Onko jollakulla kokemusta kaksoisliekkisuhteesta? Nyt olisi kiva / tärkeä kuulla kokemuksia! En tarkoita sielunkumppania tai parisielua, vaan nimenomaan liekkisuhdetta. :)
Kaksoisliekki
puolikas-
181122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikä on kaksoisliekki?
Se on hieman hankala selittää muutamalla lauseella. Jos haluat tietoa, googleta termi "kaksoisliekki". Netissä on paljon juttua aiheesta. :)
Jostain syystä kaksoisliekki, parisielu ja sielunkumppani sekoitetaan käsitteinä usein keskenään, vaikka tarkoittavat eri asioita.
Näyttää kuuluvan rajatieto- ja sieluoppeihin. Itse noudatan tieteellistä maailmakuvaa. Kiitos hakuvihjeestä! :-)
On. Valitettavasti. Miksi? Koska oma puoliskoni on nyt yli VUODEN tippunut toistuvasti pelkoon. (on vain rakkaus vai pelko mistä valita.)
Siis tähän kesään asti olen pystynyt antamaan kaiken anteeksi rakkaudella. Nainenhan tässä on se parantaja. Energialakien näkökulmasta muuta vaihtoehtoa ei ole. Kun nainen on parantanut itseään, se vetää miehen parantamisprosessiin. Sitten naisen pitää päästää irti ja jättää mies pyhälle hengelle.
Kummankin tulee tasapainottaa omilla tahoillaan oma maskuliini-ja feminiinienergiaa. Kaksoisliekit inkarnoituvat usein perheisiin, jos afem/mask epätsapainossa. Usein nainen on kaksoisliekkisuhteessa se suhteen mies. Minäkin näin.
Et siis voi kun parantaa itseäsi, äläkä välitä mitä toinen tekee.
Oma yhdistymiseni puolikkaani kanssa on hyvin hyvin kaukana, koska hän kieltää koko yhteyden olemassaolon, vaikka hän tiedollisesti tietää, että niin on. Hän ei ole edes aloittanut parantumisprosessiaan. Ei tajua, että hän ei ole se, jonka ympärillä maailma toimii. Hän on koko elämänsä elänyt suoroittaen ja materiaa haalien.
Moni sielunpuolikas saakin sielun mustan yön, ennenkuin herää. Osan meistä tie on tiedon tie, osa herätetään. Ne jotka ovat niin lukossa, etteivät mistään mitään tajua. Minun puolikkaani on tätä osastoa.
Valaistumis/ylönousemusmusprosesissa olemme. Se täytyy hyväksyä. Pyhä parisuhde ei ole tämän matkan päämäärä, vaan se on vain piste iin päälle, joka tulee aivan aivan viimeisenä. Emme voi lainkana suunnitella milloin se tapahtuu.
Jos en olisi lukenut tätä edellä olevaa kommenttia, olisin vastannut ap:n kysymykseen, että ei ole kokemusta.
Noh tosi asiassa olen ollut suhteessa 10 vuotta, jonka alku n 2 vuotta oli mulle mun pelkoa, mutta jonka kautta etenin parantumisprosessissa jne... nyt on mennyt monta vuotta epämääräisesti... kuinka kauan olla kärsivällinen. Tajuan toisen pelon ja näen miten se vaikuttaa. Enimmäkseen pärjään asian kanssa mutta olen huomannut että väsyn toisen seurassa niin paljon että menetän voimani ja oman perustani. Välimatkaa pitää olla ajallisesti joskus jopa maantieteellisesti paljon jotten muserru sen painon alle. Ajatuksia, neuvoja mitä tehdä. Kokemuksia miten tämä kenties etenee?
se on ylösnousemusprosessi. kuuluu parantua yksin.
yhdistyminen tapahtuu kun ei ole enää egoa jäljellä. kun ei ole enää pelkoa.
joku oli kirjottanu tästä minä olen lehteen. uusin tai edellinen lehti
Tuntui kuin olisin tuntenut tuon ihmisen koko ikäni vaikka vasta tavattiin. Jätti sellaisen arven auki jota paikkailen vieläkin. Toivon ettei enää tavata, koska niin ei ole tarkoitettu.
Kaksoisliekki ei jätä arpia, vaan ainoastaan osoittaa ne vanhat arvet itsessäsi, jotka eivät ole vielä parantuneet ja jotka siten vaativat vielä työtä sinulta. Ja tämä sama tapahtuu teille molemmille, koska niin on tarkoitettu. Vasta sen jälkeen voitte joku päivä olla yhdessä kaikki arvet parantuneina, ilman kipua ja toisianne aidosti rakastaen.
Kaksoisliekki on se kun sytyttää stendarin ja pieraisee liekin kahtia.
on vain hippien jostain keksimää diipadaapaa.
Mä mietin tätä asiaa vuosia sitten, kun törmäsin tuntemattomaksi jääneeseen mieheen kesken eväänhakureissun. Jotain kummallista siinä kohtaamisessa oli, niin kummallista, että hän koki samoin. Mutta mä menin aivan lukkoon siitä, enkä saanut mitään sanottua hänelle. Voihan paska :( aivan kamala fiilis jäi. Olisi ollut kiinnostavaa tietää, miksi hän oli niin merkityksellinen.
No jotain hyötyä siitä oli, pistin elämäni uusiksi. Lähdin huonosta suhteesta, vaihdoin työpaikkaa ja aloitin opiskelun. Elin yksin, tein töitä ja opiskelin kovasti. Se teki hyvää ja elämäni on nyt huomattavasti parempaa. Ehkä hänen oli vaan tarkoitus herättää minut siitä elämäntilanteesta pois. Kuka tietää...
En usko että kohdataan koskaan, kaikkea hyvää silti hänelle, kuka olikaan.
Käyn yksinäni tätä (parannusprosessia?)läpi juuri nyt ja sanoisin et ankeaa on:(
Samoin minä, tavallaan yksin ja koko ajan enemmän riisuttuna. Se on ankeaa, mutta kun tietää, että se on tehtävä, että nyt on aika, niin jotenkin kaikesta tulee merkityksellistä. Kaikesta.
Se tulee helpottamaan. Voimia!
💔💔💔
Jaksan tämän hänen ja itseni takia 💔💔💔
Ei sitä pysty selittämään eikä järjellä sanoittamaan.
Ei niin, se pitää kokea itse, tuntea. Sivusta