yksinpurjehdus

HallbergRassy sivuja kun lukee niin "push-button" sailing on useiden vuosien ajan jo valunut yhä pienempiin veneisiin jalkakooltaan samaan aikaan kun yhä suuremmissa veneissä ei ole enään miehistölle kovin kasosia asumistiloja.

Suuntaus tuntuu olevan vallitseva myös muiden venevalmistajien keskuudessa eli yksin ja kaksinpurjehdus helpottuu koko ajan.

Kyllähän keulapotkori jo yksin helpotti satamamänöveerejä huomattavasti.

SoloSailor kirjoitti:

HallbergRassy sivuja kun lukee niin "push-button" sailing on useiden vuosien ajan jo valunut yhä pienempiin veneisiin jalkakooltaan samaan aikaan kun yhä suuremmissa veneissä ei ole enään miehistölle kovin kasosia asumistiloja.

Suuntaus tuntuu olevan vallitseva myös muiden venevalmistajien keskuudessa eli yksin ja kaksinpurjehdus helpottuu koko ajan.

Kyllähän keulapotkori jo yksin helpotti satamamänöveerejä huomattavasti.

Lue lisää

Sähkövinssit helpottavat myös vanhempia pariskuntia jatkamaan purjehdusharrastustaan

Kiitos, nyt olis vielä kiva kuulla etttä minkäkokoisella veneellä menit?

Jäin pohtimaan tuota edellistä viestiä sikäli että jos vene on muutaman sadan kiloinen ja helppo käsitellä satamassa niin eikö se vastaavasti vaadi koko ajan ohjaimia, ja raskas vene puolestaan etenee aika vakaasti vaikka peräsin sidottuna, niin että ehtii tempaista kahvia ja leipää ulapalla purjehtiessaan?

H-veneellä menin, eli puolitoista tomnia ja mitälie 28 jalkaa. Pieni siis.

Purkkariahankkimassa kirjoitti:

Kiitos, nyt olis vielä kiva kuulla etttä minkäkokoisella veneellä menit?

Jäin pohtimaan tuota edellistä viestiä sikäli että jos vene on muutaman sadan kiloinen ja helppo käsitellä satamassa niin eikö se vastaavasti vaadi koko ajan ohjaimia, ja raskas vene puolestaan etenee aika vakaasti vaikka peräsin sidottuna, niin että ehtii tempaista kahvia ja leipää ulapalla purjehtiessaan?

Lue lisää

Veneen massalla ja suuntavakavuudella ei ole mitään yhteyttä.
Eli keveällä tai rakaalla suuntavakavalla veneellä ehtii ohjaus sidottuna tekemään vaikka mitä ennen kuin suunta muuttuu liikaa, kun taas vaikkapa VolvoOcean 70 luokan vene ei kestä hetkeäkään suunnassaan vaikka massaa on aika paljon.

Yksinpurjehdus on todella hankalaa, jos ei ole autopilottia eikä vene pysy suunnassa. Itse eilen purjehdin pikkulasten kanssa, eli vielä hankalampaa kuin yksinpurjehdus. Välillä jouduin olemaan poissa ohjaamasta maksimissaan 45 sekuntia, kun vedin vesaaa, annoin ruokaa tms. Vene pysyi aika hyvin suunnassaan. Tiukkaa vastaista se menee yksinään ilman autopilottia vaikka koko päivän. Yhdessä vaiheessa oli ongelmia, kun tuuli vaihtoi kolme kertaa peräkkäin suuntaa 180 astetta, sitten vielä kertaalleen vaihtui suunta 90 astetta ja voimistui 5m/s -> 9m/s. Siinä tuli vähän kiire.

Purkkariahankkimassa kirjoitti:

Kiitos, nyt olis vielä kiva kuulla etttä minkäkokoisella veneellä menit?

Jäin pohtimaan tuota edellistä viestiä sikäli että jos vene on muutaman sadan kiloinen ja helppo käsitellä satamassa niin eikö se vastaavasti vaadi koko ajan ohjaimia, ja raskas vene puolestaan etenee aika vakaasti vaikka peräsin sidottuna, niin että ehtii tempaista kahvia ja leipää ulapalla purjehtiessaan?

Lue lisää

Veneiden suuntavakavuuksissa on suuria eroja, joita on aika vaikea ennustaa kokeilematta. Autopilotti auttaa tietysti paljon yksinpurjehtijaa. Erityisesti systeemipilotti, sillä se on aina valmiina kytkettäväksi vain nappia painamalla.

Pinnaveneessä pärjää aika hyvin ilman autopilottiakin. Sivu- ja vastatuulessa vene menee hienosti laittamalla narun pinnasta tuulen puolelle. Siis ei lukitse pinnaa, vaan rajoittaa sen kääntymistä toiseen suuntaan. Tuolloin vene pysyy vakiosuunnassa tuuleen nähden, jos tuulta on sen verran, että vene kallistuu. Myötätuulessa pinna pitää lukita, mutta se ei alkuunkaan riitä kaikilla veneillä, vaan jotkut kääntyvät minne sattuu pinna lukittuna.

Viritin pinnaveneeseen köyden molemmilta laidoilta säädettävällä vetosolmulla. Lenkki vain tuulenpuolelta pinnan päähän, kun piti tehdä jotain. Myötätuulessa tai koneajossa molemmat köydet kiinni eli pinna lukittuna. Noin purjehdin pitkiäkin matkoja yksin tai pienen lapsen kanssa, joka saattoi leikkiä keulapunkassa koko päivän yksikseen.

Ongelmia tuolle köysivirittelylle aiheutti reivaus, jonka aikana isosta häviää veto ja tasapaino muuttuu radikaalisti, mikä sai veneen kääntymään pahasti. Ehkä lukitus olisi toiminut paremmin.

Toiseen pinnaveneeseen hankin pinnapilotin, mutta se ohjasi paljon huonommin kuin tuo köysi, joten pilottia ei paljoa käytetty koneajoa lukuunottamatta. Nykyisessä rattiohjatussa veneessä on järjestelmäpilotti, jota käytetään paljon ja johon voi luottaa kelissä kuin kelissä.

Yksinpurjehduksen vaikein osuus on purjeiden viikkaus. Ei tietysti koske rullagenualla varustettuja veneitä. Seuraavaksi vaikein osuus on laituriin tulo ja lähtö. Tuossa sisäkone auttaa huomattavasti, perämoottorissa ei ole vastaavaa hallittavuutta yleensä.

Purjeiden käsittely ja merelläolo ei ole vaikeaa isommallakaan veneellä yksin, jos on joku ohjausjärjestely, joka mahdollistaa vessäkäynnit ja ruokailut, purjeiden säätämiset ja navigoinnin. Nukkumista vaativat legit ovat sitten toinen juttu ja ei oikein kuulu alkuperäiseen kysymykseen.

Joakim1 kirjoitti:

Veneiden suuntavakavuuksissa on suuria eroja, joita on aika vaikea ennustaa kokeilematta. Autopilotti auttaa tietysti paljon yksinpurjehtijaa. Erityisesti systeemipilotti, sillä se on aina valmiina kytkettäväksi vain nappia painamalla.

Pinnaveneessä pärjää aika hyvin ilman autopilottiakin. Sivu- ja vastatuulessa vene menee hienosti laittamalla narun pinnasta tuulen puolelle. Siis ei lukitse pinnaa, vaan rajoittaa sen kääntymistä toiseen suuntaan. Tuolloin vene pysyy vakiosuunnassa tuuleen nähden, jos tuulta on sen verran, että vene kallistuu. Myötätuulessa pinna pitää lukita, mutta se ei alkuunkaan riitä kaikilla veneillä, vaan jotkut kääntyvät minne sattuu pinna lukittuna.

Viritin pinnaveneeseen köyden molemmilta laidoilta säädettävällä vetosolmulla. Lenkki vain tuulenpuolelta pinnan päähän, kun piti tehdä jotain. Myötätuulessa tai koneajossa molemmat köydet kiinni eli pinna lukittuna. Noin purjehdin pitkiäkin matkoja yksin tai pienen lapsen kanssa, joka saattoi leikkiä keulapunkassa koko päivän yksikseen.

Ongelmia tuolle köysivirittelylle aiheutti reivaus, jonka aikana isosta häviää veto ja tasapaino muuttuu radikaalisti, mikä sai veneen kääntymään pahasti. Ehkä lukitus olisi toiminut paremmin.

Toiseen pinnaveneeseen hankin pinnapilotin, mutta se ohjasi paljon huonommin kuin tuo köysi, joten pilottia ei paljoa käytetty koneajoa lukuunottamatta. Nykyisessä rattiohjatussa veneessä on järjestelmäpilotti, jota käytetään paljon ja johon voi luottaa kelissä kuin kelissä.

Yksinpurjehduksen vaikein osuus on purjeiden viikkaus. Ei tietysti koske rullagenualla varustettuja veneitä. Seuraavaksi vaikein osuus on laituriin tulo ja lähtö. Tuossa sisäkone auttaa huomattavasti, perämoottorissa ei ole vastaavaa hallittavuutta yleensä.

Purjeiden käsittely ja merelläolo ei ole vaikeaa isommallakaan veneellä yksin, jos on joku ohjausjärjestely, joka mahdollistaa vessäkäynnit ja ruokailut, purjeiden säätämiset ja navigoinnin. Nukkumista vaativat legit ovat sitten toinen juttu ja ei oikein kuulu alkuperäiseen kysymykseen.

Lue lisää

Purjeiden viikkauskaan ei ole erityisen hankalaa yksin. Minusta kätevää on romahduttaa iso kokonaan istumalaatikkoon, ja viikata kaikessa rauhassa sen jälkeen. Silloin ei apukäsille ole tarvetta lainkaan - mutta jos haluaa laskostaa puomille sitä mukaa kuin purjetta laskee, saattaa toinen käsipari olla tarpeen.

Niinko näin esimerkiksi:
https://youtu.be/MVa1gWsbInU

Tuota pinnapilottiköyttä tuulenpuolelle pitää kokeilla. Nyt olen lukinnut pinnan kokonaan, kyllä se suunnassa pysyy, mutta kulkee liian ylös ja aika hitaasti. Voi tietysti olla kätevääkin noin. Myötätuuleen tai sivumyötäiseen en ole saanut kulkemaan, turhan nousuherkkä on.

HVenheellä kirjoitti:

Purjeiden viikkauskaan ei ole erityisen hankalaa yksin. Minusta kätevää on romahduttaa iso kokonaan istumalaatikkoon, ja viikata kaikessa rauhassa sen jälkeen. Silloin ei apukäsille ole tarvetta lainkaan - mutta jos haluaa laskostaa puomille sitä mukaa kuin purjetta laskee, saattaa toinen käsipari olla tarpeen.

Niinko näin esimerkiksi:
https://youtu.be/MVa1gWsbInU

Tuota pinnapilottiköyttä tuulenpuolelle pitää kokeilla. Nyt olen lukinnut pinnan kokonaan, kyllä se suunnassa pysyy, mutta kulkee liian ylös ja aika hitaasti. Voi tietysti olla kätevääkin noin. Myötätuuleen tai sivumyötäiseen en ole saanut kulkemaan, turhan nousuherkkä on.

Lue lisää

Iso on helppo viikata yksin ja niin teenkin, vaikka miehistöä olisikin. Lazejä en kaipaa, vaikka purje on 41 m2.


Fokka tai genua on vaikeaa. Toki hakasilla kiinnittyvän pienen fokan voi viikata etukannelle, jos on ko. käyttöön sopiva pussi. Mutta irrallisen isomman fokan tai genuan viikkaaminen kannella tai laiturilla yksin tuulessa on kurjaa hommaa.

Naru autopilottina on aivan loistava. Oikein säädettynä ohjaa paremmin kuin 90% pinnamiehistä. Purjeissa voi pitää parhaan kryssitrimmin, toisin kuin pinnapiloteilla, joita varten purjeet on säädettävä niin, että pilotti osaa ohjata eikä joka puuskassa sekoa.

Joakim1 kirjoitti:

Iso on helppo viikata yksin ja niin teenkin, vaikka miehistöä olisikin. Lazejä en kaipaa, vaikka purje on 41 m2.


Fokka tai genua on vaikeaa. Toki hakasilla kiinnittyvän pienen fokan voi viikata etukannelle, jos on ko. käyttöön sopiva pussi. Mutta irrallisen isomman fokan tai genuan viikkaaminen kannella tai laiturilla yksin tuulessa on kurjaa hommaa.

Naru autopilottina on aivan loistava. Oikein säädettynä ohjaa paremmin kuin 90% pinnamiehistä. Purjeissa voi pitää parhaan kryssitrimmin, toisin kuin pinnapiloteilla, joita varten purjeet on säädettävä niin, että pilotti osaa ohjata eikä joka puuskassa sekoa.

Lue lisää

Ok, minulla onkin pienii fokka hakasilla ja pussi kannella koko kauden, eli ei ole ongelmia sen suhteen. Isomman ja irrallaan olevan genuan osalta hahmotan haasteen.

Joakim1 kirjoitti:

Iso on helppo viikata yksin ja niin teenkin, vaikka miehistöä olisikin. Lazejä en kaipaa, vaikka purje on 41 m2.


Fokka tai genua on vaikeaa. Toki hakasilla kiinnittyvän pienen fokan voi viikata etukannelle, jos on ko. käyttöön sopiva pussi. Mutta irrallisen isomman fokan tai genuan viikkaaminen kannella tai laiturilla yksin tuulessa on kurjaa hommaa.

Naru autopilottina on aivan loistava. Oikein säädettynä ohjaa paremmin kuin 90% pinnamiehistä. Purjeissa voi pitää parhaan kryssitrimmin, toisin kuin pinnapiloteilla, joita varten purjeet on säädettävä niin, että pilotti osaa ohjata eikä joka puuskassa sekoa.

Lue lisää

Olisko antaa joitain hyviä vinkkejä? Oma 38 m2 cruisinglaminaatti, joka on kankeaa ja liukasta kangasta, on mielestäni harmillinen käsiteltävä jopa bagiin laskettuna?

uteliaskysyjä kirjoitti:

Olisko antaa joitain hyviä vinkkejä? Oma 38 m2 cruisinglaminaatti, joka on kankeaa ja liukasta kangasta, on mielestäni harmillinen käsiteltävä jopa bagiin laskettuna?

Vaikkapa täällä olen kuvaillut oman toimintani: https://keskustelu.suomi24.fi/t/15033893/kokemuksia-lasybag

Nykyään tosin olen sitonut viikatun nippun ensin edestä.

Siis muuten sama kuin tuo HVeneellä antama linkki, paitsi, että laitain aina edestä taitteet siististi, jolloin koko viikkauksestakin tulee siistimpi kuin videolla.

kiitos! Tajusin.

Onnistuu, jos moottori pelaa. Älä lähdä vastatuuleen ulapan yli.

Tulin just perämerellä 5v pojan kanssa 40 NM:n legin Marjaniemeen 28 jalkaisellani. Tuo on hyvän pituinen päivälegi.

Hyvät olosuhteet ja sangen hyvin tuuliennuste piti paikkaansa. Oli luvattu 5-9 lounaasta. Oli kuitenkin etelästä, vasta lopuksi kääntyi lounaalle, mikä tarkoittii tiukkaa nousua sivutuulen sijaan. Marjaniemessä oli tullessa 9 m/s, puuskat 11. Myöhemmin illalla 13 m/s ja puuskat enemmän.

Eli avomerellä tuulee helposti sen 12 m/s. Jos suunta hiukan heittää, hidastuu matkanteko. Purjeveneellä ei pysty avomerellä ajamaan koneella vastatuuleen mukavasti. Välttämättä vaihtoehtoisia satamia ei ole. On hyväksyttävä, että saattaa joutua luovimaan. Sitten vaatii pitkäjännitteisyyttä eli tuuli ei heti hellitä, eikä suunta heti muutu edullisemmaksi.

Aikanaan vanhemmillani oli pikku-Scylla poijupaikalla. Opettelin lähtemään poijusta ja tulemaan poijuun purjeilla. Tietysti kovassa tuulessa ei voinut kikkailla kun veneitä oli aika tiheässä. Nykyinen veneeni on 6,5 t. painava pitkäkölinen purjevene. Apuna on keulapotkuri. Koen kylkikiinnityksen laituriin hankalimmaksi yksin. Minulla on aika ahdas laituripaikka. Vallitsevat tuulet painavat venettä aina poispäin laiturista ja välillä on kiire. Laitan kylkispringin aina valmiiksi. Pitkäkölistä on käsivoimin pottumaista kiskoa. Autopilotti ohjaa ja auttaa ison nostoissa ja laskuissa.

Olen käynyt pari kertaa Kemisssä Hesasta käsin yksin eikä siinä ollut mitään ongelmia. Pohjanladella on tosi rauhallista, joten jos olket kytllästynyt etärannikon ruuhkiin niin kannattaa harkita. Mutta homma ei tietysti ole kaikkien makuun..

Tuosta lopusta olisin kyllä paljonkin eri mieltä, tosin ei minulla ole tuollaista määrää kokemusta yksinrantautumisista. Oma vene painaa 6 tonnia. Miehistön kanssa voi rantautua paikkoihin, joihin olisi mielestäni hyvin vaikea päästä yksin. Tältä kesältä useampi kokemus kylkikiinnityspaikasta (aisa tai laiturin kylki), josta tuuli painoi venettä irti. Saahan siihen veneen ajettua kylkeen, mutta miten saat veneen yksin pysymään siinä? Kyllä se ainakin minulla on vaatinut, että on joku toinen, joka laittaa keulasta tai keskiveneestä köyden heti kiinni, kun vene on siinä. Itse saa ehkä hoidettua perän, mutta se edellyttää yleensä hyppäämistä laiturille, jolloin ei voi käyttää konetta.

Sivutuulessa poiju- tai ankkurikiinnitys on myös varsin haastava yksin. Perä pitäisi saada niin kireällä, ettei keula ole laiturissa ja keulasta pitäisi nopeasti päästä rantaan laittamaan köysi kiinni.

Tietysi helpottuu paljon, jos kylkikiinnityksen voi tehdä niin, että tuuli painaa veneen laituriin. Ja poiju- tai ankkurikiinnityksen niin, että voi huoletta nojailla naapuriveneen kylkeen kunnes saa köydet paikalleen.

Vaikkei 6 tonnin venettä hirveästi käsin työnnetäkään, kyllä gasti pystyy estämään monta kolhua hiukan muuttamalla veneen kulkusuuntaa tai siirtämällä venettä, jonka vierestä mennään. 6 tonnin veneissä kai tyypillisesti on noin 50 kg työntävä keulapotkuri. Normaalikuntoinen gasti pystyy parempaan.

Joakim1 kirjoitti:

Tuosta lopusta olisin kyllä paljonkin eri mieltä, tosin ei minulla ole tuollaista määrää kokemusta yksinrantautumisista. Oma vene painaa 6 tonnia. Miehistön kanssa voi rantautua paikkoihin, joihin olisi mielestäni hyvin vaikea päästä yksin. Tältä kesältä useampi kokemus kylkikiinnityspaikasta (aisa tai laiturin kylki), josta tuuli painoi venettä irti. Saahan siihen veneen ajettua kylkeen, mutta miten saat veneen yksin pysymään siinä? Kyllä se ainakin minulla on vaatinut, että on joku toinen, joka laittaa keulasta tai keskiveneestä köyden heti kiinni, kun vene on siinä. Itse saa ehkä hoidettua perän, mutta se edellyttää yleensä hyppäämistä laiturille, jolloin ei voi käyttää konetta.

Sivutuulessa poiju- tai ankkurikiinnitys on myös varsin haastava yksin. Perä pitäisi saada niin kireällä, ettei keula ole laiturissa ja keulasta pitäisi nopeasti päästä rantaan laittamaan köysi kiinni.

Tietysi helpottuu paljon, jos kylkikiinnityksen voi tehdä niin, että tuuli painaa veneen laituriin. Ja poiju- tai ankkurikiinnityksen niin, että voi huoletta nojailla naapuriveneen kylkeen kunnes saa köydet paikalleen.

Vaikkei 6 tonnin venettä hirveästi käsin työnnetäkään, kyllä gasti pystyy estämään monta kolhua hiukan muuttamalla veneen kulkusuuntaa tai siirtämällä venettä, jonka vierestä mennään. 6 tonnin veneissä kai tyypillisesti on noin 50 kg työntävä keulapotkuri. Normaalikuntoinen gasti pystyy parempaan.

Lue lisää

Gastin työntöasento on usein epäedullinen ja kohde, josta työntää on huono. Vaijeriset sivukaiteet eivät sovellu kuin varovaiseen työntöön, jos ei halua rikkoa naapurin kaidetolppien kiinnityksiä. Keulapotkuri mahdollistaa pienemmän rantautumisvauhdin, joka suo lisäaikaa operaatioihin.
Itselläni on keulafendari. Sillä voi ajaa keulan kiinni ponttoonilaituriin. Sitten vähän kaasua eteen ja automaatti ohjaus päälle. Köysien kiinnityksessä ei ole tällöin mitään kiirettä. Pystykeulainen vene pysyy paremmin.

Ariel371 kertoi oman näkemyksensä. Olen purjehtinut yksin n. 15 vuotta, johon sisältyy valtamerten ylityksiä (Atlantti, Tyyni valtameri, Intian valtameri) sekä kesän mittaisia reissuja arktisilla vesillä. Venekin on ehtinyt vaihtua muutamaan kertaan ja varustuksesta on kertynyt käsitys, joka on kyllä erilainen kuin Arieli371:llä.
Olennaisimmat varusteet omassa veneessäni:
1. tuuliperäsin (lisäksi tietysti autopilotti koneajoon ja heikossa myötäisessä purjehtimiseen)
2. tutka ja AIS (kummassakin hälytys päällä avomerellä, tutkassa hälytysraja useimmiten 6 mpk, AIS:ssa CPA-hälytys eli closest point of approach 1 mpk)
3. fallit ja reivit mastolla eikä enää istuinlaatikossa kuten aikaisemmissa veneissäni oli
4. ankkurikettinki 75 m, merkit 10 m välein. Nykyinen vinssini on manuaalinen, edellinen oli sähköinen.
5. irrotettava välistaagi pikkufokalle (kryssi- tai myrskyfokka), mastossa on kanteen asti ulottuva kisko trysaillille.
Veneet ja kipparit ovat erilaisia ja jokaisella on käsityksensä venetyypistä ja varusteista. Koettu yleissääntö on. "se, mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon". Varsinkin pitkillä purjehduksillä pätee myös: "kaikki varusteet pitää myös pystyä korjaamaan".

vanha.yksinpurjehtija kirjoitti:

Ariel371 kertoi oman näkemyksensä. Olen purjehtinut yksin n. 15 vuotta, johon sisältyy valtamerten ylityksiä (Atlantti, Tyyni valtameri, Intian valtameri) sekä kesän mittaisia reissuja arktisilla vesillä. Venekin on ehtinyt vaihtua muutamaan kertaan ja varustuksesta on kertynyt käsitys, joka on kyllä erilainen kuin Arieli371:llä.
Olennaisimmat varusteet omassa veneessäni:
1. tuuliperäsin (lisäksi tietysti autopilotti koneajoon ja heikossa myötäisessä purjehtimiseen)
2. tutka ja AIS (kummassakin hälytys päällä avomerellä, tutkassa hälytysraja useimmiten 6 mpk, AIS:ssa CPA-hälytys eli closest point of approach 1 mpk)
3. fallit ja reivit mastolla eikä enää istuinlaatikossa kuten aikaisemmissa veneissäni oli
4. ankkurikettinki 75 m, merkit 10 m välein. Nykyinen vinssini on manuaalinen, edellinen oli sähköinen.
5. irrotettava välistaagi pikkufokalle (kryssi- tai myrskyfokka), mastossa on kanteen asti ulottuva kisko trysaillille.
Veneet ja kipparit ovat erilaisia ja jokaisella on käsityksensä venetyypistä ja varusteista. Koettu yleissääntö on. "se, mitä ei ole, ei voi mennä epäkuntoon". Varsinkin pitkillä purjehduksillä pätee myös: "kaikki varusteet pitää myös pystyä korjaamaan".

Lue lisää

Alkuperäinen kysyjä puhui rannikolla purjehtimisesta. Arielin vastaus oli siihen vielä varsin relevantti, mutta nyt mentiin täysin avo- tai paremminkin valtamerelle.

Joakim1 kirjoitti:

Alkuperäinen kysyjä puhui rannikolla purjehtimisesta. Arielin vastaus oli siihen vielä varsin relevantti, mutta nyt mentiin täysin avo- tai paremminkin valtamerelle.

Kyllä kyllä. Ei ollut tarkoitus ärsyttää. Rannikolta kaikki purjehdukset alkavat ja rannikolle päättyvät. Itämereen rajoittuville retkille trysailia ei varmaankaan tarvita, muu luettelemani on itselleni tarpeellinen kotimerelläkin. AIS on erinomainen tähystysapu vilkasliikenteisillä rannikoilla varsinkin, jos purjehtii pienellä miehistöllä! Tutka näyttää nekin alukset tai esteet, joissa ei ole AIS-lähetintä (mm. heijastimella varustetut kalanpyydykset tai ilman valoja liikkuvat paatit- niitäkin tuntuu liikkuvan pimeällä Itämerellä).
Ankkurivinssini on Simpson-Lawrence Seatiger 555. Sähköinen oli mukava niin kauan kuin toimi (Lewmarin ketjupörä halkesi kahtia, Lofransin sähkömoottori meni uusiksi.....). Ankkurointi keulasta ja kumijollalla maihin on yksinpurjehtijalle helpompi tapa kuin rantaan kiinnittyminen.

vanhayksinpurjehtija kirjoitti:

Kyllä kyllä. Ei ollut tarkoitus ärsyttää. Rannikolta kaikki purjehdukset alkavat ja rannikolle päättyvät. Itämereen rajoittuville retkille trysailia ei varmaankaan tarvita, muu luettelemani on itselleni tarpeellinen kotimerelläkin. AIS on erinomainen tähystysapu vilkasliikenteisillä rannikoilla varsinkin, jos purjehtii pienellä miehistöllä! Tutka näyttää nekin alukset tai esteet, joissa ei ole AIS-lähetintä (mm. heijastimella varustetut kalanpyydykset tai ilman valoja liikkuvat paatit- niitäkin tuntuu liikkuvan pimeällä Itämerellä).
Ankkurivinssini on Simpson-Lawrence Seatiger 555. Sähköinen oli mukava niin kauan kuin toimi (Lewmarin ketjupörä halkesi kahtia, Lofransin sähkömoottori meni uusiksi.....). Ankkurointi keulasta ja kumijollalla maihin on yksinpurjehtijalle helpompi tapa kuin rantaan kiinnittyminen.

Lue lisää

Hyvää tietoa pitkien yksinvetojen varusteluista, kiitos.

Eilisten myräankkurointien tapahtumia seurattuani olen yhdestä asiasta täysin toista mieltä kanssasi. Käsikäyttöinen ankkuripeli on toivottoman hidas ankkurin äkillisessä pakkonostotilanteessa. Yksinpurjehtija on sidottu nostovipuun keulassa ja työ kestää niin kauan että se kuluttaa voimat nostaa edes loppupätkää ylös käsin nopeasti. Kauko-ohjatun sähkövinssin omaavaa venettä taas voi ajaa ruorilta eteenpäin kohti ankkuria ja nostaa se ylös hetkessä.

Joakim1 kirjoitti:

Tuosta lopusta olisin kyllä paljonkin eri mieltä, tosin ei minulla ole tuollaista määrää kokemusta yksinrantautumisista. Oma vene painaa 6 tonnia. Miehistön kanssa voi rantautua paikkoihin, joihin olisi mielestäni hyvin vaikea päästä yksin. Tältä kesältä useampi kokemus kylkikiinnityspaikasta (aisa tai laiturin kylki), josta tuuli painoi venettä irti. Saahan siihen veneen ajettua kylkeen, mutta miten saat veneen yksin pysymään siinä? Kyllä se ainakin minulla on vaatinut, että on joku toinen, joka laittaa keulasta tai keskiveneestä köyden heti kiinni, kun vene on siinä. Itse saa ehkä hoidettua perän, mutta se edellyttää yleensä hyppäämistä laiturille, jolloin ei voi käyttää konetta.

Sivutuulessa poiju- tai ankkurikiinnitys on myös varsin haastava yksin. Perä pitäisi saada niin kireällä, ettei keula ole laiturissa ja keulasta pitäisi nopeasti päästä rantaan laittamaan köysi kiinni.

Tietysi helpottuu paljon, jos kylkikiinnityksen voi tehdä niin, että tuuli painaa veneen laituriin. Ja poiju- tai ankkurikiinnityksen niin, että voi huoletta nojailla naapuriveneen kylkeen kunnes saa köydet paikalleen.

Vaikkei 6 tonnin venettä hirveästi käsin työnnetäkään, kyllä gasti pystyy estämään monta kolhua hiukan muuttamalla veneen kulkusuuntaa tai siirtämällä venettä, jonka vierestä mennään. 6 tonnin veneissä kai tyypillisesti on noin 50 kg työntävä keulapotkuri. Normaalikuntoinen gasti pystyy parempaan.

Lue lisää

Kun tuuli on väärään suuntaan, laitan keskiknaapiin valmiiksi lyhyen jäykän köyden jossa on valmiina jäykkä silmukka. Kun veneen saa ajettua kyljittäin kiinni laituriin,käyn pudottamassa veneestä poistumatta sen silmukan pollarin ja palaan ruorille. Aikaa menee ehkä 4 sekuntia ja laiturille könyävä gasti ei olisi tuota nopeampi. Sitten kone vetämään taakse, vene imeytyy kiinni laituriin. Jättää vedon päälle ja käy kiinnittämässä keulan ja perän, lopuksi tekee springit.
Keulapotkurilla voi poislähtöä avittaa kompensoimalla ensin peruutuksen prop-walkia ja veneen jo liikkuessa estää keulaa painumasta tuuleen.

Ariel371 kirjoitti:

Kun tuuli on väärään suuntaan, laitan keskiknaapiin valmiiksi lyhyen jäykän köyden jossa on valmiina jäykkä silmukka. Kun veneen saa ajettua kyljittäin kiinni laituriin,käyn pudottamassa veneestä poistumatta sen silmukan pollarin ja palaan ruorille. Aikaa menee ehkä 4 sekuntia ja laiturille könyävä gasti ei olisi tuota nopeampi. Sitten kone vetämään taakse, vene imeytyy kiinni laituriin. Jättää vedon päälle ja käy kiinnittämässä keulan ja perän, lopuksi tekee springit.
Keulapotkurilla voi poislähtöä avittaa kompensoimalla ensin peruutuksen prop-walkia ja veneen jo liikkuessa estää keulaa painumasta tuuleen.

Lue lisää

Miten toimit, jos laiturilla onkin rengas? Tai kyseessä on aisa, jossa rengas/knaapi/pollari on sellaisessa paikassa, että pakittamalla perä kolhii laituriin.

Jaksaako pakki pitää keulankin kiinni laiturissa eli pitää veneen laiturin suuntaisena.

vanhayksinpurjehtija kirjoitti:

Kyllä kyllä. Ei ollut tarkoitus ärsyttää. Rannikolta kaikki purjehdukset alkavat ja rannikolle päättyvät. Itämereen rajoittuville retkille trysailia ei varmaankaan tarvita, muu luettelemani on itselleni tarpeellinen kotimerelläkin. AIS on erinomainen tähystysapu vilkasliikenteisillä rannikoilla varsinkin, jos purjehtii pienellä miehistöllä! Tutka näyttää nekin alukset tai esteet, joissa ei ole AIS-lähetintä (mm. heijastimella varustetut kalanpyydykset tai ilman valoja liikkuvat paatit- niitäkin tuntuu liikkuvan pimeällä Itämerellä).
Ankkurivinssini on Simpson-Lawrence Seatiger 555. Sähköinen oli mukava niin kauan kuin toimi (Lewmarin ketjupörä halkesi kahtia, Lofransin sähkömoottori meni uusiksi.....). Ankkurointi keulasta ja kumijollalla maihin on yksinpurjehtijalle helpompi tapa kuin rantaan kiinnittyminen.

Lue lisää

AIS on hyvä varuste, jos liikkuu vilkkaiden laivaväylien lähistöllä. Purjevarustus on kovin venekohtaista. Itse olen kerran käyttänyt Trysailiä. Sekin kaverin veneessä ja vain siksi, että iso repesi pahasti. Modernimmat veneet purjehtivat yleensä hyvin pelkällä fokalla, jos tuulta on liikaa kakkosreiville.

Ankkurivinssiä ja hurjan pitkää ketjua ei tarvitse täälläpäin ellei vene ole niin suuri, että ankkurinkin pitää olla liian suuri käsin nostettavaksi.

Tuuliperäsimellä ei ole nykyaikaisiin autopilotteihin muuta etua kuin sähkönkulutus. Itämeren rannikoilla autopilotti on paljon käyttökelpoisempi kuin tuuliperäsin, joka saattaa kääntyä minne vaan tuulen mukana.

Joakim1 kirjoitti:

Tuosta lopusta olisin kyllä paljonkin eri mieltä, tosin ei minulla ole tuollaista määrää kokemusta yksinrantautumisista. Oma vene painaa 6 tonnia. Miehistön kanssa voi rantautua paikkoihin, joihin olisi mielestäni hyvin vaikea päästä yksin. Tältä kesältä useampi kokemus kylkikiinnityspaikasta (aisa tai laiturin kylki), josta tuuli painoi venettä irti. Saahan siihen veneen ajettua kylkeen, mutta miten saat veneen yksin pysymään siinä? Kyllä se ainakin minulla on vaatinut, että on joku toinen, joka laittaa keulasta tai keskiveneestä köyden heti kiinni, kun vene on siinä. Itse saa ehkä hoidettua perän, mutta se edellyttää yleensä hyppäämistä laiturille, jolloin ei voi käyttää konetta.

Sivutuulessa poiju- tai ankkurikiinnitys on myös varsin haastava yksin. Perä pitäisi saada niin kireällä, ettei keula ole laiturissa ja keulasta pitäisi nopeasti päästä rantaan laittamaan köysi kiinni.

Tietysi helpottuu paljon, jos kylkikiinnityksen voi tehdä niin, että tuuli painaa veneen laituriin. Ja poiju- tai ankkurikiinnityksen niin, että voi huoletta nojailla naapuriveneen kylkeen kunnes saa köydet paikalleen.

Vaikkei 6 tonnin venettä hirveästi käsin työnnetäkään, kyllä gasti pystyy estämään monta kolhua hiukan muuttamalla veneen kulkusuuntaa tai siirtämällä venettä, jonka vierestä mennään. 6 tonnin veneissä kai tyypillisesti on noin 50 kg työntävä keulapotkuri. Normaalikuntoinen gasti pystyy parempaan.

Lue lisää

Kylkikiinnityksessä yksin kannattaa olla melko pitkät narut keulassa ja perässä. Molemmat tuodaan samaan kohtaan laidalle, josta hypätään maihin. Otetaan molemmat narut mukaan, laitetaan nopeasti peränaru kiinni ja keulanaru onkin sitten valmiina kädessä ja sitä voi koko ajan pitää kireänä. Poijuun sivutuulella tulo yksin on vaikeaa, jos ei pysty nojaamaan toiseen veneeseen tai menemään toisen ison veneen taakse suojaan. Tässä onnistuin viime perjantaina. Hyödyllistä on, jos voi ajaa keulan kiinni laituriin. Itse en voi, kun on puksprööti tuettu alhaalta kettingillä.

C1R kirjoitti:

Gastin työntöasento on usein epäedullinen ja kohde, josta työntää on huono. Vaijeriset sivukaiteet eivät sovellu kuin varovaiseen työntöön, jos ei halua rikkoa naapurin kaidetolppien kiinnityksiä. Keulapotkuri mahdollistaa pienemmän rantautumisvauhdin, joka suo lisäaikaa operaatioihin.
Itselläni on keulafendari. Sillä voi ajaa keulan kiinni ponttoonilaituriin. Sitten vähän kaasua eteen ja automaatti ohjaus päälle. Köysien kiinnityksessä ei ole tällöin mitään kiirettä. Pystykeulainen vene pysyy paremmin.

Lue lisää

Jos jonkun veneen kaiteet eivät kestä työntämistä, tekee sivullinen omistajalle suuren palveluksen osoittaessaan niiden merikelvottomuuden ja hengenvaarallisuuden rikkomalla heikon kohdan.

palkkion.arvoinen.teko kirjoitti:

Jos jonkun veneen kaiteet eivät kestä työntämistä, tekee sivullinen omistajalle suuren palveluksen osoittaessaan niiden merikelvottomuuden ja hengenvaarallisuuden rikkomalla heikon kohdan.

Lue lisää

Vaijerikaiteet ovat munankuori päinvastaisesti, kestävät ulospäin, mutta heikommat sisäänpäin. Vaijerit eivät ole työntämistä varten!

Ariel371 kirjoitti:

Hyvää tietoa pitkien yksinvetojen varusteluista, kiitos.

Eilisten myräankkurointien tapahtumia seurattuani olen yhdestä asiasta täysin toista mieltä kanssasi. Käsikäyttöinen ankkuripeli on toivottoman hidas ankkurin äkillisessä pakkonostotilanteessa. Yksinpurjehtija on sidottu nostovipuun keulassa ja työ kestää niin kauan että se kuluttaa voimat nostaa edes loppupätkää ylös käsin nopeasti. Kauko-ohjatun sähkövinssin omaavaa venettä taas voi ajaa ruorilta eteenpäin kohti ankkuria ja nostaa se ylös hetkessä.

Lue lisää

Tiedän kyllä sähköisen ankkurivinssin edut. Kääntöpuoli on tässäkin asiassa. Sähkövinssi aiheutti parikin vaaratilanntta, kun se yllättäen lakkasi toimimasta. Ekalla kerralla tämä sattui Norjan länsirannikolla yöllisen myräkäkän aikana, kun mainingit tekivät kartassa merkityn ankkuripaikan vaarallisen tuntuiseksi. Vinssi oli yllättäen mykistynyt, vaikka akku ja kaapelit olivat kunnossa. Myöhemmin ilmeni, että suolavesi oli tuhonnut sähkömoottorin korjauskelvottomaksi. Hankin uuden moottorin ko. Lofransiin. Seuraava vinssini oli Lewmarin tuote. Taaskin oli kiire saada ankkuri ylös merenkäynnin ja lisääntyvän tuulen takia. Episodi sattui Galapagoksen Wreck Bay:ssä. Kesken ankkurin noston kuului kova rusahdus ja vinssi jumittui. Syy oli ketjupyörän pettäminen. Ketjupyörän konstruktio oli mielestäni huono: kaksi puoliskoa oli pulteilla kiinni toisiinsa. Pultit olivat pettäneet.
Nykyinwn vinssini on S-L Seatiger 555, joka on ollut monien pitkänmatkanpurjehtijoiden suosima manuaalivinssi, jollaisia näkee myös ammattialuksissa (mm. luotsiveneissä). Vinssissä on kaksi välitystä ja sitä käytetään n. metrin pituisella kahvalla. Rakenne on robusti. Useissa nykyisissä huviveneiden ankkurivinsseissä on mahdollisuus veivata vinssikahvalla, mikä onkin toivottaman hidasta ja hankalaa - helpompaa kuitenkin kuin ketjun ja ankkurin nosti ilman vinssiä.

C1R kirjoitti:

Vaijerikaiteet ovat munankuori päinvastaisesti, kestävät ulospäin, mutta heikommat sisäänpäin. Vaijerit eivät ole työntämistä varten!

Vaijerilla ei ole mitään yhteyttä munankuoren kanssa. Vaijeri kestää joka suuntaan ihan riittävästi aina. Ne tolpat taas ovat yleensä pyöreää onttoa ja symmetristä metalliputkea, ja kestävät ihan saman verran taivutusta joka suuntaan.

lujuusopin101 kirjoitti:

Vaijerilla ei ole mitään yhteyttä munankuoren kanssa. Vaijeri kestää joka suuntaan ihan riittävästi aina. Ne tolpat taas ovat yleensä pyöreää onttoa ja symmetristä metalliputkea, ja kestävät ihan saman verran taivutusta joka suuntaan.

Lue lisää

Vaijeri on tolppien kautta kulkevalla kaarella kiinni perä- ja keulakaiteissa, jotka ovat yleensä huomattavasti tolppia tukevampia. Työnnettäessä tolppaa tai vaijeria ulospäin vaijeiri kiristyy ja kantaa siirtää kuormaa päihinsä. Painettaessa sisäänpäin vaijeiri tolpasta vaijeri löystyy ja koko kuorma jää tolpan varaan. Painettaessa sisäänpäin vaijerista se kiristyy, jolloin sekä kiristyminen että itse työntö vääntävät työntökohdan viereisiä tolppia sisäänpäin.

Kyllä tuo on siis epäsymmetrinen systeemi, joka kestää enemmän vetoa ulos kuin sisään. Myös kaidetolpan jalat tai niiden kiinnitys saattaa olla vastaavasti suunniteltu kestämään lähinnä kuormaa ulos.

Mutta kyllä tolppien ja jalkojen pitää kestää tavalliset tönimiset sivusuunnassa ja kunnolla tehdyssä kiinnityksessä tolppa vääntyy ennen jalkaa. Pituussuunnassa jalat voivat olla selvästi heikompia. 60 cm matkalta tukematon 25 mm tolppa 2 mm seinämällä kestää vähintään 50 kg työnnön päästä taipumatta. Materiaalin luujuudesta riippuen saattaa kestää 100 kg ja kestää varmasti 100 kg, jos työntää puolivälistä.

Joakim1 kirjoitti:

Vaijeri on tolppien kautta kulkevalla kaarella kiinni perä- ja keulakaiteissa, jotka ovat yleensä huomattavasti tolppia tukevampia. Työnnettäessä tolppaa tai vaijeria ulospäin vaijeiri kiristyy ja kantaa siirtää kuormaa päihinsä. Painettaessa sisäänpäin vaijeiri tolpasta vaijeri löystyy ja koko kuorma jää tolpan varaan. Painettaessa sisäänpäin vaijerista se kiristyy, jolloin sekä kiristyminen että itse työntö vääntävät työntökohdan viereisiä tolppia sisäänpäin.

Kyllä tuo on siis epäsymmetrinen systeemi, joka kestää enemmän vetoa ulos kuin sisään. Myös kaidetolpan jalat tai niiden kiinnitys saattaa olla vastaavasti suunniteltu kestämään lähinnä kuormaa ulos.

Mutta kyllä tolppien ja jalkojen pitää kestää tavalliset tönimiset sivusuunnassa ja kunnolla tehdyssä kiinnityksessä tolppa vääntyy ennen jalkaa. Pituussuunnassa jalat voivat olla selvästi heikompia. 60 cm matkalta tukematon 25 mm tolppa 2 mm seinämällä kestää vähintään 50 kg työnnön päästä taipumatta. Materiaalin luujuudesta riippuen saattaa kestää 100 kg ja kestää varmasti 100 kg, jos työntää puolivälistä.

Lue lisää

Joka tapauksessa vaijerit eivätkä varsinkaan tolpat ole suunniteltu työntämistä varten. Jos vahinko sattuu on työntäjä korvausvelvollinen.

Joakim1 kirjoitti:

Tuosta lopusta olisin kyllä paljonkin eri mieltä, tosin ei minulla ole tuollaista määrää kokemusta yksinrantautumisista. Oma vene painaa 6 tonnia. Miehistön kanssa voi rantautua paikkoihin, joihin olisi mielestäni hyvin vaikea päästä yksin. Tältä kesältä useampi kokemus kylkikiinnityspaikasta (aisa tai laiturin kylki), josta tuuli painoi venettä irti. Saahan siihen veneen ajettua kylkeen, mutta miten saat veneen yksin pysymään siinä? Kyllä se ainakin minulla on vaatinut, että on joku toinen, joka laittaa keulasta tai keskiveneestä köyden heti kiinni, kun vene on siinä. Itse saa ehkä hoidettua perän, mutta se edellyttää yleensä hyppäämistä laiturille, jolloin ei voi käyttää konetta.

Sivutuulessa poiju- tai ankkurikiinnitys on myös varsin haastava yksin. Perä pitäisi saada niin kireällä, ettei keula ole laiturissa ja keulasta pitäisi nopeasti päästä rantaan laittamaan köysi kiinni.

Tietysi helpottuu paljon, jos kylkikiinnityksen voi tehdä niin, että tuuli painaa veneen laituriin. Ja poiju- tai ankkurikiinnityksen niin, että voi huoletta nojailla naapuriveneen kylkeen kunnes saa köydet paikalleen.

Vaikkei 6 tonnin venettä hirveästi käsin työnnetäkään, kyllä gasti pystyy estämään monta kolhua hiukan muuttamalla veneen kulkusuuntaa tai siirtämällä venettä, jonka vierestä mennään. 6 tonnin veneissä kai tyypillisesti on noin 50 kg työntävä keulapotkuri. Normaalikuntoinen gasti pystyy parempaan.

Lue lisää

Muutama kikka joakimille. Vastatuleen poijuun rantauduttaessa voit ajaan keulan kiinni laituriin ja laittaa vedon eteen siksi aikaa kun kipaisee kiinnittämässä keulaköyden. Saman voi tehdä myös sivutuuleen rantautuessa. Keula pitää ajaa silloin jonkin verran kiinnityskohdan yläpuolelle.

Tuulen tullessa rannasta kylkikiinnitys onnistuu, kun ensin ajaa keulan rantaan edellä mainitulla tavalla. Sitten vinssaa perän kaikessa rauhassa kiinni. Tämän jälkeen springien laittoon yms. jää runsaasti aikaa. Samaa tekniikkaa voi käyttää miehistönkin kanssa. Ei ole vaaraa, että keula karkaa, jos vene ajetaan suoraan kyljittäin laituriin.

Lähtöön kannattaa käyttää juoksuköyttä aina, jos on vaarana että keula karkaa sillä aikaa, kun irroittaa köysiä tai vene ottaa ohjailuvauhtiaan.
Rantamanooverit yksinään onnistuu kyllä hyvin. Silloin tällöin saa kyllä oman veneen kylkeen naarmun tai parin. Gelgoatnaarmujen paikkailu kuuluu sitten vakiokevätkunnostutoimenpiteisiin.

Keulafendari on hyvä apu. Ajan usein laituriin hiljalleen, kunnes keulafendari on kontaktissa laituriin. Lisään vähän kaasua ja jätän vedon päälle. Toisinaan laitan myös autopilotin. Vene pysyy samassa asennossa niin että köydet ehtii laittamaan.
Kovassa tuulessa ei mielestäni kannata edes yrittää hankalaan tai täyteen vierassatamaan. On hyvä miettiä vaihtoehtoiset satamat tai ankkuripaikat jo etukäteen.
Ulkomailla purjehtiessa on tapana ilmoittaa saapumisesta vhf:llä "port controliin". Kun on kertonut saapuvansa yksin, port control on jopa ilmoittanut kummalle puolelle fendarit pannaan, kylkikiinnityspaikan sijainnin ja järjestänyt apumiehen ottamaan veneen vastaan.

Vakuutus ei ole voimassa, kun purjehtii yksin ja avomerietappi on yli 24 tunnin kestoinen. En ole kuullut, että "normi työpäivä olisi maksimi".
Onko jossain julkaistu vakuutusyhtiöiden veneonnettomuustilastoja? Ovatko yksinpurjehtijat tilastollisesti riskiryhmä??

vanhayksinpurjehtija kirjoitti:

Vakuutus ei ole voimassa, kun purjehtii yksin ja avomerietappi on yli 24 tunnin kestoinen. En ole kuullut, että "normi työpäivä olisi maksimi".
Onko jossain julkaistu vakuutusyhtiöiden veneonnettomuustilastoja? Ovatko yksinpurjehtijat tilastollisesti riskiryhmä??

Lue lisää

Mistä tulee tuo "normi työpäviä maksimi" tai "Vakuutus ei ole voimassa, kun purjehtii yksin ja avomerietappi on yli 24 tunnin kestoinen". Kumpaakaan en löytänyt muutaman yhtiön vakuutusehdoista.

Sen sijaan niissä sanotaan jotain epämääräistä kohdissa, joiden laiminlyönti saattaa aiheuttaa korvauksen alentumisen tai eväyksen kokonaan.

"veneelle sen rakenteeseen, varustukseen tai miehitykseen liittyvästä merikelvottomuudesta" (OP)

"merenkulkusääntöjä ja muita onnettomuuksien ehkäisemiseksi tarkoitettuja sääntöjä noudattaa" (Alandia)

"Pidä huolta, että vene on merikelpoinen, riittävästi varusteltu ja miehitetty ottaen huomioon sen
tyyppi, koko ja kulkualuea" (IF)

Tuo Alandian lause on mielenkiintoinen, sillä sen mukaanhan voisi evätä korvauksen kolarista. Taatusti merenkulkusääntöjä rikkoo ainakin toinen kolarin osapuoli. Varsin todennäköisesti myös karilleajossa on rikottu merenkulkusääntöjä.

Onko jollain tiedossa käytännön tapaus, jossa yksinpurjehtija ei ole saanut täyttä korvausta? Entä muuten epäpätevä miehistö? Kysyykö vakuutusyhtiö edes miehistön koostumusta tyypillisesti?

Joakim1 kirjoitti:

Mistä tulee tuo "normi työpäviä maksimi" tai "Vakuutus ei ole voimassa, kun purjehtii yksin ja avomerietappi on yli 24 tunnin kestoinen". Kumpaakaan en löytänyt muutaman yhtiön vakuutusehdoista.

Sen sijaan niissä sanotaan jotain epämääräistä kohdissa, joiden laiminlyönti saattaa aiheuttaa korvauksen alentumisen tai eväyksen kokonaan.

"veneelle sen rakenteeseen, varustukseen tai miehitykseen liittyvästä merikelvottomuudesta" (OP)

"merenkulkusääntöjä ja muita onnettomuuksien ehkäisemiseksi tarkoitettuja sääntöjä noudattaa" (Alandia)

"Pidä huolta, että vene on merikelpoinen, riittävästi varusteltu ja miehitetty ottaen huomioon sen
tyyppi, koko ja kulkualuea" (IF)

Tuo Alandian lause on mielenkiintoinen, sillä sen mukaanhan voisi evätä korvauksen kolarista. Taatusti merenkulkusääntöjä rikkoo ainakin toinen kolarin osapuoli. Varsin todennäköisesti myös karilleajossa on rikottu merenkulkusääntöjä.

Onko jollain tiedossa käytännön tapaus, jossa yksinpurjehtija ei ole saanut täyttä korvausta? Entä muuten epäpätevä miehistö? Kysyykö vakuutusyhtiö edes miehistön koostumusta tyypillisesti?

Lue lisää

Olen keskutellut yksinpurjehtijan vakuutuksista sekä kahden kotimaisen vakuutusyhtiön että usean kokeneen yksinpurjehtijan kanssa (mm. tanskalaisen, amerikkalaisen ja nyt kesällä Shetlannissa erään brittipurjehtijan kanssa). Yhteistä oli, ettei tavallista venevakuutusta saa yli 24 h yksinpurjehdukseen avomerelle tai kulkualu on rajattu rannikoiden lähelle (esim. 150 mpk päähän rannasta). Itselläni on veneen "osavakuutus", joka korvaa muille aiheutetut vahingot eikä oman veneen mahdollisia vaurioita. Erillinen SAR-vakuutus vaaditaan joillekin merialueille. En tiedä minkälaiset vakuutukset ovat voimassa yksinpurjehduskisoissa maailman ympäri (esim. Golden Globe Race).
Amerikkalaisella vakuutusyhtiöllä oli miehistön koon minimivaatimukset Tyynen valtameren ylityksiin. Muistaakseni 40-jalkaisessa paatissa minimi oli 4 h, vaikka valtaosa pallonkiertäjistä seilaa mies nainen -miehistöllä!
Olen tehnyt saman havainnon kuin Joakim1 eli vakuutusyhtiöiden ehdoissa ei aina ole selvää mainintaa yksinpurjehduksista. Kun pari vuotta sitten kysyin kulkualueen laajentamista Islannin purjehdukselleni ja kerroin seilaavani ilman miehistöä, miehistörajoitus ilmoitettiin suullisesti.

vanhayksinpurjehtija kirjoitti:

Olen keskutellut yksinpurjehtijan vakuutuksista sekä kahden kotimaisen vakuutusyhtiön että usean kokeneen yksinpurjehtijan kanssa (mm. tanskalaisen, amerikkalaisen ja nyt kesällä Shetlannissa erään brittipurjehtijan kanssa). Yhteistä oli, ettei tavallista venevakuutusta saa yli 24 h yksinpurjehdukseen avomerelle tai kulkualu on rajattu rannikoiden lähelle (esim. 150 mpk päähän rannasta). Itselläni on veneen "osavakuutus", joka korvaa muille aiheutetut vahingot eikä oman veneen mahdollisia vaurioita. Erillinen SAR-vakuutus vaaditaan joillekin merialueille. En tiedä minkälaiset vakuutukset ovat voimassa yksinpurjehduskisoissa maailman ympäri (esim. Golden Globe Race).
Amerikkalaisella vakuutusyhtiöllä oli miehistön koon minimivaatimukset Tyynen valtameren ylityksiin. Muistaakseni 40-jalkaisessa paatissa minimi oli 4 h, vaikka valtaosa pallonkiertäjistä seilaa mies nainen -miehistöllä!
Olen tehnyt saman havainnon kuin Joakim1 eli vakuutusyhtiöiden ehdoissa ei aina ole selvää mainintaa yksinpurjehduksista. Kun pari vuotta sitten kysyin kulkualueen laajentamista Islannin purjehdukselleni ja kerroin seilaavani ilman miehistöä, miehistörajoitus ilmoitettiin suullisesti.

Lue lisää

Eli puhut Valtameripurjehduksesta. Lähtökohtaisesti Suomesta ostettavat vakuutukset eivät ole voimassa valtamerillä purjehti sitten yksin tai täydellä miehistöllä. Tyypillinen voimassaoloalue on Itämeri sekä Tanskan, Norjan ja Ruotsin rannikko (ei Färsaaret, Islanti ja Grönlanti). Tuo riittää taatusti yli 99% Suomen veneille, lukuunottamatta oston jälkeistä siirtopurjehdusta, joka ehkä muutamalla prosentilla venekannasta on tuota kauemapaa, mutta edelleen rannikolta.

Onko tuolla alueella jotain rajaa yksinpurjehdukselle? Itämerellä ei pääse edes 100 mpk päähän lähimmästä rannasta, mutta silti voi helposti purjehtia useita vuorokausia yhtä legiä. Sama pätee koko vakuutusalueella.

Miksi selvästi Itämerta tai jopa vain Suomen rannikkoa koskevat keskustelut aina viedään valtameripurjehdukseen?

"Jokaisen aluksen on aina pidettävä asianmukaista näkö- ja kuulotähtystystä sekä pyrittävä kaikin vallitsevissa olosuhteissa käytettävissä olevine keinoin tilanteen ja yhteentörmäyksen perinpohjaiseen arviointiin."
Tämä Sääntö 5 on tietysti jokaiselle tuttu. Miten arvelet kuulotähystyksestä huolehdittavan konealuksissa? Onko moottoriveneilykin katsottava taparikollisuudeksi, jos "kuulotähystys" tapahtuu sisätilasta?

40 minuuttia kuulostaa varsin pitkältä ajalta ilman kohtaamisvaaraa. Purjevene liikkuu helposti 7 solmua ja vastapuoli yli 20 solmua. Näkyykö kaikki tarvittava AISilla varmasti yli 20 mpk? Tai onhan tuolla noita 30-40 solmua kulkevia pika-aluksiakin, jolloin näkyvyyttä vaaditaan jo yli 30 mpk.

Korkeat laivat varmaankin näkyvät, jos oma antenni on kunnossa ja mastossa, mutta miten vaikkapa nuo nopeat katamaraanit, joilla liikennöidään useilla väleille? Tai ehkä ne väistävät?

"Vakuutukset kannattaa tarkistaa. Esim. Admirals vaatii 3 hengen miehistön ja yksin ei ole voimassa."

Joitain vuosia sitten veneessäni oli Admiralin vakuutus, joka kyllä salli yksinpurjehduksen, tiukoin ehdoin tosin:
"SINGLE-HANDED SAILING WARRANTY
If your Vessel has an overall length of more than 9.15 metres You warrant that if the Vessel is sailed (or driven) single-handed such use if beyond the limits of any river, harbour, port or marina will only be between the hours of sunrise and sunset local time and only for a cumulative total distance not exceeding 100 nautical miles per 24 hour period."

Joakim1 kirjoitti:

40 minuuttia kuulostaa varsin pitkältä ajalta ilman kohtaamisvaaraa. Purjevene liikkuu helposti 7 solmua ja vastapuoli yli 20 solmua. Näkyykö kaikki tarvittava AISilla varmasti yli 20 mpk? Tai onhan tuolla noita 30-40 solmua kulkevia pika-aluksiakin, jolloin näkyvyyttä vaaditaan jo yli 30 mpk.

Korkeat laivat varmaankin näkyvät, jos oma antenni on kunnossa ja mastossa, mutta miten vaikkapa nuo nopeat katamaraanit, joilla liikennöidään useilla väleille? Tai ehkä ne väistävät?

Lue lisää

Jopa yli tunnin TCPA on ihan tavanomainen Atlantilla. 15 mpk säädetty AIS- hälytys laukesi useimmiten 13,5 mpk kohdalla. Mutta alukset näkyvät paljon kauempaa. Kuinka moni jää kaukaisuudessa näkymättä ? Ei voi tietää eikä,ole merkitystä. Omituisesti minulla näkyy aluksi osa tiedoista kuten suuntaja, suuntima,, etäisyys ja MMSI. Loput tiedot tulevat lähempänä, Outoa.
Pika-alukset ovat rannikoilla. 300-350m pitkät ja35-40m leveät kivitalon kokoiset konttikasat kulkevat yleensä 10-12s. Nopeimmat rahtialukset kulkivat 22s, Kun silmällä tähystäen näin 1 alus per viikko, AIS hälytti 28 alusta/20 vrk avomerellä. Azorien, Karibian , Portugalin äheisyydessä laivoja näkyi tietenkin enemmän, jopa 9 kerrallaan. Ais näyttää!myös kalastusalukset, joiden kulkua ei voi ennakoida.

Ssppss kirjoitti:

Jopa yli tunnin TCPA on ihan tavanomainen Atlantilla. 15 mpk säädetty AIS- hälytys laukesi useimmiten 13,5 mpk kohdalla. Mutta alukset näkyvät paljon kauempaa. Kuinka moni jää kaukaisuudessa näkymättä ? Ei voi tietää eikä,ole merkitystä. Omituisesti minulla näkyy aluksi osa tiedoista kuten suuntaja, suuntima,, etäisyys ja MMSI. Loput tiedot tulevat lähempänä, Outoa.
Pika-alukset ovat rannikoilla. 300-350m pitkät ja35-40m leveät kivitalon kokoiset konttikasat kulkevat yleensä 10-12s. Nopeimmat rahtialukset kulkivat 22s, Kun silmällä tähystäen näin 1 alus per viikko, AIS hälytti 28 alusta/20 vrk avomerellä. Azorien, Karibian , Portugalin äheisyydessä laivoja näkyi tietenkin enemmän, jopa 9 kerrallaan. Ais näyttää!myös kalastusalukset, joiden kulkua ei voi ennakoida.

Lue lisää

Juuri näin. Lisään tähän omia havaintojani. Kalastusalukset usein mutkittelevat ja laukaisevat toistuvia CPA-hälytyksiä, kun niiden kurssi on hetkellisesti leikkaava vaikkapa 16 mpk päässä. Rahti- ja matkustajaliikenteen alukset eivät kiemurtele eivätkä laukaise turhia AIS-hälytyksiä. Rannikko- ja saaristoväylillä liikkuessa AIS-hälyytyksiä ei kannata edes pitää päällä, koska lähistöllä ja mm. venesatamissa on nykyisin lähes aina AIS-lähettimiä. AIS-hälytys huutaa jatkuvasti. Miksiköhän satamissa paikallaan olevat veneet jättävät AIS-lähettimensä päälle?
Toisaalta on myös sellaisia isoja aluksia, jotka eivät lähetä lainkaan AIS-signaalia. Oma kokemus on venäläisistä sota-aluksista. Näkyvät tutkassa, mutta eivät AIS:ssa.

Kun pitkillä avomerietapeilla en käytänyt elektronista tähystystä (tutka AIS), isot meret tuntuivat autioilta laivaväyliä lukuunottamatta. Öisinkään ei näkynyt kulkuvaloja. Toisinaan horisontissa oleva tähti näytti kulkuvalolta. Tämä koski myös miehistön kanssa tehtyjä avo-/valtameripurjehduksia, jolloin oli jatkuva näkö- ja kuulotähystys. Joskus takaa lähestyvä laiva yllätti lähietäisyydeltä, kun tähystys oli tapahtunut pääasiassa kulkusuuntaan. Hoksaatteko itse tähystää myös taaksepäin? Kun aloin pitää tutkahälytystä päällä, meri ei enää ollutkaan autio! Muita aluksia näkyi yllättävän usein. Kulkuvalotkin erotti kiikarilla tai ilman kiikariakin, kun tiesi tutkan perusteella, mihin suuntaa pitää katsoa.
Ehkäpä meriteiden sääntöihin aikanaan tulee lisäys elektronisesta tähystyksestä? Jos näkyvyys on huono, pelkästää näkö- ja kuuloaistiin perustuva tähystys on riittämätön.

vanhayksinpurjehtija kirjoitti:

Juuri näin. Lisään tähän omia havaintojani. Kalastusalukset usein mutkittelevat ja laukaisevat toistuvia CPA-hälytyksiä, kun niiden kurssi on hetkellisesti leikkaava vaikkapa 16 mpk päässä. Rahti- ja matkustajaliikenteen alukset eivät kiemurtele eivätkä laukaise turhia AIS-hälytyksiä. Rannikko- ja saaristoväylillä liikkuessa AIS-hälyytyksiä ei kannata edes pitää päällä, koska lähistöllä ja mm. venesatamissa on nykyisin lähes aina AIS-lähettimiä. AIS-hälytys huutaa jatkuvasti. Miksiköhän satamissa paikallaan olevat veneet jättävät AIS-lähettimensä päälle?
Toisaalta on myös sellaisia isoja aluksia, jotka eivät lähetä lainkaan AIS-signaalia. Oma kokemus on venäläisistä sota-aluksista. Näkyvät tutkassa, mutta eivät AIS:ssa.

Kun pitkillä avomerietapeilla en käytänyt elektronista tähystystä (tutka AIS), isot meret tuntuivat autioilta laivaväyliä lukuunottamatta. Öisinkään ei näkynyt kulkuvaloja. Toisinaan horisontissa oleva tähti näytti kulkuvalolta. Tämä koski myös miehistön kanssa tehtyjä avo-/valtameripurjehduksia, jolloin oli jatkuva näkö- ja kuulotähystys. Joskus takaa lähestyvä laiva yllätti lähietäisyydeltä, kun tähystys oli tapahtunut pääasiassa kulkusuuntaan. Hoksaatteko itse tähystää myös taaksepäin? Kun aloin pitää tutkahälytystä päällä, meri ei enää ollutkaan autio! Muita aluksia näkyi yllättävän usein. Kulkuvalotkin erotti kiikarilla tai ilman kiikariakin, kun tiesi tutkan perusteella, mihin suuntaa pitää katsoa.
Ehkäpä meriteiden sääntöihin aikanaan tulee lisäys elektronisesta tähystyksestä? Jos näkyvyys on huono, pelkästää näkö- ja kuuloaistiin perustuva tähystys on riittämätön.

Lue lisää

Tähtiä , eli oikeammin kylläkin yleensä planeettoja, olen minäkin väistellyt silloin kun horisontti ei erotu. Hetken järkytyksen aiheuttaa suuntiman säilyminen muuttumattomana kun itse on tehnyt 10 asteen väistöliikkeitä.
Jos suorittaa avomerellä tähystystä kannella olen neuvonut 10.min välein seisaaltaan kiertämään hitaasti vartaloa 360.. Horisontissa laivan valo ei näy joka mainingin kohdalla

Pitää täysin paikkansa, mutta oikeuden päätöksen perustelu ei mitenkään perustunut lakiin, kuten sen olisi pitänyt perustua, vaan oli täysin naurettava ja terveen järjen vastainen. Mikäli siitä olisi valitettu hoviin ja hovi olisi ottanut asian käsiteltäväksi, olisi vähintäänkin lakiin perustumaton perustelu muuttunut, tuomio tuskin.

se.totuus kirjoitti:

Pitää täysin paikkansa, mutta oikeuden päätöksen perustelu ei mitenkään perustunut lakiin, kuten sen olisi pitänyt perustua, vaan oli täysin naurettava ja terveen järjen vastainen. Mikäli siitä olisi valitettu hoviin ja hovi olisi ottanut asian käsiteltäväksi, olisi vähintäänkin lakiin perustumaton perustelu muuttunut, tuomio tuskin.

Lue lisää

Lainsäätäjä on viime vuosikymmeninä halunnut siirtyä vanhan ajan yksityiskohtaisesta pykäläviidakosta vähän laveämpään lainsäädäntöön jossa on selvitetty noudatettava oikeusperiaate ja rangaisstusasteikko ja jätetty loput oikeuden harkintaan. Näin vältetään kaavamaisia ratkaisuja ja toisaalta porsaanreikiä. Oikeudella on mahdollisuus käyttää asiantuntijaa.

X tuntia ajoa putkeen ei tietenkään ole rikos sinänsä, mutta tilanteessa jossa henkilö on noviisi veneen puikoissa se tuntuu melko paljolta. En tiedä onko vireystilasta tai lepotauoista sanottu laissa mitään, mutta syitä pohdittaessa asia on tullut esiin. Kun vielä otetaan huomioon moottorialuksen nopeus ja sijainti väylällä, niin moottoriveneilijän menettely vaikuttaa, jos ei nyt holittomaltä, niin ainakin siltä että aloittelijalle sopivaa varovaisuutta ei ole noudatettu

Tuomiohan ei tullut pitkästä ajosta vaan siitä että moottorivene ajoi väylän väärää puolta purjeveneen päälle. Purjeveneen on vaikea osoittaa olevan onnettomuuden syypää.

Yllättäisin jos tuomio muuttuisi hovissa.

Oikeatuomio kirjoitti:

Lainsäätäjä on viime vuosikymmeninä halunnut siirtyä vanhan ajan yksityiskohtaisesta pykäläviidakosta vähän laveämpään lainsäädäntöön jossa on selvitetty noudatettava oikeusperiaate ja rangaisstusasteikko ja jätetty loput oikeuden harkintaan. Näin vältetään kaavamaisia ratkaisuja ja toisaalta porsaanreikiä. Oikeudella on mahdollisuus käyttää asiantuntijaa.

X tuntia ajoa putkeen ei tietenkään ole rikos sinänsä, mutta tilanteessa jossa henkilö on noviisi veneen puikoissa se tuntuu melko paljolta. En tiedä onko vireystilasta tai lepotauoista sanottu laissa mitään, mutta syitä pohdittaessa asia on tullut esiin. Kun vielä otetaan huomioon moottorialuksen nopeus ja sijainti väylällä, niin moottoriveneilijän menettely vaikuttaa, jos ei nyt holittomaltä, niin ainakin siltä että aloittelijalle sopivaa varovaisuutta ei ole noudatettu

Tuomiohan ei tullut pitkästä ajosta vaan siitä että moottorivene ajoi väylän väärää puolta purjeveneen päälle. Purjeveneen on vaikea osoittaa olevan onnettomuuden syypää.

Yllättäisin jos tuomio muuttuisi hovissa.

Lue lisää

Oikeastiko todettiin moottoriveneen ajaneen väärä laitaa? Erikoista. Vaaditaankohan tätä sitten myös purjeveneiltä?

Bossu kirjoitti:

Oikeastiko todettiin moottoriveneen ajaneen väärä laitaa? Erikoista. Vaaditaankohan tätä sitten myös purjeveneiltä?

Eipä taidettu todeta, kun mitään väylä väärää puolta ei ole. Moottoriveneen kuljettaja laiminlöi tähystyksen ja ajoi päin purjalusta, johon nähden oli väistämisvelvollinen.

Kuljettajan mahdollinen väsymys oli taustatekijä, ei siitä mitään penalttia annettu

Lsifpcj kirjoitti:

Eipä taidettu todeta, kun mitään väylä väärää puolta ei ole. Moottoriveneen kuljettaja laiminlöi tähystyksen ja ajoi päin purjalusta, johon nähden oli väistämisvelvollinen.

Kuljettajan mahdollinen väsymys oli taustatekijä, ei siitä mitään penalttia annettu

Lue lisää

Kuljettajan mahdollinen väsymys oli täysin keksittyä huuhaata, josta ei esitetty mitään näyttöä. Tuomioistuimien päätöksien tulisi perustua tosiasioihin ja lakiin, eikä keksittyyn perustelemattomaan huuhaaseen.

mxf6xbk kirjoitti:

Kuljettajan mahdollinen väsymys oli täysin keksittyä huuhaata, josta ei esitetty mitään näyttöä. Tuomioistuimien päätöksien tulisi perustua tosiasioihin ja lakiin, eikä keksittyyn perustelemattomaan huuhaaseen.

Lue lisää

Oletko lukenut jutun asiakirjat tai olut paikalla asian käsittelyssä? Tai edes lukenut käräjäoikeuden tuomiota? Voihan väsymys olla kuskin myöntämä riiidaton seikka.

Miten sitten Ammattiliikenne maanteillä. Eli 52 tonnin rekkaa saa työntekijä ajaa pidempiä aikoja maanteillä ennen pakollista lepoaikaa kun moottorivenettä Kotkasta Helsinkiin. Outoa, jos tuomioistuin noin perustelee.

Rekkamiäs kirjoitti:

Miten sitten Ammattiliikenne maanteillä. Eli 52 tonnin rekkaa saa työntekijä ajaa pidempiä aikoja maanteillä ennen pakollista lepoaikaa kun moottorivenettä Kotkasta Helsinkiin. Outoa, jos tuomioistuin noin perustelee.

Lue lisää

Turha sotkea raskaan maantieliikenteen sääntöjä tähän asiaan, siellä on säännellyt ajoajat.

Se, että veneilyssä moisia ei ole, ei tarkoita sitä, että sopii ajella niin väsyneenä, että homma ei suju. K

Kvgl kirjoitti:

Turha sotkea raskaan maantieliikenteen sääntöjä tähän asiaan, siellä on säännellyt ajoajat.

Se, että veneilyssä moisia ei ole, ei tarkoita sitä, että sopii ajella niin väsyneenä, että homma ei suju. K

Lue lisää

No voi sekoittaa, koska maantiliikenteessä juuri säännellyt ajo- ja lepoajat perustuvat tutkittuun tietoon ihmisen vireystilasta ja lepotarpeesta ja työsuojelullinen näkökantakin on mukkana. Ja ihme on, jos tuomioistuimen mielestä huviveneilyssä olisi tiukemmat rajat eli saisi ajaa lyhyempää shiftiä kuin maantieiden ammattiliikenteessä. Työsujelullinen ajokaika maantiliikenteessä on 4,5 tuntia jonka jälkeen vasta ensimmäinen tauko (45 min). Merellä 3 tunnissa ehtii Kotkasta Helsinkiin (matka 65 nm) plaanavalla moottoriveneellä (22 knt) ja jää vielä puolentoistatunnin marginaali. Eli väitätkö että oikeuden mukaan moottoriveneen kuljettajan vireystila oli alentunut ja se oli raskauttava seikka?

http://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/autonkuljettajan-tyoaika/ajoaika-ja-tauot

Reelingin ylikö lorotat? Turhaa riskinottoa, ellet ole aivan tyvenessä.

Missä satamassa joku on noin avulias? "Kun kuset, pidä toisella kädellä vantista kiinni. Satamissa on aina saanut apukäsiä pyytämättä. Siitä iso kiitos kaikille!" Mukavaltahan se tuntuu, kun joku pitelee ja saa lorotella. Saa siitä olla kiitollinen!

Melkoinen peli. Onko apukädet olleet enempi siroja vai karvaisia?

Veden lämpötilan puolestahan vedessä selviäisi juuri nyt pitkään. Kurssi oli varmaan asetettu kohti tuota satamaa johon vene päätyi.

Virossa ja perämerellä on nyt 5-10 asteista merivettä kun meillä on yli 20-asteista:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005776297.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=251f863a15a1d2efffb65934171ec765

Juuri näin kuten kirjoittaa tämä edellinenkin, kun vaan laitteet on asialliset ja sopivan tarpeelliset niin kyllä sitä yksin pärjää vaikka 70..... 50 jalkaisilla veneillä ja jotka painaa 20t.....50t tai enemmänkin, koska vesihän se painon kannattaa.
Ei purhjehduksessa ja veneen käsittelyssä omat voimat kovinkaan paljon merkitse isompien veneiden kohdalla, vaan tiedot ja taidot eniten ja hyvä kokemus sekä järjen käyttö.
nim. kokemusta on hyvin monenlaisista veneistä vuosikymmeniä ja kymmeniä tuhansia mailejakin.

En ole Joakim, eikä minunkaan pinnapilottini ohjaa huonommin kuin naruviritelmäni ainakaan tosisuunnan suhteen, mutta naruviritelmä pitää kyllä ainakin teoriassa suunnan suhteessa tuuleen optimaalisena. Tai yhtä hyvänä kuin purjeensa oli tuolloin trimmannut.

Noiden ketjun alkupäässä kirjoittelemieni jälkeen tuli tosiaan investoitua Simradin pilottiin, ja todella hyvä hankinta se tuntuu olevan.

Ja nyt juhannuspurjehdukselle!

HVenheellä

Parhaiten naruviritykset näyttävät toimivan sivutuulesta tiukahkoon vastaiseen, mutta veneestä on kai kiinni, toimiiko kuinka hyvin. Varmaan voimakkuudeltaan tasainen tuulikin jeesaa.

Netistäkin löytyy John S. Letcher Jr.n teos Self Steering for Sailing Craft. Kolmosluvussa (SHEET-TO-TILLER SELF-STEERING) on näitä naru- ja kumiköysiviritelmiä eritelty enemmänkin, jos aihepiiri kiinnnostaa.

Ja sen verran näyttää olevan vappusimaa nautittu, että juhlapurjehduksen nimeke oli erheellinen.

HVenheellä

Tuossahan jo vuosi sitten kerroin, että olosuhteet, joissa vene kallistuu ja pinnapaine muuttuu, ovat oivalliset naruohjaukseen.

Puuskassa tai tuulen kääntyessä enemmän sivulle vene kallistuu lisää, jolloin vene kääntyy automaattisesti ylemmäksi kunnes ollaan taas samassa tasapainotilassa.

Vastaavasti tuulen keventyessä tai tuulen kääntyessä vastaiseksi vene nousee pystyyn, naru löystyy ja vene kääntyy alemmaksi kunnes ollaan tasapainossa.

Tuolla voi ajaa sivutuulesta kryssiin ja ohjaa todellakin aivan erinomaisesti, toisin kuin tavalliset autopilotit.

”Toisin kuin tavalliset autopilotiy”... Juuri vesiltä tulleena sanoisin, että kyllä pinnapilotti näyttää suoriutuvan puuuskista aivan hyvin.

HVenheellä

Anonyymi kirjoitti:

”Toisin kuin tavalliset autopilotiy”... Juuri vesiltä tulleena sanoisin, että kyllä pinnapilotti näyttää suoriutuvan puuuskista aivan hyvin.

HVenheellä

Autopilotteja on tietysti erilaisia ja samoin veneitä. Puhumattakaan mielipiteistä siitä mikä on hyvin.

Itse en ole nähnyt narun veroisesti kryssillä ohjaavia perusautopilotteja. Gyropilotit tuulimittarikytkennällä pystyvät jo samaan.

Naru ohjaa oikeasti erinomaisesti, paremmin kuin moni pinnamies ja toimii myös vaikeissa olosuhteissa. Tietysti voi olla myös veneitä, joissa naru ei toimi. Sehän vaatii pinnapainetta sekä riittävän herkän laakeroinnin.

Narulla voi kryssiä optimivauhtia. Ei siis tarvitse tehdä veneestä helppoa tai ajaa vähän optimia alemmas. Ja ei tarvitse tuulianturikytkentää, joka tietysti on edellytys autopilotille hiukankin suuntaansa muuttavassa tuulessa.

Noin epäilemättä onkin.

Itse ajattelen kuitenkin, että pinnapilotti ohjaa minua valitsemaani suuntaan, ja trimmaan purjeet halutun suunnan mukaisesti. Jos tuulet muuttuvat, säädän purjeita. Ellen säädä, kurssi pysyy prikulleen, mutta vauhti vähenee huonomman trimmin myötä.

Naruvirityksellä saan valittua jotakuinkin siedettävän suunnan, jota alus suostuu kulkemaan, ja johon säädän purjeet. Naruviritelmä ohjaa sitten noilla trimmeillä prikulleen siihen suuntaan tuulen suhteen optimaalisa vauhtia, mutta vain jotakuinkin haluttuun suuntaan.

Käytännössä olen joutunut kuitenkin uhraamaan hyvää trimmiä, jotta vene kulkisi tuulen suhteen haluamaani suuntaan. Käytännössä ison voimaa joutuu vähentämään, luovikärkäs kun vene on.

Ehkä opin vielä, mutta pinnapilotilla saan alukseni kulkemaan oikein hyvin verrattuna siihen, että ohjaisin itse. Keskityn silloin paremmin purjeisiin ja vauhti maalin suhteen tuntuu olevan parempi. Heikkoutena on kyllä se, että puuskia ei pääse hyödyntämään nostamalla.

HVenheellä

Anonyymi kirjoitti:

Noin epäilemättä onkin.

Itse ajattelen kuitenkin, että pinnapilotti ohjaa minua valitsemaani suuntaan, ja trimmaan purjeet halutun suunnan mukaisesti. Jos tuulet muuttuvat, säädän purjeita. Ellen säädä, kurssi pysyy prikulleen, mutta vauhti vähenee huonomman trimmin myötä.

Naruvirityksellä saan valittua jotakuinkin siedettävän suunnan, jota alus suostuu kulkemaan, ja johon säädän purjeet. Naruviritelmä ohjaa sitten noilla trimmeillä prikulleen siihen suuntaan tuulen suhteen optimaalisa vauhtia, mutta vain jotakuinkin haluttuun suuntaan.

Käytännössä olen joutunut kuitenkin uhraamaan hyvää trimmiä, jotta vene kulkisi tuulen suhteen haluamaani suuntaan. Käytännössä ison voimaa joutuu vähentämään, luovikärkäs kun vene on.

Ehkä opin vielä, mutta pinnapilotilla saan alukseni kulkemaan oikein hyvin verrattuna siihen, että ohjaisin itse. Keskityn silloin paremmin purjeisiin ja vauhti maalin suhteen tuntuu olevan parempi. Heikkoutena on kyllä se, että puuskia ei pääse hyödyntämään nostamalla.

HVenheellä

Lue lisää

Kryssillä on tietysti aina parasta ohjata optimaalista kryssikulmaa. Tuon naru tekee hyvin. Jos vaikka optimi on 40 asteen TWA, -10 asteen shifteillä AP ohjaa välillä 30 astetta, jolloin vauhti tippuu olemattomaksi, ja välillä 50 astetta, jolloin vene kallistuu epämiellyttävän paljon trimmeihin reilusti koskematta. Narulla kallistus pysyy tasaisena.

Muilla suunnillakin on yleensä nopeampaa hiukan kiemurrella tuulen mukana. Toinen vaihtoehto on aktiivinen trimmaaminen, joka myös voi olla tarpeen kallistuman pitämisen mukavana. Narulla ei tarvitse aktiivisesti trimmata.

Autopiloteissa voi myös olla suhteellisen tai jopa tosituulen mukaan ajamisen optio. Uusimpia autopilotteja en ole noilla kokeillut, mutta hiukan vanhemmat (joita kaikki pinnapilotit ilman erillistä keskukyksikköä ovat), eivät ohjaa kovinkaan hyvin tuulen mukaan. Reagoivat kovin hitaasti tuulen muutoksiin. Vaikuttaa siltä, että algoritmi noissa ohjaa edelleen kompassisuuntaa, jota hissukseen korjataan halutun tuulensuunnan saavuttamiseksi.

Juu, minulla on vain kompassisuuntaa pitävä pinnapilotti ilman mitään kommervenkkejä. Säätelen purjeita, ja jos tuulensuunta näyttää pysyvämmin muuttuvan vastaisemmaksi käsken pilottia ajamaan alemmas.

HVenheellä