Se oli n. vuosi sitten kun todella näin sut, vaikka olimme jo tavanneet. Tuli tunne kuin olisimme tunteneet aina. Ymmärsin sinua. Kerroin omilleni etten ole koskaan kokenut samaa yhteyttä kehenkään. Syksyllä sukelsin jo syvälle, muut näkikin sen, mutta sisäinen ääni varoitti lähentymästä liikaa. Sekosin, pakenin. Ja selvisikin, olet toisen, vaikka kuulin että teillä eri elämät?
Mitä tapahtui talvella? Näitkö niin läpi, että väistit? Puhelimessa pystymme nyt vielä puhumaan, mutta kasvotusten emme muuta kuin mähellä. Ja muut näkee tämän, kun emme kumpikaan oikein osaa peitellä käytöstämme.
Mikä tässä nyt ei toimi? Vai emmekö voi toimia edes ystävä-tasolla? Olenko liian pelottava? Etkö luota minuun vai itseesi? Ja miksi sitten asut mun päässä koko ajan?
Mitä tapahtui talvella? Näitkö niin läpi, että väistit? Puhelimessa pystymme nyt vielä puhumaan, mutta kasvotusten emme muuta kuin mähellä. Ja muut näkee tämän, kun emme kumpikaan oikein osaa peitellä käytöstämme.
Mikä tässä nyt ei toimi? Vai emmekö voi toimia edes ystävä-tasolla? Olenko liian pelottava? Etkö luota minuun vai itseesi? Ja miksi sitten asut mun päässä koko ajan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.