Älkää jääkö jumiin tunteeseen, menkää eteenpäin

Illajatkot sulle🐈

Niin olen mennyt ja tehnyt, elänyt niin että oksat pois. Ja mitäs nyt? Sama tunne edelleen, ei se mihinkään ole kadonnut.

Minäkin haluan kertoa kaikille heille jotka "Kuvittelevat," että olisi ihastumisen tai rakastumisen kaltaisia tunteita minuun. On vain yksi elämä, tämä jäljellä oleva aika enään!
En ole koskaan ollut mikään hepsankeikka, en ravintola kukkanen tai sellainen nainen, joka pokataan tuosta noin vain yhdeksi illaksi. En ole myöskään ihastunut en rakastunut kehenkään sen kummemmin tällä hetkellä. En etsi ihmissuhdetta tällä hetkellä, koska pidän järkevänä valintana yksinelämistä koettuani monia ihmissuhde vaikeuksia ja pettymyksiä menneinä vuosina. Suhtaudun rakkauteen, tunteeseen toista ihmistä kohtaan realistisesti /vakavasti. Jos ei ole aitoutta, rehtiyttä, todellista tunnetta ja halua tutustua kaikessa rauhassa toiseen ihmiseen. Niin suhdetta on tällöin turhaa edes miettiä kanssani. Minuun ei kannata jäädä siis roikkumaan /kiinni, jos on vähän ihastumisen tunteita. En pysty antamaan mitään ihmiselle, joka puhuu satuja / joka hakee vain hetken lohtua tai huvia. Se on kaikki ja loppuelämän sitoutuminen ja minun aikataululla on todellakin painoarvoa tässä asiassa. Minua ei vain kokeilla ja heitetä sen jälkeen menemään...
Eikä tässä ole kysymys siitä, että olisin täydellinen / virheetön nainen.
Mutta sinä mies, et voi olla joku entinen elämäni virhe valinta. Tai nykyelämään kyllästynyt ukkomies, joka ei näe metsää puilta. Mies joka nyt vain sattuu kaipaamaan jotain muuta, kuin mitä elämä tarjoaa tällä hetkellä sulle.

Ei ole mitään minne mennä kaikki tiet katkaistu on vain se helvetti mikä ohjelmoitu päähän.

Minä olen yksi niistä jumiin jääneistä. tapasin kavereiden kautta erittäin mahatavan yksilön josta on erittäin vaikeata päästää irti. Aina kun ajattelen olevani parisuhteessa ajattelen sen olevan hänen kanssa. Suurin osa tästä ongelmasta johtuu siitä että näemme liian epäsäännöllisesti, että olisi ollut tilaisuutta edes tehdä mitään suhteen etenemiseksi. Muun lainen lähestyminen tuntuisi lähinnä stalkkaukselta (tiedän hänen työpaikkansa mutta en tiedä hänen osoitettaan tai puhelinnumeroa koska niitä ei löydy numeropalveluista). Näimme tosiamme viimeksi kaksi vuotta sitten ja aina tapaamisen yhteydessä on se juttu että ei tiedä onko toinen vielä kiinnostunut ja viimeiselläkin tapaamikerralla oli sellaista sähköä ilmassa mitä en koskaan koe toisten ihmisten kanssa. Ongelma mikä tästä kaikesta seuraa on se että se asettaa riman hieman liian korkealle kaikille muille ehdokkaille. Olen odottanut todella kauan tietoa siitä että hän viimein seurustelisi jotta voisin siirtyä itse eteenpäin elämässä "realistisimpiin" vaihtoehtoihin, mutta tuntuu todella vaikealta lopulta luopua siitä jonka uskoo olevan se oikea raukkaus.