Siskot - apua

Eiköhän tuossa kannattaisi miettiä teidän suhdettanne, ja teitä kumpaakin ihan perinpohjin. Mitä tarkoitat sillä, että kaikki on hyvin? Ihanko oikeasti kaikki hyvin - teette yhdessä kaikkea kivaa ja mukavaa, puhutte kaikenlaisista asioista? Teillä on yhteisiä ja omia harrastuksia? Huumorin ja ilon hetkiä?

"Minulla taas ei ole ollut sutinaa kenenkään kanssa - koska olen ajatellut tekeväni oikein."

Vain senkö vuoksi ei ollut sutinaa, että olisit ajattellut sen olevan väärin?

Vaikka miehesi on tehnyt väärin, on sinulta väärin purkaa raivoasi häneen. Se että toinen kohtelee väärin ei ole hyvä perustelu sille, että itse syyllistyy moiseen. Vai mitä? Menisitkö jollekin asiantuntijalle selvittämään ajatuksiasi, eikö joo?

"Mitä tekisit"? Miettisin juuri millainen suhteemme on. Onko tarpeeksi yhteistä ja mitä tarkoitan tuolla "kaikki hyvin". Kokemuksesta tiedän, että sillä usein yritetään jujuttaa itseä ajattelemasta asioita, jotka oikeasti vaatisivat tarkempaa pohdintaa ja huomioita.

Mitä tarkoitat taloudellisella ahdingolla? Oman avioeroni myötä pääsin pois taloudellisesta ahdingosta. Eli exäni ei enää pystynyt tuhraamaan rahojaan miten sattuu, kerjäämään minulta ja sukulaisiltani lisää.

Olemme yhdessä tehneet asioita viimeiset 30-vuotta: puutarhatöitä, marjastaneet, mökkeilleet, matkustaneet, sisustaneet, käyneet elokuvissa, ym. . Olen voinut viettää aikaa omien ystävien kanssa tai mennä yksin lenkille tai tapahtumiin. Mies harrasti aikoinaan juoksemista, mutta se jäi lonkkakipujen vuoksi. Huumoria ja ilon hetkiä on ollut aina ja seksiäkin. Ainoa asia mikä on huolettanut on se, ettei miehellä ole omia ystäviä ja olen kannustanut niitä hakemaan - en tosiaan tarkoittanut deittailua tai thaikkuhierontaa. ;) Hänellä on työkavereita ja sosiaalista elämää työpaikalla. Minulla ei ole ollut aina sitäkään.

Miksen voi purkaa raivoani häneen? En näe siinä mitään väärää. Hän on tämän ehdoin tahdoin aiheuttanut, enkä aio vastedeskään enää pantata tunteitani. Teinhän ensimmäisellä kerralla toisin ja lopputulos oli tämä. Kävin yhden kerran terapiassa yksin ja toisen kerran miehen kanssa kahdestaan. Ei minulla ole varaa kustantaa kalliita terapiaistuntoja enempää.

Tarkempaa pohdintaa ja huomiota tässä kaipaa ainoastaan se, että olen elänyt valheessa, kun luulin että mieheen voi luottaa ja että väliltämme löytyy kunnioitusta.

Mies on menestynyt urallaan ja minä olen nyt työtön. Olemme molemmat olleet säästeliäitä, mutta jos työttömyyteni pitkittyy niin viimeistään eläkkeellä olen sosiaalitapaus.

Ei ole ollut sutinaa, koska en ole kokenut siihen tarvetta, ja siksi koska se olisi ollut suhteellemme väärin - mikä kohta tässä oli vaikeaa ymmärtää?

Siis,sinä joudut taloudelliseen ahdinkoon ap,kirjoitit. Ota vastaan työtä mitä vaan. Siinä just naiset on monesti tyhmiä,etteivät he varmista omaa toimeentuloa,kun ukko on siinä vieressä. Aivan sairaan tyhmää.
Jos ei omalla alallasi ole töitä ,kouluttaudu uudelleen vaikka lähi/ensihoitajaksi tai kunnon siivoualalle. Ei se mitään auta ,jos sinulla on hieno koulutus ,mutta et ikinä saa töitä alaltasi. Tai märise lopun ikää ,kun ei ole rahaa,eikä tule myöhemmin eläkettä.
Kukaan ei ole velvollinen pitämään sinun elintasoa yllä.
Mies on pettänyt sinua ja tulee pettämään.Helppohan se on katua,muttei se mitään merkitse käytännössä.

"hän tuli töistä kotiin ja lemusi vahvasti hierontaöljylle. Tajusin heti mitä on tapahtunut. "

Tuo jäi mietityttämään. Miksi mies halusi jäädä kiinni?

- ollut vuoden nettideittiprofiili,
- yksi pikapano puskissa
- thaihieromalaitoskäyntejä omien sanojen mukaan pari kertaa
- pettänyt myös aiemmin maksullisen naisen kanssa 10-vuotta sitten ulkomailla humalassa .

Uskokoon ketä huvittaa. Todellisuus voi näyttää aivan erilaiselta listalta.

Jokatapauksessa sinulla on vielä kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa liitossa tai erota. Jos kovasti raivoat miehellesi, ja miksei muutenkin, hän voi kyllästyä sinuun ja hakea eroa. Kysymys kuuluukin olisiko parempi erota nyt heti, vai muutaman vuoden päästä?

Olet lähihoitaja ja työtön... onko sinulla terveysongelmia? Lähihoitajille kyllä riittää töitä pääkaupungissa, jos niitä vain haluaa tehdä. Ettet vain velttoilisi miehesi kustannuksella? Odotat, että miehesi kantaa taloudellisen vastuun sinusta?

"Mitä tekisit?"

Eipä tuossa ole kovin paljoa tehtävissä, paluuta entiseen ei ole. Itse panostaisin taloudelliseen riippumattomuuteen miehestä. Eli ottaisin sellaista työtä jota saan. Eläkekin kertyy. Miehestä miettisin kannattaisiko laittaa kiertoon. Pahempiakin on, joo, mutta on parempiakin. Kyse on aina siitä mitä jaksaa, sietää ja kestää.

Fiksuna olen aina ollut sitä mieltä, ettei naimisiin kannata mennä. Se on aina taloudellinen riippuvuussuhde. Avioero on rahan ja omaisuuden käsittelyä ja jakoa. Kuoleman jälkeinen perunkirjoitus myös. Siinä etsitään kaikki perilliset, jotka ovat oikeutettuja vainajan omaisuutta jakamaan. Ihmisen arvo mitataan rahalla. Kannattaa siis pitää omasta arvostaan huolta. Seksiä saa mistä vaan.

Itse en olisi moksiskaan maksullisissa naisissa käynneistä; siinähän on kyse vain panemisesta. Tosin olisihan tuo miehesi voinut etukäteen sanoa tai keskustella asiasta, miksi käy huorissa.

Kaikki miehet eivät tosiaankaan kuolaa vieraiden naisten perään, toki useimmat kauniita naisia katsovat, mikäs siinä, niin minäkin teen. Huorissa käyntiä en osaa verrata pettämiseen eikä se ole yhteneväinen asiaan "kuolaaminen naisten perään", kyseessähän tietyn hetken tarpeen tyydytys.

En eroaisi vaan enemminkin edellyttäisin selvitystä, miksi maksullisissa käyntiä on ja se yhä jatkuu. Ja vinkkinä myös, keskity omaan hyvinvointiisi ja tee asioita, jotka sinut saavat tyytyväiseksi. älä ripustaudu liikaa mieheesi.

Niin...et ole ylipainoinen luuseri? Ylipainoisuusko ihmisen muuttaa silmissäsi luuseriksi? Ei se, että on työtön ja matalapalkkainen, että mies pettää? Tuo oli tahallinen provo aloittajalle, itse en määrittele luuseriksi sen suuremmin ylipainoista, matalapalkkaista tai työtöntä, mutta aloittajan mielipiteen kylläkin tässä asiassa.

Ehkäpä olisi sinulle terveellistä olla eläkkeellä se sosiaalitapaus, kukaties se vähän kasvattaisi. Taloudellista tilannettasi olisi kannattanut ajatella aikaisemmin, koska se on noin tärkeää sinulle. Sinulla ei ole ollut lapsiperhe-elämää, joten mikset ole kouluttautunut parempiin hommiin? Vaiko onko ollut helpompaa elää miehen siivellä? Koska mökkeily, sisustaminen harrastukset syövät rahaa.

Mikäli ihminen viihtyy kotona ja parisuhteessaan, niin eihän hän lähde hakemaan viihdykettä muualta. Et ilmeisesti ole riittänyt/ollut tarpeeksi hänelle.
Harvemminpa näissä tilanteissa kotona on ollut se ihanin enkeli, jolla ei olisi osaa eikä arpaa parisuhteen ongelmiin, sillä sellainenhan teillä on ollut.
Raivoa niin paljon kuin haluat, mutta peiliin kannattaa kurkata, josko jotain olisit voinut tehdä toisin. Vai näkisitkö mitään rehellisesti oman erinomaisuutesi läpi?
Hakuhan miehelläsi on päällä, jo nettiprofiilinen luominenkin sen kertoo. Ilmeisesti hänellä ei ole vain vielä ollut tarpeeksi rohkeutta lähteä. Sekin on helpompi tehdä, kun uusi nainen löytyy.

Eihän elämässä saa "palkkiota" sillä, että itse on ollut kuuliainen ja hyvä; näin ilmeisesti itsestäsi ajattelet Parisuhteessakin kannattaa joskus arvottaa ja määrittää suhdettaan toiseen ja varsinkin olla vähän iholla, kuunnella, eikä tuudittautua siihen, että kaikki olisi hamaan kuolemaan asti muuttumatonta.

No joo, oli typerää laittaa aloitus tänne. Hyviä pointteja kuitenkin löytyi, mutta myös väärinkäsityksiä.

Ei - en ole lähihoitaja.

Ärsyynnyin siitä, että ensimmäiseksi ehdotetaan siivousta tai lähihoitajan ammattia tajuamatta, että siihenkin vaaditaan koulutus. Teen toisella alalla pätkiä ja määräaikaisuuksia - en ole pitkäaikaistyötön. Ja olen aina säästänyt pesämunaa omalle tilille. Kukaan teistä ei lohduttanut ja todennut, että kyllä sulle sitä uutta pätkää vielä löytyy. ;) Kaikkeni olen tehnyt työllistymisen eteen eli se on tavoitteeni 24/7. Työttömyyspätkät ovat murheeni ja tunnen epäonnistuneeni työelämässä. Se siitä oletetusta erinomaisuudentunteesta. Moraali on silti tallella ja siitä olen ihan oikeutetusti ollut tyytyväinen.

Ylipainoinen luuseri tai suhteen seksittömyys ovat yleisimpiä syytöksiä petetylle. Siitä tökerö kommenttini - tunnustan. En kuitenkaan ajattele, että kaikki ylipainoiset ovat luusereita... vain osa heistä. ;) Sama koskee myös hoikkia.

Menetän mieheni raivoamisella... Sekö todella alkoi yht' äkkiä huolettamaan? :D Jos kymmen vuoden takaista tunnustusta ei ole puitu perheessä koskaan, niin nyt se täytyy käsitellä jo ihan itseni vuoksi. On terapeuttista raivota nyt ja minun puolesta mies on vapaa lähtemään, jos ei sitä kestä. Ainakin minä saan siitä voimaa mahdolliseen eroon ja asian taakse jättämiseen. Samalla testaan miestäni - tuleeko lisätunnustuksia.

Tosiaan, mielenkiintoinen näkemys, siitä että mies halusi jäädä kiinni. Uskon vahvasti ihmisten alitajuntaan ja siihen ettei vahinkoja ole...

Kyllä, olen työttömyysjaksojeni aikana "tavallaan" maksullinen nainen, mutta seksiä harrastetaan ihan yhteisestä sopimuksesta. ;)

Mutta lämmin kiitos empaattisesta ja kannustavasta palautteesta. Tästä saisi hyvää ainesta tutkimukseen kuin "Ihminen on ihmiselle susi".

Nainen on yleensä toiselle naiselle susi. Varsinkin jos haet tukea, silloin yleensä alkaa se raatelu. Sitä ennen ollaan muuten vaan kateellisia.

Onhan se normaalia huutaa ja raivota tuossa tilanteessa. Jotain oleellista on rikkoutunut ja parisuhteen pohja on pudonnut. Sinua on petetty, se sattuu ja loukkaa. Ja miehesi osalta; sitä saa mitä tilaa...joten miehellesi raivoamisesi osalta en heruta säälipisteitä, päinvastoin.
Parisuhde on kuulemma kahden kauppa (sarkasmia), joten eiköhän tuossa tilanteessa ole aivan normaalia, että pettänyt osapuoli joutuu raivon kohteeksi. Kuinkahan moni kommenttien kirjoittaneista naisista käsittelisi tuossa tilanteessa omia tuntemuksiaan vain omassa päässään tai valittaen tyttökavereilleen.

Joskus työllistymiseen tarvitaan vain onnea; oikea paikka ja aika. Eli kenties pätkäduunit jatkuvat, muttei ole sanottu, etteikö se pidempiaikainen/vakituinenkin työsuhde osu kohdalle.

Voimia sinulle, anna raivon purkautua. Toivottavasti löydät oikean, sinulle itsellesi sopivan ratkaisun tilanteeseen. Vaikka pitkän parisuhteen jälkeen mahdollinen ero tuntuisi pelottavalta taloudellisesti, yksin olemisen yms. kannalta, niin yleensä elämä kantaa. Välillä tekee tosi kipeää, mutta todennäköisesti muutaman vuoden päästä elät parempaa elämää.

Raivoa rauhassa sisko. Tuuleta tunteitasi. Pahan olon saa ja voi ja pitääkin pystyä ilmaisemaan aviomiehelleen.

Puhukaa yhdessä. Ilmaista ammattiapua löytyy esim. kirkon perheneuvonnasta.
Omaa ammatillista tilannettasi voit myös miettiä yksilökäynneillä siellä tai aikuiskoulutuksen ammattilaisten kanssa.
Asiat kyllä selviävät.Voimia elämääsi.
Äläkä sure sitä ettet löytänyt lohdutusta itsellesi täältä. Odotit ehkä liikaa. Lohdutuksen sanat löytynevät jostain muulta.

Vähättelemättä tunteitasi miehesi uskottomuudesta, lohduttaisin, että kaikki nuo paljastuneet asiat ovat ns panosuhteita, eli pano tai hieronta ja sitten pois.

Vaikuttaisi, että miehelläsi ei ole tarvetta henkiseen yhteyteen jonkun kanssa vaan hakee jännitystä ja vaihtelua eli ns kiksejä elämäänsä. Sinua ei ole haluttu satuttaa milloinkaan :

Käytän tässä ruokavertauksia. Harva pystyy syömään pelkkää terveellistä ruokaa kymmeniä vuosia. Tekee mieli välillä pizzaa vaikka tiedetään, että se on epäterveellistä, mutta ajatellaa että pieni poikkeama ei vaaranna terveyttä.

Mitä sinun nyt kannattaisi tehdä?

a) Hiljaisesti hyväksyä myös pieni vipinä oman sängyn ulkopuolella ja ehkä harrastaa sitä itsekin. Maailmassa on maita, joissa rakastajat ja rakastajattaret ovat arkipäivää.

b) lyöt homman palasiksi jos et ole taloudellisesti liian riippuvainen miehesi tarjoamista mukavuuksista. Suomessahan kyllä elääerilaisilla tuilla, mutta ei se hauskaa aina ole. Tällöin ehkä säilytät paremmin itsekunnioituksesi. Saat yhteisestä omaisuudesta puolet mukaasi, joten et varmaan puille paljaille jää.

Se mitä sinun ei kannata tehdä on, että jatkat raivoamistasi ja vaadit mieheltäsi jatkuvaa katumusta ja nöyristelyä. Sitten vielä itse olet loppu elämäsi katkera ja muistuttelet tapahtuneesta ja kyttäät miehen liikkeitä.

"Mitä tekisit?"

Varmaan tässä tapauksessa kuten raamatussa sanotaan, tai jotain sinnepäin: käännä toinenkin poskesi. Sillä tarkoittaisin, että mies voisi aivan vapaasti käydä maksullisissa, mutta asiasta ei enää kannata raportoida minulle. Näin syyllisyys jää miehelle itselleen kärsittäväksi, eikä minun tarvitse pahoittaa mieltäni. Kätevää, eikö totta? Ainoastaan jos kysyn asiaa, ei saa valehdella. Vaikka toisaalta näen heti kun minulle valehdellaan. Usein myös tiedän, että jotain on tekeillä, vaikka ei ole minkäänlaista muuta todistetta kuin tunne.

Muutoin parisuhde on juuri se mikä on, riippumatta siitä onko toinen pettänyt vai ei. Omat tunteethan suhteen tekevät hankalaksi jos tietää toisen pettäneen, ei uskottomuus.

Monet pitävät eri asioita pettämisenä. Kuten tässä ketjussa on vähätelty maksullisten käyttöä. Pelkkä pano kun ei ole kunnon pettämistä. Sivusuhde, jota uskoton itse kuvailee "se on vain seksiä" voi kuitenkin myös olla pelkkä vakipanosuhde. Huonommaksi kuin maksullinen sen monen mielestä tekee vakituisuus, toistuvuus, sama ihminen. Perimmäisenä pelkona on, että henkisyys tulee mukaan kuvioon. Kaikista pahinta ja kamalinta yleensä ajatellaan olevan henkinen suhde yhdistettynä seksiin (siis parisuhteen ulkopuolella). Tai sitten toisaalta juuri maksullinen nainen, jos perheessä on vielä muutenkin pulaa rahasta. Uskottomuus on aina erilaista eri ihmisten näkökulmista ja elämästä katsottuna.

Moni kokee jo pettävänsä, kun nauttii henkisesti vastakkaisen sukupuolen seurasta ja huomaa ajattelevansa seksiä hänen kanssaan. Joku toinen lohduttaa, ettei pelkkään uskottomuuden ajatteluun voi vetää uskottomuuden rajaa. Tavallaan ei voikaan, ei edes henkisen uskottomuuden rajaa. Kuitenkin ihminen itse valitsee mitä nyt valitseekin, vapaaehtoisesti. Näin pitää olla. Se pitää hyväksyä tapauskohtaisesti, kuten ap:llä yhdistelmä mies maksulliset naiset. Ellei sitä hyväksy, vaan jää veivaamaan asiaa ja raivoamaan siitä, alentaa itsensä ja tekee elämästään vaikeaa, ellei jopa helvettiä. Mieluummin eroaa. Eikö niin, ap? Omalla huonolla käytökselläsi osoitat, ettet pidä itseäsi yhtään arvokkaana, tai ainakin paljon huonompana kuin maksullinen nainen. Räksytys ei paranna suhdettanne yhtään, vaan huonontaa sitä kerta kerran jälkeen.

Raivoaminen ei hyödytä, vaan se vahingoittaa suhdettanne sitä enemmän mitä enemmän raivoat. Huolimatta, että raivosi johtuu suurelta osalta siitä, että joudut kohtaamaan tosiasioita, joita et olisi halunnut kohdata. Teillä on nyt muutoksen paikka liitossanne. Ikävä kyllä muutoksiin harvat suhtautuvat positiivisesti tyyliin "Puoliso on uskoton. Harmi. Mutta nythän meillä on hyvä mahdollisuus kehittää itseämme, korjata liittoa!" Monet pelkäävät muutoksia, vaikka mikään ei ole niin varmaan kuin muutos.

"miehellä oli ollut vuoden nettideittiprofiili, yksi pikapano puskissa ja thaihieromalaitoskäyntejä omien sanojen mukaan pari kertaa. Syyksi hän ilmoitti pahan työstressin... Hän on pettänyt myös aiemmin maksullisen naisen kanssa 10-vuotta sitten ulkomailla humalassa .

Nettideittiprofiili vuoden? Ja uskot yhteen pikapanoon puskissa, pari kertaa thaihieromalaitoskäyntejä... jne?

No, oli miten oli, siitä ei kuitenkaan ole kyse. Vaan siitä, miksi mies lemusi vahvasti hierontaöljylle; HÄN halusi paljastua. Hän halusi kertoa, ottaa puheeksi. Hän otti riskin. Hän halusi tietää miten reagoit ja suhtaudut. Mitä teet ja sanot. Se auttaa häntä selvittämään haluaako hän jatkaa parisuhdettanne, ja haluatko sinä jatkaa sitä ja jos haluat miksi? Jatkaisitko sinä liittoa, jota puolisosi haluaisi jatkaa vain siksi, ettei johtuisi ehkä loppuelämän mittaiseen taloudelliseen ahdinkoon? Jatkaisitko liittoa, jos puoliso vain raivoaisi ja huutaisi, mahdollisesti kyttäisi ja keräisi lisää "todistusaineistoa"? Loisiko tällainen lisää luottamusta suhteeseen, saisiko puolison palautettua uskolliseksi, ruotuun vai mikä tarkoitus? Tässä kohdassa sinun on mietittävä sitä millaisia tunteita itselläsi olisi ollut käydessäsi vieraissa. Millaista asiaa olisi salata ja miksi olisit asian toiselle paljastanut.

Puolison uskottomuus on sitä suurempi pettymys mitä enemmän pieleen on itse osunut arvioissaan millaisessa liitossa, millaisen kumppanin kanssa elää. Pettymys on oman pääkoppasi sisällä.

Aika vähän apua tuohon tilanteeseen voi antaa. Parisuhde kun ei ole koskaan yksipuolinen juttu, vaan siinä on aina kaksi puolta, kahden ihmisen näkemys, tunteet, ihan kaikki.

Kokoa silti itsesi, ja säästät itsekunnioituksesi. Älä raivoa.

Jätä se sika! Ainakin naistenlehtien "ongelmapalstoilla yleisin ohje.

Itse en usko mihinkään "vain seksiin". Ja jos uskoisin, niin sama pätisi suhteessa minuun. Eli mies olisi kanssani lähinnä seksin vuoksi, jos hän on muidenkin kanssa vain seksi vuoksi. Tätä monet naiset kieltäytyvät ajattelemasta, jaottelevat päässään henkisyyden ja seksin aivan eri leveleille, sijoittavat itsensä eri kohtaan kuin miehen muut seksisuhteet.

Aivan samoin toimii muutkin suhteet. Narsismiin taipuvainen voi toitottaa kumppanilleen miten hän arvostaa pelkästään hyötysuhteita. Ihmissuhteista pitää olla jotain konkreettista hyötyä, muuten niihin ei kannata ryhtyä. Kumppani ajattelee vain ok, mutta ei huomaa hyötymomentin koskevan ollenkaan häntä itseään.