asenne. Olisihan se hienoa, jos me muutkin tekisimme samoin. Itse ainakin pidän huolen omista jätteistäni - joskus kerään myös toisten jättämiäkin.
Ikävä kyllä iän mukana tulee kyynisyys kuvaan mukaan ja ajatukset valtaa tunne, ettei meillä eikä meidän lapsillamme ole tulevaisuutta tässä maailmassa.
Nuorempana maailmankuvani oli erittäin musta-valkoinen ja vahva usko siihen, että tekniikan kehittyminen auttaan korjaamaan tehdyt virheet.
Näkisin että yhteiskunnan tulisi järjestää entistä parempaa valvontaa ympäristön varjeluun ja resusseja koulutukseen sekä valistukseen.
Pyrin aina ottamaan saaresta muoviroskat. Viimeksi eilen lensi roskiin 4 muovipulloa ja yksi kolhiintunut alumiinitölkki jotka heiteltiin veneeseen ulkosaaresta. Joku on jaksanut ne veneeksensä kantaa mutta ei välttämättä heittänyt itse pois, tavaraa myös putoaa tai lentää tuulen mukana.
Viimeksi tarttui mukaan äyskäriksi sahattu mehukattipuollon puolikas. Jäi mietityttämään että missä olosuhteissa se oli lentänyt mereen...hukkuvasta veneestä...
En heitä roskia veteen
Ennen muinoin saaristossa asuvat upottivat mereen kaikkea mahdollista jätettä. Syy oli yksinkertaisesti se että ei ollut jätekeräyksiä ja jätteiden kuskaaminen mantereelle oli käytännössä mahdotonta, merimatka oli pitkä ja veneet hitaita ja pieniä. Autoja tai ajokortteja oli aniharvalla.
Itse muistan hyvin että vielä 80-luvulla saaressa sanomalehtiä sidottiin narulla pinkaksi ja pari kiveä kiinni. Sitten käytiin veneajelulla ja lehdet mereen. Jäteöjyistä päästiin eroon kaatamalla metsään tai sitten kanistereissa kiven kanssa meren pohjaan. Se oli normi touhua ennen muinoin.
Silloin oli. Ja luontonkesti sen aika pitkään. Olen joskus itsekin pudotellut rautatavaraa mereen, mm puhkirtuostuneita rautatynnnyreiyä (puhtaita) mutta niistä tuskin haittaa olikaan. Muistan myös että jotkut jättinakut metsään ja jäteöljyt maahan. Tosin autoja oli kyllä.vain murto-osa nykyisestä. Muovin kertyminen on ihan uusi ongelma.
50-60 luvulla jos kaatoi öljyä maahan tai mereen, sen voi vielä pistää ajan tavan piikkiin. Mutta jos 80-luvulla on sotkenut luontoa öljyllä, on yksinkertaisesti täysi idiootti. Sama esim. akkujen laita, jos vene kuljettaa ihmisen, kyllä se kuljettaa akunkin. Jäteöljyn dumppaaminen mereen oli kyllä rikos jo 80-luvulla. Sitäpaitsi sen voi helposti polttaa, miksi ihmeessä sitä pitäisi raahata meren pohjaan?
Muistan miten lapsena heitin meidän ensimökin hellan järveen. Samoin kun heitettiin faijan viinapulloja laiturilta järveen. Se ei tuntunut väärältä sillon.
Näin livenä, kun ruotsia höpöttelevä suomalainen naishenkilö kantaa 3-metriä pitkän ja 10cm paksun puun ja heittää sen lastensa kanssa mereen. Saaren ranta veneväylän vieressä.
Olivat omalla veneellä liikkeellä saaressa. Kävin nostamassa pois, kun lähtivät.
Näin livenä, kun savoa höpöttelevä suomalainen mieshenkilö kantaa 30-metriä pitkän ja 100cm paksun ojarummin ja heittää sen lastensa kanssa mereen. Saaren ranta veneväylän vieressä.
Olivat omalla veneellä liikkeellä saaressa. Kävin nostamassalapset pois, kun lähti.
Saavutettiinko ketjun kyllästymispiste jo näin aikaisessa vaiheessa? Olisi suonut että näinkin asiallisesta aiheesta olisimme voineet jatkaa hieman pidemmälle ilman hörhöporukan sekaantumista.
Tää on niin tätä !
Näin livenä kun ihmiset tuhlasivat luonnonvaroja huvikseen. Kun maailma oli jo kuolemassa.
On mukava lukea ihmisistä, jotka keräävät toistenkin roskia. Jos tuhat veneilijää nappaa edes yhden roskan, se alkaa jo näkyä. Yksittäinen teko voi tuntua vähältä, mutta siinä on sama kuin liikenteessä. Pyöristä ei jää mitään jälkeä asvalttiin, kuitenkin vuoden kuluttua lauma-ajajien ajolinja näkyy syvinä urina. Kyllä se kannattaa huolehtia. Palkintona voi olla, että saa ylpeillä roskattomista vesistä ja rannoista.
Jotenkin+tyhjältä+tuntuu,+vaikka+pitäisi+olla+ylpeä.+Olen+ikäni+kuulunut+tuohon+roskien+kerääjäryhmään.
Kaikkea maailmanparannusta ja mm. äänestämistä koskee se että jokaiselle on annettu vain oma äänensä. Aion kuitenkin jatkossakin liputtaa luonnonsuojelun puolesta: toki minullakin on hiilijalanjälki mutta ei se kaikkein suurin. Olen tehnyt viisaan naimakaupan: rouvani aloitti tuon :tuo saaresta enemmän roskaa kuin veit"-kampanjan. Pyrin aina noudattamaan sitä.
Terveiset Kalajoen hiekoilta. Ollut mahtava uimakesä joka jatkuu vielä pitkään. Lapset on se "tyhjä taulu" johon me vanhemmat piirrämme omat asenteemme. Aina kun käydään rannalla, jos hietikosta löytyy lasinpala mihin jalan voisi satuttaa, se laitetaan maastoon paikkaan mistä ei ole vahinkoa tai lähimpään roskakoriin. Samoin muovit ja roskat, jos niitä löytyy vakiuimapaikalta, kerätään pois. Mielenkiintoista ollut tänä kesänä että paikka missä käymme, leirintäalueen ulkopuolella, ei ole ollut pahemmin roskia...
Kyllä se on totta, että omille lapsille valistustyö on tärkeintä. Ikävä juttu on se, että vain harvoilla lapsilla on sellaiset vanhemmat, jotka kykenevät tuota oppia antamaan.
Saadaksemme viestin laajemmille piireille, olisi kouluihin saatava ympäristön huolehtimisesta ja ylläpidosta asiaan kuuluva ohjelma.
Viimeaikaisten huolestuttavien uutisten viesti merien roskautumisesta tulisi käynnistää maailmanlaajuiset toimenpiteet meriluonnon suojelemiseksi.
Nyt alkaa olla ympäristötuhon kellossa viimeiset minuutit menossa (vert. kylmän sodan atomituhokello).
Pienistä puroista ne suuretkin joet kasvavat, joten voisi kuvitella että tässä roskaongelmassakin pienillä teoilla voisi olla selvästi näkyvät vaikutuksest, kunhan vain suuret joukot saataisiin mukaan niitä tekemään.
Tärkeintä on että emme menetä toivoamme, vaan yritämme parantaa tapojamme yhdessä - päämääränä puhdas ympäristö.