Elintavat...

Kotini kuvastaa sisäistä minääni. Jos se on sotkuinen, olen epätasapainossa. Jos se on järjestyksessä, olen neuroottinen. Jos se on suloisesti siltä väliltä, olen onnellinen. Jos ryhdyn siivoamaan kellareita, se tietää jätelavan hankkimista/täyttöä/poiskuljetusta. Koska kenkävarasto koostuu parista vagabondista, on luonnollista, että vuosisiivous alkaa näin syksyä lähestyessä. On energiat kohdillaan. Sisäinen päätös on nyt valmis: aika ryhtyä toimeen. Huh, mikä jätevuori kertynyt vuosien aikaan! Vaatii varmasti kolme lavaa, eihän nykyisten lajitteluvaatimusten mukaan edes jätteen hävitys ole yksinkertaista, joten kuormaa riittää. Mutta kun karsii ja säästää vain kaikkein tärkeimmät, selviää urakasta keventynein mielin. Jätelaissa on kyllä yksi pykälä, mikä harmittavasti iski silmään, sillä oli yksi tiedote unohtunut viemättä postiin ja nyt se on jäänyt puolitiehen!! Ruoskin itseäni tästä tärkeästä unohduksesta, mutta ymmärrän, ettei törkykasan seassa voi kaikkea hallita, jos kuormaa on selvitettävä yksin. Osallistumisaktiivisuus kotipesässä on minimaalista, kun suursiivouksista ja lajittelusta on kyse. Paperipinojen läpikäynti ja vienti takkuaa ja pinot kasautuvat. Vaikka on se nyt vaan uskottava sydäntään, että kaikki järjestyy. Lavat täyttyvät ja lähtevät, postiin viedään mitä tarvii ja jos se ei ehdi enää, niin sitten luotettava, että siivissä on voimaa pyörittää koko vuosisiivous läpi. Ja onhan niissä!

Selkeys, järjestys ja kurinalaisuus pitävät järjissä, mutta joskus tulee sellaisia off-jaksoja, että ei nappaa. Ja joissain asioissa olen armottomasti tuulten riepoteltavissa, ja hyvillä mielin niin.

Olen sopivan neuroottinen. Ei mua pöly haittaa, mutta jos asunto on huonossa kunnossa niin ei kiinnosta tehdä mitään. Joskus saatan olla jopa parikin viikkoa imuroimatta, mutta kyllä pyrin joka päivä petaaman sängyn ja tiskaamaan tiskit. Kovasti kaikki tuntuu aina ihmettelevän kuinka siistiä mun luona on. Sisustuskin on minimaalista, liika tavara ahdistaa.

Suhteellisen. Kyllä sen varmaan kodistani näkee että tavarat on aika järjestyksessä joten tykkään että asiat on niin, mutta en ole mikään yli sitä vetävä.. joskus saatan jos kiire tehdä vähän sinne päin asiat, enkä vatupassilla mittaillen pilkulleen.. ja jos avaa mun asunnossa kaappeja tulee huomaan että järjestys ei koske jokaista aluetta.


Vaatekaappi ja asiakirjalaatikko on aivan kaaos yleensä. Ei löydä mitään kun kaikki on vaan myllätty. Perusilme kodissani on silti järjestys, niin on mukavampi elää ja osaan ainakin suunnilleen sanoa mistä löydän mitä haluan löytää.

Muutoissa vihaan eniten pahvilaatikoiden viidakkoa. Kompastelen niihin ja kiroilen kun aamulla menee aikaa availla laatikkoja että missä nyt on just se asia mitä tartten, siksi yleensä olenkin sellainen että uudessa asunnossa puran heti muuttoiltana kaikki tavarat laatikoista kaappeihin järjestykseen.

Muuten aamulla palaa hermot ja kolhin varpaita unisena.