Tabu tulee englannin taboo-sanan kautta polynesian sanasta tapu. Tabu tarkoittaa sellaista asiaa, josta ei saa puhua. Kun tarvitaan erityisen voimakas ilmaus, rikotaan tabu ja pyritään saamaan kuulijat kauhistumaan. Kiroillaan.
Suomen tabusanat olivat vuosisatoja uskontoperäisiä, helvetti, perkele, saatana, jumala auta > jumal´auta > jumalauta. Näitä käytettiin, kun oikein tehostettiin puhetta kirosanoilla. Vielä 1900-luvun alkupuolella syntyneet käyttivät näitä. Uskonnon merkityksen vaaletessa, uskontoperäiset sanat korvautuivat seksiperäisillä, pääasiassa sanalla vittu. Se on nykyisin ylivoimaisesti yleisin, yleisempi kuin muut yhteensä.
Taustan muutokselle loi kulttuurin muutos 1800-luvun viktoriaanisena aikana. Seksisanat ja seksiä koskevat puheet eivät aikaisemmin olleet olleet tabuja. Tämän vahvistaa esimerkiksi runsas kansanperinteen arkisto, mutta viktoriaanisen kulttuurin mukana, joka levisi Euroopan joka kolkkaan, se tuli tabuksi. Kaikki kansan käyttämät sanat jäivät pois silloin muotoutumassa olevasta uudesta kirjasuomesta. Sivistyneessä seurustelussa ei ollut lupa puhua seksistä mitään. Vain lääketieteessä oli oma välttämätön sanastonsa, pääasiassa latinalaisperäinen.
1900-luvulla uskonto koki lähes haaksirikon, ei aluksi kirkkoon kuulumisena, mutta uskottavuus meni. Samaa tahtia uskonnon haalistumisen kanssa myös uskontoperäiset kirosanat menettivät voimaansa. Nuori polvi, pääasiassa 1900-luvun jälkipuolella syntyneet, ryhtyivät käyttämään seksiperäisiä kirosasanoja, erityisesti vittua. Elin itse tuon muutoksen aikaa. Se oli totaalinen. Nyt vanha polvi on jo kuollut, joten perin harvat enää edes tietävät, millainen vanha kulttuuri oli.
1960-luvulla tapahtui vallankumous. Nuori polvi toi jyrkästi tabun seksin taas kirkkaaseen päivänvaloon. Mikä mahtaisi olla seuraava tabu, joka murretaan, vai onko sellaista enää? Ainakin on huomattavissa, että seksiperäiset sanat eivät enää riitä kauhistuttamaan kuin vanhimpia. Vittukin on nykyisin enää välimerkin kaltainen hokema,
Suomen tabusanat olivat vuosisatoja uskontoperäisiä, helvetti, perkele, saatana, jumala auta > jumal´auta > jumalauta. Näitä käytettiin, kun oikein tehostettiin puhetta kirosanoilla. Vielä 1900-luvun alkupuolella syntyneet käyttivät näitä. Uskonnon merkityksen vaaletessa, uskontoperäiset sanat korvautuivat seksiperäisillä, pääasiassa sanalla vittu. Se on nykyisin ylivoimaisesti yleisin, yleisempi kuin muut yhteensä.
Taustan muutokselle loi kulttuurin muutos 1800-luvun viktoriaanisena aikana. Seksisanat ja seksiä koskevat puheet eivät aikaisemmin olleet olleet tabuja. Tämän vahvistaa esimerkiksi runsas kansanperinteen arkisto, mutta viktoriaanisen kulttuurin mukana, joka levisi Euroopan joka kolkkaan, se tuli tabuksi. Kaikki kansan käyttämät sanat jäivät pois silloin muotoutumassa olevasta uudesta kirjasuomesta. Sivistyneessä seurustelussa ei ollut lupa puhua seksistä mitään. Vain lääketieteessä oli oma välttämätön sanastonsa, pääasiassa latinalaisperäinen.
1900-luvulla uskonto koki lähes haaksirikon, ei aluksi kirkkoon kuulumisena, mutta uskottavuus meni. Samaa tahtia uskonnon haalistumisen kanssa myös uskontoperäiset kirosanat menettivät voimaansa. Nuori polvi, pääasiassa 1900-luvun jälkipuolella syntyneet, ryhtyivät käyttämään seksiperäisiä kirosasanoja, erityisesti vittua. Elin itse tuon muutoksen aikaa. Se oli totaalinen. Nyt vanha polvi on jo kuollut, joten perin harvat enää edes tietävät, millainen vanha kulttuuri oli.
1960-luvulla tapahtui vallankumous. Nuori polvi toi jyrkästi tabun seksin taas kirkkaaseen päivänvaloon. Mikä mahtaisi olla seuraava tabu, joka murretaan, vai onko sellaista enää? Ainakin on huomattavissa, että seksiperäiset sanat eivät enää riitä kauhistuttamaan kuin vanhimpia. Vittukin on nykyisin enää välimerkin kaltainen hokema,
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.