Naisten vaatehumppa

Haa-ah. Pakarathan siinä lauleloo.
Minulla olisi ranskalaista verhokangasta tuollaisiin kolttuihin.
Pareet olivat sen tanssivan pariskunnan asut ja mitkä olisivat edukkaammatkin: vakstuukista ja vyötärölle tarranauha, mistä voi tulevien lisäkilojen vuoksi tehdä säätöjä.

Jonnin joutavaa materiaalien tuhlaamista ja jätteen tuottamista turhat vaateostokset, nätimpihän se nainen ilman on. Kuhan nyt sen verran, ettei talvella vilu tule.

Jaha, tämä aloitus oli siis tarkoitettu vain miehille, ainakin näkökulma oli sellainen.

Minulle aikanaan opetettiin. "Miehen suurin ylpeydenaihe on vaimo, joka kulkee sulka hatussa!"
Meillä ei ole koskaan vaimon vaatetuksessa kitsasteltu, aina on ollut kylän komein!

Huorat tulivat siinä mielessä maksamaan. Oli kuitenkin minun tahto.

Vaimoni rättien hypistely ei ole kiinnostanut minua koskaan. Joskus, hamassa muinaisuudessa, kuljekelin mukana tavarataloissa ja meloneissa mutta se loppui lyhyeen.

Kun olemme yhdessä reisussa niin vaimoni oppi jo kauan sitten, että minua on turha pyytää mukaan hypistelykäynneille. Käy yksin ostelemssa laaserinsa tai mikä milloinkin on vuorossa.
Minä kuljen omia polkujani.

Varsinaisiin rättireisuihin en ole lähtenyt sen yhden, ensimmäisen ja ainoan kerran jälkeen.
Vakiokaverinsa kanssa ne sujuvat luontevasti.

Kenkiäni lukuun ottamatta, vaimo hoitaa myös minun rättitarpeeni. Minulle riittäisi vähempikin mutta en ryhdy tuosta rakentamaan riitaa.