Mihin olisit valmis?

Kuskaamaan häntä koko päivän ja yön paikasta toiseen ja varmistaa, että hän pääsee turvallisesti kotiin nukkumaan. Samalla katsoa vierestä kun hän rakastaa toista ja antaa hänen rakastaa sitä toista.
Hänen takiaan tekisin melkein mitä vaan vaikka se aina sattuu itseen. Aina kun hän jotain tarvitsee olen häntä varten.

Elämäntapoja kyllä. Se ei kyllä olisi kovinkaan vaikeeta.

Ei nykyisin pitäisi muuttaa elämäntapojaan toisen hyväksi. Hyvinkin erilaiset ihmiset voivat elää keskenään kunhan joitakin yhteisesti sovittuja sääntöjä noudatetaan. Esimerkiksi nukkuminen on tärkeää ja jos on erilainen nukkumarytmi niin toinen ei saa rymytä olkkarissa niinkuin norsu. Vielä vähemmän bilettää. Huoneilman raikkaus on myös tärkeää. Jos vain toinen tupakoi niin se on tehtävä parvekkeella/ulkona. Jos naisen hammastahnatuubit ärsyttävät niin molemmilla voi olla omat. Vessanpytyn asennosta voidaan olla kahta mieltä. Miksi naiset tahtovat että se on alhaalla kun/jos miehille on kätevämpää sen oleminen ylhäällä. Ei kai se iso homma ole läväyttää se alas ennen istumista kun miehet kerran joutuvat sen nostamaan ennen asioimista?
Muuttanukin olen jo niin monta kertaa ettei se ole mikään ongelma niinkuin ei sekään että asuttaisiin erillään 🐝🐝🐞🐜🌷🌹🌸🌻

Jotenkin aattelen ettei sitä tarvitsisi muuttaa itsessään mitään dramaattista - enemmänkin opetella tekeen kompromisseja.

Aloittaisin terveellisemmän elämäntavan.

En siihen mitä siitä suhteesta seuraisi. Elämäntapamuutokset ja muut menis heittämällä ja helposti. Mutta se kaikki muu.. en ainakaan vielä ole siihen valmis.

Valmis ihan mihin vaan.

Musta valkoiseksi ei tee, sixi, ei mitään muutoksia

Eiköhän lähes kaikki täällä lupaile mitä vaan, mutta kun oikeassa elämässä pitäisi jotain tehdä niin ei saada mitään aikaiseksi. Ei kyetä edes tunteitaan kertomaan sille kaivatulleen.

Mihin tahansa.

Olemaan palstalla,

Olin valmis särkemään sydämeni tuhansia kertoja hänen vuokseen.
Ja kas vaan, tein sen taas kerran.

Aika paljoon olisin itse valmis, jos hän niin haluaisi? Puhumaan asiat. Kunhan saisin hänet edes tavoitettua joskus. On kerrottava kaikki tunteet hänelle, ketä kaipaan. Ja muutakin. En vain koskaan tiedä milloin paikan päällä? Olisipa mahdollista soittaa ja sopia, että tavattaisiin? Olen mennyt hänen luo ja toivonut, että tavoittaisin hänet. Eilinen ei,
niin toivon tämän päivän onnistuvan.

Olisin valmis muuttamaan sinne missä hän asuu, vaikka se onkin kaukana eikä mulla oo sielläpäin mitään.
En heti kuitenkaan, se ei olis järkevää.

Olisin valmis muuttamaan 100km päähän lähemmäksi.

Olisin valmis katsomaan unohtamatta pestä hänenkin pyykit samalla kuin omani

Sitten, kun olemme kahden, kenties.
Aika näyttäköön.

Vaikka mihin.

Olisin valmis kaikkeen. Ai niin mut eihän me edes tunneta.

Vaikea sanoa, kun en vielä tiedä Minnasta mitään. Ne muutokset pitäisi olla sellaisia itsestäänselviä. Mitään väkisin tehtyjä muutoksia ei pysty pitämään kuitenkaan!

Olemaan avoimempi ja tekemään enemmän kompromisseja. Elämäntapani ovat jo suhteellisen tervellisiä, en niitä kenenkään pyynnöstä muuta epäterveellisemmiksi.

Olisin valmis kaikkeen mitä hän pyytää ja vaatii, on tässä tietenkin yksi paha ongelma...

elämä ja persoonallisuus on oikeastaan ainoa mitä on jäljellä. On helpompaa itselle kun hyväksyy itsensä ja jo eletetyn elämnsä osaksia itseään kuin että sitä pitäisi muuttua ja kokea olleensa kuin ajopuu meressä ennen toista. En tahtoisi sitä että toinen alkaisi laittaa elämääni ns kuntoon tai se olisi ehtona saaden näyttämään aiemman elämäni silkalta pelleilyltä. En tahtoisi ajautua paikkoihin joita ei koskaan ole tahtonut siksi että toinen niin vaatii/sanoo. Tottakai kunnioitus on mutta kaikki muutokset ovat lähdettävä itsestä.