Topi ja Trina, sain aiheen teiltä, tässä muutamia hetkiä sanoilla maalattuna, "sieltä vanhainkodista."
" Huomenta. Kylläpäs nukuinkin hyvin, nyt on niin pirteä…"
" Jaa, nukuit hyvin, mistä nuo pussit silmies alle tuli, ei näytä nukkuneelta tuo naamavärkkisi."
" Heikkikin pysyi huoneessaan koko yön, kyllä se siellä jotain kalusteita siirteli. Kuului joku käyvän kehoittamassa petille menemään,"
" Minäkö kalusteita siirtelin, näytä toteen. Kaikki on samalla paikalla kuin eilenkin, sinä se huseerasit koko yön, ei hiljaista hetkeä ennen aamua."
" Älä nyt Kustaa, minä tulen ja annan pusun sinulle, muisk, näin ikkään ."
" Varo vain tulemasta samalle puolelle pöytää…, sun pusus, kuka niistä huolii. "
" Tuo Iita se on aina hiljaa, mikä höperö sekin lienee, tuijottaa vain eikä sano mitään."
" Kuuleppas Matti, Iita taitaa olla meistä kaikkein järkevin.."
" Jaa järkevä? Kun se viimeksi minulle vastasi, ei se järkevää puhetta ollut."
" Mitäs kysyit, päivämäärääkö, sen sinä kysyt joka aamu."
" Veroista kyselin, Iita vastasi että; - siltä ne ottaa jolla on, - mitä järkeä siinäkin oli."
" Taisi olla vastaajalla enemmän järkeä kuin kysyjällä! Älä sinä menen Iitalta kyselemään.."
" On sinulla Kaisa kaunis kampaus, nyt sinä olet nuortunut ja kaunistunut. Onko tuo pusero uusi, sopii sinulle."
" Kiitoksia, tytär käytti minua kampaajalla ja ostimme samalla tämän puseron. Alennusmyynnistä vain."
" Kuuletkos Heikki, tuolla ne akat taas kehuu toisiaan. Mokomat ryppynaamat, mitä sillä on väliä mikä nuttura on milläkin lailla, katsoisivat peiliin…."
" No mutta Matti, taas sinä olet jostain vihainen. Nättihän tuo Kaisa, tekis mieli ihan kopata kainaloon."
" Mene sinä vain akkojen perässä, sehän on elämäsi tarkoitus ollutkin, juosta hameen perässä ja puhua mukavia. Mitä siitä olet voittanut, pelkkiä murheita…, koko akkain sukukunta."
" Täällä olis aamupala katettuna: Tänään onkin ruispuuro, emännät ovat sen keittäneet, koska sitä niin toivottiin."
" Sitä minä en suuhuni laita, kaikesta sitä joutuu maksamaan, olispa edes kunnon ruokaa. "
" Älähän nyt huuda, kyllä se syötäväksi kelpaa, eikä sitä ole pakko ottaa, onhan pöydässä paljon muutakin."
" Minäkö huusin, laita kuulolaittees pienemmälle:"
" Saako sitä kahvia tänä aamuna, vai päivälläkö se vasta keitetään, johan on hitaat kiireet".
" Eikös vain maistu kuin kotona keitetyltä, tämä puuro, kunnon voisilmä ja siitä nauttii, ei sitä ennen voita saanut…"
" Kissanrasvaa se on mitä voiksi luulet, ei ne voita meille anna, margariinia, sitä kevyttä, ettei paino nouse."
" No kyllä sinullakin tuota painoa on, älä valita. Voisit kyllä muutenkin liikkua kuin huoneesta ruokapöytään ja sohvalle…"
" Joo. Tiedä mihin tuo sohvakin siirtyisi jos ei Mari sitä päivät pitkät paikallaan pitäisi, maata retkottaa siinä, kun ei viitsi huoneeseensa kävellä…"
"… ja sitten valittaa kun ei voita anneta…"
" Enhän minä voita pyytänyt, totesin vain että sitä kevyt…."
" Vielä peruu puheitaan, juuri valitti että eivät lihomaan päästä, rasvoilla."
" Ottakaahan hyvä asento niillä istuimilla. Paikallinen teatteriseurue on tullut meitä viihdyttämään esityksellään. Toivon että nautitte…
" Jaa, mitä meille tarjotaan… onko pullaa kans?
".. esityksestä. Se kestää vajaan tunnin. Jos tuntuu että …"
" Onko se Heikki taas järjestäny tuon lauman tänne, mitä ne nyky näyttelijät osaa, olis edes Severi Suhonen haitareineen.."
" Niin, jos tuntuu vaikealta istua paikoillaan, voi nousta ja liikkua välillä, jos ei häiritse toisten katselemis rauhaa. Hyvää teatteri…"
" Että teatteria, jos ei parempaa ole tarjolla, tämä riittää…" ja Matti poistuu.
" Oli se kiva näytös, ihan kippurassa nauroin… Se kun poika neuvoi tietä sille ulkolaiselle. Ei ymmärtäneet toisiaan, ei vaikka poika kuinka selitti ja näytti… Iita sille jo huusi, että; - piirrä paperille kartta, sen se ainakin ymmärtää.- ja kyllä siinä pasmat sekos näyttelijöiltä, nekin nauroivat…"
" Ja vielä se kun Matti tuli takaisin, eipäs malttanut maata ruokaperäsiään, tänne tuli ja se vielä kun sekin meni tuonne sekaan, muka auttamaan sitä poikaa, kielimies… vaan pois laittoivat.."
" ……..
jatkuuko…
" Huomenta. Kylläpäs nukuinkin hyvin, nyt on niin pirteä…"
" Jaa, nukuit hyvin, mistä nuo pussit silmies alle tuli, ei näytä nukkuneelta tuo naamavärkkisi."
" Heikkikin pysyi huoneessaan koko yön, kyllä se siellä jotain kalusteita siirteli. Kuului joku käyvän kehoittamassa petille menemään,"
" Minäkö kalusteita siirtelin, näytä toteen. Kaikki on samalla paikalla kuin eilenkin, sinä se huseerasit koko yön, ei hiljaista hetkeä ennen aamua."
" Älä nyt Kustaa, minä tulen ja annan pusun sinulle, muisk, näin ikkään ."
" Varo vain tulemasta samalle puolelle pöytää…, sun pusus, kuka niistä huolii. "
" Tuo Iita se on aina hiljaa, mikä höperö sekin lienee, tuijottaa vain eikä sano mitään."
" Kuuleppas Matti, Iita taitaa olla meistä kaikkein järkevin.."
" Jaa järkevä? Kun se viimeksi minulle vastasi, ei se järkevää puhetta ollut."
" Mitäs kysyit, päivämäärääkö, sen sinä kysyt joka aamu."
" Veroista kyselin, Iita vastasi että; - siltä ne ottaa jolla on, - mitä järkeä siinäkin oli."
" Taisi olla vastaajalla enemmän järkeä kuin kysyjällä! Älä sinä menen Iitalta kyselemään.."
" On sinulla Kaisa kaunis kampaus, nyt sinä olet nuortunut ja kaunistunut. Onko tuo pusero uusi, sopii sinulle."
" Kiitoksia, tytär käytti minua kampaajalla ja ostimme samalla tämän puseron. Alennusmyynnistä vain."
" Kuuletkos Heikki, tuolla ne akat taas kehuu toisiaan. Mokomat ryppynaamat, mitä sillä on väliä mikä nuttura on milläkin lailla, katsoisivat peiliin…."
" No mutta Matti, taas sinä olet jostain vihainen. Nättihän tuo Kaisa, tekis mieli ihan kopata kainaloon."
" Mene sinä vain akkojen perässä, sehän on elämäsi tarkoitus ollutkin, juosta hameen perässä ja puhua mukavia. Mitä siitä olet voittanut, pelkkiä murheita…, koko akkain sukukunta."
" Täällä olis aamupala katettuna: Tänään onkin ruispuuro, emännät ovat sen keittäneet, koska sitä niin toivottiin."
" Sitä minä en suuhuni laita, kaikesta sitä joutuu maksamaan, olispa edes kunnon ruokaa. "
" Älähän nyt huuda, kyllä se syötäväksi kelpaa, eikä sitä ole pakko ottaa, onhan pöydässä paljon muutakin."
" Minäkö huusin, laita kuulolaittees pienemmälle:"
" Saako sitä kahvia tänä aamuna, vai päivälläkö se vasta keitetään, johan on hitaat kiireet".
" Eikös vain maistu kuin kotona keitetyltä, tämä puuro, kunnon voisilmä ja siitä nauttii, ei sitä ennen voita saanut…"
" Kissanrasvaa se on mitä voiksi luulet, ei ne voita meille anna, margariinia, sitä kevyttä, ettei paino nouse."
" No kyllä sinullakin tuota painoa on, älä valita. Voisit kyllä muutenkin liikkua kuin huoneesta ruokapöytään ja sohvalle…"
" Joo. Tiedä mihin tuo sohvakin siirtyisi jos ei Mari sitä päivät pitkät paikallaan pitäisi, maata retkottaa siinä, kun ei viitsi huoneeseensa kävellä…"
"… ja sitten valittaa kun ei voita anneta…"
" Enhän minä voita pyytänyt, totesin vain että sitä kevyt…."
" Vielä peruu puheitaan, juuri valitti että eivät lihomaan päästä, rasvoilla."
" Ottakaahan hyvä asento niillä istuimilla. Paikallinen teatteriseurue on tullut meitä viihdyttämään esityksellään. Toivon että nautitte…
" Jaa, mitä meille tarjotaan… onko pullaa kans?
".. esityksestä. Se kestää vajaan tunnin. Jos tuntuu että …"
" Onko se Heikki taas järjestäny tuon lauman tänne, mitä ne nyky näyttelijät osaa, olis edes Severi Suhonen haitareineen.."
" Niin, jos tuntuu vaikealta istua paikoillaan, voi nousta ja liikkua välillä, jos ei häiritse toisten katselemis rauhaa. Hyvää teatteri…"
" Että teatteria, jos ei parempaa ole tarjolla, tämä riittää…" ja Matti poistuu.
" Oli se kiva näytös, ihan kippurassa nauroin… Se kun poika neuvoi tietä sille ulkolaiselle. Ei ymmärtäneet toisiaan, ei vaikka poika kuinka selitti ja näytti… Iita sille jo huusi, että; - piirrä paperille kartta, sen se ainakin ymmärtää.- ja kyllä siinä pasmat sekos näyttelijöiltä, nekin nauroivat…"
" Ja vielä se kun Matti tuli takaisin, eipäs malttanut maata ruokaperäsiään, tänne tuli ja se vielä kun sekin meni tuonne sekaan, muka auttamaan sitä poikaa, kielimies… vaan pois laittoivat.."
" ……..
jatkuuko…
Vastaukset 15
Vanhimmat
Äitini oli ihana ihminen, aina myönteinen ja viisas. Vuosien kuluessa kaventui ja kaventui. Lopun edeltävät ajat oli juuri noin. Ei ollut muuta kuin milloin tulee ruoka, milloin kahvi, naapurihuoneissa asui inhottavia ihmisiä.
Kai se on monilla meistä edessä, jos elämme vielä jonkun aikaa, ei edes kauheen pitkään.
En tiedä miten itse voisimme siihen vaikuttaa.
Mutta tuollaistahan se alkaa olla elämä tässä iässä itsekullakin.
Mieheni on aika tarkka ja täsmällinen kaikissa tapahtumissa, minä en niinkään välitä, vaikka kai pitäisi.
Aamuisin ensin amukahvi, aamupäivisin ateriat, sitten päivänokoset, iltapäivällä kahvi, ja illalla iltapalaa ja teemuki painikkeeksi.
Keskiviikkoisin ja lauantaisin saunanlämmitys k:lo 15. 00, siitä ei saa tinkiä milläänmuotoa.
Tuo saunalämmitys on perinnettä siitä kun lapsilla oli menoa niin sauna piti lämmittää aikaisin.
Itse olen aika huithapeli, voisin mennä saunaan vaikka maanantaisin, ja syöminenkin joskus sattuu yöllä kun ei nukuta.
En tarkoita ettei säännöllisyys olisi hyvä asia (mieheni on paljon terveempi kuin minä)
meinaan vain , jos ei harrastuksia mitään ole niin "höpinäksihän" se elämä tahtoo meikäläisellä mennä.
Olisi kyllä mukavampaa höpistä jos olisi muitakin höpisijöitä kun me kahdestaan.
Seuran puutteessahan minä täälläkin kirjoittelen ja höpisen.
hieno teatteriesitys.
Hyvät vuoropuhelut oletkin jaksanut printata.
Eipä tuohon ole paljon jatkamista. Tulihan
siinä niin hyvin esitettyä meidän ikäihmisten
keskustelutyyli.
Meillä täällä kotona keskustelemme tärkeimmät
asiat iltamyöhään sängyssä.
Minä kun bruukkaan istua yläkerrassa ja mie-
heni asustaa alakerrassa.
Joskus jotain huudellaan toisillemme, mutta har-
vakseltaan.
Eri maku on meillä televisio-ohjelmien kanssa.
Siksi onkin tämä meidän tapamme oikein hyvä,
riitaa ei tule.
Onpas hauska katsoa, kuka tulee jatkamaan
vuoropuhelua.
Jatkaminen tuohon vuoropuheluun ei ole tarpeen.
Tarkoitukseni olikin kuvailla hetken tapahtumia vanhusten päivästä.
Näillä palstoilla tapahtuva vuoropuhelu oli aiheen antajana, sillä emme me täällä sivuilla, vuoropuheluinemme, aina tavoita yksimielisyyttä.
Asioissa on aina kaksi puolta, näemme ne joko myönteisenä tai kielteisenä, kuten vuoropuheluni "vanhukset".
Aikomukseni oli kysyä, näinkö jatkuu nämä meidänkin keskustelumme täällä palstoilla? Opimmeko hyväksymään toinen toisemme mielipiteet, vai jatkammeko aina siitä mihin toinen lopetti?
Riitojahan voi jatkaa loputtomiin, viisain on se joka ensiksi jättää sanomatta vastaan.
Jos me opimme ohittamaan pahaa mieltä aiheuttavat lauseet, olemme voittaneet ainakin oman "vanhan aatamimme", joka on meidän nurja puolemme.
Oikein hämmästelee ikäihmisten kerhoissa mistä siellä turinoidaan. Lapsista ja lastenlapsista mahdollisesti lastenlastenlapsista.He ovat tärkeä osa elämää ja heissä elämämme jatkuu geeniperiminä.Välttämättä muut eivät ole kiinnostuneita mitä meidän siippa tai lapsi on tehnyt.
Sitten mitä olen tehnyt ruokaa, missä on tarjouksia
sairauksista, miten avio-,tai avosiippa on ihana tai ei. Kuolleista sieluista- huh, huh nämä aiheet.
Kun yrittää keskustelua jostakin muusta, hymähdetään mikä tuokin luulee olevansa.
Sinkut siinä istuvat naama nyreänä, ei ihme.
Miten kummalla saisi keskustelua aikaan joistakin muista aiheista - neuvokaa ihmeessä.
Onko kuviot fiksoituneet oman itsen ympärille.
yritetty on joskus muutakin,ei kiinnosta,tai sitten tulee näitä ,jotka vitsikkäinä tokaisevat ,tyrkkivät omia törkeitä lausahduksiaan.
Täällä on kiinnostusta ivata mielekästä ketjun aloittajaa ,lyödä asia mitättömäksi, mollata kirjoittajia.
Miksi ei todella vastata viestiin,tuoda oma mielipide ja katsoa tuleeko asiallista jatkoa.
Tälläistä kannatan.
varsinkin naispuolisille ikäihmisille. Perhe on ollut ja kenties on edelleen ainoa "ympäristö", jonka piiristä ammennetaan itselle ja toisten tapaamisissa sitten myös muille. Samalla lailla ajattelevat viihtyvät keskenään.
Tilaisuuksien järjestäjien tehtävänä olisi mielestäni järjestää muunlaista ohjelmaa tai muuten ohjailla keskusteluja, jotta ne viriäisivät yleismaallisemmiksi, jolloin "toisin" ajattelijatkin voisivat osallistua.
sieltä saatte asiatietoa,eikä niitä tarvitse tänne toistaa
Olen vieraillut monien vanhusten luona, käynyt vanhainkodeissa ja palvelutaloissa elämänsä viimeisiä aikoja viettävien luona, ja ilokseni voin todeta, että, vaikka siellä muistellaan paljon vanhoja aikoja, puhutaan menneistä elämän tovereista, lapsuuden ystävistä ja omista vanhemmistakin, otetaan siellä toki kantaa nykypäivänkin asioihin.
Politiikka, eduskunnan päätökset eläkeläisiä koskevissa asioissa, terveyskeskusten tarjoamat palvelut, vammaispalvelut ja mahdollisuus liikkua paikasta toiseen vielä huonompi kuntoisenakin.
Eläkkeistä tehdyt leikkaukset, yhteensovittamiset ja kotipalveluiden maksut, sekä niiden laatu, kaikki asioita joita meidänkin olisi syytä miettiä.
Kuinka me, vanheneva väestö, emme kykene saamaan yhteisiä voimia kokoon puolustaaksemme pienellä eläkkeellä toimeentuleville " sisarillemme ja veljillemme" edes minimipalkan suuruista eläkettä.
Useilla lääkekulut vievät suurimman osan eläkkeestä. Vaikka oma eläke tuntuisi riittävän, siihen olisimme tyytyväisiä, monella ei niin ole.
On monia yhteiskunassamme tehtyjä päätöksiä, jotka vaikuttavat jokaisen elämään, terveydenhoitomenot kasvavat, kotihoidon kustannukset kasvavat, henkilöstöllä on yhä vähemmän aikaa asiakkaalle, joka voi ilman hänen käyntejänsä viettää asunnossaan vuorokaudenkin ihan yksin.
Näitä, ja monia muita aiheita on, joista voisimme yhteisesti keskustella, kertoa kokemuksia ja voimamme kooten lähestyä päättäjiä ehdotuksillamme.
Mutta, se mutta, ei niiden keskuteluiden tarvitse venyä aiheettomasti satoja viestejä sisältäviksi ketjuiksi. Lyhyemminkin, asiallisesta ko. asiaa monilta eri haaroilta lähestyen, voisimme saada mielenkiintoisia aiheita pohdittavaksemme.
Kun sivuilla vierailette, kirjoittakaa aloitus aiheesta joka tuntuu tärkeältä. Kyllä muut tulevat mukaan.
Innolla odottelen uusia aiheita; mikä mieltäsi painaa, kerro se, anna jutun juuri.
Lehdissä on tosiaan paljon sanomaa ja asiaa, niistä löytyy monenmoista tietoa.
Tuokin järkyttävä tsunamin aiheuttava tuho, sekin oli lehtien palstoilla ja televisiossa vaikka kuinka kauan, ja on vieläkin.
Samoin kaikki suurimmat uutistapahtumat löytää lehtien sivuilta ja televisiosta, kuten Lipposen katkennut kylkiluukin.
Mutta meidän henkilökohtaisia juttujamme ja huoliamme ei sieltä löydä, ei lehtien sivuilta eikä muistakaan tiedotusvälineistä.
Senpä vuoksi nämä palstat ovat juuri meidän omien asioiden julkituomiseen sopivia paikkoja.
Käyttäytydytään siivosti ja jutellaan siitä mikä mieltä painaa.
Enkä usko että toiset kirjoittajat ovat niitä keskustelujen aiheita täälläkään, vaan jokaisen mieltä painavat ajatukset joita kukin haluamme täällä julki tuoda.
meille tietoa, kyllä. Näin myös TV. Niistä jotkut aiheet saattavat silti meidän keskuudessamme myös keskusteluttaa, puolesta ja vastaan. Jos näin haluamme.
on täällä yritetty keskustella,mut sitten tulee joku aina pilaamaan ja sanomaan ettei tää ole mikään valituspalsta,tai ainakin sinne päin on annettu ymmärtää,ettei täällä suvaita moista kerrontaa.Sanokaa hyvät oikein kirjoittajat ja kirjoitusten morkkaajat,mitä täällä hyväksytään,kaikkea on koetettu,myös näitä kirjarin luettelemia asioita.
Ehdotit paljon hyviä keskustelun aiheita.
Itse kuitenkin hiljaisena ja arkana ihmisenä en ole koskaan nuorempanakaan osallistunut yhteiskunnallisten asioitten hoitoon.
Olen aina ollut sitä mieltä että kotiasiat on hoidettava ensin kuntoon ja senjälkeen vasta mennään ajamaan noita "suuria" asioita.
Ja koska työssäkäyminen ja kodin hoito veivät kaikki liikenevät aikani, en koskaan puuttunut yleisiin asioihin.
Nyt vanhempana olen päätellyt niinkin tyhmästi, että olen oman työosuuteni tehnyt ja teen vain sitä mikä milloinkin kiinnostaa.
Olen kuvitellut niinkin , koska aiemmin nuorempana en ole toisten asioita hoitanut, en niitä enäänkään osaa hoitaa.
Siksipä , ainakaan minä, en osaa noista yleisistä asioista mitään keskustelua synnyttää.
Ja jos täällä julkisella paikalla yrittäisin omia mielipiteitäni vakavammista aiheista ilmaista, ei tapahdu muuta kuin joudun muiden viisaampien hampaisiin.
Mutta voisivatpa sellaiset joita nämä yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, kokeilla
kuinka niihin jatkoa täällä syntyy.
Huomaan ainakin monella olevan haluja asiallisiin keskusteluihin.
lisäisin, että kaikenlaisia ketjuja availlen, mutta asiallisesti ja leppoisasti keskustellen.
mistä voisi keskustella ja siksi aloitteita voisi olla useampikin,eri aiheista.
Minä en pidä niin sanotuista julkkisten asioista ,minulle on aivan sama miten elämänsä muokkaavat.
Ehkä ihminen kaikenkaikkiaan on niin pienisieluinen,että itseään koskettavat jutut saavat lämpiämään.
Ongelmat mitkä koskettavat yhteiskunnan vähäosaisia, ympäristöasiat,vanhuksien huono vointisuus ,terveydenhoito,lasten turvattomuus,masennukset,yleensä kaikki mitkä koskettavat tätä arjenkulkijaa.
Näistä on vain tieto rajallista,se perustuu melkein omaan kokemukseen,läheltä kuultuihin ja median tietoihin.
Sitten jos suunsa vailinaisesti valjastaa,saa tuutin täydeltä tietää olevansa tyhmä,kana ja kaikkea muuta.
Tämän tietäen ,ei juuri viitsi itseään alttiiksi laittaa.
Jos voisimme joskus keskustella niin,että jokainen keskustelija saisi äänensä kuuluviin ja sitä ei mollattaisi,ehkä syntyisi keskustelua.
Helppoahan sen luulisi ,ei vastausta niin sanottuihin tyhmiin juttuihin.