Jos puoliso sairastuu vakaavasti ja on jo selvää, ettei siitä ei toivu, niin eikös aina kannata pikaisesti tehdä yksipuolinen avioehto siten, että tulevalla perinnön jättäjällä ei ole avio-oikeutta tulevan lesken omaisuuteen, mutta tulevalla leskellä on avio-oikeus tulevan perinnön jättäjän omaisuuteen?
Näin leski voi vaatia puolet perinnönjättäjän omaisuudesta itselleen tasinkona ja vain toinen puolikas perittävän omaisuudesta menee jakoon.
Jos kaikki omaisuus on yhdessä omistettua, niin eikös näin 3/4 omaisuudesta jää leskelle suoraan ja vain 1/4 omaisuudesta menee jakoon ja ole perintöveron alaista. Lakiosakin on vain 1/8 kokonaisuudesta tuon jälkeen. Testamentilla voi sitten vielä säätää tuota 1/4 siivua.
Missä menee vikaan vai meneekö missään?
Näin leski voi vaatia puolet perinnönjättäjän omaisuudesta itselleen tasinkona ja vain toinen puolikas perittävän omaisuudesta menee jakoon.
Jos kaikki omaisuus on yhdessä omistettua, niin eikös näin 3/4 omaisuudesta jää leskelle suoraan ja vain 1/4 omaisuudesta menee jakoon ja ole perintöveron alaista. Lakiosakin on vain 1/8 kokonaisuudesta tuon jälkeen. Testamentilla voi sitten vielä säätää tuota 1/4 siivua.
Missä menee vikaan vai meneekö missään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Menee pieleen ja ihan ihan heti alussa. Leskellä voi olla avio-oikeus on korkeintaan puoleen puolisoiden YHTEENLASKETUSTA omaisuudesta, ei puoleen vainajan omaisuudesta. Tämä sanotaan jo ihan laissa, ja pätee ilman avioehtojakin. Vainajallahan ei käytännössä ole mitään avio-oikeutta enää, koska leski voi aina vedota tasinkoprivilegiin. Jos omaisuutta halutaan siirrellä näin, ennemmin kannattaisi tulevan vainajan tehdä testamentti sille tulevalle leskelle.
Pieleen meni vain sinun vastauksesi, ap:n aivoituksissa ei ollut mitään vikaa. Juuri ap:n arvelemalla tavalla se menee, jos hänen tarkoittamansa yksipuolinen avioehto tehtäisiin.
"Leskellä voi olla avio-oikeus on korkeintaan puoleen puolisoiden YHTEENLASKETUSTA omaisuudesta,"
Ei suinkaan. Vaan niin, että kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Jos A omistaa 100.000 ja B omistaa 200.000, tämä tarkoittaa, että osituksessa yhteinen avio-oikeuden alainen säästö 300.000 puolitetaan siten, että B antaa tasinkona A:lle omaisuuttaan 50.000, jolloin kumpainenkin saa avio-osanaan 150.000.
Mutta jos sovitaan, että B:llä ei ole avio-oikeutta A:n omaisuuteen (mutta A:lla säilyy avio-oikeus B:n omaisuuteen), ja B sitten kuolee, jako tapahtuu näin:
Avio-oikeuden alainen omaisuus:
A = 0
B = 200.000
Avio-oikeuden alainen säästö yhteensä 200.000
B pitää 100.000 ja antaa A:lle tasinkona 100.000
A saa tasinkona B:ltä 100.000 ja pitää lisäksi avio-oikeudesta vapaan omaisuutensa 100.000 jolloin omaisuus kaikkiaan 200.000.
Tasinkona saamastaan 100.000:sta leski A ei maksa mitään veroa (toisin kuin testamentilla saatavasta perinnöstä).
B:n perillisen lakiosa on ½ x 100.000 = 50.000, joten B voi testamentata toiset 50.000.
Kiitos vastauksesta. Noin se minustakin menisi. Jos puolisot haluavat pitää mahdollisimman paljon jakamattomana ensimmäisen kuoleman jälkeen, niin avioehto on tehokas keino testamentin lisäksi.
Entäpä jos B on testamentannut koko 200.000 EUR omaisuutensa C:lle?
Tasingon (100.000 EUR) voi C kaiketi maksaa leskelle A pesän ulkopuolisella rahalla halutessaan, mutta menetellään mahdollisen lakiosan kanssa? Onko lakiosa ositettava pesän varoista vai voiko siihenkin käyttää pesän ulkopuolisia varoja ilman veroseuraamuksia?