Tässä taannoin tulin "tilanteeseen", joka ei ollut ensimmäinen laatujaan. Uskon joutuvani vastaavaan tilanteeseen samaisen henkilön kanssa ja siksi mahdollisesti joudun käyttämään järeämpää kielenkäyttöä.
Omat voimasanani ovat olleet toistaiseksi että johan oot, jopas nyt jotakin, voisit juosta jorpakkoon, ettäs kehtaat; tuonlaatuisia. Edelliset sanonnat ovat kaukana varsinaisesta kiroilukielestä, mitä sillä käsitetään.
Oletko sinä kuinka helposti pärräävä ja kuinka vastaanottavainen olet vastapuolen säyseämpiin sanasotailuun?
Omat voimasanani ovat olleet toistaiseksi että johan oot, jopas nyt jotakin, voisit juosta jorpakkoon, ettäs kehtaat; tuonlaatuisia. Edelliset sanonnat ovat kaukana varsinaisesta kiroilukielestä, mitä sillä käsitetään.
Oletko sinä kuinka helposti pärräävä ja kuinka vastaanottavainen olet vastapuolen säyseämpiin sanasotailuun?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jotta en saisi palstan "henkeä" paukuttamaan kirjoitusvirheestäni, niin korjaan sen saman tien.
-täytyy olla monikkoa käyttäen..säyseämpiin sanasotailuihin, tai säyseämpään sanasotailuun-
Älä älä ala korjaa. Kyllä palstan äitin kielen opetajat hoittaa virjeet.
Opetaja opetaja minula tuli kusisukkaseen.
ärrrrräpääääääät sinkoilee aivan liian herkästi,
kielenpesulle saippualla saisi mennä tuontuostaki,
h ä v e t t ä ä
Kyllä. Kiroilen. Naaputkin ovat kuulleet kun kiroan, ja jollekin palstalle sen koko suomen luettavaksi laittaneet. Pienten lasten vanhemmat vielä! Ihan tekis mieli sanoa persikka
Kirkkouskovaisena pyrin välttämään V-vakoa. Mutta kaikki muut voimasanat kuuluu repertuaariin kuten raamatussakin on kirjoitettu. Enhän minä muuten osaisi.
Valitettavasti ja liiallisesti.
Kiroan tuota mustaa palkkia tietosujasta, kuinka sen saa pois!
En saa minäkään pois vaikka laitan rastin joka ruutuun.
Toistaiseksi on lähtenyt ilmoille hyvinkin helposti.
Joo kyllä rävähtää. Yritän vimmatusti hillitä lastenlasten paikallaollessa. Mieheni ei kiroile eikä myöskään puhu räävittömiä. En minäkään rivoja puhu, mutta kun hermostun tai hätäännyt niin kirosanoja pukkaa. Tavallisissa, rauhallisissa oloissa en kiroile.
En, mutta osaan.
Asiaa. Kielitaitoa pitää olla ja otettava käyttöön tarvittaessa. Asiakaspalvelutilanteissa.
Kielikuvinkin voi kertoa. Aloittaa k- niin kuin keskisormi. Pikkurilli on lievin. Peukalollahan näytetään mihin sen voi tunkea jne.
Olen yrittänyt pysyä aina rauhallisena.
Eilen kyllä oli lähellä, että olisin sanonut pahasti naapurilleni.
Alettiin pilkkomaan kuivia koivuklapeja kimpassa.
Naapuri käytti isoa halkaisukirvestä ja minä asettelin halkaistavia puita aluspölkyn päälle.
Olin juuri laittamassa uutta pölliä paikalleen, kun naapuri tempaisi minua kirveellä suoraan takaraivoon.
Irroitettuani työkalun päästäni sanoin hänelle:
"Jos lyöt vielä toisen kerran, niin lähden kotio!"
Herrasmiessiellä.
Sinulla se huumori kukkii:) Ai että työkalu päässä pysyit noinkin rauhallisena.
Tuskinpa olisit ihan tolpillasi, jos naapuri olisi sua toisen kerran huitassut. Olisit varmaan osannut väistää eri lailla ,tai olisit tarttunut halkoon ja antanut korville.
Nyt selvisi arvoitus.
Kun metsään menee, niin kotiin katsoo.
Kun kotiin menee, niin metsään katsoo.
(Ratkaisu: kirves miehen olkapäällä)
Tuo oli ennen, kun elämäsi oli vielä rauhallista.
En harrastele ÄRrrrrräpäitä. Ei jotenkin sovi mun sievän kieleni toimintaan.
Kyllä mä esim. täälä palstalla ja myöskin tuttavapiirissä saatan käyttää "heevettiä" tai "helevettiä".
Tuo sana juontuu siitä, kun äitini käytti helevetti-sanaa voisin sanoa, että päivittäin.
-Kyllä on niin helevetin kuuma.
-Tuu nyt helevetti äkkiä tänne tuomaan mulle nisua (saattoi soittaa minulle puhelimella)
-Ja minä kun en helevetti lähäre mihinkään saunaan.
-Mitä helevettiä tuo oikeen flässyttää (sanoi usein telkkaria katsoessa ja jos joku puhui sellaista, joka ei äitiäni miellyttänyt)
-Kuinka sulla on noin helevetin kauhiat kuteet päällä.
Ym. ym. Äitini äänensävykin kivasti toi nyanssia tähän sanaseensa :)
Häneltä oon tuon sanan oppinut. Äitiltähän kaikkia kivoja asioita opitaan, eikö niin:)
En kuitenkaan käytä tuota sanaa vieraampien ihmisten kanssa. Luulisivat pian, että oon joku mikäkin jokunen kauhiaki pöllööki. Ei toki. Suuni pulputtaa suhteellisen puhdasta lauseenpätkää.
Osaan ilman ÄRrrrrrrrriäkin lausahtaa tomeria laseita kera lauseisiin sopivilla äänensävyillä.
Ettei aleta niinku silimlle hyppelemään. Tähän asti olen pärjännyt tommosilla evähillä.
Hah-ha-ha-haa, toi yks ketjun "herrasmies-joka siellä-on" kertoi hupaisasti, kun halkaisukirves kalloonsa klopsahti. Tuossa tilanteessa, ennen kirveen pois ottamista, olisin varmaan sanonut, että Helevetti kun tuolla tavalla iskit.
Humoristinen herrasmies hän on on.