Hannu Raittilan uusin esseekirja on ohut mutta tiivis. Täyttä timanttia. Erityisesti tuo nimijuttu kirjan keskivaiheilla. En ole lukenut Marxin Pääomaa, mutta tuskinpa minun enää tarvitseekaan. Niin herkullisesti Raittila sanoo kaiken olennaisen tästä markkinatalous-uskonnosta. Mitähän nämä Ollilat ja Wahlroosit tekisivät, jos yhtäkkiä tajuaisivat, miten tyhjän päälle ovat koko maailmankuvansa kyhänneet? Tekisivätkö harakirin vai menisivätkö luostariin?
Turha toivoa, ei ne pysty kumpaankaan, mutta hitto soikoon, lukekaa ja kommentoikaa!
Turha toivoa, ei ne pysty kumpaankaan, mutta hitto soikoon, lukekaa ja kommentoikaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi Raittila ei Marxia korvaa.
...yhtä paljon vahinkoakaan.
Helsingin Sanomissa Hannu Raittilan iskeviä kolumneja aina silloin tällöin- ovatko mukana Liikkumattomassa liikuttajassa?
Ollilasta en sano mitään, koska se että ihminen on kepu tai ex-sellainen, kertoo tyhjentävästi kaiken.
Wahlroosista sen verran, että sillä on aina ollut erittäin hyvä käsitys itsestään ja älystään. Kun Henrik Kuningas (taas yksi tyhjällä ts. osake- yms. kaupoilla rikastunut) oli huomauttanut sille, että minkä takia se ei sitten ole rikas jos se on älykäs, W. oli heti päättänyt myös ryhtyä rikkaaksi. Markkinataloushan tällaisen mahdollistaa niiden kohdalla, joiden moraali antaa periksi.
Eli: joitakin ihmisiä ajaa eteenpäin räävitön ahneus ja yleinen ihmisviha, toisia sitten taas ei.
Joka tapauksessa sait kiinnostumaan Raittilan kirjasta. Canal Grande on kyllä yksi niistä harvoista kirjoista, jonka olen heittänyt kesken kiinnostuksen puutteen vuoksi.