Lapsuuden kesä

Oli ihanaa, kun kuumalla kivitalon rapussa oli viileätä paljaan jalan alla. Leikitkin sujuivat rapun viileydessä.

Kuka lapsuuttaan muistelee, sitä molla-maijalla pläsiin.

Paljon itikoita.
Lapsuudenkesä, pääruoka, maitopottu, uudet perunat, kauravelli/karapuuro. Silli kokonaisena, ei paha. Viinimarjat syötiin pensaista, ei niitä riittänyt talveksi. Vaemia, lakkoja, mstikoita ja puolukoita poimittiin. Lakkoja (hilloja) oli silloin enemmän.
Nauriit oli hyviä., ja porkkanat.
Harrastuksina keihäänheitto, kylän mestaruuksia ratkottaessa, otettiin kirves, volurauta ja käytiin hakemassa metsästä sopiva keihäs, kuorittiin se, ja kisa voi alkaa.
Kalastuksena oli mato-onginta, silloin oli semmoseenkin aikaa..
Jalkineina oli lättäpohjatennarit, ei sukkia, haisivat viimein kun ketunsyötit. Muista, kun sain uudet, niin pistin ne vanhat uusien laatikkoon, ja vein maantielle, ensimmäinen auto pysähtyi, ja otti saaliin mukaansa.
Radiossa soiI Iltatuulenviesti, ja vieläkin jurppii se kummallinen ihannointi Beatlesseja, O my loving, voi herravarjele, ei edes ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa.
Kulkupelinä oli polkupyörä, tuskin enää pystyssä pysyy sen kanssa.
Ei tulis mitään lapsuudenkesän kanssa.

Lähes jokaisella lapsella on ollut ja on ADHD.
Se tasaantuu iän myötä. Loittonee aikuisuudessa.
Ei kaikilla. Mutta suurin osa "paranee".

Totta vieköön en usko mihinkään diagnooseihin, tekosellaisiin.