Olen ollut siinä käsityksessä, ettei terapeutit saisi diagnosoita asiakkaitaan. Ihminen on monimutkainen kokonaisuus: henki, sielu, ruumis, eikä terapia-koulutus (varsinkaan lyhyt sellainen) ole lääketiedettä. Nyt kuitenkin eräs terapeuttina toimiva henkilö on tehnyt omat diagnoosinsa, asiakkaan moninaisten oireiden perusteella. Mielestäni tuo tuntuu hämmentävältä ja väärältä.
Ymmärrän kyllä, että terapeuteilla saattaa olla omat ajatuksensa siitä, mikä asiakasta vaivaa. Jotkut oireet voivat olla tosi selkeät ja klassiset (esim.vainoharhat, aistiharhat ym) jolloin ne selkeästi viittaavat johonkin tiettyyn ongelmaan/diagnoosiin. Mutta entä kun asiakkaalla on kasa vaikka minkälaisia fyysisiäkin oireita, niin millä perusteella terapeutti on pätevä arvioimaan, onko kyse psyykkisestä ongelmasta vai fyysisestä sairaudesta? Edes ns selvältä tuntuvassa tapauksessa ei terapeutti käsitykseni mukaan voi alkaa asiakkaalle itselleen varmasti kertomaan, mikä hänellä on, ilman tarkempia tutkimuksia, haastatteluja ym mitkä tehdään muun kuin terapeutin toimesta.
Olen hämmentynyt siitä, ettei terapeutti ohjaa asiakastaan esim.lääkärille tarkempiin selvittelyihin, vaan on itsepintaisesti päättänyt, että mikä on diagnoosin nimi. Tuntuu kuin kaikki asiakkaan kokemat oireet olisivat terapeutin mielestä signaaleja juuri jostain tietystä psyykkisestä ongelmasta, ilman että asioille voisi olla muita selityksiä. Terapeutista tulee tunne, että kaikki asiakkaan kokemat kivut ja säryt ja jopa neurologiset oireet ja herkkyydet ovat yhteydessä käsittelemättömiin tunteisiin, menneisyyden kokemuksiin jne, mistä päästään voitolle tietyillä menetelmillä ja toimintamalleilla.
Kaikesta huolimatta asiakasta hoidetaan nyt myös perusterveydenhuollossa. Jo useampi ammattilainen on ottanut kantaa tietyn alueen oireisiin ja tuonut ilmi, että fyysisesti kaikki ei ole kunnossa. Tämä taas on yhteydessä tiettyihin fyysisiin muihin oireisiin. Tilanne on myös parantunut asiakkaalle annetuilla itse hoito-ohjeilla. Osittain samoja oireita esiintyy myös asiakkaan sukulaisilla, joista muutamalla todettu keskenään sama, neurologinen diagnoosi. Tuntuu, kuin terapeutti ei huomioisi tätä sukurasitusta ollenkaan ja sen mahdollisuutta asiakkaallaan.
Ei ole epäammattimaista ohjata asiakasta eteenpäin. Ei ole myöskään epäammattimaista olla ottamatta kantaa. Sen sijaan on mielestäni väärää vallankäyttöä yhdistää kaikki mahdollinen psyykkiseen häiriöön, ilman että mitään muita selvityksiä ja tutkimuksia on tehty.
Kun lapselle tulee haava sormeen, laitetaan siihen laastari. Haava paranee usein näin itsekseen. Sen sijaan haavaa ei paranneta millään psykologisella lässytyksellä siitä, miten kipu aiheutuu hankalista tunteista ja että miten haava paranee sillä, että käsittelee hankalat tunteensa.
Olen harmistunut tämän asiakkaan puolesta. Varmasti myös psyykkiset ongelmat ovat totta, mutta eivät koko totuus. Asiakkaan päässä on monesti ajatus tai sisäinen ääni, ettei valheisiin saa uskoa, muuten voi mennä elämä pilalle. Eikö terapeutin kuuluisi vahvistaa asiakkaan terveitä puolia?
Ymmärrän kyllä, että terapeuteilla saattaa olla omat ajatuksensa siitä, mikä asiakasta vaivaa. Jotkut oireet voivat olla tosi selkeät ja klassiset (esim.vainoharhat, aistiharhat ym) jolloin ne selkeästi viittaavat johonkin tiettyyn ongelmaan/diagnoosiin. Mutta entä kun asiakkaalla on kasa vaikka minkälaisia fyysisiäkin oireita, niin millä perusteella terapeutti on pätevä arvioimaan, onko kyse psyykkisestä ongelmasta vai fyysisestä sairaudesta? Edes ns selvältä tuntuvassa tapauksessa ei terapeutti käsitykseni mukaan voi alkaa asiakkaalle itselleen varmasti kertomaan, mikä hänellä on, ilman tarkempia tutkimuksia, haastatteluja ym mitkä tehdään muun kuin terapeutin toimesta.
Olen hämmentynyt siitä, ettei terapeutti ohjaa asiakastaan esim.lääkärille tarkempiin selvittelyihin, vaan on itsepintaisesti päättänyt, että mikä on diagnoosin nimi. Tuntuu kuin kaikki asiakkaan kokemat oireet olisivat terapeutin mielestä signaaleja juuri jostain tietystä psyykkisestä ongelmasta, ilman että asioille voisi olla muita selityksiä. Terapeutista tulee tunne, että kaikki asiakkaan kokemat kivut ja säryt ja jopa neurologiset oireet ja herkkyydet ovat yhteydessä käsittelemättömiin tunteisiin, menneisyyden kokemuksiin jne, mistä päästään voitolle tietyillä menetelmillä ja toimintamalleilla.
Kaikesta huolimatta asiakasta hoidetaan nyt myös perusterveydenhuollossa. Jo useampi ammattilainen on ottanut kantaa tietyn alueen oireisiin ja tuonut ilmi, että fyysisesti kaikki ei ole kunnossa. Tämä taas on yhteydessä tiettyihin fyysisiin muihin oireisiin. Tilanne on myös parantunut asiakkaalle annetuilla itse hoito-ohjeilla. Osittain samoja oireita esiintyy myös asiakkaan sukulaisilla, joista muutamalla todettu keskenään sama, neurologinen diagnoosi. Tuntuu, kuin terapeutti ei huomioisi tätä sukurasitusta ollenkaan ja sen mahdollisuutta asiakkaallaan.
Ei ole epäammattimaista ohjata asiakasta eteenpäin. Ei ole myöskään epäammattimaista olla ottamatta kantaa. Sen sijaan on mielestäni väärää vallankäyttöä yhdistää kaikki mahdollinen psyykkiseen häiriöön, ilman että mitään muita selvityksiä ja tutkimuksia on tehty.
Kun lapselle tulee haava sormeen, laitetaan siihen laastari. Haava paranee usein näin itsekseen. Sen sijaan haavaa ei paranneta millään psykologisella lässytyksellä siitä, miten kipu aiheutuu hankalista tunteista ja että miten haava paranee sillä, että käsittelee hankalat tunteensa.
Olen harmistunut tämän asiakkaan puolesta. Varmasti myös psyykkiset ongelmat ovat totta, mutta eivät koko totuus. Asiakkaan päässä on monesti ajatus tai sisäinen ääni, ettei valheisiin saa uskoa, muuten voi mennä elämä pilalle. Eikö terapeutin kuuluisi vahvistaa asiakkaan terveitä puolia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Terapeutit ja psykologit eivät voi diagnosoida potilaita koska he eivät ole lääkäreitä.Osalla psykiatreista on kuitenkin myös terapeutin koulutus.
https://julkiterhikki.valvira.fi/
Hae sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön ammattioikeutta koskevia tietoja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekistereiden julkisesta tietopalvelusta. Voit hakea tietoja joko henkilön etu- ja sukunimellä tai rekisteröintinumerolla. Nimellä haettaessa sekä sukunimi että etunimi ovat pakollisia tietoja.
Tämä terapeutti on kyllä terapeutti, mutta ei psykoterapeutti. Käyttää kuitenkin psykoterapeuttisia menetelmiä siltä pohjalta, mitä on asiaa ehtinyt opiskella. Tämä tunnehössötys vain menee liian pitkälle. Esim. jos asiakas valittaa jatkuvasta mahasärystä, mikä hänelle on ilmaantunut, on kyse haitallisista tunteista. Kun asiakas sitten meni lääkäriin, todettiin hänellä ihan simppeli, fyysinen, olemassaoleva vaiva, minkä yhtenä oireena on vatsasärky. Kun tuo vaiva hoidettiin, katosi myös vatsasärky ja muut siihen liittyvät oireet.
Missään nimessä en kiellä sitä, etteikö ikävät tunteet näkyisi ja tuntuisi myös kehossa, jopa sairastuttaen, mutta ei kaikki fyysiset tuntemukset ole piilossa olevia tunteita tai traumoja. Mikäli niin olisi, olisi niiden käsittely ikuisesti jatkuva loputon suo. Mielestäni ei myöskään tee ihmiselle hyvää keskittyä vain kuuntelemaan oireitaan ja kolotuksiaan. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä elämään tässä maailmassa omaa elämäänsä keskittyen muuhunkin kuin itseensä.
Se, mikä siis hämmästyttää, on se, että kuinka terapeutti (joka ei ole psykoterapeutti, psykologi, lääkäri tms), pystyy väittämään asiakkaan oireita psyykkiseksi häiriöksi (tai sen aiheuttamiksi) ilman, että olisi ohjannut asiakasta ensin oireineen esim. lääkärille, psykiatrille, fysioterapeutille tms. Ymmärtäisin asian vielä jotenkin silloin, jos fyysistä vikaa ei vain löydy, mutta kun tässä tapauksessa fyysistä vikaa on jo löydetty ja selvittelyt jatkuu. Asiakas on siis saanut jo jonkin verran apua ja helpotusta joihinkin olemassaoleviin ongelmiin, aivan yksinkertaisilla keinoilla ja lääkkeillä.
Jos jalka on poikki, silloin kävellään kepeillä. Tällöin jalkaa ei paranneta kivun ja tunteiden analysoimisella eikä tilanteella ole mitään tekemistä menneiden traumojen kanssa. Terapeutti on siis diagnosoinut henkilölle häiriön, minkä sisälle liittää nyt lähes kaikki mahdolliset oireet, ilman että ottaisi kunnolla huomioon henkilön jo olemassaolevia todettuja sairauksia tai lääkärin mielipiteitä, ympäristötekijöitä tai kesken olevaa selvittelyprosessia.
Juokse järveen.
Nuppisi kaipaa viilennystä.
Ja lopeta jo alko ja nappien napsiminen.
P*ska sekopää.
En käytä alkoa enkä nappeja. Viilennys näillä keleillä kelpaisi kyllä.
Vain lääkäri voi tehdä virallisen diagnoosin.Minkään terapeutin,psykoterapeutin tai psykologin "diagnooseilla" ei ole mitään todellista painoarvoa.
Totta, mutta ongelma on siinä, että lääkäritkin käyttävät tuota ylempänä mainittua
"Terapeutti on siis diagnosoinut henkilölle häiriön, minkä sisälle liittää nyt lähes kaikki mahdolliset oireet, ilman että ottaisi kunnolla huomioon henkilön jo olemassaolevia todettuja sairauksia tai lääkärin mielipiteitä, ympäristötekijöitä tai kesken olevaa selvittelyprosessia."
Tämä näkyy lääkäreillä siinä, että diagnoosi tehdään ilman kliinisiä tutkimuksia hetken mielijohteesta, siis ilman validiteettiä ja reliabiliteettiä.
Kaiken lisäksi tämä diagnoosi on sellainen, mikä on kiistanalainen alan ammattilaistenkin keskuudessa. Monet häiriöön kuuluvat oireet ovat myös ihan tavallisia, tavallisilla ihmisillä esiintyviä normaaleja piirteitä.
Välillä keskustelu menee niin, että kun asiakas valittaa vaikka sumuista oloa, niin terapeutti luulee sen aiheutuvan jostain tekijästä, mikä muistuttaa traumasta. Tosiasiassa olo johtuu esim.rakennuksesta, missä huono ilmanvaihto, mikä ei sovi astmaatikolle.
Myös rytmihäiriöt liittyy johonkin jännitystekijään, vaikka todellisuudessa niitä ilmaantuu eniten esim huonon nukkumisen seurauksena.
Sitten mietitään ja pohditaan, mikä on se laukaiseva psyykkinen tekijä, vaikka ongelma johtuu esim ympäristötekijöistä.
Tämmöinen terapia ei vie kyllä asiakasta eteenpäin, vaan tuntuu enemmänkin eristävältä ja leimaavalta.
Kannattaisi vaihtaa terapeuttia.Psykiatrisista diagnooseista voin lyhyesti sanoa että ne ovat kaikki humpuukkia vailla minkäänlaista tieteellistä pohjaa.
https://idiotiantyranniasta.wordpress.com/2016/04/08/professori-szasz-kertoo-mita-psykiatria-on/
Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012), joka on julkaissut psykiatriasta yli 30 kirjaa, kertoo seuraavassa videossa, että psyykkisiksi “sairauksiksi” diagnosoidut tilat eivät ole sairauksia ja että kyseisillä diagnooseilla ainoastaan leimataan ja kontrolloidaan ihmisiä. Sairaudet ovat ihmisen elimistön sairauksia, mutta mieli ei ole elin. Mikään käyttäytyminen ei voi olla sairaus. Termi “psyykkinen sairaus” on vain kielikuva, metafora. Sen vuoksi psyykenlääkkeet eivät voi parantaa, koska ei ole olemassa sairauttakaan. Kielikuvaa ei voi parantaa kemiallisesti. Psyykenlääkkeet ovat myrkkyjä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rosenhan_experiment
Aloittajan kertomus kuulostaa kaikessa kamaluudessaan jotenkin hyvin tutulta. Terapeutti vaikuttaa jotenkin humaltuneen omasta statuksestaan ja tittelistään, ja kuvittelee nyt voivansa selittää kaiken terapian termeillä. Vanha sanonta kuuluu: jos sinulla on vain vasara, kaikki näyttää naulalta. Terapeutti siis alaa hieman opiskelleena alkaa kuvittelemaan, että kaikki ihmiselämän ongelmat fyysiset vaivat mukaan lukien ovat hoidettavissa terapialla. Tilanne lähestyy jo uskomushoitoa, jossa yksisarvishoitaja kuvittelee, että kaikki ongelmat on hoidettavissa yksisarvisterapialla. Tämä voi olla potilaalle myös vaarallista, jos se johtaa siihen, että potilaskin alkaa uskomaan, että hänen fyysiset vaivansa johtuvat vain psyykkisistä tekijöistä, eikä näin ollen hakeudu lääkäriin. Milloin terapeutteja aletaan valvoa tarkemmin? Nykyään he saavat mellastaa ihan miten haluavat, eikä mitään sanktioita tule, vaikka he vaarantaisivat potilasturvallisuuden.