Avautuminen

Kyllä se vaan pistää vituttamaan kun on tavallaan päässyt omaan tilaan nähden niin pitkälle (työpaikka ja yliopisto-opinnot) mutta tämä opiskelun loppusuora on ihan tuskataistelua. Se on niin väärin että saan opiskella alaa joka mua oikeasti kiinnostaa mutta silti on niin mahdotonta edetä, kaikki eteneminen tapahtuu ihan etanavauhtia ja koska käyn paljon töissä pysyäkseni leivässä niin niinä viikon muutamina hetkinä jolloin olis aikaa opiskelulle niin fokusoituminen tuntuu aivan helvetin vaikealta :/

Kaikki on melko ok silloin kun mun arjessa säilyy tiukka tarkka struktuuri jossa kaikki nukkumaanmeno-, heräämis-, syömis- ja liikkumisajat ja ihan kaikki muukin noudattaa vakiorytmiä ja listaan ylös ihan kaiken mitä pitää tehdä mutta kun tulee yksikin poikkeava asia kuten vaikka jotkut sukujuhlat joissa menee viikonloppu niin koko homma levähtää ja menee monta viikkoa saada se kasaan. Levähtämisellä tarkoitan sitä että ajatus harhailee niin pahasti etten saa edes yksittäistä ajatuspolkua käytyä loppuun saati tehtyä mitään järkevää. Sitten olenkin tilanteessa jossa unohdan syödä, en saa aikaiseksi siivota, jumiudun lukemaan jotsin uutisia netistä opiskelun sijaan ja haahuilen aivan epämääräisesti. Stressihän siinä kasaantuu ja sitten ahdistaa niin paljon etten saa sitäkään vähää mitään aikaan.

Olisin valmis maksamaan vaikka mitä jos saisin tämän perin kummallisen aivotoiminnan muuttumaan edes vähän paremmaksi. Meditaatio- ja hengitysharjoitukset auttaa vain hetkeksi, nikotiini vähän paremmin mutta ei sekään mikään pelastaja ole. Pää on kuin telkkari jossa 15 kanavaa tappelee siitä mikä niistä saa näkyä ja lopputulemana yksikään ei näy edes sen aikaa että kerkeisi erottaa yksittäistä repliikkiä.