Reaganilta: Saunatiellä tehty vuoden kulttuuriteko

Saunatie on kauneimmillaan juuri kesäillan hämyssä. Keskustan tuntumassa sijaitseva Saunatien raitti on pienipiirteinen ja omaleimainen kokonaisuus. Suorastaan nähtävyys. Raitilla on säilynyt hyvin kirkonkylän keskustalle vanhastaan tyypillinen mittakaava ja rakenne. Rakennukset rajaavat tietä yhtenäisenä nauhana. Asuinrakennukset sijaitsevat Saunatien varsilla, talousrakennukset rajaavat pihapiirejä niiden takana. Raitin varrella on myös uudempia, ominaispiirteiltään
vanhoista rakennuksista selvästi poikkeavia rakennuksia.
Raitin varrella sijaitsevat rakennukset ovat itsessään varsin vaatimattomia. Alueen arvo perustuu sen merkitykseen kirkonkylän historiasta ja rakentamiselle vanhastaan tyypillisistä ominaispiirteistä kertovana kokonaisuutena. Nykyinen Saunatie eli Korkattiperän kuja erkani valtamaantiestä Cajanin eli Yhtiökaupan ja Leiviskän talojen välistä. Tämän tien haarassa, vasemmalla puolen oli ollut parihuoneinen rakennus, jossa sijaitsi Kärsämäen ensimmäinen maakauppa, talollinen Sakari Harjun omistama kauppa. 1900-­luvun alussa se oli ollut Cajanin kaupan jauho­ ja suolamakasiinina. Korkattiperän kujan varressa oli oikealla Pellonpää ja sen naapurina Peltola. Talojen lähellä oli toiminut osuusmeijeri.
Itse Korkatinkujan perillä olivat Korkatin talot. Korkatissa oli kestikievari ja vankivyöräri.

Saunatien itäpuolella, sen keskivaiheilla, on suurehko kaksikerroksinen rakennus. Se muistetaan parhaiten vanhana säästöpankkina joka on ollut tosin jo pitkään ainoastaan asumiskäytössä.
Rakennus seisoo yksinään avoimella tontillaan. Taloa kiertää ruohikko ja pensaat.
Säästöpankin talo on hirrestä rakennettu, mutta laudoilla vuorattu rakennus. Sille tunnuspiirteistä on etenkin sen poikkipääty. Poikkipäädyn harjakatto ei ulotu koko leveän kuistin mittaa, vaan harjakattoinen pääty nousee muun katon lappeesta vain päädyn keskikohdalta. Kuisti on kuitenkin leveä ja se ei ole rakennuksen pitkän sivun keskellä vaan lähempänä eteläistä päätyä kuin pohjoista. Poikkipääty ulkonee hieman rakennuksesta ja siinä on pääovi alakerrassa. Monet rakennuksen ikkunoista on erikokoisia. Ylimmät ikkunat ovat niin korkealla, että räystään varjo lähes ulottuu niihin.

Talo on ollut monenlaisessa käytössä sen historian saatossa, joka alkaa 1920­- luvun lopulla, kun rakennus rakennettiin. 1930- ­luvulta vuoteen 1952–1953 rakennuksen alakerrassa toimi säästöpankki. Ilmeisesti samaan aikaa säästöpankin kanssa rakennuksen yläkerrassa on toiminut myös kestikievari ja joskus jopa putka.
Säästöpankin jälkeen rakennuksen tupa muuttui leipomoksi, jossa oli suuri uuni. Uuni on näinä päivinä jo purettu, mutta tilalle on rakennettu uusi pienempi 70–80­ luvuilla. Kerrotaan, että vastakkaisella puolella olleen kansakoulun oppilaat kävivät aina välituntisin hakemassa pullaa leipomosta 1950-­luvulla.
Asukkaat on vaihtunut tiheään. Vitsaillaan jopa, että lähes kaikki kärsämäkeläiset ovat joskus asuneet rakennuksessa. Toisinaan asukkaat ovat olleet vuokralla ja taas toisinaan talo on ollut omistusasutettu.

Olin kovasti häkeltynyt ja hyvilläni kun huomasi, että talo on saanut viime viikon aikana aivan uuden katon. Vanha arvorakennus oli suorastaan oikaissut ryhtiään.:) Tässä on nyt tehty oikea kulttuuriteko! Kiitos siitä! :) Olisko tässä ehdokas "vuoden Kärsämäkinen" kulttuuripalkinnon saajaksi?