Eli poika on 7v ja aloittaa koulun syksyllä. On uhmakkuushäiriö ja adhd diagnoosi . Ei vaan keskittyminen riitä ja on impulsiivinen. Medikinet lääkitystä kokeiltu ja selkeä hyöty olisi kaikkeen mutta; ruokahalu katoaa totaalisesti. Järkyttävää. Eli näin ei voi jatkaa. Syksyllä vasta lääkäriin.. onko kellään tietoa onko muuta lääkettä mikä ei välttämättä veisi ruokahaluja?
V.............taaa..!
Epätoivos
8407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Amfetamiinin johdannaiset vähentävät ruokahalua kuten amfetamiinikin jota on käytetty laihdutuslääkkeenäkin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amfetamiini
Suomessa amfetamiini ja sen johdannaiset on luokiteltu rikoslaissa tarkoitetuksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet
mediknet, niinkuin myös conserta ei ole amffetamiinijohdannainen kuten yleisesti ottaen luullaan. Amffetamiinikaan ei ole vaarallinen oikeilla annostuksilla mutta niinkuin mikä tahansa liikaa nautittuna on. Faktat kantsis tarkistaa, toisin se voi olla hankalaa kun netti on pullollaan väärää tietoa, jotka johtuu typerien ihmisten tietämättömyydestä.
Heroiinia on käytetty 1939-1944
Kumpi menee. lääkäriin?
40 vuotta sitten, ADHD hoidettiin vielä aivoleikkauksin, kokemusta on, kyllä persoona muuttuu kummasti.. nykyään varmaan lääkkeitä?.
meni tuo 40 vuotta huomata muitakin seikkoja itsestä mitkä kadonneet tai unohtuneet...
http://akukopakkala.fi/adhd-eli-miksi-miljoonille-lapsille-annetaan-piristeita/
ADHD:stä kirjoittaminen on pulmallista, koska ilmiö on niin suuri. Sen toivoisi kuuluvan vain Jussi Valtosen romaanimaailmaan.
ADHD-diagnoosin viralliseen tautiluokitukseen lisännyt psykiatri Allen Frances on myöhemmin katunut asiaa julkisesti. Hän mielestään osaltaan aiheutti maailmanlaajuisen epidemian synnyn, koska lääketeollisuus tarttui tehokkaasti uuteen markkinamahdollisuuteen.
ADHD – tarkkaamaton, aktiivinen, impulsiivinen.
ADHD-luokittelun voi saada, jos on arvioijan mielestä tarkkaamaton sekä liian aktiivinen ja impulsiivinen. Toiset ADHD:t ovat lähinnä tarkkaamattomia, toiset enimmäkseen aktiivisia ja impulsiivisia.
Diagnoosi on kiinnostava, koska esimerkiksi masennusluokittelu perustuu henkilön haastattelussa kertomaan kuvaukseen kokemuksestaan. ADHD perustuu arviointiin käyttäytymisestä ja sen valtava yleistyminen maailmassa liittyy ennen kaikkea opettajien ja vanhempien huoleen lasten koulumenestyksestä.
Loppuvuodesta syntyneillä on paljon suurempi todennäköisyys olla ADHD-lääkityksellä kuin alkuvuodesta syntyneillä. Joulukuussa syntyneellä pojalla on kuusinkertainen riski verrattuna tammikuussa syntyneeseen tyttöön.
Syy ei liity vuodenaikaan tai horoskooppimerkkiin. Lasten ja nuorten käyttäytymisen kypsyyttä vain verrataan samana vuonna syntyneisiin luokkatovereihin. Nuorempana olo on varmaan myös sosiaalisesti vaikeaa.
Aivotutkijoiden johtava teoria, jonka mukaan ADHD liittyy keskushermoston hitaaseen kypsymiseen ei ole ristiriidassa tämän havainnon kanssa. Kriitikot ovat kuitenkin kysyneet, milloin hitaasta kypsymisestä tuli sairaus. .
ADHD lääkkeet ovat piristeitä
ADHD-pulmiin on kehitetty monenlaisia hoitomenetelmiä. Sen lääkitys on kuitenkin yleistynyt muutaman vuosikymmenen aikana runsaasti. Lääkkeet ovat piristeitä, jotka toimivat amfetamiinin ja kokaiinin tavoin. ADHD-lapsilla ja -nuorilla ne vähentävät vilkkautta ja impulsiivisuutta. Opettajat ja vanhemmat ovat usein tyytyväisiä lääkkeiden käytön aloittamisen aikaansaamiin muutoksiin.
Tutkimus keskittyy lyhytaikaisiin vaikutuksiin
Kuten yleensäkin mieleen vaikuttavien aineiden osalta, tutkimukset keskittyvät niiden lyhytaikaisiin vaikutuksiin. Tämä on valitettavaa. Aineita käytetään usein varsin pitkäkestoisesti, niihin syntyy riippuvuus ja lääkityksen lopettamista harvoin tuetaan. ADHD-tutkimukset ovat ongelmallisia myös siksi, että niissä nojataan yleensä vanhempien ja opettajien arvioihin. Samat henkilöt ovat usein olleet aloitteellisia lääkinnän suhteen. ADHD- pitkäaikaislääkinnän tutkimuksia näyttää olevan kaksi.
Pitkäaikaistuloksia, MTA
2009 julkaistiin tulokset USA:n terveysviranomaisten rahoittamasta suuresta ”Multi-Modal Treatment” – tutkimuksesta. Siinä seurattiin kuudesta kahdeksaan vuotta ADHD-lääkitystä saaneita ja heitä verrattiin vastaaviin lääkitsemättömiin ADHD nuoriin. 14 kuukauden kohdalla tulokset olivat lupaavia lääkkeiden tehon kannalta, mutta alkoivat siitä hiipua. 3 vuoden kohdalla oli selvää, ettei niistä ollut hyötyä. Kuuden – kahdeksan vuoden seurannassa ADHD – lääkkeistä ei osoittautunut olleen hyötyä millään arvioidulla osa-alueella.
Pitkäaikaistuloksia. Quebec, Kanada.
Vuodesta 1994 alkaen kanadalaiset tutkijat seurasivat tiiviisti 16 00 lasta. Seuranta jatkui aina vuoteen 2008. Vuonna 1997 Quebecin osavaltio alkoi korvata sairausvakuutuksesta ADHD- lääkintää. Tämä lisäsi kirjoitettujen lääkereseptien määrää suuresti. Se antoi tutkijoille mahdollisuuden seurata, mitä ADHD:n lääkinnästä seurasi quebeciläisille verrattuna muun Kanadan ADHD-lapsiin. Tutkijat raportoivat artikkelissaan 2014 lääkinnän johtaneen negatiivisiin seurauksiin: huonovointisuuteen ja masennukseen, huonoihin väleihin vanhempien kanssa sekä koulusuoritusten heikentymiseen. Erityisen haitallisia seuraukset olivat tytöille.
ADHD ja sen lääkintä, jota nauttii jo sangen monta miljoonaa lasta, on ilmiönä ristiriitainen. Haittavaikutukset yksilöille ja yhteiskunnalle alkavat kasaantua. Moni epäilee edelleen koko ADHD:n olemassaoloa. Palataan aiheeseen. Jos tiedät jotain kiinnostavaa siitä, kerro toki.
Minä epäilen migreenin olemassa oloa.