Asia ei ole ollenkaan yksinkertainen. Kun kerran selostin tieteellista katsantoa rakkausasioista eräälle siskolle, hän suorastaan loukkaantui siitä, että väheksyn hänen vaaleanpunaisia ajatuksiaan. Ongelmahan on aika sama: pitääkö uskovaisen kuvitelmat jättää rauhaan vai ei siinä ajatuksessa, että hän on onnellisempi luullessaan niin. Tai pitääkö samasta syystä sivuuttaa pelkänä viihteenä horoskooppin uskovan ajatukset.
Melkein kaikki palstalla pohditut asiat ovat perusteellisesti tutkittuja, joten oikean tiedon saaminen olisi helpompi tutkimuksia ja oppaita lukemalla, mutta osa ei pysty, osa ei halua. Rakkaudesta puhutaan perinteelliseen tapaan, eikä haluta tietoa, miten on. Monille on joko vieras tai vastenmielinen ajatus, että rakastuminen käyttää juuri samoja aivoalueita kuin huumekoukku. Kun rakastuu, joutuu koukkuun.
Kiinnijääminen ei ole syntynyt evoluutiossa siksi, että se palvelisi huumeiden käyttöä, vaan siksi, että jää kiinni toiseen ihmiseen. Kahden huoltajan lapsi seviytyy paljon paremmin kuin yksinhuoltajan. Siksi koukkuunjääminen palvelee kummankin rakastuneen geenimuunnelmien lisääntymistä ihmiskunnassa.
Koska varhaisina aikoina huumeiden saatavuus on ollut heikko, tästä ei ole ollut suurta haittaa, mutta nykyaikana, kun huumeita voidaan tuottaa suuria määriä, meillä oleva ominaisuus onkin muodostunut erille perin vahingolliseksi. Huumeet siis narraavat aivoja rakkauden kaltaiseen kiintymykseen.
Taas päinvastoin seikka kertoo, että rakkausasiat ovat vain aivotoimintaa, joka esiintyy meillä vaaleanpunaisina ajatuksina. Huumeenkäyttäjä voin nähdä käyttötilanteet, ruiskut ja huumeen polton äärettömän romanttisina.
Osa ihmisistä on tieteellisesti suuntautuneita, joten heitä ei vähääkään häiritse asioiden tieteellinen selittäminen. Osa tuntee, että heiltä yritetään riistää heidän romanttiset ajatuksensa.
Siis kumpi on parempi, karsia väärää tietoa ja korvata se oikealla, vai jättää ihminen perinteisiin haaveisiinsa?
Kumpi parempi, tieto vai luulo?
43
612
Vastaukset
- 7470
Pysyvin on asenne! Jos siinä käsitteenä on luuloa (uskomusta) niin sitä ei järkytä tieto eikä kokemuskaan ainakaan nopeasti.
- tänäänonbileetkaikkisile
Paheiden summa on vakio. Kumpi sitten on patempi huumeet vai rakkaus. Ap on oikeessa rakkaudessa pettyneet turvautuu monesti päihteisiin ja alotuksessa oli hyvä selityskin. Ei kai elämän tartte tylsää olla. Miksi tavoitella pitkää elämää, terveellistä, tylsää elämää, jossa viimeset vuodet letkuissa, mutta satanen täynnä. Ehei, vanhempi sukupolvi on jo tajunnut, että elämä vaan mälläten ja niinku viimeistä päivää eläen. Mitä niitä tulevia tai muista murehtien.
Itse asiassa en ole sitä mieltä, että alkoholismi johtuisi psykodynaamisista prosesseista, kuten pettymisestä rakkaudessa. Identtiset kaksoset ovat identtisiä alkoholismin suhteen. Ottolapset noudattavat alkoholismia täsmälleen biologisten vanhempin mukaan lasketun odotusarvon mukaan. Ottovanhempiin nähden ei ole pienintäkään korrelaatiota.
Riippuvuudet eivät suinkaan aina ole korvattavissa toisillaan. Alkoholismin ja peliriippuvuuden välillä on voimakas korrelaatio, mutta silti kaikki alkoholistit eivät ole taipuvia peliriippuvuuteen, eikä kaikki peliriippuvat ole taipuvia alkoholismiin.
Itse olen kuivilla oleva alkoholisti, joka olen tuntenut ennen juomista, juomisen aikana ja juomisen jälkeen voimakasta vastenmielisyytta pelejä kohtaan. En halu voittaa, enkä hävitä. Yliopiston tilastotieteen kurssin kotilaskuja varten minun piti katsoa tietosanakirjasta, mitä korttipakka sisältää, jotta voin laskea ne.
Esimerkiksi amfetamiini ja hasis eivät suinkaan ole vaihdannaisia, sen sijaan heroiini ja alkoholi ovat. Yhteistä kaikille huumausainelle on kuitenkin, että ne käyttävät rakastumiseen evoluution mukana syntyneitä aivoratoja, mutta eri painotuksin.- afroDitee
Elämä on lahja ja suuri seikkailu. Pitkä ja terveellinen elämä ei välttämättä ollenkaan ole tylsää. Itselläni ei ole edes paheita, suklaata lukuun ottamatta. Mutta sitäkään en enää nauti levykaupalla; menee nautinto. Myös punaviinilasillinen silloin tällöin on nautinto; tapana päivittäin ei.
afroDitee kirjoitti:
Elämä on lahja ja suuri seikkailu. Pitkä ja terveellinen elämä ei välttämättä ollenkaan ole tylsää. Itselläni ei ole edes paheita, suklaata lukuun ottamatta. Mutta sitäkään en enää nauti levykaupalla; menee nautinto. Myös punaviinilasillinen silloin tällöin on nautinto; tapana päivittäin ei.
En muista ihan tarkkoja lukuja, mutta noin 2/3 suomalaista on sitä mieltä, että elämä ei ole lahja. Jos joku pitää sitä lahjana, hänelle elämä on luultavasti mieluisampi kuin muille.
- afroDitee
rennostiM kirjoitti:
Itse asiassa en ole sitä mieltä, että alkoholismi johtuisi psykodynaamisista prosesseista, kuten pettymisestä rakkaudessa. Identtiset kaksoset ovat identtisiä alkoholismin suhteen. Ottolapset noudattavat alkoholismia täsmälleen biologisten vanhempin mukaan lasketun odotusarvon mukaan. Ottovanhempiin nähden ei ole pienintäkään korrelaatiota.
Riippuvuudet eivät suinkaan aina ole korvattavissa toisillaan. Alkoholismin ja peliriippuvuuden välillä on voimakas korrelaatio, mutta silti kaikki alkoholistit eivät ole taipuvia peliriippuvuuteen, eikä kaikki peliriippuvat ole taipuvia alkoholismiin.
Itse olen kuivilla oleva alkoholisti, joka olen tuntenut ennen juomista, juomisen aikana ja juomisen jälkeen voimakasta vastenmielisyytta pelejä kohtaan. En halu voittaa, enkä hävitä. Yliopiston tilastotieteen kurssin kotilaskuja varten minun piti katsoa tietosanakirjasta, mitä korttipakka sisältää, jotta voin laskea ne.
Esimerkiksi amfetamiini ja hasis eivät suinkaan ole vaihdannaisia, sen sijaan heroiini ja alkoholi ovat. Yhteistä kaikille huumausainelle on kuitenkin, että ne käyttävät rakastumiseen evoluution mukana syntyneitä aivoratoja, mutta eri painotuksin.Kaikki riippuvuudet johtuvat jostain psykoprosesseista, koska ne ovat mielenterveyden häiriöitä. Ihmisestä ei tule alkoholistia pelkästään geeniensä kautta, vaan siihen vaikuttaa muutkin tekijät.
afroDitee kirjoitti:
Kaikki riippuvuudet johtuvat jostain psykoprosesseista, koska ne ovat mielenterveyden häiriöitä. Ihmisestä ei tule alkoholistia pelkästään geeniensä kautta, vaan siihen vaikuttaa muutkin tekijät.
Lue uudestaan ja tarkasti, mitä kirjoitin identtisistä kaksosista ja adoptiolapsista. On myös sellaisia identtisiä kaksosia, jotka on adoptoitu vauvana eri perheisiin, jopa eri maahan ja kuttuuriin, eivätkä ole tienneet kaksoparikkinsa olemassaolosta ennen tutkimusta. Alkoholismin suhteen identtisiä.
- vainrakkaus
rennostiM kirjoitti:
Lue uudestaan ja tarkasti, mitä kirjoitin identtisistä kaksosista ja adoptiolapsista. On myös sellaisia identtisiä kaksosia, jotka on adoptoitu vauvana eri perheisiin, jopa eri maahan ja kuttuuriin, eivätkä ole tienneet kaksoparikkinsa olemassaolosta ennen tutkimusta. Alkoholismin suhteen identtisiä.
Alkoholismi ei ole vain geneettisesti periytyvää. Taipumus periytyy, mutta ihmisen elämäntavat, ympäristö ja etenkin sosiaalinen perimä ja sosiaaliset suhteet ratkaisee. Aivan samoin kuin diabetes taipumus periytyy, ei suoraan diabetes.
- vainrakkaus
rennostiM kirjoitti:
Lue uudestaan ja tarkasti, mitä kirjoitin identtisistä kaksosista ja adoptiolapsista. On myös sellaisia identtisiä kaksosia, jotka on adoptoitu vauvana eri perheisiin, jopa eri maahan ja kuttuuriin, eivätkä ole tienneet kaksoparikkinsa olemassaolosta ennen tutkimusta. Alkoholismin suhteen identtisiä.
Vielä sen verran, tuli diabeteksesta mieleen, että satun myös tuntemaan identtiset kaksosveljet. Heidän vanhempansa olivat juoppoja diabeetikkoja. Ja heidän isovanhempansa olivat myös. Veljesten iso-vanhemmat sekä vanhemmat kuolivat alle 60-vuotiaina. Voisi melkein sanoa, että sekä diabetestaipumus kuin myös alkoholismi kulkivat suvuissa. Ehkä kuitenkin niin, että alkoholismi sairastutti diabetekseen. Veljeksillä on samat geenit, samat vanhemmat, joiden kanssa varttuivat. Ja kuinka kävikään. Toinen veljeksistä sai diabeteksen oltuaan alkoholisti vuosia. Toinen ei saanut kumpaakaan. EI mikään yllätys, että se joka on läpi elämänsä urheillut, syönyt ja juonut terveellisesti, viettänyt hyvää sosiaalista elämää perheensä kanssa, ei sairastunut. Muusikkoveli sairastui.
rennostiM kirjoitti:
Lue uudestaan ja tarkasti, mitä kirjoitin identtisistä kaksosista ja adoptiolapsista. On myös sellaisia identtisiä kaksosia, jotka on adoptoitu vauvana eri perheisiin, jopa eri maahan ja kuttuuriin, eivätkä ole tienneet kaksoparikkinsa olemassaolosta ennen tutkimusta. Alkoholismin suhteen identtisiä.
Eräässä tutkimuksessa identtistä kaksosista toinen, opettaja, näytti olevan kohtuukäyttäjä, toinen, kauppamatkustaja, runsaasti käyttävä. Kun kauppamatkustajaparikki vaihtoi ammattia, hänen havaittiin olevan samanlainen kohtuukäyttäjä kuin veljensä. Eikä tullut minkäänlaisia vieroitusoireita, niin kuin alkoholisteilla.
Lopetan keskutelun tähän. Ei ole minkäänlaista hyötyä saada asiaa tuntematon vakuuttuneeksi, jos hän itse ei ole alkoholisti.- fjg
rennostiM kirjoitti:
Lue uudestaan ja tarkasti, mitä kirjoitin identtisistä kaksosista ja adoptiolapsista. On myös sellaisia identtisiä kaksosia, jotka on adoptoitu vauvana eri perheisiin, jopa eri maahan ja kuttuuriin, eivätkä ole tienneet kaksoparikkinsa olemassaolosta ennen tutkimusta. Alkoholismin suhteen identtisiä.
Eri perheet voivat silti olla tavoiltaan ja vaikutuksiltaan samankaltaisia ja "kannustavat" näin alkoholin väärinkäyttöön.
Mutta ihan sama minulle miten jostakusta tulee alkoholisti. Pääasia on kuitenkin, että tyyppi pääsisi viinan kirosta eroon. - fjg
rennostiM kirjoitti:
En muista ihan tarkkoja lukuja, mutta noin 2/3 suomalaista on sitä mieltä, että elämä ei ole lahja. Jos joku pitää sitä lahjana, hänelle elämä on luultavasti mieluisampi kuin muille.
"2/3 suomalaista on sitä mieltä, että elämä ei ole lahja"
Suomalaiset ovat kuitenkin maailman onnellisinta kansaa. fjg kirjoitti:
Eri perheet voivat silti olla tavoiltaan ja vaikutuksiltaan samankaltaisia ja "kannustavat" näin alkoholin väärinkäyttöön.
Mutta ihan sama minulle miten jostakusta tulee alkoholisti. Pääasia on kuitenkin, että tyyppi pääsisi viinan kirosta eroon.Onko sinun kielessäsi alkoholia runsaasti käyttävä "tyyppi"? Siivoa suusi!
- Trolloloo
Ananias taas vauhdissa..
En ole Ananias. Rekisteröityä nimimerkkiäni rennostiM lienen käyttänyt eniten. Usein myös rekisteröimätöntä nikkiä alkoholisti.kuivilla. Riippuu aiheesta.
Mainitsemasi nikin kanssa ole useimmista asioista eri mieltä. En pyri pohtimaan jo tutkittuja asioita, vaan tukeuden tieteelliseen konsensukseen.
- vastaanvielä
Riippuu ihmisestä, ei ole mitään yksiselitteistä vastausta. Joskus ihmiselle voi olla paljon parempi vaihtoehto luulot ja turhat haaveet, jotakin kaunista vaikka ei todellista ajateltavaa eli jos itse aattelisin asiaa jonkun muun kannalta, koska oletettavasti en tietäisi tilannettaan antaisin hänen pitää uskomuksensa, hän saattaa tarvita sen. Jos hän haluaa jotain todellista tietoa, hän lähestyy minua.
- afroDitee
Tieto vai luulo? Mmm. Vastaan tunne ja elämänasenne. Etenkin rakkauteen liittyvissä asioissa, sillä rakkaushan on tunne. Kaikenlisäksi kovin henkilökohtainen sellainen, jokainenhan kokee rakkauden eri tavalla. Tosin joku ei "tunnusta" rakkautta ollenkaan, tai kuvailee sen olevan ainoastaan isoa välittämistä. Joku taas hokee rakkautta sanoillaan, mutta viesti ei mene perille, jos vastaanottajan mielestä rakkaus on tekoja. Itse en sekoittasi ollenkaan tiedettä rakkauteen, sillä tiede ei tunne yhtään mitään. Kemiaahan rakkaus voi olla - etenkin korostuneesti silloin, kun osapuolet tarkoittavat rakkaudella fyysistä vetovoimaa.
- pandatao
Karsimisesta tulee mieleen totaalisen totinen katkaiseminen ja katkominen. Jonkin karsimisen kaltaisen kannalla enempi kuitenkin olen kuin jättää haahuilemaan haaveisiin.
Ollakko ilonpilaaja ja tiputella teräväreunaisia faktapommejaan toisen päälle hänen vaaleanpunaisimpina hetkinään, vai kujeillen sopivasti sanoa muutama sananen, vai vaieta tyylikkäästi ja sitten lempeän isällisesti/ äidillisesti lausua faktaa kun pinkki tahi muun värinen illuusio on jo kosahtanut...
Olen tosiasioiden kertomisen kannalla mutta en totaalisen ilonpilaamisen, joten kertomisen ajoituksen suhteen tarvitaan mestarillisuutta. Ei ole tarpeen tuutata toisille tietoa vaan aistia ne sopivat herkkyyskaudet tosiasioille. - muukalainensivusta
Kyselet "Siis kumpi on parempi, karsia väärää tietoa ja korvata se oikealla, vai jättää ihminen perinteisiin haaveisiinsa?"
Ehkä kykenen valottamaan sinulle jotain, jonka näen haaveellisena tässä kysymyksessäsi.
Sinun kannattaa ottaa huomioon seikka, että et voi noin vain karsia ja korvata sitä käsityspohjaa minkä ihminen omaa vain esittämällä oman käsityspohjasi. Varsinkaan lyhyillä nettiesityksillä. Toisin sanoen, vaikka tietäisit jonkin asian todeksi, et voi vain siirtää sitä toiselle, jotta tämä näkisi yhtäkkiä kaiken eri valossa ja alkaisi elämään uutta uljasta elämää. Mullistavat ajatukset tulevat enemmänkin siemeninä, jotka tuottavat hedelmän joskus vuosien tai vuosikymmenien kuluttua, jos silloinkaan. Siitä huolimatta niitä kannattaa kylvää, hedelmiä tulee muuten vähemmän.
Toinen juttu on, että voisit pärjätä keskustelussa vähemmällä kontrolloinnilla. Vastaat jopa trolleille, jotka voisit ohittaa olankohautuksella, tai nasevalla comebackilla. Esitä enemmän kysymyksiä. Näin oletat vähemän ja ryntäät tulkitsemaan vähemmän. Muista että jos autat jotain, siinä on silloin pääosassa hän, etkä sinä ja sinun tietopohjasi, joten sinun tulee ottaa vastuu tämän mukaan. Kaikenlaiset, sekä alitajuiset että sisäistetyt pyrkimykset kontrollointiin etäännyttävät toisen osapuolen keskustelusta ja sen aiheesta. Jos todella haluat auttaa, vältä tätä ja keskity esimerkiksi totuuden julistamisen tai parisuhdepolitiikan sijasta ihmiseen, yksilöön.
Muuten näytät tekevän hyvää työtä keskustelun ylläpitämiseksi ja tuot usein esiin hyviä pointteja, ja selvästi välität ihmisistä.<< Vastaat jopa trolleille, jotka voisit ohittaa olankohautuksella, tai nasevalla comebackilla.>>
Oikeudessa on sellainen periaate, että mieluummin sata syyllistä syytettyä vapautetaan, kuin että yksi syytetty tuomitaan väärin. Oletetuista trolleista joku saattaa ollakin tosissaan. Olisi sopimatonta ruveta heille leukailemaan sillä perusteella, että he todennäköisesti ovat trolleja. Sivistynyt ihminen muutenkin karttaa toiselle
Toisekseen trollille vastaaminen antaa mahdollisuuden vastata muille, jotka lukevat palstaa ja askartelevat asian kanssa.
- vainrakkaus
Rakkaus on tunne, jonka jokainen kokee tavallaan. Lähinnä loukkaavaa jos sitä lähtee selittelemään tieteen pohjalta. Ihmisen kannalta onkin tärkeintä, että jokainen osaa suhtautua toiseen ihmiseen hänen omien tunteiden, ajatusten, käytöksen ja muun toiminnan pohjalta. Ihmissuhteet eivät perustu tieteeseen vaan tunteeseen. Halutaan jakaa omaa elämää, ajatuksia sun muuta toisten kanssa. Kun tiedetään toisella olevan v.pun. aurinkolasit päässä, annetaan ne olla siinä, rauhassa. Se on rakkautta. Ei se, että kehotetaan ottamaan lasit päästä pois, koska jossain tiede väittää jotain muuta. Se tylyä ja epäystävällistä.
Samoin kuin toisen uskonnon kyseenalaistaminen. Jos kaveri on uskovainen, niin sitä kunnioitetaan, eikö niin? Se on rakkautta.
Ihminen voi jäädä huumekoukkuun, jos monet asiat loksahtavat epäedullisesti kohdalleen. Vaikka moni jää koukuttamaan rakkauteenkin, niin siitä ei ole ollenkaan niin haitallisia seurauksia kuin huumekoukusta.- Mme.bovaryt.co
Ai ettei rakkaudesta ole haittaa? Ei ehkä aikuiselle ihan niin äkkiä, mutta moni lapsi ja niiden elämä on tuhottu rakkauskoukuissa ja itsepintaisissa parisuhdeilluusioissa. Uusperheistä viskotaan rakkaudessa rypevien vanhempien lapsia huostaan pois jalosita, kun rakkaus rytisee... Kaikki ei ole edes niin onnekkaita että pääsevät turvaan.
- rakkautta_
Mme.bovaryt.co kirjoitti:
Ai ettei rakkaudesta ole haittaa? Ei ehkä aikuiselle ihan niin äkkiä, mutta moni lapsi ja niiden elämä on tuhottu rakkauskoukuissa ja itsepintaisissa parisuhdeilluusioissa. Uusperheistä viskotaan rakkaudessa rypevien vanhempien lapsia huostaan pois jalosita, kun rakkaus rytisee... Kaikki ei ole edes niin onnekkaita että pääsevät turvaan.
Rakkaudesta ei ole tosiaan haittaa. Rakkaus on aina hyvä.
Riippuvuudet, kuten "rakkauskoukut" ovat asia täysin erikseen. Pitäisi kieltää käyttämästä niissä sanaa rakkaus. Myös tieteessä.
- luullakseniluulen
Luulo ei ole tiedon väärti, sananlaskussa sanotaan.
Siispä, koska kellään ihmisillä ei ole maagista kykyä tietää ja tuntea toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita, niin kaikki omat luulot toisen ihmisen sisäisestä rakkauselämästä ja -käsityksistä ovatkin lähinnä vain omia käsityksiä.
Tietysti voimme kehittää ja tarkentaa omia käsityksiämme toisesta ihmisestä, ajan kanssa, lähentymällä je kommunikoimalla mahdollisimman rehellisesti hänen kanssaan, mutta emme koskaan voi suoraan tuntea hänen tunteitaan, ja ajatella hänen ajatuksiaan.- fjg
"emme koskaan voi suoraan tuntea hänen tunteitaan, ja ajatella hänen ajatuksiaan"
Eipä tietenkään, onneksi. Ihan tarpeeksi omia tunteita ja ajatuksia jokaisella...
Kanssasi tässä samaa mieltä.
"Siis kumpi on parempi, karsia väärää tietoa ja korvata se oikealla, vai jättää ihminen perinteisiin haaveisiinsa?"
Yleensä väärän tiedon karsiminen on oikea tie, mutta itse olen sen verran konfliktipelkoinen, että jätän usein nostattamatta myrskyn vesilasiin jos voin.
Ongelmana on, että ihmiset eivät usein edes halua tietää totuutta. Esimerkkinä nyt Hesarin mielipidepalstalla vellova lihavuuskeskustelu. Koetaan, että lääkäri ei saisi puuttua ylipainoon.
Rakkauden kohdalla yleinen ohje on, että kuuntele sydäntäsi, vaikka parempi ohje olisi käytä järkeäsi ja kuuntele sydäntäsi.
Viina taas perinteisesti vapauttaa kaikesta vastuusta. Viinaa juodaan sen takia, että kännisen ajatellaan olevan vähemmän vastuussa typeristä teoistaan kun selvän.
Uskonto vastaan tiede keskustelutkin on todettu hyödyttömiksi, koska uskoville ei järkisyyt riitä
Hassua, että usein tuon tunteen äänen seuraajat ovat juurikin naisia. Näilläkin palstoilla tuttu kliseinen lause on, että "se vain tapahtui" siirtäen kaiken vastuun typeristä valinnoista jollekin ulkopuoleiselle voimalle. (Samaa tarkoittava lause erityisesti miehillä, että "olin niin kännissä")- jaa-a
"Rakkauden kohdalla yleinen ohje on, että kuuntele sydäntäsi"
Hyvä ohje. Ihmiset vain joskus ymmärtävät sen väärin. Joidenkin ihmisten sydämessä asuu riippuvuus, jota he nimittävät rakkaudeksi, koska muusta he eivät tiedä. Siksi kannattaisi ristiriitatilanteissa etenkin miettiä itseään. Jopa sitä mitä järki sanoo. Esim. "rakastan ihan oikeasti, koko sydämestäni tuota miestä. Hän vain juo liikaa." Jos tai kun ihminen rakastaa itseään, hän ei ala suhteeseen juopon kanssa, koska se olisi epärakkaudellista itseä kohtaan. Järki apuna; ei ole järkeä aloittaa suhdetta, jossa itse voi pahoin, vaikka kuinka rakastaisi.
Jokainen saa uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta. Uskon tai makuasioista ei voi kiistellä. Tai voi, mutta sellainen on hyödytöntä ja epärakkaudellista kaikkia kohtaan.
"Koetaan, että lääkäri ei saisi puuttua ylipainoon."
Tämä on huolestuttava koulukunta. Onneksi monet lääkärit yrittävät puuttua. Tietenkään muutaman kilon ylipainoon on turha puuttua, mutta muutaman kymmentä kiloa ylipainoa on todella vaarallista. <<Koetaan, että lääkäri ei saisi puuttua ylipainoon.>>
Kysymys ei ole tästä. Henkilö, joka ei ole kokenut tai analogian kautta ymmärrä, ei voi tajuta, millaisessa prässissä ylipainoinen on. Hän ei voi koskaan mennä lääkäriin missään asiassa, kun lääkäri sivuuttaa hänen varsinaisen vaivansa ja rupeaa saarnaamaan ylipainosta. Tätähän nimitetään nalkuttamiseksi.
Ymmärrän tämän juuri analogian kautta. Koska vahvan lääkityksen takia suu kuivuu ja ikenet tulehtuvat, en voi koskaan käydä hammaslääkärillä ilman, että hän rupeaa saarnaamaan hampaiden harjauksesta. Hammaslääkäreillä on vahva usko siihen, että ientulehdus johtuu AINA ja VAIN huonosta harjauksesta. Olen erittäin tarkka asiassa, mutta jos selitän, mistä on kysymys, se aiheuttaa vain sen, että hammaslääkäri ei usko. Luulee, että valehtelen niin kuin monet muutkin.
Olen jo yli 70, joten olen kuullut tämän saarnan yli 100 kertaa. Jos tästä ei kypsy, niin ei mistään. Ei todellakaan ole tiedon jakamisesta, vaan luulon pakkolevittämisestä.- painoapainoa
rennostiM kirjoitti:
<<Koetaan, että lääkäri ei saisi puuttua ylipainoon.>>
Kysymys ei ole tästä. Henkilö, joka ei ole kokenut tai analogian kautta ymmärrä, ei voi tajuta, millaisessa prässissä ylipainoinen on. Hän ei voi koskaan mennä lääkäriin missään asiassa, kun lääkäri sivuuttaa hänen varsinaisen vaivansa ja rupeaa saarnaamaan ylipainosta. Tätähän nimitetään nalkuttamiseksi.
Ymmärrän tämän juuri analogian kautta. Koska vahvan lääkityksen takia suu kuivuu ja ikenet tulehtuvat, en voi koskaan käydä hammaslääkärillä ilman, että hän rupeaa saarnaamaan hampaiden harjauksesta. Hammaslääkäreillä on vahva usko siihen, että ientulehdus johtuu AINA ja VAIN huonosta harjauksesta. Olen erittäin tarkka asiassa, mutta jos selitän, mistä on kysymys, se aiheuttaa vain sen, että hammaslääkäri ei usko. Luulee, että valehtelen niin kuin monet muutkin.
Olen jo yli 70, joten olen kuullut tämän saarnan yli 100 kertaa. Jos tästä ei kypsy, niin ei mistään. Ei todellakaan ole tiedon jakamisesta, vaan luulon pakkolevittämisestä."Kysymys ei ole tästä. Henkilö, joka ei ole kokenut tai analogian kautta ymmärrä, ei voi tajuta, millaisessa prässissä ylipainoinen on. Hän ei voi koskaan mennä lääkäriin missään asiassa, kun lääkäri sivuuttaa hänen varsinaisen vaivansa ja rupeaa saarnaamaan ylipainosta. Tätähän nimitetään nalkuttamiseksi."
Juuri noin. Vai luuleeko joku ihan tosissaan, etteikö ylipainoinen ihminen itse tiedä olevansa ylipainoinen?
Mutta elävässä elämässä, nykypäivän lääkärit ovat kyllä hyvin asiallisia, ja useimmiten keskittyvät varsinaiseen vaivaan. Kyllä ne huomauttelijat useimmiten ovat ns. "itseoppineita terveysterroristeja" ja kaikenkarvaisia muita terveysalan toimijoita.
Ylipäätään ihmisuhteissa pelkkä ns.teoreettinen tieto ei riitä kovin pitkälle ihmisten väliseen ymmärrykseen, vaan usein vasta omakohtainen elämänkokemus esim. surusta, tuo ymmärryksen käsittää lähimmäisenkin surua.
Siinä mielessä näenkin nykyajan yksilökeskeisyyttä korostavan kulttuurin tuhon tienä. Sillä esim. naisen, joka ei ole koskaan itse kokenut äitiyttä, on vaikea asettua äidin asemaan, ja niinpä hän tekee esim. poliittisia äänestyspäätöksiään aina yksilökeskeiseen suuntaan. painoapainoa kirjoitti:
"Kysymys ei ole tästä. Henkilö, joka ei ole kokenut tai analogian kautta ymmärrä, ei voi tajuta, millaisessa prässissä ylipainoinen on. Hän ei voi koskaan mennä lääkäriin missään asiassa, kun lääkäri sivuuttaa hänen varsinaisen vaivansa ja rupeaa saarnaamaan ylipainosta. Tätähän nimitetään nalkuttamiseksi."
Juuri noin. Vai luuleeko joku ihan tosissaan, etteikö ylipainoinen ihminen itse tiedä olevansa ylipainoinen?
Mutta elävässä elämässä, nykypäivän lääkärit ovat kyllä hyvin asiallisia, ja useimmiten keskittyvät varsinaiseen vaivaan. Kyllä ne huomauttelijat useimmiten ovat ns. "itseoppineita terveysterroristeja" ja kaikenkarvaisia muita terveysalan toimijoita.
Ylipäätään ihmisuhteissa pelkkä ns.teoreettinen tieto ei riitä kovin pitkälle ihmisten väliseen ymmärrykseen, vaan usein vasta omakohtainen elämänkokemus esim. surusta, tuo ymmärryksen käsittää lähimmäisenkin surua.
Siinä mielessä näenkin nykyajan yksilökeskeisyyttä korostavan kulttuurin tuhon tienä. Sillä esim. naisen, joka ei ole koskaan itse kokenut äitiyttä, on vaikea asettua äidin asemaan, ja niinpä hän tekee esim. poliittisia äänestyspäätöksiään aina yksilökeskeiseen suuntaan.Pääperiaatteena voi pitää, että ihminen ei ymmärrä mitään, mitä itse ei ole kokenut.
- kyllikkiX
rennostiM kirjoitti:
<<Koetaan, että lääkäri ei saisi puuttua ylipainoon.>>
Kysymys ei ole tästä. Henkilö, joka ei ole kokenut tai analogian kautta ymmärrä, ei voi tajuta, millaisessa prässissä ylipainoinen on. Hän ei voi koskaan mennä lääkäriin missään asiassa, kun lääkäri sivuuttaa hänen varsinaisen vaivansa ja rupeaa saarnaamaan ylipainosta. Tätähän nimitetään nalkuttamiseksi.
Ymmärrän tämän juuri analogian kautta. Koska vahvan lääkityksen takia suu kuivuu ja ikenet tulehtuvat, en voi koskaan käydä hammaslääkärillä ilman, että hän rupeaa saarnaamaan hampaiden harjauksesta. Hammaslääkäreillä on vahva usko siihen, että ientulehdus johtuu AINA ja VAIN huonosta harjauksesta. Olen erittäin tarkka asiassa, mutta jos selitän, mistä on kysymys, se aiheuttaa vain sen, että hammaslääkäri ei usko. Luulee, että valehtelen niin kuin monet muutkin.
Olen jo yli 70, joten olen kuullut tämän saarnan yli 100 kertaa. Jos tästä ei kypsy, niin ei mistään. Ei todellakaan ole tiedon jakamisesta, vaan luulon pakkolevittämisestä." Hän ei voi koskaan mennä lääkäriin missään asiassa, kun lääkäri sivuuttaa hänen varsinaisen vaivansa ja rupeaa saarnaamaan ylipainosta."
Valitettavasti hyvin monet sairaudet ja vaivat johtuvat ylipainosta. Ylipainosta ei pitäisikään saarnata, vaan tarjota vaihtoehtoja painon pudotukseen. Aika usein esim. ehdotus vatsalaukun pienennysleikkauksesta saa ihmisen edes ajattelemaan elämäntapamuutosta.
Ylellinen liikalihavuus on riippuvuus siinä missä alkoholismi. Vaikka lihava tietää jollain tasolla olevansa lihava, hän yrittää sivuuttaa ja mitätöidä asian. Tai modernimmin "olla ylpeä kiloistaan". Alkoholistikaan ei kaipaa saarnoja juomisestaan, yrittää kieltää tai vähätellä asiaa. Harvemmin kuitenkaan kuuluttaa olevansa "ylpeä juomisestaan". Kas, kun sitä ei ole keskitty. - kyllikkix
rennostiM kirjoitti:
Pääperiaatteena voi pitää, että ihminen ei ymmärrä mitään, mitä itse ei ole kokenut.
Huono periaate. Ihminen voi ymmärtää kovin paljon asioita, vaikka ei ole itse kaikkea kokenut. Jotkut ymmärtää, toiset ei millään. Eivät ymmärrä edes omia asioitaan, koska niiden kohtaaminen tuottaa liikaa tuskaa. Siispä he kärsien yrittävät unohtaa. Joka päivä joka hetki.
kyllikkiX kirjoitti:
" Hän ei voi koskaan mennä lääkäriin missään asiassa, kun lääkäri sivuuttaa hänen varsinaisen vaivansa ja rupeaa saarnaamaan ylipainosta."
Valitettavasti hyvin monet sairaudet ja vaivat johtuvat ylipainosta. Ylipainosta ei pitäisikään saarnata, vaan tarjota vaihtoehtoja painon pudotukseen. Aika usein esim. ehdotus vatsalaukun pienennysleikkauksesta saa ihmisen edes ajattelemaan elämäntapamuutosta.
Ylellinen liikalihavuus on riippuvuus siinä missä alkoholismi. Vaikka lihava tietää jollain tasolla olevansa lihava, hän yrittää sivuuttaa ja mitätöidä asian. Tai modernimmin "olla ylpeä kiloistaan". Alkoholistikaan ei kaipaa saarnoja juomisestaan, yrittää kieltää tai vähätellä asiaa. Harvemmin kuitenkaan kuuluttaa olevansa "ylpeä juomisestaan". Kas, kun sitä ei ole keskitty.Olen kuivilla oleva alkoholisti. Meistä pitkäaikaisesti kuiville pääsee vain 1 - 2 %. Näin pieneen mahdollisuuteen ei kukaan täysijärkinen tukeudu, mutta suuri yleisö luulee, että hoitotulokset ovat hyviä. Eivät todellakaan ole.
Jos alkoholisti joutuu keskustelemaan sairaudestaan sellaisen kanssa, joka ei ole alkoholisti, hän ei saa kokematonta vakuuttuneeksi alkoholismin luonteesta. Keskustelu on täydellisesti hyödytöntä. Kokematon luulee tietävänsä paremmin. Jotta ei joudu ikuisesti ja ikuisesti turhaan väittelyyn, on viisainta sivuuttaa asia mahdollisimman lyhyesti, tai jopa kieltää, siis valehdella. Alkoholisti tietää oikein hyvin, että hän on alkolisti ja parantumaton.
Harva kuivillakin oleva potee yleensä vaikeita psyykisiä oireita, kuten minäkin, ennen kaikkea tuskaista ahdistusta. Jos sen kertoo toiselle, tällä ei ole muuta sanottavaa, kuin että mene hoitoon. Alkoholisti tietää oikein hyvin, että hoito ei auta. Suuri yleisö kuvittelee, että alkoholisti ei tiedä.
Eräässä ryhmässä pyrittiin saamaan alkoholisteja kuiville. Puolen vuoden päästä hoidosta 90 % ryyppäsi, vuoden päästä kaikki.
Koska et ole alkoholisti, et koskaan tule ymmärtämään asian mekaniikkaa. Pääperiaatteena on, että ihminen ei ymmärrä mitään, mitä ei ole kokenut.kyllikkix kirjoitti:
Huono periaate. Ihminen voi ymmärtää kovin paljon asioita, vaikka ei ole itse kaikkea kokenut. Jotkut ymmärtää, toiset ei millään. Eivät ymmärrä edes omia asioitaan, koska niiden kohtaaminen tuottaa liikaa tuskaa. Siispä he kärsien yrittävät unohtaa. Joka päivä joka hetki.
Ei se ole periaate, vaan toteamus olevasta tilanteesta. Hyvin harva ymmärtää, mitä ei itse ole kokenut, vaikka luulee ymmärtävänsä.
- kyllikkiX
rennostiM kirjoitti:
Ei se ole periaate, vaan toteamus olevasta tilanteesta. Hyvin harva ymmärtää, mitä ei itse ole kokenut, vaikka luulee ymmärtävänsä.
Mjaa. En viitsi lähteä kinaamaan asiasta. Sen verran kuitenkin valaisen, että lähipiirissäni on - en nyt voi sanoa vaikka kuinka paljon - mutta useita alkoholisteja. En keskustele, en edes suostu keskustelemaan heidän kanssaan alkoholismin luonteesta. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä. Minulle se on samantekevää mitä he alkoholismistaan ajattelevat. Se on kuitenkin monen tekijän erilainen soppa jokaisella. En voi asialle mitään. Ainoa mitä voin, on olla ystävä. Vaikka alkoholisti on alkoholisti, hän on paljon muutakin.
Psyykkisiä oireita kuten tuskaista ahdistusta on monilla, joilla ei ole alkoholiongelmaa. Monille alkoholisteille tulee enemmän mielenhäiriöitä ja sairauksia juomisen "edistyessä". Niiden oireita voidaan lievittää lääkityksellä. Jos voidaan. Monet, ehkä kaikki? psyykenlääkkeet eivät ole ns hyvä juttu alkoholin kanssa.
Tuntemattomasta syystä tunnen paljon ja läheltä myös masennukseen, ahdistukseen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunutta. Mikäli alkoholisti sairastuu näihin, ja hakee hoitoa niin se on auttanut alkoholismiin välillisesti. Raittiit kaudet ovat lisääntyneet, olo parantunut lääkityksen avulla. Joskus on hyvin vaikeaa tai mahdotonta sanoa, juoko ihminen lääkitäkseen masennusta, vai onko masentunut koska juo paljon alkoholia.
Tuon 1-2 % kuiville pidemmäksi aikaa olen minäkin kuullut. Kamalan vähän, kun ajattelee miten monta kuiville päässyttä tunnen. kyllikkiX kirjoitti:
Mjaa. En viitsi lähteä kinaamaan asiasta. Sen verran kuitenkin valaisen, että lähipiirissäni on - en nyt voi sanoa vaikka kuinka paljon - mutta useita alkoholisteja. En keskustele, en edes suostu keskustelemaan heidän kanssaan alkoholismin luonteesta. Sellaisesta ei ole mitään hyötyä. Minulle se on samantekevää mitä he alkoholismistaan ajattelevat. Se on kuitenkin monen tekijän erilainen soppa jokaisella. En voi asialle mitään. Ainoa mitä voin, on olla ystävä. Vaikka alkoholisti on alkoholisti, hän on paljon muutakin.
Psyykkisiä oireita kuten tuskaista ahdistusta on monilla, joilla ei ole alkoholiongelmaa. Monille alkoholisteille tulee enemmän mielenhäiriöitä ja sairauksia juomisen "edistyessä". Niiden oireita voidaan lievittää lääkityksellä. Jos voidaan. Monet, ehkä kaikki? psyykenlääkkeet eivät ole ns hyvä juttu alkoholin kanssa.
Tuntemattomasta syystä tunnen paljon ja läheltä myös masennukseen, ahdistukseen ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastunutta. Mikäli alkoholisti sairastuu näihin, ja hakee hoitoa niin se on auttanut alkoholismiin välillisesti. Raittiit kaudet ovat lisääntyneet, olo parantunut lääkityksen avulla. Joskus on hyvin vaikeaa tai mahdotonta sanoa, juoko ihminen lääkitäkseen masennusta, vai onko masentunut koska juo paljon alkoholia.
Tuon 1-2 % kuiville pidemmäksi aikaa olen minäkin kuullut. Kamalan vähän, kun ajattelee miten monta kuiville päässyttä tunnen.Oletpa alkoholismista mitä mieltä tahansa, se ei meitä vähääkään auta, ei auta myöskään tiedon levittäminen kokemattomien piiriin. Ei siksi kannata väitellä. Meillä harvoilla, jotka olemme pitkäaikaisesti kuivilla, on vain yksi asia, johon keskittyä, että pysyisimme kuivilla. Väittely vain häiritsee tätä päämäärää.
Kauheinta on, että sosiaalisessa paineessa rupeaa uskomaan common sense -ajatusta, että alkoholismiin vaikuttaisivat myös ympäristöolosuhteet. Se on tuhon tie. Jos sellaista kuvittelee, pian keskittää huomionsa yhteiskunnan vikojen korjaamiseen, luulee voivansa juoda "edes hiukan". Pian on iso hihna päällä. Väärä tieto johtaa juomiseen.
Kuivilla olevalla on yleensä hiukan helpompi olo, mutta haittana on se, että elämä pidentyy merkittävästi. Joutuu siis kärsimään pitempään. Se ei ole ollenkaan hyvä asia. Suuri osa meistä tekee itsemurhan. Entiseen aikaan itsemurhafrekvenssi oli noin 50 %. Nykyistä tilannetta en tunne, kun koko itsemurhaisuus on radikaalisti vähentynyt.
Itsekin olisin ilman muuta lopettanut kärsimykseni, mutta suloinen vaimoni ja poikani olisivat saaneet kannettavakseen huonoa historiaa, jota en tahtonut heille tuottaa. Olin puun ja kuoren välissä. Todennäköisintä oli, että olisin ehkä pian kuollut, tai viettäisin loppuelämäni mielisairaalan nurkassa aivot rusinana. Mahdollisuus, että pääsisin kuiville oli niin pieni, ettei ollut syytä suhtautua siihen vakavasti.
Joka tapauksessa, vaikka kärsimys väheneekin, se pitenee. Vasta kuolema vapauttaa meidät jatkokärsimyksestä. Olisi paras vaihtoehto, ettei olisi koskaan syntynytkään. Toiseksi paras vaihtoehto on, että elämä on mahdollisimman lyhyt.
Maalta on hyvä antaa neuvoja, kun merellä on hätä.- r.tt
rennostiM kirjoitti:
Oletpa alkoholismista mitä mieltä tahansa, se ei meitä vähääkään auta, ei auta myöskään tiedon levittäminen kokemattomien piiriin. Ei siksi kannata väitellä. Meillä harvoilla, jotka olemme pitkäaikaisesti kuivilla, on vain yksi asia, johon keskittyä, että pysyisimme kuivilla. Väittely vain häiritsee tätä päämäärää.
Kauheinta on, että sosiaalisessa paineessa rupeaa uskomaan common sense -ajatusta, että alkoholismiin vaikuttaisivat myös ympäristöolosuhteet. Se on tuhon tie. Jos sellaista kuvittelee, pian keskittää huomionsa yhteiskunnan vikojen korjaamiseen, luulee voivansa juoda "edes hiukan". Pian on iso hihna päällä. Väärä tieto johtaa juomiseen.
Kuivilla olevalla on yleensä hiukan helpompi olo, mutta haittana on se, että elämä pidentyy merkittävästi. Joutuu siis kärsimään pitempään. Se ei ole ollenkaan hyvä asia. Suuri osa meistä tekee itsemurhan. Entiseen aikaan itsemurhafrekvenssi oli noin 50 %. Nykyistä tilannetta en tunne, kun koko itsemurhaisuus on radikaalisti vähentynyt.
Itsekin olisin ilman muuta lopettanut kärsimykseni, mutta suloinen vaimoni ja poikani olisivat saaneet kannettavakseen huonoa historiaa, jota en tahtonut heille tuottaa. Olin puun ja kuoren välissä. Todennäköisintä oli, että olisin ehkä pian kuollut, tai viettäisin loppuelämäni mielisairaalan nurkassa aivot rusinana. Mahdollisuus, että pääsisin kuiville oli niin pieni, ettei ollut syytä suhtautua siihen vakavasti.
Joka tapauksessa, vaikka kärsimys väheneekin, se pitenee. Vasta kuolema vapauttaa meidät jatkokärsimyksestä. Olisi paras vaihtoehto, ettei olisi koskaan syntynytkään. Toiseksi paras vaihtoehto on, että elämä on mahdollisimman lyhyt.
Maalta on hyvä antaa neuvoja, kun merellä on hätä."Kauheinta on, että sosiaalisessa paineessa rupeaa uskomaan common sense -ajatusta, että alkoholismiin vaikuttaisivat myös ympäristöolosuhteet."
Parahin rennostiM.
Alkoholistiksi tullaan vain juomalla alkoholia. Juomiseen vaikuttaa todellakin sosiaalinen perimä, kulttuuri ja ympäristö. Arabimaissa on kulttuurisyistä alkoholi kielletty. Siellä on todella hankalaa tulla alkoholista riippuvaksi. Esim Espanjassa, joka kaikenlisäksi on suuri viinimaa, ei humalahakuista juomista katsota hyvällä. Ja vanhemmat koko suku puuttuu juomiseen kovin herkästi, ja varhain. Kuten muuallakin Euroopassa. Ympäristöllä ei tarkoiteta koko yhteiskuntaa, vaan kyseisen ihmisen lähipiiriä. Sosiaalinen perimä ovat vanhempien suhde alkoholiin, heidän juomatavat. Alkoholistivanhempien lapsista tulee alkoholisteja hyvinkin varhain.
"Maalta on hyvä antaa neuvoja, kun merellä on hätä"
Juopoille on mahdotonta antaa hyviä neuvoja. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että vastaa itsemurhaa miettivälle "siitä sitten vaan, mikä estää". Se kuullostaa kuitenkin sen verran tylyltä, että itselle tulee paha mieli, joten sitä vain ajattelee.
Toisaalta ajattelee myös sitä, että juopon elämä Suomessa sosiaaliturvan piirissä on aika hieno, verrattuna eurooppalaisiin "kollegoihin". Euroopassahan elellään omien rahojen varassa. Jos jää työttömäksi, niin sukulaiset auttaa selviytymään. Juoppoja ei kovin pitkää autella ja tueta. Se on mars kadulle. Sinne sitten kuollaan. Kannattaako Suomessakaan edes järjestää hoitoa alkoholisteille, jos onnistumisprosentti on noin naurettavan pieni?
"Olisi paras vaihtoehto, ettei olisi koskaan syntynytkään."
Harmi, että ajattelet noin. Elämän tuhlaamista. Se ei estä kuitenkaan minua nauttimasta elämästä. Elämä on ihmisen parasta aikaa. r.tt kirjoitti:
"Kauheinta on, että sosiaalisessa paineessa rupeaa uskomaan common sense -ajatusta, että alkoholismiin vaikuttaisivat myös ympäristöolosuhteet."
Parahin rennostiM.
Alkoholistiksi tullaan vain juomalla alkoholia. Juomiseen vaikuttaa todellakin sosiaalinen perimä, kulttuuri ja ympäristö. Arabimaissa on kulttuurisyistä alkoholi kielletty. Siellä on todella hankalaa tulla alkoholista riippuvaksi. Esim Espanjassa, joka kaikenlisäksi on suuri viinimaa, ei humalahakuista juomista katsota hyvällä. Ja vanhemmat koko suku puuttuu juomiseen kovin herkästi, ja varhain. Kuten muuallakin Euroopassa. Ympäristöllä ei tarkoiteta koko yhteiskuntaa, vaan kyseisen ihmisen lähipiiriä. Sosiaalinen perimä ovat vanhempien suhde alkoholiin, heidän juomatavat. Alkoholistivanhempien lapsista tulee alkoholisteja hyvinkin varhain.
"Maalta on hyvä antaa neuvoja, kun merellä on hätä"
Juopoille on mahdotonta antaa hyviä neuvoja. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että vastaa itsemurhaa miettivälle "siitä sitten vaan, mikä estää". Se kuullostaa kuitenkin sen verran tylyltä, että itselle tulee paha mieli, joten sitä vain ajattelee.
Toisaalta ajattelee myös sitä, että juopon elämä Suomessa sosiaaliturvan piirissä on aika hieno, verrattuna eurooppalaisiin "kollegoihin". Euroopassahan elellään omien rahojen varassa. Jos jää työttömäksi, niin sukulaiset auttaa selviytymään. Juoppoja ei kovin pitkää autella ja tueta. Se on mars kadulle. Sinne sitten kuollaan. Kannattaako Suomessakaan edes järjestää hoitoa alkoholisteille, jos onnistumisprosentti on noin naurettavan pieni?
"Olisi paras vaihtoehto, ettei olisi koskaan syntynytkään."
Harmi, että ajattelet noin. Elämän tuhlaamista. Se ei estä kuitenkaan minua nauttimasta elämästä. Elämä on ihmisen parasta aikaa.Biologisilta vanhemmilta tuleva sosiaalinen perimä ei vähääkään vaikuta adoptiolapsella, joka on adoptoitu vauvana suoraan synnytyssairaalasta. Kuitenkin adoptiolapsen alkoholismi noudattaa täsmälleen biologisten vanhempien mukaan laskettua odotusarvoa, Ottovanhempin vaikutus on täysi nolla.
- pipotiukalla
rennostiM kirjoitti:
Biologisilta vanhemmilta tuleva sosiaalinen perimä ei vähääkään vaikuta adoptiolapsella, joka on adoptoitu vauvana suoraan synnytyssairaalasta. Kuitenkin adoptiolapsen alkoholismi noudattaa täsmälleen biologisten vanhempien mukaan laskettua odotusarvoa, Ottovanhempin vaikutus on täysi nolla.
Tutkimukset ovat epätarkkoja ja siten epäluotettavia. Viittaisin kintaalla niille, erityisesti jos minulla olisi adoptiolapsia. Itselläni ei ole, mutta läheisellä tuttavallani on. Molemmat lapset, eri perheistä (eri maastakin) ovat adoptoituja ainakin äitinsä alkoholiongelman vuoksi. Kumpikin adoptiolapsi on jo aikuinen eikä merkkejä alkoholismista ole.
Alkoholiriippuvuuden syntyyn voi vaikuttaa siten, että henkilö itse tunnistaa sen merkit. Tässä on sosiaalisella perimällä suurin mahdollisuus olla tukena. Tiedän lukuisia aikuisia lapsia, joiden isä on alkoholisti, äiti ei. Yhdestäkään näistä henkilöistä ei ollut tullut alkoholisti, ei edes suurkuluttaja. En tiedä miksi haluat korostaa biologista merkitystä. Ehkä se auttaa jaksamaan. - pipotiukalla
r.tt kirjoitti:
"Kauheinta on, että sosiaalisessa paineessa rupeaa uskomaan common sense -ajatusta, että alkoholismiin vaikuttaisivat myös ympäristöolosuhteet."
Parahin rennostiM.
Alkoholistiksi tullaan vain juomalla alkoholia. Juomiseen vaikuttaa todellakin sosiaalinen perimä, kulttuuri ja ympäristö. Arabimaissa on kulttuurisyistä alkoholi kielletty. Siellä on todella hankalaa tulla alkoholista riippuvaksi. Esim Espanjassa, joka kaikenlisäksi on suuri viinimaa, ei humalahakuista juomista katsota hyvällä. Ja vanhemmat koko suku puuttuu juomiseen kovin herkästi, ja varhain. Kuten muuallakin Euroopassa. Ympäristöllä ei tarkoiteta koko yhteiskuntaa, vaan kyseisen ihmisen lähipiiriä. Sosiaalinen perimä ovat vanhempien suhde alkoholiin, heidän juomatavat. Alkoholistivanhempien lapsista tulee alkoholisteja hyvinkin varhain.
"Maalta on hyvä antaa neuvoja, kun merellä on hätä"
Juopoille on mahdotonta antaa hyviä neuvoja. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että vastaa itsemurhaa miettivälle "siitä sitten vaan, mikä estää". Se kuullostaa kuitenkin sen verran tylyltä, että itselle tulee paha mieli, joten sitä vain ajattelee.
Toisaalta ajattelee myös sitä, että juopon elämä Suomessa sosiaaliturvan piirissä on aika hieno, verrattuna eurooppalaisiin "kollegoihin". Euroopassahan elellään omien rahojen varassa. Jos jää työttömäksi, niin sukulaiset auttaa selviytymään. Juoppoja ei kovin pitkää autella ja tueta. Se on mars kadulle. Sinne sitten kuollaan. Kannattaako Suomessakaan edes järjestää hoitoa alkoholisteille, jos onnistumisprosentti on noin naurettavan pieni?
"Olisi paras vaihtoehto, ettei olisi koskaan syntynytkään."
Harmi, että ajattelet noin. Elämän tuhlaamista. Se ei estä kuitenkaan minua nauttimasta elämästä. Elämä on ihmisen parasta aikaa."Juopoille on mahdotonta antaa hyviä neuvoja"
Näinhän se on, alkoholisteilla neuvojen vastarinta on erityisen suuri. Mikään ohje ei tue henkilön juomista. Ei tietenkään, koska muuten neuvo ei olisi neuvo.
Huomenna on aamuteeveessä saako lihavuudesta puhua. Sama siinäkin - ei haluta vastaanottaa neuvoja laihtumiseen- sittenhän ei voisi ylensyödä. Näin riippuvuus toimii. Kaikki ihmiset, joilla riippuvuutta ei ole ovat ymmärtämättömiä kusipäitä. Liian helppo elämä heillä. Kultalusikka suussa syntyneitä. Seliseli. pipotiukalla kirjoitti:
"Juopoille on mahdotonta antaa hyviä neuvoja"
Näinhän se on, alkoholisteilla neuvojen vastarinta on erityisen suuri. Mikään ohje ei tue henkilön juomista. Ei tietenkään, koska muuten neuvo ei olisi neuvo.
Huomenna on aamuteeveessä saako lihavuudesta puhua. Sama siinäkin - ei haluta vastaanottaa neuvoja laihtumiseen- sittenhän ei voisi ylensyödä. Näin riippuvuus toimii. Kaikki ihmiset, joilla riippuvuutta ei ole ovat ymmärtämättömiä kusipäitä. Liian helppo elämä heillä. Kultalusikka suussa syntyneitä. Seliseli.<<Tiedän lukuisia aikuisia lapsia, joiden isä on alkoholisti, äiti ei. Yhdestäkään näistä henkilöistä ei ollut tullut alkoholisti...>>
Näköjään et tunne perinnöllisyyttä, etkä sitä, että alkoholismi periytyy monigeenisesti. Vanhemmila on yhteensä kaksinkertainen geenimäärä, josta periytyy sattumanvaraisesti puolet. Alkoholismin syntymiseen tarvitaan tietty geenivalikoima. Jos sitä ei ole sattunut perimään, ei voi tulla alkoholistiksi. Jos on sattunut, tulee alkoholistiksi.pipotiukalla kirjoitti:
"Juopoille on mahdotonta antaa hyviä neuvoja"
Näinhän se on, alkoholisteilla neuvojen vastarinta on erityisen suuri. Mikään ohje ei tue henkilön juomista. Ei tietenkään, koska muuten neuvo ei olisi neuvo.
Huomenna on aamuteeveessä saako lihavuudesta puhua. Sama siinäkin - ei haluta vastaanottaa neuvoja laihtumiseen- sittenhän ei voisi ylensyödä. Näin riippuvuus toimii. Kaikki ihmiset, joilla riippuvuutta ei ole ovat ymmärtämättömiä kusipäitä. Liian helppo elämä heillä. Kultalusikka suussa syntyneitä. Seliseli.<<Kaikki ihmiset, joilla riippuvuutta ei ole ovat ymmärtämättömiä kusipäitä. Liian helppo elämä heillä. Kultalusikka suussa syntyneitä. Seliseli.>>
Jos on vaarassa kiihtyä keskustelussa, on parempi, ettei ota osaa keskusteluun. Karkea kieli paljastaa sivistystason.
- jaa-a
Rakkaus on hyvä henkilökohtainen tunne. Ei ole järkeä puhua "koukuttavasta rakkaudesta", koska sillä tarkoitetaan riippuvuutta. Riippuvuus ja rakkaus puolestaan on ihan eri asioita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 322223
Oletko pitkävihainen ja onko sinulla " huono muisti muisti "?
Mitä asioita et unohda tai anna anteeksi ? Mitä asioita voit " unohtaa" tai unohtaa? Vastaa koskien kaivattuasi tai yle472046- 391852
Kokoomus haluaa leikata vielä lisää sosiaaliturvasta
Kokoomuksen Sanni-Granhn Laasonen pyytänyt KELA:aa selvittämään mistä leikataan vähäosaisilta vielä lisää sosiaaliturvas3191843- 1091436
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161365Ikävöin sua
Sä vaan pyörit mun mielessä, en saa sua unohdettua. Tilanteesta tekee vaikean sen kun molemmat ollaan varattuja ja tilan71298Neljä kuukautta vankeutta, kenelle?
Kuka tuomittiin ehdottomaan neljän kuukauden vankeustuomioon ja korvauksiin?101147- 411045
Oho! Esko Eerikäinen joutuu palaamaan "kalakukkokaupunkiin" - Tämä syy ei jätä kylmäksi!
Esko Eerikäinen on kyllä monessa mukana ja uskaltaa heittäytyä. Hatun nosto siitä! Eerikäinen palasi “kalakukkokaupunkii661036