Pyhä ihmissuhde

Voisitko ajatella että varsinainen elämänkatsomus on kaikkien ihmissuhteiden "korjaaminen" . Ensin on erityinen eli kahden ihmisen suhde, ajan ja kokemuksen myötä avautuu mahdollisuus nähdä jokainen ihmissuhde anteeksiannon oppiläksynä. Silloin puhutaan pyhästä suhteesta, kun kokee jokaisen kohtaamisen pyhänä.
Tämän maailman erot on anteeksiannon oppiläksyjä, aivan kuten mikä tahansa kohtaaminen
https://youtu.be/NNewzUce1oU

Kiitos <3

Kurssin mukaan minulla (ihmisellä) on silloin suhde kun hänen mielessään on jokin kohde, -esine, asia, ihminen, raha....
Jokainen tekee itse mielessään kohteesta sen mitä se on hänelle itselleen. Merkityksellistä on siis se minkä merkityksen sille annan. Tässä on hyödylistä tutustua kurssin opettamaan anteeksiantoon
Mika Valtarin Sinuhen sanoin.
"Tuomitseeko ihmisen se mitä hän tee vai tuomitaanko hänet sen mukaan mitä hän tuntee tehdessään minkä tekee"
Kurssin mukaan kuitenkaan Jumala ei tuomitse rangaistukseen vaan viimeinen tuomio on tuomio rakkauteen.
Raamatusta Tuhlaajapoika kertomus

Kenneth Wapnick: https://www.youtube.com/watch?v=ehGwCwjja6A -videon suomenkielinen teksti.
Ihmeiden Oppikurssissa Jeesus tekee selväksi, että Kurssin mukaan ei ole niinkään tärkeää se, mitä me teemme maailmassa, vaan tärkeää on se, miten teemme asioita, tai vieläkin paremmin: kenen kanssa niitä teemme, teemmekö niitä yhdessä egon vai Pyhän Hengen kanssa. Koska me kuitenkin uskomme olevamme kehoja – muutoinhan me emme täällä olisikaan - kokemuksemme liittyvät täällä maailmassa ilmeisestikin toisiin kehoihin ja koska meillä kaikilla on kehollisia tarpeita - sekä fyysisiä, että psykologisia – ja koska me kaikki olemme olemassa täällä maailmassa, meidän kaikkien tulee myös tehdä asioita täällä maailmassa. Meidän tehtävänämme Kurssin kanssa työskenneltäessä, ei ole tarkoitus ilmaista asioita, joita teemme, vaan ennemminkin tuoda esiin sitä, minkä päätöksen teemme, kun valitsemme, kummanko opettajan valitsemme ja kummanko ajattelujärjestelmän kanssa haluamme samaistua. Se kummanko ajattelujärjestelmän valitsemme, laajenee meidän kauttamme ja tämä valinta saa ilmaisunsa maailmassa.
Kurssin tekstissä on luku ”Minun ei tarvitse tehdä mitään” (T-18.VII, s. 439-441), joka oli alun perin osa Helenille tarkoitettua henkilökohtaista viestiä tilanteessa, jossa hän joutui tekemään valinnan. Viestin ydinkohta oli, että meidän ei tarvitse tehdä mitään, nimittäin ei tarvitse itse yrittää määritellä maailmassa esiintyviä ongelmia, eikä tarvitse määritellä mitä niille pitäisi tehdä. Meidän tulee tajuta, että todelliset ongelmat ovat mielissämme ja että se mitä meidän tulee tehdä ongelmille, on uudelleen valitseminen.
”Minun ei tarvitse tehdä mitään” tekstin voidaan sanoa myös tarkoittavan, että minun ei tarvitse tehdä mitään ITSE. Toisin sanoen, se mitä teen ei tule tehdä yhdessä egon kanssa, vaan meidän tulee ottaa Jeesus opettajaksi. Hän opastaa meitä antamaan anteeksi ja hän auttaa näkemään, että jokaisen meistä on pohjimmiltaan samaa ja että jokaisella meillä on pikemminkin yhteiset edut ja mielenkiinnon kohteet, kuin meidät erottavia etuja. Tämä tarkoittaa sitä, että kun meidän joka tapauksessa tulee tehdä asioita maailmassa, niin haluamme tehdä ne erilaisen opettajan ohjauksessa. Tämä auttaa meitä omaksumaan asenteen, jonka mukaan toisaalta toimimme maailmassa niin kuin tavallisesti toimitaan, nimittäin niin että näemme jokaisen siten kuin tehtävän 155 alussa sanotaan, että pukeudumme niin kuin muutkin, puhumme niin kuin muutkin, syömme ruokaa niin kuin muutkin, harrastamme seksiä niin kuin muutkin, koitamme hankkia rahaa niin kuin muutkin. Näissä asioissa ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti sen enempää hyvää kuin pahaakaan. Se mikä on tärkeää - toistan vielä – on, niin kuin tehtävässä 155 sanotaan, että meidän otsamme on levollinen ja että hymyilemme useammin. Siis kaiken mitä teemme, teemme rauhallisesti. Se ei tarkoita sitä, että käännämme selkämme maailmalle, se ei tarkoita sitä, että eroamme työpaikastamme tai jätämme perheemme, siksi että kaikki on kuitenkin pelkkää illuusiota, eikä sitä, että lankeaisimme erityisiin ihmissuhteisiin. Tällöin emme ole ymmärtäneet mistä on kysymys.
Ongelma ei ole siinä, mitä me teemme maailmassa. Kysymys ei ole siitä, mikä meidän ihmissuhteissamme on vialla – ei henkilökohtaisella tasolla, eikä kehojen välisellä tasolla. Ongelma on, toistan vielä, siinä teemmekö asioita syyllisyydestä lähtien, vai teemmekö asioita anteeksianto päämääränä. Kurssin painopiste ei siis koskaan ole siinä, mitä me teemme, vaan siinä - toistan vielä - kenen ohjauksessa teemme asioita. Voimme siis elää elämäämme niin kuin kaikki muutkin elävät: eli tavanomaisesti. Teemme sitä, mitä kaikki muutkin maailmassa tekevät, mutta teemme sen eri tavalla. Kuten sanoin: hymyilemme useammin ja meidän otsamme ovat seesteisiä. Opimme parhaiten mitä Kurssissa sanotaan, kun kohdistamme mielenkiintomme kehon sijasta mieleemme. Samalla opimme myös opettamaan, koska sillä että olemmme oikea-mielisiä, sanomme kaikille joiden kanssa olemme tekemisissä: sinä voit tehdä saman oikeamielisen valinnan kuin minäkin olen tehnyt, koska olemme yhtä. Voimme tämän sijaan valita rauhan tilan. Voimme valita ihmeen valittamisen sijasta. Voimme valita hyökkäämisestä pidättäytymisen, voimme välttää erojen korostamista, emme lankea meitä erottavan erityisyyden ansaan, vaan sen sijaan voimme valita näkevämme kaikki ihmiset pohjimmiltaan samanlaisina.
Korostan vielä sitä, että Kurssin opiskelijoina emme lakkaa olemasta siten kuin tavallisesti olemme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koska olemme jättäneet, kuten tehtävässä 194 sanotaan, tulevaisuuden Jumalan käsiin, että sanoisimme irti kaikki vakuutuksemme. Siinä ei ole mitään järkeä silloin, kun elämme maailmassa, missä tarvitaan tietynlaista varmuutta. Se ei tarkoita sitä, että emme lukitse automme ovia ja pysäköimme sen kadun varrelle varkaita houkuttelemaan. Siitä ei ole hyötyä meille, eikä myöskään sille, joka varastaa automme. Se merkitsee sitä, että teemme niin kuin kaikki muutkin

Kiitos tästä pitkästä vastauksesta. Minulla on vielä paljon työstettävää egon kanssa, koska rakkaudellisia tekoja/ajattelua seuraa helposti egon taistelu siitä, että toivon sen myötä Rakkauden enentyvän. On selkeyttävää tuo rauhallisuuden merkitys kaiken tekemisen ja olemisen keskellä. Kiitos <3