Mitä tapahtuu, kun pesänjakaja ei saa kaikkea kiinteää maaomaisuutta myydyksi, kukaan ei tarjoa mitään? Pesänjakaja suositteli myymistä osissa, jotta lopputulos olisi taloudellisesti parempi ja osakkaat suostuivat. Loppuosa näyttää jäävän käsiin eli on jakamattomana kuolinpesänä. Ketään ei kiinnosta jäljellä oleva maa-alue mihinkään hintaan.
Tässä vaiheessa ei auta jälkiviisaus siitä, mitä olisi pitänyt tehdä . Mutta jos jollakulla on omakohtaisia kokemuksia vastaavasta tilanteesta ja miten se ratkaistiin, niin kiinnostaisi kuulla. Tottakai myyntiä voidaan yrittää uudestaan, mutta en usko sen auttavan. Tuntuu kuitenkin älyttömältä, jos pieni pläntti pistetään viiteen osaan, joilla kukaan ei tee koskaan mitään. Ja joilla ei ole jälleenmyyntiarvoa edes sen vertaa mitä olisi ollut sillä, mistä kukaan ei tehnyt tarjouksia.
Myöskään kukaan perikunnan jäsen ei ole kiinnostunut siitä alueesta, vaikka voisi saada halvalla. Ei ole käyttöarvoa eikä sitä myöhemminkään sen paremmin saa myydyksi. Eikä perikunnan jäsenillä ole oikein rahaakaan. Kaikki menee varainsiirtoveroihin ja pesänjakajan palkkioon. Kaikki jäsenet ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että pesänjako pitäisi saada lopultakin päätökseen. Käräjäoikeuden päätöksessä määrätä pesänjakaja ei ollut mitään aikarajaa siihen, miten kauan pesänjako saa kestää. Mutta ei kai nyt ikuisuuksia kuitenkaan, ei viittä vuotta eikä edes kolmea. Vai millaisia kokemuksia muilla on?
Tässä vaiheessa ei auta jälkiviisaus siitä, mitä olisi pitänyt tehdä . Mutta jos jollakulla on omakohtaisia kokemuksia vastaavasta tilanteesta ja miten se ratkaistiin, niin kiinnostaisi kuulla. Tottakai myyntiä voidaan yrittää uudestaan, mutta en usko sen auttavan. Tuntuu kuitenkin älyttömältä, jos pieni pläntti pistetään viiteen osaan, joilla kukaan ei tee koskaan mitään. Ja joilla ei ole jälleenmyyntiarvoa edes sen vertaa mitä olisi ollut sillä, mistä kukaan ei tehnyt tarjouksia.
Myöskään kukaan perikunnan jäsen ei ole kiinnostunut siitä alueesta, vaikka voisi saada halvalla. Ei ole käyttöarvoa eikä sitä myöhemminkään sen paremmin saa myydyksi. Eikä perikunnan jäsenillä ole oikein rahaakaan. Kaikki menee varainsiirtoveroihin ja pesänjakajan palkkioon. Kaikki jäsenet ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että pesänjako pitäisi saada lopultakin päätökseen. Käräjäoikeuden päätöksessä määrätä pesänjakaja ei ollut mitään aikarajaa siihen, miten kauan pesänjako saa kestää. Mutta ei kai nyt ikuisuuksia kuitenkaan, ei viittä vuotta eikä edes kolmea. Vai millaisia kokemuksia muilla on?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mielenkiintoista, kun Suomessa on tuhansia autioituneita tiloja, joiden myyntihinta on yksi euro, eikä silti kelpaa kenellekään.
Ei taida pesänjakajalla olla mitään aikarajaa, johon mennessä pesä on jaettava.
Voi jatkaa, kunnes pesä on tyhjennetty hänen pankkitililleen.
No eihän pesänjakaja tietenkään sellaisesta ajasta laskuta, jolloin hän ei tee mitään. Ja vaikka pesänjakajan kulut ovat mitä ovat, niin varainsiirtoveroon nähden,joka aikanaan tulee maksettavaksi, eivät pesänjakajan kulut ole kuin murto-osa. Tottakai pesänjakaja on bisnesihminen, mutta tottamaar hänelläkin on tuottoisampia hommia kuin odottaa jonkun autiotilan myyntiä. Tilan, josta ei tule ainuttakaan kyselyä.
Kaikki pesän osakkaat haluaisivat saada prosessin loppuun. Joten en näe muuta vaihtoehtoa kuin tuo minkä mainitsin eli jako osakkaiden kesken niin että jokainen saa siivun hyödytöntä maata. Aloitin ketjun, koska halusin kuulla onko jollakulla kokemusta tällaisesta tilanteesta ja kenties ajatuksia siitä, miten tästä mennään eteenpäin. Jakamattomana kukaan ei halua sitä joutomaata pitää.
Joutomaa, joukkomaissa.
Tuosta on vaikea sanoa mitään, joutomaata on monenlaista, kivikkoo ja kitukasvuista puustoa, kuivettunutta/ojitettua suota, vaiko ihan vanha hiekka-/sorakuoppa vaiko millaisesta maasta on kyse, kun jollekin voi hehtaarin pläntti olla hyväkin, eli pinta-ala ja millaisesta maapohjasta on edes kyse??
Vanha peltoalue käy luomuviljelyyn hyvin, kivikkomaassa kannattaa kulkea magneettikompassin kanssa (magneettisuus viittaa maaperässä olevaan rautamalmiin ja muihin malmeihin).
Kokemusta ei ole kuin se, että joskus on puolikas kuolinpesää myynyt malmia sisältävän maaston alihintaan.
Perintökaaressa on vähän tuosta millain pitäisi pesän selvittäjän ja -jakajan toimia, mutta sekin on laissa uskomuskysymys.
Olen itse kanssa perikunnassa samassa tilanteessa kestänyt 3vuotta jo, on tarjottu muille osakkaille rahaa mutta ei käy kaipa se lopulta vieraalle menee sitä varmaan muut osakkaat haluaa.
Viime kädessä kai se maaomaisuus on lohkottava osiin, joista jokainen saa perintöosansa mukaisen määrän.
Joo, niin minäkin luulen tässä käyvän. Ei siitä muuta hyötyä ole kuin että prosessi saadaan loppumaan.
Lahjoittakaa valtiolle
Tai kunnalle, mutta kunta voi helpommin kieltäytyä ottamasta kyseistä länttiä vastaan. Kysy siltä pesänjakajalta, kelpaisiko valtiolle t. kunnalle. Lohkomiskulujen maksamisessa ei ole mitään järkeä, kun kukaan ei tee läntillä mitään eikä pienemmillä länteilläkään. Huolisko naapurit lahjoituksena?
Lahjoituksessa voisi olla ideaa. Edellyttäen tietenkin, että kaikki osakkaat suostuisivat siihen. Epäilen. Eihän pesässä olisi pesänjakajaa, jos osakkaat olisivat oleet järki-ihmisiä ja suostuneet sopujakoon. Siis jokaikinen. Ei tarvita kuin yksi jästipää, jolle ei järkisyyt mene kaaliin ja joka hakee pesänjakoa, niin se mistä olisi voitu vähän hyötyä, haihtuu taivaan tuuliin.
Olen myös ajatellut sitä vaihtoehtoa, että kieltäytyisin loppuosasta perintöä. En tiedä, onko se mahdollista. Kieltäytyisin, koska en tee joutomaalla mitään ja välttäisin nämä lohkomiskulut. Jos jollakulla on tähän jotain sanottavaa, niin kommentoikaa. netistä ei oikeasti löydy mitään tietoa sitten, kun yksityiskohtiin mennään.
Laittakaa arpajaispalkinnoksi.
Voishan ne arpajaiset pitää perillistenkin kesken. Jos joku ei suostu lahjoitukseen kunnalle/valtiolle/naapurille, voi sille kieltäjälle antaa kyseisen läntin joko ilman rahaa t. pientä suoritusta vastaan.
Tarjotkaa sille osakkaalle joka joko eniten maksaa, tai vetäkää pitkää tikkua, että kuka huudattaa läntin itselleen.
Eihän maan omistaminen vaadi mitään "ruokintaa", koko ajan, jopa ei ollenkaan- omistajan ei ole pakko viettä aikaa läntillään tuntiakaan, ellei erikseen tahdo. Jotain arvoa jokainen maapala sisältää. Kasvattaa puuta/kukkia ja heiniä/viljaa tms. Tai on jonkun mielestä kaunis, sopiva telttapaikaksi joka kesä, tai mökkitontiksi sopiva, tukikohdaksi metsästysseuran tauoilla, tms? Tai metsästykseeen, kun omilla maillaanhan jokainen saa metsästyslain puitteissa esimerkiksi hirvenkaatoaikaan hankkia itse lihaa ampumalla- vain sille maallensa.
Vai käsitänkö ihan väärin, ja itsekin annan isältäni jääneen osin kivikkoisen maan vain mennä harmaaseen unohdukseen? Voihan osakkaat vuokratakin maapalaa nimellisvuokralla- vaikka kymmeniä vuosia, jos vuokralaisen joko pesästä tai ulkopuolisesta löytävät.
Luulisin ihan helpoksi, päättää jaatteko vai toimitteko huutokauppaperiaatteella keskenänne vai arvotteko läntin? Vai vuokraa saatte pesään tuloksi että mahdolliset hoitokulut peitetään.
Realiteetti on, että kukaaan ei halua sitä maata. Silloin on ihan turha käydä keskustelua siitä, mihin eri tarkoituksiin maata voi käyttää. Lisäksi tällaisiin oletuksiin sisältyy ajatus, että joku asuu kohtuumatkan päässä maa-alueesta. Ei kukaan viitsi ajella tuntikausia maa-alueelle, jonne ei ole tietä perille, ei sähköä eikä vettä eikä mitään muutakaan. Jotta maata voisi käyttää, niin kyllä sinne pitäisi olla vähintään se tie ja se maksaa. En sinänsä ihmettele, ettei kukaan ole tarjonnut siitä mitään. Eikä kukaan pesän osakaskaan ota edes nimellisestä hinnasta. Miksi ottaisi vaivoikseen?
Lienee yksinkertaisinta, että luovun perintöoikeudestani. Ei juokse enää pesänjakajan kulut ja pääsen asiasta eroon.