Yrityskannettava vs Kotikannettava.

Kotikannettavan ja busines-läppärin erot:

Kotikannettavassa panostetaan usein näennäisesti, mutta ei välttämättä oikeasti parempiin kaiuttimiin, tehokkaampaan näytönohjaimeen, joista osa on oikeasti tehokkaampia kuin integroidut ja osa taas on täyttä kuraa jota myydään tietämättömille. Kotikannettavissa on yleensä Win10 Home ja tuotteen elinkaari on lyhyt, eli rauta voi muuttua ilman että sitä perus-mallinimestä edes huomaa.

Busines-läppärissä taas on yleensä Win10 Pro jotta se voidaan yhdistää yritysverkkoon ja laitteet sisältää usein TPM-sirun sekä kryptaavan kovalevyn varkauksien varalta. Laitteiden elinkaari on usein pidempi ja mahdolliset muutokset sellaisia, että samat ajurit ja asiat yleensä toimivat, eli sama levykuva mikä on luotu yhtä läppäriä varten, toimii toisessakin heittämällä. Busines-malleissa keskitytään enemmän kestävyyteen samassa hintaluokassa, kun kotilaitteissa taas yritetään saada mahdollisimman paljon erilaisia ominaisuuksia tungettua mahdollisimman halvalla tehtyyn laitteeseen (hintaluokka huomoiden). Busines-malleissa on TPM:n ja kryptaavan levyn lisäksi usein kensingston-lukko (tai siis paikka josta läppärin voi kytkeä vaijerilla niin, että sitä on hajottamatta vaikea varastaa, jotta tietojen varastaminen olisi vaikeampaa).

Jos haluaa hyvän läppärin, ei silti kannata liikaa tuijottaa siihen, onko se nimellisesti koti- vai businesläppäri, vaan lukea testejä ja perehtyä siihen, mistä osista se on tehty, onko se huollettavissa (pohjalevyn saa helposti pois), onko rakenne tukeva, onko suorituskyky itselle riittävä, onko näppäimistö ja näyttö hyvät omaan käyttöön ja niin edelleen.

Mekaanista kovalevyä tai eMMC-kiintolevyä ei pidä valita. Valitettavasti nykyään osa valmistajista ei kerro erikseen, onko SSD-levyksi kutsuttu levy oikeasti SSD-levy, vai surkea eMMC-levy ja ostaja joutuu itse selvittämään tämän netistä. Joskus tieto löytyy helposti ja joskus taas se voi vaatia aikamoista salapoliisityötä. Myyjät eivät yleensä tiedä vastausta ja tuotetiedoista tämä ei välttämättä käy ilmi.

Celeron-prosessoria ei kannata valita, vaan Pentium, i-sarjan Intel tai vastaava AMD. Muistiksi perushommiin riittää 4Gt, mutta 8Gt on suositeltavaa. Erillistä näytönohjainta ei läppärissä tarvitse, ellei aio pelata 3D-pelejä. Jos ostaa konetta lähinnä pelikäyttöön, kannattaa ostaa pöytäkone. Käyttötarkoituksesta riippumatta massamuistin koko pitäisi olla vähintään 128Gt ja pelikäytössä minimissäänkin 250Gt - mielellään isompi.

Ultraohuissa läppäreissä jäähdytys ei yleensä riitä pelikäyttöön tai pitkäaikaiseen raskaaseen rasitukseen, vaan nämä alkavat leikkaamaan kellotaajuuksia ja suorituskykyä estääkseen laitteiston ylikuumenemisen. Siksi "oikeat" peliläppärit ovat paksumpia ja siksi pöytäkoneet ovat lopulta aina pelikäytössä paras valinta.