Jotkut ihmiset tarvitsevat säännöllisesti seuraa pysyäkseen selväjärkisenä, toiset ihmiset tarvitsevat säännöllisesti yksinoloa. Kumpikaan ei ole toista huonompi tai parempi. Itselle riittää pieni määrä läheisiä ihmissuhteita. Alle viisi ihmistä ihanteellista. Jos olen työpäivän aikana ihmisten kanssa tekemisissä, liian monen ihmissuhteen ylläpitäminen vapaa-ajalla veisi kaikki energiani. Mun on saatava päivittäin aikaa pelkälle ajattelulle, ja jos en tätä jostain syystä ehdi ottaa, en ole oma itseni. Olen aktiivisesti ja ajatuksen kanssa läsnä, kun olen muiden seurassa. En pidä hirveän pinnallisista ihmissuhteista. Koen ne hukka-aikana, vaikka pidänkin ihmisistä. Harva ihminen tuntee minua oikeasti. Koen työläänä paljastaa ja aukaista itseäni jollekin ihmiselle, joka saattaa hetken päästä poistua elämästäni. Olen itseni paras ystävä 😀 Tästä syystä tunnen itseni, ja samalla myös muut, hyvin.
Ajatuksia viime päiviltä
Väärinymmärretty
7395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Aivan totta on tuo että työelämä ja vapaa-aika on pidettävä erillään, työkaverit ja vapaa-ajan kaverit erillään. Muuten tulee ongelmia.
Voin kuvitella että täällä on myös muita samankaltaisia ihmisiä, itsessänikin tunnistan tuon saman.
Oletko kokenut että sinut on hyväksytty omana itsenäsi? Miten uskot että muut ihmiset näkevät sinut? Itse olen välillä kokenut että toisenlainen ihminen on saattanut arvioida minua omasta näkökulmastaan, ja on pitänyt ehkä itsekkäänä, ylpeänä tms. Vaikka olen omasta näkökulmasta elänyt vain itselleni rehellisesti (kts. aloitus). En ole itsekäs tai ylpeä.
Yhden ihmisen kanssa jaksaa olla kaksi ihmistä on jo liikaa nykyään.
Voisin hyvin kuvitella keskittyväni vain yhteen ihmiseen. Tiedostan kuitenkin että mun on ryhdistäydyttävä sosiaalisesti 😀
Meinasin samassa tilassa yhden kanssa.
Itse taas tykkään myös ryhmätilanteista. Tykkään jostain syystä seurata (ja osallistua) sosiaalisia tilanteita joissa useampi ihminen 🙂