Kuka tunnustaa olleensa pisimpään yhtäjaksoisesti työttömänä ?
Mulla ikää 30w ja melkein 5 vuotta tuli oltua työttömänä putkeen =/ meinasi jo usko loppua, mutta pääsinpäs vielä työelämään kiinni.
Työttömyysennätys
52
4176
Vastaukset
- pidempään
mun eukko on ollut vuodesta 1991 lähtien työttömänä. Työkkärin kursseja ja pari 6kk naurettavaa harjoitteluhyysäyspaikkaa välissä.
Ei edes yritä hakea töihin vaikka on parhaassa työiässä, eikä kestäisi psyyke. Minua vituttaa koko touhu, kukaan nainen ei sietäisi vastaavaa jos minä olisin samanlainen tapaus vaan kenkää olis tullut. Kai olen hölmö kun katson tuota meininkiä.- työtön?
Jos ei psyyke kestä työntekoa, pitäisi olla sairaslomalla ja työkyvytön eikä työtön. Tiedän, ei työkyvyttömyyspapereita saa helpolla.
Hoidetaanko psyykeä mitenkään? Tuskin vaimosi itsestään kuntoutuu! - henkka
Olen ollut työttömänä syntymästä lähtiin. Mitään sopivaa työtä ole ainakaan vielä löytynyt mitä vois edes ajatella. Sosku, Kela, muija / muijat on mua lähinnä elättäny, eikä ole ollut valittamista. Aika on kulunut nopeasti loikoillessa. Itellä ei ole aikomuskaan mennä toihin koskaan kun ei kiinnosta. Kauppaa tehään ja ajellaan autolla kaupasta toiseen. Välillä sitä löytää ittesä kamarilta, mutta meno taas jatkuu entisellään vapauduttua. Ehkä tuo velttous on verissä niin kuin veljillä on tapana sanoa. Kyllä meissä romaneissa töitätekeviäkin löytyy, mutta ei ainakaan lähipiirissä. Kaverin suvussa joku tekee jotain hommia ja sekin on ruottin puolella. Taisi olla autokauppaa vielä, jota mekin tehään täällä viikoittain. Kai sitä sitten voi työksi sanoa sitä autokauppaa, oli sitten yritys tai ei. Toisinaan työstä se valehtelukin menee kun poliisikuulusteluissa ollaan. Ei myö mitään epärehellisii olla, se on vaan juttua. Tehään kauppaa, että sellassii..
- Surullista..
jätti lukion kesken aikoinaan ja sen jälkeen on tähän päivään asti ollut ilman työtä tai koulua sellaiset 6 vuotta.. Kyseessä on vähän päälle parikymppinen nainen.
Häntä ei huolita enää edes siivoojaksi kun mitään työkokemusta ei ole.- Ikityötön myös?
Tää on yksi ärsyttävimmistä asioista joita tiedän. Että edes siivoojaksi ei pääse jos ei ole aikaisempaa työkokemusta tai koulutusta. Missä vaiheessa ihmisistä tuli niin tyhmiä, ettei tavallinen ihminen osaa muka edes siivota ilman koulutusta? Eiköhän jokainen kykene oppimaan sen ihan tekemällä.
Tässä yhteiskunnassa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Asennevamma on ja paha. Nuoria ihmisiä syrjäytetään elämästä aivan järjettömän pienien ja typerien asioiden vuoksi. Vain siksi koska ei ole aikaisempaa työkokemusta. Mistä sitä voi tulla jos kukaan ei ota töihin "koska ei ole aikaisempaa työkokemusta"?Yhteiskunnasta on tullut todella pikkumainen. Ja tästä nipottavasta hienostelusta maksaa nuoret ja vähän vanhemmatkin ihmiset omalla elämällään. Eikä yhteiskunta tajua edes hävetä yhtään!
Moralisointia ja syyllistämistä tulee vain niskaan niinkuin se olisi joskus auttanut jotain.
Ja kyllähän moralisointi auttaakin. Nimittäin moralisoijaa itseään tuntemaan itsensä jotenkin paremmaksi.
Pitäisköhän tässä vetää itsensä jojoon...? - Fakta
Ikityötön myös? kirjoitti:
Tää on yksi ärsyttävimmistä asioista joita tiedän. Että edes siivoojaksi ei pääse jos ei ole aikaisempaa työkokemusta tai koulutusta. Missä vaiheessa ihmisistä tuli niin tyhmiä, ettei tavallinen ihminen osaa muka edes siivota ilman koulutusta? Eiköhän jokainen kykene oppimaan sen ihan tekemällä.
Tässä yhteiskunnassa on jotain perustavanlaatuista vikaa. Asennevamma on ja paha. Nuoria ihmisiä syrjäytetään elämästä aivan järjettömän pienien ja typerien asioiden vuoksi. Vain siksi koska ei ole aikaisempaa työkokemusta. Mistä sitä voi tulla jos kukaan ei ota töihin "koska ei ole aikaisempaa työkokemusta"?Yhteiskunnasta on tullut todella pikkumainen. Ja tästä nipottavasta hienostelusta maksaa nuoret ja vähän vanhemmatkin ihmiset omalla elämällään. Eikä yhteiskunta tajua edes hävetä yhtään!
Moralisointia ja syyllistämistä tulee vain niskaan niinkuin se olisi joskus auttanut jotain.
Ja kyllähän moralisointi auttaakin. Nimittäin moralisoijaa itseään tuntemaan itsensä jotenkin paremmaksi.
Pitäisköhän tässä vetää itsensä jojoon...?Kaikki mainitsemasi asiat johtuvat siitä, että Suomessa on nyt työnantajan markkinat, ja valinnanvaraa on todella paljon.
Kun siivoojan työhönkin hakee puhtaanapitoalan koulutuksen saaneita siivoojia, joilla on alan työkokemusta, on selvää ettei muilla ole kilpailussa mitään mahdollisuuksia.
Ei vaikka olisi takataskussa tohtorin paperit kauppakorkeakoulusta... - Ikityötönkö?
Fakta kirjoitti:
Kaikki mainitsemasi asiat johtuvat siitä, että Suomessa on nyt työnantajan markkinat, ja valinnanvaraa on todella paljon.
Kun siivoojan työhönkin hakee puhtaanapitoalan koulutuksen saaneita siivoojia, joilla on alan työkokemusta, on selvää ettei muilla ole kilpailussa mitään mahdollisuuksia.
Ei vaikka olisi takataskussa tohtorin paperit kauppakorkeakoulusta......mutta MIKSI se on niin selvää, että työn saa aina se joka varmasti saa muutenkin töitä työkokemuksensa perusteella jostakin? Eikö työnantajilta voi odottaa, minkäänlaista sosiaalista vastuuta siinä, että ajattelisivat edes vähän myös muuta kuin omaa parastaan, sitä mistä on heille itselleen eniten hyötyä? Varsinkin kun on kyse työstä jonka oppii hyvin noepasti. Ei matalapalkka-aloilla pitäisi olla tällaisia vaatimuksia.
- Kapitalisti
Ikityötönkö? kirjoitti:
...mutta MIKSI se on niin selvää, että työn saa aina se joka varmasti saa muutenkin töitä työkokemuksensa perusteella jostakin? Eikö työnantajilta voi odottaa, minkäänlaista sosiaalista vastuuta siinä, että ajattelisivat edes vähän myös muuta kuin omaa parastaan, sitä mistä on heille itselleen eniten hyötyä? Varsinkin kun on kyse työstä jonka oppii hyvin noepasti. Ei matalapalkka-aloilla pitäisi olla tällaisia vaatimuksia.
Yrityksellä ei ole mitää velvollisuutta palkata ketään sosiaalisin perustein.
Mene ihmeessä sinne siivoojakouluun, niin eiköhän ala duunia löytymään. - ...idiootti!
Kapitalisti kirjoitti:
Yrityksellä ei ole mitää velvollisuutta palkata ketään sosiaalisin perustein.
Mene ihmeessä sinne siivoojakouluun, niin eiköhän ala duunia löytymään.Etkö tajuu mist on kysymys? Mene helvetti itse hankkiin järkeä päähäsi!
- valittavat
Fakta kirjoitti:
Kaikki mainitsemasi asiat johtuvat siitä, että Suomessa on nyt työnantajan markkinat, ja valinnanvaraa on todella paljon.
Kun siivoojan työhönkin hakee puhtaanapitoalan koulutuksen saaneita siivoojia, joilla on alan työkokemusta, on selvää ettei muilla ole kilpailussa mitään mahdollisuuksia.
Ei vaikka olisi takataskussa tohtorin paperit kauppakorkeakoulusta...ja valittavat pätevän työvoiman puutetta - järjestetään työllisyyskurssi - kurssin työharjoittelun tuloksen yritys saa jopa kuudeksi kuukaudeksi ilmaisen työntekijän - olipa työ kuinka helppoa hyvänsä ketään "palkattavan tasoista ei löydy" - järjestetään seuraava tarpeellinen kurssi ja taas tulee ilmaisia työntekijöitä....
- noin
noin 17 vuotta tulee täyteen siitä kun olin viimeksi töissä ja ikää kohta 39v.
Terveyskin mennyt huonoksi joten sellainen tapaus. - Ikityötön myös?
Olen 27 vuotias ja kohta tulee 3 vuotta täyteen yhtäjaksoista työttömyyttä. Jos kaikki työttömyysjaksot laskettais, niin olisin ollut elämästäni pidemään työttömänä kuin työelämässä. Joku tuossa sanoi sitä 6kk:n työtä työssähyysäysjaksoksi jota hän ei oikein laske edes työksi. Minulle 6kk:n työjaksokin olisi pitkä aika olla työssä, koska en ole ikinä ollut yhtäjaksoisesti edes yhtä vuotta töissä! CV koostuu näistä muutaman kuukauden pituisista työssäpyrähdyksistä joita ei millään kehtais näyttää työhaastatteluissa koska cv:n näyttäminen on minulle aina varma äkkikuolema. CV:n näyttämisen jälkeen on turha edes haaveilla että minut otettaisiin työhön koska minut tuomitaan heti sen perusteella looseriksi, saamattomaksi, laiskaksi ja vaikka miksi. Niin säälittävän cv:n omaavalla TÄYTYY olla jotain pahasti pielessä joten olisi arveluttavaa ottaa moinen kummajainen töihin. Ja se on suurin syy siihen miksi en pääse töihin.
Kunnollisia oikeita työsuhteita minulla ei ole ollut oikeastaan yhtäkään. Kaikki ovat jonkinlaisia tukityöpaikkoja tai sijaisuuksia. TUKItyö särähtää ikävästi korvaan koska se kuulostaa siltä niinkuin minua pidettäis jotenkin vammaisena, vajaakuntoisena, mitä en ole. Oikeastaan kaikki normaaliin työelämään liittyvät asiatkin ovat ihan vieraita. Miten tavallinen työelämä toimii, mitä ovat "pekkaset" jne,,,,kaikki on ihan vierasta. Tukitöihin, työharjoitteluihin ja muihin työnkorvikkeisiin kun ei päde samat säännöt kuin normaaliin työsuhteeseen.
Olen 27 vuotias terve työkykyinen nainen. Minun pitäisi elää parasta aikaa elämästäni. Mun kuuluisi kukkia, loistaa ja rakentaa elämääni. Mutta minä en muista edes milloin olen viimeksi ostanut uusia vaatteita, tai käynyt kampaajalla. Tämä tilanne ei myöskään tee suurta vaikutusta ihmisiin, varsinkaan vastakkaiseen sukupuoleen, joten ei ole kovin mukavaa esitellä itseään yhtään kenellekään. Niinpä olen mieluummin yksin. Vaikka pidän itsestäni huolta, tuntuu että olen koko ajan nuhruinen, SuperHessumainen olento nukkaisissa kalsareissaan. Ja jos työnantajien asenteet eivät muutu, tämä taitaa olla minun koko loppuelämäni kirous. Jos et heti nuorena pääse työelämään kiinni, niin siitä rangaistaan koko loppuelämä, ja voit olla varma, ettei uutta mahdollisuutta heru enää koskaan. Sinua katsotaan nenää nyrpistäen, ja sinut tuomitaan epäihmiseksi joka ei antaiste mitään.
Lyhyet ja huonosti palkatut työjaksot eivät auta elämässä pätkäänään eteenpäin, koska pitkään jatkunut köyhyys aiheuttaa sen, että asioita joita pitäisi hankkia, tarpeita, vain kertyy koko ajan lisää, ja kohta huomaat olevasi myös korviasi myöten veloissa joka suuntaan. Veloissa siis yksittäisille ihmisille, koska tässä tilanteessahan ei saa lainaa mistään.
Työttömyysaikana kertyneet tarpeet imaisevat huonon palkan saman tien, eikä väliaikaisella huonolla palkalla voi mitenkään kuvitella pääsevänsä eteenpäin.
Tämä tilanne varmistaa myös sen, että opiskelupaikkoihin on erittäin vaikea päästä. Myös niihin vaaditaan useimmiten jo aikaisempaa työkokemusta tai koulutusta. Jotain alasta pitäisi jo valmiiksi tietää. Huono CV ei auta siinäkään.
Keski-ikäiset ihmiset välittavat täällä ikäsyrjinnästä, kun he ovat aikaisemmin olleet 20, 30, 40 vuotta vakituisesti työelämässä, ja sitten jääneet työttömiksi. He ansaitsevat mielestään töitä sen perusteella että ovat jo aikaisemmin olleet pitkään työelämässä. He eivät osaa arvostaa sitä että ovat SAANEET olla työelämässä aikaisemmin hyvinkin pitkiä aikoja. Eläkettä on kertynyt ja myös työkokemusta.
Kun minä olen keski-ikäinen, tuskin voin valittaa samasta. Minä kun tuskin voin katsoa siinä vaiheessa elämääni taaksepäin ja nähdä siellä 20, 30, 40- vuoden yhtäjaksoisen työjakson. 20, 30, 40 vuodessa ehtii aika hyvin jo rakentaa jonkinlaisen pohjan elämälleen, vaikka myöhemmin sitten jäisikin työttömäksi.
Minä taas tällä menolla elän vielä keski-ikäisenäkin kalustamattomassa pienessä homeisessa vuokrayksiössä, kauhtuneissa vaatteissa juoksemassa sen tarjouksessa olevan keijumargariinin ja hernekeiton perässä, etten kuole nälkään. Minä tuskin voin siinä vaiheessa katsoa elämääni taaksepäin ja nähdä siellä edes jonkinlaista elämää. Vanhana huomaan ettei eläkettä ole kertynyt ja köyhyys sen kuin jatkuu hamaan hautaan asti. Toivottavasti keski-ikäiset osaatte arvostaa sitä teidän pitkää työelämässäoloanne. On sekin parempi kuin ei mitään.
Että welcome to my life!- sepu
Nykyiset keski-ikäiset, tuo todellinen pullamössösukupolvi, on kollektiivisella ahneudellaan aiheuttanut tämän tilanteen, jossa iso osa nuorisosta joutuu haluamattaan köyhyysloukkuun.
1950-1960 -luvuilla syntyneille kaikki ovet olivat avoinna. Ihmiset pystyivät vapaasti päättämään, lähtevätkö opiskelemaan vai työelämään (joku voi yrittää selittää, että "silloin ei ollut edes opintolainaa", mutta tämä on kuitenkin naurettavaa, koska palkkatöitä riitti kaikille). Nykynuorille vaihtoehdot useimmiten ovat opiskelu tai työttömyys. Ihan turha siis ihmetellä, miksi 60% nuorista koulutetaan korkea-asteella, tuottavampaakaan vaihtoehtoa ei ole olemassa.
Minäkin toivoisin, että keski-ikäiset arvostaisivat enemmän sitä hyvinvointivaltiota, johon he saivat syntyä. Seuraava keski-ikäinen, jonka kuulen valittavan siitä, ettei "nykynuorille työt kelpaa", saa minut silmillensä.
Ymmärrän toki sen, että ahneus ja oman hyvän tavoittelu kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Nykysysteemin jatkuessa kuitenkin kaikki tulee lopulta häviämään, koska samalla kun häviäjät menettävät ihmisarvonsa, menettää "voittajat" perusturvallisuutensa. Nämä molemmat ovat asioita, joita ei voi arvottaa rahassa. - "tietäjä"
sepu kirjoitti:
Nykyiset keski-ikäiset, tuo todellinen pullamössösukupolvi, on kollektiivisella ahneudellaan aiheuttanut tämän tilanteen, jossa iso osa nuorisosta joutuu haluamattaan köyhyysloukkuun.
1950-1960 -luvuilla syntyneille kaikki ovet olivat avoinna. Ihmiset pystyivät vapaasti päättämään, lähtevätkö opiskelemaan vai työelämään (joku voi yrittää selittää, että "silloin ei ollut edes opintolainaa", mutta tämä on kuitenkin naurettavaa, koska palkkatöitä riitti kaikille). Nykynuorille vaihtoehdot useimmiten ovat opiskelu tai työttömyys. Ihan turha siis ihmetellä, miksi 60% nuorista koulutetaan korkea-asteella, tuottavampaakaan vaihtoehtoa ei ole olemassa.
Minäkin toivoisin, että keski-ikäiset arvostaisivat enemmän sitä hyvinvointivaltiota, johon he saivat syntyä. Seuraava keski-ikäinen, jonka kuulen valittavan siitä, ettei "nykynuorille työt kelpaa", saa minut silmillensä.
Ymmärrän toki sen, että ahneus ja oman hyvän tavoittelu kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Nykysysteemin jatkuessa kuitenkin kaikki tulee lopulta häviämään, koska samalla kun häviäjät menettävät ihmisarvonsa, menettää "voittajat" perusturvallisuutensa. Nämä molemmat ovat asioita, joita ei voi arvottaa rahassa."1950-1960 -luvuilla syntyneille kaikki ovet olivat avoinna. Ihmiset pystyivät vapaasti päättämään, lähtevätkö opiskelemaan vai työelämään (joku voi yrittää selittää, että "silloin ei ollut edes opintolainaa", mutta tämä on kuitenkin naurettavaa,"
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Silloin oli opiskelu tosi kallista jos halusi kouluttautua joksikin. Ei silloin ollut vielä peruskolua ja lukiota vaan oli kansa-kansalaiskoulu sekä Oppikoulut. Oppikouluja kävikin silloin nämä parempiosaiset joilla oli rahaa, ei tavallisella työväestöllä ollut mitään asiaa oppikoluihin ellei ollut vahingossa saanut stipendiä(se kun riippui silloisen opettajan mielipiteistä), ja harvalle sellainen onni lankesi.
Työpaikat joihin pääsi silloin oli, lapsenhoitoa, kodinhoitoa ym. sellaista johon ei välttämättä tarvittu mitää opintoja. Myyjä, teollisuustyöntekijä tai muu sellainen joihin nykyisin tarvitaan (muka) opintoja, kurssituksia sun muuta ja siivoojaksikin pääsi jos haki, nykyisin siihenkin tarvitaan "tutkinto". Kuten moneen muuhunkin joihin todellisuudessa ei tarvittaisi mitään muuta opiskelua kuin se mikä opitaan työn kautta. Mutta tämä maailma on mennyt niin merkilliseksi kaikin osin että jopa ojankaivuuseen tarvitaan nykyisin tutkintoja. Sitten on tietenkin tullut kaikenlaiset koneetkin hoitamaan monen ihmisen työtä joten ei tarvita niin montaa ihmistä tekemään yhtä hommaa, vrt. metsäkoneet sun muut.
Itse olen tehnyt sitä ja tätä työtä koko elämäni ajan joten minulla ei ole "koulutusta" millekään alalle, mutta osaamista on sitäkin enemmän. Siitä vaan ei ole mitään iloa kun kaikki työnantajat vaativat että pitää olla koulutusta. Piti se arvata että se menee tällaiseksi vielä. Joskus tuli leikillään sanottuakin että kai siivoojaksikin pitää joku päivä vielä olla koulutus. Tässä se päivä nyt on sitten.
Turhat koulutukset saataisiin kyllä poistaa ettei tuhlattaisi kaikkien voimavaroja ja veromarkkoja ihan huuhaaseen. Kouluttajat niistä vain vetää isot rahat, eikä muut saa niistä välttämättä mitään hyötyä.
Mutta turhaa sitä on kaikkia keski-ikäisiä yleistää niihin rikkaisiin ja hyvinvoiviin koska niin se ei ole. Moni meistä on väliinputoaja ja moni on jäänyt jo matkan varrellekin koska ei ole jaksanut enään. Turhaa syyllistämistä mihinkään ikäryhmään olisi muutenkin vältettävä, ei tämä ole minkään ikäryhmän syy että näin maa makaa kuin se petaa. Kyllä ne syylliset löytyvät ihan muualta kuin joistain ikäryhmistä tällä kertaa. Ahneus ja itsekkyys kaikkein suurin syyllinen tähän tilanteeseen kuitenkin on ja sitä löytyy jokaisesta ikäryhmästä.
- - ovet lukossa
sepu kirjoitti:
Nykyiset keski-ikäiset, tuo todellinen pullamössösukupolvi, on kollektiivisella ahneudellaan aiheuttanut tämän tilanteen, jossa iso osa nuorisosta joutuu haluamattaan köyhyysloukkuun.
1950-1960 -luvuilla syntyneille kaikki ovet olivat avoinna. Ihmiset pystyivät vapaasti päättämään, lähtevätkö opiskelemaan vai työelämään (joku voi yrittää selittää, että "silloin ei ollut edes opintolainaa", mutta tämä on kuitenkin naurettavaa, koska palkkatöitä riitti kaikille). Nykynuorille vaihtoehdot useimmiten ovat opiskelu tai työttömyys. Ihan turha siis ihmetellä, miksi 60% nuorista koulutetaan korkea-asteella, tuottavampaakaan vaihtoehtoa ei ole olemassa.
Minäkin toivoisin, että keski-ikäiset arvostaisivat enemmän sitä hyvinvointivaltiota, johon he saivat syntyä. Seuraava keski-ikäinen, jonka kuulen valittavan siitä, ettei "nykynuorille työt kelpaa", saa minut silmillensä.
Ymmärrän toki sen, että ahneus ja oman hyvän tavoittelu kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Nykysysteemin jatkuessa kuitenkin kaikki tulee lopulta häviämään, koska samalla kun häviäjät menettävät ihmisarvonsa, menettää "voittajat" perusturvallisuutensa. Nämä molemmat ovat asioita, joita ei voi arvottaa rahassa.Olen 60-luvulla syntynyt ja muutama vuosi sitten säännöllisestä työelämästä tippunut. Maksan opintolainoja yhteensä 7 vuoden opinnoista edelleen. Ne ovet, jotka ovat meikäläiselle auki eivät kyllä houkuta.
Pointti on, että eipäs ryhmitellä ikäluokittain. - Ikityötön myös?
"tietäjä" kirjoitti:
"1950-1960 -luvuilla syntyneille kaikki ovet olivat avoinna. Ihmiset pystyivät vapaasti päättämään, lähtevätkö opiskelemaan vai työelämään (joku voi yrittää selittää, että "silloin ei ollut edes opintolainaa", mutta tämä on kuitenkin naurettavaa,"
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Silloin oli opiskelu tosi kallista jos halusi kouluttautua joksikin. Ei silloin ollut vielä peruskolua ja lukiota vaan oli kansa-kansalaiskoulu sekä Oppikoulut. Oppikouluja kävikin silloin nämä parempiosaiset joilla oli rahaa, ei tavallisella työväestöllä ollut mitään asiaa oppikoluihin ellei ollut vahingossa saanut stipendiä(se kun riippui silloisen opettajan mielipiteistä), ja harvalle sellainen onni lankesi.
Työpaikat joihin pääsi silloin oli, lapsenhoitoa, kodinhoitoa ym. sellaista johon ei välttämättä tarvittu mitää opintoja. Myyjä, teollisuustyöntekijä tai muu sellainen joihin nykyisin tarvitaan (muka) opintoja, kurssituksia sun muuta ja siivoojaksikin pääsi jos haki, nykyisin siihenkin tarvitaan "tutkinto". Kuten moneen muuhunkin joihin todellisuudessa ei tarvittaisi mitään muuta opiskelua kuin se mikä opitaan työn kautta. Mutta tämä maailma on mennyt niin merkilliseksi kaikin osin että jopa ojankaivuuseen tarvitaan nykyisin tutkintoja. Sitten on tietenkin tullut kaikenlaiset koneetkin hoitamaan monen ihmisen työtä joten ei tarvita niin montaa ihmistä tekemään yhtä hommaa, vrt. metsäkoneet sun muut.
Itse olen tehnyt sitä ja tätä työtä koko elämäni ajan joten minulla ei ole "koulutusta" millekään alalle, mutta osaamista on sitäkin enemmän. Siitä vaan ei ole mitään iloa kun kaikki työnantajat vaativat että pitää olla koulutusta. Piti se arvata että se menee tällaiseksi vielä. Joskus tuli leikillään sanottuakin että kai siivoojaksikin pitää joku päivä vielä olla koulutus. Tässä se päivä nyt on sitten.
Turhat koulutukset saataisiin kyllä poistaa ettei tuhlattaisi kaikkien voimavaroja ja veromarkkoja ihan huuhaaseen. Kouluttajat niistä vain vetää isot rahat, eikä muut saa niistä välttämättä mitään hyötyä.
Mutta turhaa sitä on kaikkia keski-ikäisiä yleistää niihin rikkaisiin ja hyvinvoiviin koska niin se ei ole. Moni meistä on väliinputoaja ja moni on jäänyt jo matkan varrellekin koska ei ole jaksanut enään. Turhaa syyllistämistä mihinkään ikäryhmään olisi muutenkin vältettävä, ei tämä ole minkään ikäryhmän syy että näin maa makaa kuin se petaa. Kyllä ne syylliset löytyvät ihan muualta kuin joistain ikäryhmistä tällä kertaa. Ahneus ja itsekkyys kaikkein suurin syyllinen tähän tilanteeseen kuitenkin on ja sitä löytyy jokaisesta ikäryhmästä.
->>Turhaa syyllistämistä mihinkään ikäryhmään >>olisi muutenkin vältettävä, ei tämä ole minkään >>ikäryhmän syy
Olen samaa mieltä siitä, ettei meidän periaatteessa samassa veneessä olevien pitäisi alkaa käydä toistemme kimppuun sen takia millaiseksi vallankäyttäjät tämän yhteiskunnan muokkaavat.
En kuitenkaan voi käsittää miksi joka paikassa (esimerkiksi joka ikisellä työttömille suunnatulla kurssilla) on joku/useita keski-ikäisiä jotka alkavat vaikeroida ja ruikuttaa meille nuoremmille siitä kuinka "te olette vielä nuoria ja teillä on vielä koko elämä edessä".
MIKÄ elämä, jos saan kysyä?
Jos näillä vaikeroivilla keski-ikäisillä on ollut minun ikäisenä joku elämä edessä, niin sehän ei tarkoita sitä, että nykyajan tämän ikäisillä on myös elämä edessä. Nämä keski-ikäiset ovat saaneet ostaa vaatteita, kunnon ruokaa, asunnon, harrastaa... He ovat saaneet rakentaa elämäänsä ja jopa unelmoida jotakin mikä on mahdollista toteuttaa, kun ovat saaneet olla sen 20, 30, 40 vuotta työelämässä!
Näin ei ole läheskään kaikilla nuorilla ja nuorilla aikuisilla nyky-yhteiskunnassa. Kyllä monilla meistä on pikemminkin kuolema edessä, tai ainakin koko elämän kestävä köyhyys/velkavankila, ellei yhteiskunnan asenteet ja työpolitiikka muutu.
Eikö juuri se tee tästä asiasta niin hirveän ETTÄ me tosiaan ollaan vielä suhteellisen nuoria, mutta monella meistä ei näy tulevaisuudessa yhtään mitään? Ainakaan jos tämä meno jatkuu. Siis ei edes sitä, mitä näillä vaikeroivilla, 30 vuotta vakityötä tehneillä keski-ikäisillä oli silloin kun he olivat minun ikäisiä. Meidän nuoruus tuhlaantuu tähän paskaan, vaikka meidän pitäisi elää sitä "ihanaa nuoruuden aikaa toivoa täynnä"! Minun on hyvin vaikea enää nähdä edessä mitään muuta kuin ne 34 vuokraneliötä, hernekeittoa ja 10 centin kolikoiden ynnäilemistä. Onko se elämisen arvoista elämää?
Sellainen vakityö, josta tämän päivän keski-ikäiset ovat menneisyydessään saaneet ottaa hyödyn irti, on todella suuri harvinaisuus myös niiden nykynuorten ja nuorten aikuisten elämässä, jotka ovat mukana työelämässä. Kaikkea leimaa suuri epävarmuus, ja jokaisella on vaara saada kengänkuva persiiseen. Jokaisella, koulutukseen katsomatta, on vaara joutua köyhyysloukkuun.
Kuitenkin suurimmat nuorten moralisoijat ovat juuri näitä keski-ikäisiä ihmisiä, jotka antavat ymmärtää, että nuoret "pullamössöt" ovat itse aiheuttaneet oman tilanteensa koska keski-ikäisten jakeluun ei mene se, että nuoruus ei takaa onnea, autuutta, ja suurien unelmien täyttymistä. Suurin osa keski-ikäisistä kyllä osaa itse arvostaa sitä 30 vuoden työpanostaan. Kyl he ainakin itseään ja omaa ahkeruuttaan osaavat ylistää...
(Hellstenin "tietäjä" on muuten hyvä kirja. Mites se meni? Ei kukaan tule suureksi seisomalla toisen päällä ;-)) - "tietäjä"
Ikityötön myös? kirjoitti:
>>Turhaa syyllistämistä mihinkään ikäryhmään >>olisi muutenkin vältettävä, ei tämä ole minkään >>ikäryhmän syy
Olen samaa mieltä siitä, ettei meidän periaatteessa samassa veneessä olevien pitäisi alkaa käydä toistemme kimppuun sen takia millaiseksi vallankäyttäjät tämän yhteiskunnan muokkaavat.
En kuitenkaan voi käsittää miksi joka paikassa (esimerkiksi joka ikisellä työttömille suunnatulla kurssilla) on joku/useita keski-ikäisiä jotka alkavat vaikeroida ja ruikuttaa meille nuoremmille siitä kuinka "te olette vielä nuoria ja teillä on vielä koko elämä edessä".
MIKÄ elämä, jos saan kysyä?
Jos näillä vaikeroivilla keski-ikäisillä on ollut minun ikäisenä joku elämä edessä, niin sehän ei tarkoita sitä, että nykyajan tämän ikäisillä on myös elämä edessä. Nämä keski-ikäiset ovat saaneet ostaa vaatteita, kunnon ruokaa, asunnon, harrastaa... He ovat saaneet rakentaa elämäänsä ja jopa unelmoida jotakin mikä on mahdollista toteuttaa, kun ovat saaneet olla sen 20, 30, 40 vuotta työelämässä!
Näin ei ole läheskään kaikilla nuorilla ja nuorilla aikuisilla nyky-yhteiskunnassa. Kyllä monilla meistä on pikemminkin kuolema edessä, tai ainakin koko elämän kestävä köyhyys/velkavankila, ellei yhteiskunnan asenteet ja työpolitiikka muutu.
Eikö juuri se tee tästä asiasta niin hirveän ETTÄ me tosiaan ollaan vielä suhteellisen nuoria, mutta monella meistä ei näy tulevaisuudessa yhtään mitään? Ainakaan jos tämä meno jatkuu. Siis ei edes sitä, mitä näillä vaikeroivilla, 30 vuotta vakityötä tehneillä keski-ikäisillä oli silloin kun he olivat minun ikäisiä. Meidän nuoruus tuhlaantuu tähän paskaan, vaikka meidän pitäisi elää sitä "ihanaa nuoruuden aikaa toivoa täynnä"! Minun on hyvin vaikea enää nähdä edessä mitään muuta kuin ne 34 vuokraneliötä, hernekeittoa ja 10 centin kolikoiden ynnäilemistä. Onko se elämisen arvoista elämää?
Sellainen vakityö, josta tämän päivän keski-ikäiset ovat menneisyydessään saaneet ottaa hyödyn irti, on todella suuri harvinaisuus myös niiden nykynuorten ja nuorten aikuisten elämässä, jotka ovat mukana työelämässä. Kaikkea leimaa suuri epävarmuus, ja jokaisella on vaara saada kengänkuva persiiseen. Jokaisella, koulutukseen katsomatta, on vaara joutua köyhyysloukkuun.
Kuitenkin suurimmat nuorten moralisoijat ovat juuri näitä keski-ikäisiä ihmisiä, jotka antavat ymmärtää, että nuoret "pullamössöt" ovat itse aiheuttaneet oman tilanteensa koska keski-ikäisten jakeluun ei mene se, että nuoruus ei takaa onnea, autuutta, ja suurien unelmien täyttymistä. Suurin osa keski-ikäisistä kyllä osaa itse arvostaa sitä 30 vuoden työpanostaan. Kyl he ainakin itseään ja omaa ahkeruuttaan osaavat ylistää...
(Hellstenin "tietäjä" on muuten hyvä kirja. Mites se meni? Ei kukaan tule suureksi seisomalla toisen päällä ;-))kohtaloosi ja voin sanoa että aivan kirjaimellisesti jaan tuskaasi kanssasi. Vaikka olenkin keski-ikäinen, siltikin.
Ymmärrän tuon tuskasi hyvin ja tiedän mitä tarkoitat tuolla että keski-ikäiset sanovat tuollaista sinulle. Minullekin he sanovat kaikenlaista, hehän suorastaan välillä elävät minun elämääni paremmin kuin minä itse. Yhtä asiaa en vain tajua, missä vaiheessa niistä tuli tuollaisia toisten asioista paremmin tietäviä "bettervissereitä"? Ehkäpä he ovat juuri niitä joilla on aina mennyt asiat todella hyvin ja nyt kenties menee vain pikkasen huonommin, ei siten nähdä metsää puilta. Ja ei nähdä että sen oman pienen elämän ulkopuolella voisi olla toisenkinlainen elämä ja että kaikilla ei mene kuten itsellä ja kaikki eivät edes ajattele samalla tavalla kuten itse ajattelee.
No en tiedä, mutta sen tiedän että niin sinulla kuin minulla voi päivä päättyä vaikkapa tänään. Me elämme täällä vain jos ja kun Jumala niin suo. Jokainen päivä saattaa olla se viimeinen taikka ensimmäinen loppuelämäämme. Matkan päätä ei tiedä kukaan toinen ainakaan, vaikka sen itse saattaakin tietää. Joten parempi on olla sanomatta yhtään kenellekään miten on elettävä tätä elämää ja kuinka olisi ajateltava.
Niukkuudessa olen aina elänyt elämääni ja nyt on vielä niukempaa kuin ennen. Mutta en pysähdy ajattelemaan sitä rahaa taikka sen puutetta. Koitan ajatella jotakin muuta, sillä jos jään ajattelemaan tilannettani ja rahattomuuttani pidemmäksi aikaa. Niin muuta ei siitä seuraa kuin järjen valon menetys ja se on paljon minulle, vaikka sitä ei tämä yhteiskunta mitenkään varmasti huomaisi. Muuta kun hoitopaikkamaksujen kasvamisena.
Joten koita vaan sinäkin olla ajattelematta sitä kurjuuttasi ja haaveile, haaveile ja jälleen kerran haaveile. Haaveetkin voivat jonakin päivänä toteutua. Mistäpä sitä tietää milloin. Ja sitäpaitsi haaveiluhan ei maksa mitään, vielä. Muuta meillä ei ole kuin haaveet, haaveillaan paremmasta elämästä, jollei muuta keksitä. Jos joku kuulisi ne hiljaiset kuiskaukset vielä?
Lidlistä käyn yleensä hernekeittoa ostamasta taikka muuta mitä heillä tarjouksella, riittää rahat hieman kauemmin. Ja Pelastusarmeijalta saa niitä Eu-kasseja kerran kuukaudessa. Kyllä se tästä.
Voisin kertoa muutakin mutta sormet ei jaksa näpytellä kun pienen aikaa sitten tulee toppi siihenkin hommaan vähäksi aikaa. - Vanha kettu
"TUKItyö särähtää ikävästi korvaan koska se kuulostaa siltä niinkuin minua pidettäis jotenkin vammaisena, vajaakuntoisena, mitä en ole".
Vajaakuntoisuus ei ole työelämässä sama asia kuin vammaisuus. Vajaakuntoisuus tarkoittaa jonkun tietyn työn tai työtehtävän suorittamisen estymistä terveydentilan takia. Esim. hitsarin hommat loppuu jos ilmenee pölyallergia ja henkilö todetaan silloin vajaakuntoiseksi. Näitä löytyy Suomesta tuhansia.
Minulla itselläni on vajaakuntoisuus just pölyallergian takia. Sen jälkeen kun se todettiin olen opiskellut teknillisessä oppilaitoksessa ja ammattikorkeakoulussa. Hyvin olen vajaakuntoisena pärjännyt tietokonehommissa, teknikkona, suunnittelutyössä insinööritoimistossa, koiranäyttelyissä kielenkääntäjänä sun muuta. Penkistä nousee reilusti yli sata kiloo. Harrastan tietokoneita, kuntonyrkkeilyä, bodausta ja epäilisin että kovinkaan moni (ei kukaan) pystyy sanomaan ulkonäön perusteella että olisin vajaakuntoinen saatikka sitten vammainen.
Sitäpaitsi vajaakuntoisuudesta on etua työmarkkinoilla. Minullekin esim. Kela maksoi opinnot tekussa ja ammattikorkeakoulussa suunnilleen liiton päivärahojen suuruisella kuntoutustuella. Penniäkään ei tarvinnu ottaa opintolainaa. Maksovat vielä lisäksi opiskelutarvikkeista pari tuhatta markkaa per lukuvuosi ja maksoivat tietokoneen. Vajaakuntoinen on pitkäaikaistyötön ja oikeutettu tukiin silloin kun on ollut puoli vuotta työttömänä toisin kuin "normaalikuntoinen" joka on vasta vuoden työttömyyden jälkeen pitkäaikaistyötön ja tukiin oikeutettu.
Näitä asioita kannattas tutkiskella ennen kun antaa itelleen syntyä käsityksiä siitä miten asiat on tai mitä ne tarkoittaa. Monesti työvoimaviranomaisetkin ymmärtää sanan vajaakuntoinen sanan vammainen synonyymina. - Ikityötön myös?
"tietäjä" kirjoitti:
kohtaloosi ja voin sanoa että aivan kirjaimellisesti jaan tuskaasi kanssasi. Vaikka olenkin keski-ikäinen, siltikin.
Ymmärrän tuon tuskasi hyvin ja tiedän mitä tarkoitat tuolla että keski-ikäiset sanovat tuollaista sinulle. Minullekin he sanovat kaikenlaista, hehän suorastaan välillä elävät minun elämääni paremmin kuin minä itse. Yhtä asiaa en vain tajua, missä vaiheessa niistä tuli tuollaisia toisten asioista paremmin tietäviä "bettervissereitä"? Ehkäpä he ovat juuri niitä joilla on aina mennyt asiat todella hyvin ja nyt kenties menee vain pikkasen huonommin, ei siten nähdä metsää puilta. Ja ei nähdä että sen oman pienen elämän ulkopuolella voisi olla toisenkinlainen elämä ja että kaikilla ei mene kuten itsellä ja kaikki eivät edes ajattele samalla tavalla kuten itse ajattelee.
No en tiedä, mutta sen tiedän että niin sinulla kuin minulla voi päivä päättyä vaikkapa tänään. Me elämme täällä vain jos ja kun Jumala niin suo. Jokainen päivä saattaa olla se viimeinen taikka ensimmäinen loppuelämäämme. Matkan päätä ei tiedä kukaan toinen ainakaan, vaikka sen itse saattaakin tietää. Joten parempi on olla sanomatta yhtään kenellekään miten on elettävä tätä elämää ja kuinka olisi ajateltava.
Niukkuudessa olen aina elänyt elämääni ja nyt on vielä niukempaa kuin ennen. Mutta en pysähdy ajattelemaan sitä rahaa taikka sen puutetta. Koitan ajatella jotakin muuta, sillä jos jään ajattelemaan tilannettani ja rahattomuuttani pidemmäksi aikaa. Niin muuta ei siitä seuraa kuin järjen valon menetys ja se on paljon minulle, vaikka sitä ei tämä yhteiskunta mitenkään varmasti huomaisi. Muuta kun hoitopaikkamaksujen kasvamisena.
Joten koita vaan sinäkin olla ajattelematta sitä kurjuuttasi ja haaveile, haaveile ja jälleen kerran haaveile. Haaveetkin voivat jonakin päivänä toteutua. Mistäpä sitä tietää milloin. Ja sitäpaitsi haaveiluhan ei maksa mitään, vielä. Muuta meillä ei ole kuin haaveet, haaveillaan paremmasta elämästä, jollei muuta keksitä. Jos joku kuulisi ne hiljaiset kuiskaukset vielä?
Lidlistä käyn yleensä hernekeittoa ostamasta taikka muuta mitä heillä tarjouksella, riittää rahat hieman kauemmin. Ja Pelastusarmeijalta saa niitä Eu-kasseja kerran kuukaudessa. Kyllä se tästä.
Voisin kertoa muutakin mutta sormet ei jaksa näpytellä kun pienen aikaa sitten tulee toppi siihenkin hommaan vähäksi aikaa.Vaikka sinä et tällainen kuvailemani keski-ikäinen olekaan, niin suurin osa keski-ikäisistä on juuri tätä moralisoivaa, itseään ja omaa "ahkeruuttaan" ylistävää syyllistäjäjoukkoa. Tähän törmää jokapuolella.
Minun mummoni (siis sen sukupolven edustaja jota ylistetään -> tai jotka ovat itse aina osanneet ylistää itseään - siitä että juuri HE ovat tämän yhteiskunnan rakentaneet omalla sytänverellään, hiellään ja raadannallaan) kertoi, että kun hän meni töihin, hänen ei tarvinnut muuta kuin ilmaantua tehtaan ovelle ja kysyä olisiko tytölle töitä. Siellä hän oli sitten muutaman kymmenen vuotta töissä. Ilman työkokemusta. Ja n.4 vuoden kansakoulukokemuksella. Eläkettä kertyi. Ja perhe oli mahdollista perustaa. Omakotitalo oli mahdollista rakentaa...ja mökkikin...yms. Niin. Ja vieläpä oli varaa kehua ja ylistää itseään seuraavalle sukupolvelle tehdystä työstä isänmaan hyväksi!
Ja haukkua seuraavaa sukupolvea laiskaksi.
Ja sitä seuraavaa pullamössöksi....
Minun mummoni muistaakseni teki töitä tehtaassa (jonne nykyään vain onnellisimmat pääsevät) n. 10 vuotta jonka jälkeen hän perusti perheen ja jäi itsestäänselvästi kotiin lapsia kaitsemaan.
Minä en ajatellut koskaan, että minun nuoruuteni, aikuisuuteni ja elämäni kuluisi vain pelkkään "haaveilemiseen, haaveilemiseen ja haaveilemiseen" jota harrastan 34 neliön homeisessa kalustamattomassa yksiössä yksin. Haaveet eivät toteudu jos niitä ei itse toteuta. Niiden toteuttamiseen vain pitäisi olla yhteiskunnassa tietyt edellytykset.
Minä en katsos halua vain haaveilla. Minä haluan TOTEUTTAA haaveitani kuten se minun mummoni ja sen jälkeinen "yhteiskunnan rakennus"- sukupolvi. Jos elämäni perustuisi pelkkään haaveiluun, niin eikö olisi yhtä järkevää hypätä jokeen samantien?
Minä en suinkaan halua että keski-ikäisetkään joutuvat elämään niukkuudessa, ja joutuvat hakemaan lidlista hernekeittoa henkensä pitimiksi. En vain ymmärrä sitä että nimenomaan nämä vähän vanhemmat henkilöt harrastavat tätä jumalatonta moralisointia ja syyllistämistä. HE ovat useimmiten niitä jotka yrittävät pätéä nuorempien kustannuksella. He ovat niitä jotka yrittävät "seistä toisten = nuorempien päällä tunteakseen itsensä suuriksi", kuten sanotaan. ;-)
He jostakin syystä kokevat nuoret uhkina, ihmisinä, jotka yrittävät viedä heiltä jotakin.
Mutta jos sinä uskot jumalaan, nii voisitko pyytää sitä tekemään asioille jotain? Mun pynnöistä se ei toimi.
nimim. kokeiltu on - "tietäjä"
Ikityötön myös? kirjoitti:
Vaikka sinä et tällainen kuvailemani keski-ikäinen olekaan, niin suurin osa keski-ikäisistä on juuri tätä moralisoivaa, itseään ja omaa "ahkeruuttaan" ylistävää syyllistäjäjoukkoa. Tähän törmää jokapuolella.
Minun mummoni (siis sen sukupolven edustaja jota ylistetään -> tai jotka ovat itse aina osanneet ylistää itseään - siitä että juuri HE ovat tämän yhteiskunnan rakentaneet omalla sytänverellään, hiellään ja raadannallaan) kertoi, että kun hän meni töihin, hänen ei tarvinnut muuta kuin ilmaantua tehtaan ovelle ja kysyä olisiko tytölle töitä. Siellä hän oli sitten muutaman kymmenen vuotta töissä. Ilman työkokemusta. Ja n.4 vuoden kansakoulukokemuksella. Eläkettä kertyi. Ja perhe oli mahdollista perustaa. Omakotitalo oli mahdollista rakentaa...ja mökkikin...yms. Niin. Ja vieläpä oli varaa kehua ja ylistää itseään seuraavalle sukupolvelle tehdystä työstä isänmaan hyväksi!
Ja haukkua seuraavaa sukupolvea laiskaksi.
Ja sitä seuraavaa pullamössöksi....
Minun mummoni muistaakseni teki töitä tehtaassa (jonne nykyään vain onnellisimmat pääsevät) n. 10 vuotta jonka jälkeen hän perusti perheen ja jäi itsestäänselvästi kotiin lapsia kaitsemaan.
Minä en ajatellut koskaan, että minun nuoruuteni, aikuisuuteni ja elämäni kuluisi vain pelkkään "haaveilemiseen, haaveilemiseen ja haaveilemiseen" jota harrastan 34 neliön homeisessa kalustamattomassa yksiössä yksin. Haaveet eivät toteudu jos niitä ei itse toteuta. Niiden toteuttamiseen vain pitäisi olla yhteiskunnassa tietyt edellytykset.
Minä en katsos halua vain haaveilla. Minä haluan TOTEUTTAA haaveitani kuten se minun mummoni ja sen jälkeinen "yhteiskunnan rakennus"- sukupolvi. Jos elämäni perustuisi pelkkään haaveiluun, niin eikö olisi yhtä järkevää hypätä jokeen samantien?
Minä en suinkaan halua että keski-ikäisetkään joutuvat elämään niukkuudessa, ja joutuvat hakemaan lidlista hernekeittoa henkensä pitimiksi. En vain ymmärrä sitä että nimenomaan nämä vähän vanhemmat henkilöt harrastavat tätä jumalatonta moralisointia ja syyllistämistä. HE ovat useimmiten niitä jotka yrittävät pätéä nuorempien kustannuksella. He ovat niitä jotka yrittävät "seistä toisten = nuorempien päällä tunteakseen itsensä suuriksi", kuten sanotaan. ;-)
He jostakin syystä kokevat nuoret uhkina, ihmisinä, jotka yrittävät viedä heiltä jotakin.
Mutta jos sinä uskot jumalaan, nii voisitko pyytää sitä tekemään asioille jotain? Mun pynnöistä se ei toimi.
nimim. kokeiltu onja on niin paljon mitä minäkin haluaisin olevan toisin.
Jumalalta olen pyytänyt apua ja saanutkin sitä silloin tällöin. Se vaan pakkaa toimimaan sellaisella viiveellä välillä että tuntuu ettei sitä tulekaan. Mutta kärsivällisyys tällä tavalla kyllä kasvaa ja nöyryys. Nöyryyttämään kukaan ei silti vielä minua pysty. Joten periksi ei anneta vaan eletään täällä piruuttaankin, piikkinä toisten lihassa jollei muuta.
Nyt menen syömään vastaleivottua pullaa, oikein kotonaleivottua. Jauhot ja sokeri Pelastusarmeijalta ja loput tarvikkeet lidlistä. Kaikista herkuista ei työttömänkään tarvitse luopua. Itse kun leipoo niin tietää mitä syö. - "tietäjä"
"tietäjä" kirjoitti:
ja on niin paljon mitä minäkin haluaisin olevan toisin.
Jumalalta olen pyytänyt apua ja saanutkin sitä silloin tällöin. Se vaan pakkaa toimimaan sellaisella viiveellä välillä että tuntuu ettei sitä tulekaan. Mutta kärsivällisyys tällä tavalla kyllä kasvaa ja nöyryys. Nöyryyttämään kukaan ei silti vielä minua pysty. Joten periksi ei anneta vaan eletään täällä piruuttaankin, piikkinä toisten lihassa jollei muuta.
Nyt menen syömään vastaleivottua pullaa, oikein kotonaleivottua. Jauhot ja sokeri Pelastusarmeijalta ja loput tarvikkeet lidlistä. Kaikista herkuista ei työttömänkään tarvitse luopua. Itse kun leipoo niin tietää mitä syö.ne yleensä kaikkein eniten tuota virttä pitävät päällä jotka kaikkein vähiten ovat elämänsä aikana mitään tehneet täällä. Kunhan pönkittävät omaa egoaan kuullostaakseen paremmilta kuin ovat omissakin silmissään. Minäkin tunnen noita virrenveissajia aika monta, ei niistä kannata välittää. Kun asioita on vähän selvinnyt niin onkin tullut ilmi että eivät oikeastaan ole edes töitä koskaan tehneetkään, kunhan vain leuhkivat joillakin jutuillaan, saadakseen toiset tuntemaan huonommuutta heidän rinnallaan. Typeriä ovat, eivät muuta. Nosta sinä vaan nokkaasi ja ole siitä ylpeä että olet sinä.
Ja kyllä se taivaan Isä sinunkin pyyntösi kuulee ja apu tulee ajallaan sinullekin. Ehkä juuri silloin kun luulet jo kaiken menetetyksi.
Paistaa se päivä kuulemma risukasaankin joskus. Joten hyvää ja toivorikasta kevättä sinulle ja kaikille muillekin nuorille jotka olette samassa tilanteessa. - Kiitos Herralle!
"tietäjä" kirjoitti:
ne yleensä kaikkein eniten tuota virttä pitävät päällä jotka kaikkein vähiten ovat elämänsä aikana mitään tehneet täällä. Kunhan pönkittävät omaa egoaan kuullostaakseen paremmilta kuin ovat omissakin silmissään. Minäkin tunnen noita virrenveissajia aika monta, ei niistä kannata välittää. Kun asioita on vähän selvinnyt niin onkin tullut ilmi että eivät oikeastaan ole edes töitä koskaan tehneetkään, kunhan vain leuhkivat joillakin jutuillaan, saadakseen toiset tuntemaan huonommuutta heidän rinnallaan. Typeriä ovat, eivät muuta. Nosta sinä vaan nokkaasi ja ole siitä ylpeä että olet sinä.
Ja kyllä se taivaan Isä sinunkin pyyntösi kuulee ja apu tulee ajallaan sinullekin. Ehkä juuri silloin kun luulet jo kaiken menetetyksi.
Paistaa se päivä kuulemma risukasaankin joskus. Joten hyvää ja toivorikasta kevättä sinulle ja kaikille muillekin nuorille jotka olette samassa tilanteessa.Ja aamen!
- Ihan itse koettua
"tietäjä" kirjoitti:
"1950-1960 -luvuilla syntyneille kaikki ovet olivat avoinna. Ihmiset pystyivät vapaasti päättämään, lähtevätkö opiskelemaan vai työelämään (joku voi yrittää selittää, että "silloin ei ollut edes opintolainaa", mutta tämä on kuitenkin naurettavaa,"
Ei todellakaan pidä paikkaansa. Silloin oli opiskelu tosi kallista jos halusi kouluttautua joksikin. Ei silloin ollut vielä peruskolua ja lukiota vaan oli kansa-kansalaiskoulu sekä Oppikoulut. Oppikouluja kävikin silloin nämä parempiosaiset joilla oli rahaa, ei tavallisella työväestöllä ollut mitään asiaa oppikoluihin ellei ollut vahingossa saanut stipendiä(se kun riippui silloisen opettajan mielipiteistä), ja harvalle sellainen onni lankesi.
Työpaikat joihin pääsi silloin oli, lapsenhoitoa, kodinhoitoa ym. sellaista johon ei välttämättä tarvittu mitää opintoja. Myyjä, teollisuustyöntekijä tai muu sellainen joihin nykyisin tarvitaan (muka) opintoja, kurssituksia sun muuta ja siivoojaksikin pääsi jos haki, nykyisin siihenkin tarvitaan "tutkinto". Kuten moneen muuhunkin joihin todellisuudessa ei tarvittaisi mitään muuta opiskelua kuin se mikä opitaan työn kautta. Mutta tämä maailma on mennyt niin merkilliseksi kaikin osin että jopa ojankaivuuseen tarvitaan nykyisin tutkintoja. Sitten on tietenkin tullut kaikenlaiset koneetkin hoitamaan monen ihmisen työtä joten ei tarvita niin montaa ihmistä tekemään yhtä hommaa, vrt. metsäkoneet sun muut.
Itse olen tehnyt sitä ja tätä työtä koko elämäni ajan joten minulla ei ole "koulutusta" millekään alalle, mutta osaamista on sitäkin enemmän. Siitä vaan ei ole mitään iloa kun kaikki työnantajat vaativat että pitää olla koulutusta. Piti se arvata että se menee tällaiseksi vielä. Joskus tuli leikillään sanottuakin että kai siivoojaksikin pitää joku päivä vielä olla koulutus. Tässä se päivä nyt on sitten.
Turhat koulutukset saataisiin kyllä poistaa ettei tuhlattaisi kaikkien voimavaroja ja veromarkkoja ihan huuhaaseen. Kouluttajat niistä vain vetää isot rahat, eikä muut saa niistä välttämättä mitään hyötyä.
Mutta turhaa sitä on kaikkia keski-ikäisiä yleistää niihin rikkaisiin ja hyvinvoiviin koska niin se ei ole. Moni meistä on väliinputoaja ja moni on jäänyt jo matkan varrellekin koska ei ole jaksanut enään. Turhaa syyllistämistä mihinkään ikäryhmään olisi muutenkin vältettävä, ei tämä ole minkään ikäryhmän syy että näin maa makaa kuin se petaa. Kyllä ne syylliset löytyvät ihan muualta kuin joistain ikäryhmistä tällä kertaa. Ahneus ja itsekkyys kaikkein suurin syyllinen tähän tilanteeseen kuitenkin on ja sitä löytyy jokaisesta ikäryhmästä.
-"...Itse olen tehnyt sitä ja tätä työtä koko elämäni ajan joten minulla ei ole "koulutusta" millekään alalle, mutta osaamista on sitäkin enemmän. Siitä vaan ei ole mitään iloa kun kaikki työnantajat vaativat että pitää olla koulutusta..."
Heh, juu, tämä on niin... sanonko mitä. Itse tulin hankkineeksi nelivuotisen koulutuksen IT-alalta. En ole päässyt töihin. Yleensä vastaus on ollut, että "ei ole alan työkokemusta". Jotkut työnantajat ovat jopa sanoneet, että koulutuksella ei ole mitään väliä - vain työkokemuksella. (Tosiasiassa monissa tapauksissa on kyse myös ikärasismista mutta sitähän ei kukaan tietenkään ääneen sano.) Miksikähän IT-alan yritykset itkivät sitten koulutetun työvoiman pulaa vajaa 10 vuotta sitten. Työkokemustakin minulla on 21 v., kylläkin toiselta alalta. Nyt näyttää siltä, että koulutuksellani ei ole paskankaan merkitystä, ei myöskään työkokemuksella, joka minulla on.
No, nyt sitten opiskelen ammattia, jota ei takuulla kukaan voi tehdä ilman koulutusta ja oikeuksia ja jossa on työvoimapula. Saas nähdä, miten käy ja mitä minulta tämän koulutuksen jälkeen puuttuu. - Et tiedä mitään
sepu kirjoitti:
Nykyiset keski-ikäiset, tuo todellinen pullamössösukupolvi, on kollektiivisella ahneudellaan aiheuttanut tämän tilanteen, jossa iso osa nuorisosta joutuu haluamattaan köyhyysloukkuun.
1950-1960 -luvuilla syntyneille kaikki ovet olivat avoinna. Ihmiset pystyivät vapaasti päättämään, lähtevätkö opiskelemaan vai työelämään (joku voi yrittää selittää, että "silloin ei ollut edes opintolainaa", mutta tämä on kuitenkin naurettavaa, koska palkkatöitä riitti kaikille). Nykynuorille vaihtoehdot useimmiten ovat opiskelu tai työttömyys. Ihan turha siis ihmetellä, miksi 60% nuorista koulutetaan korkea-asteella, tuottavampaakaan vaihtoehtoa ei ole olemassa.
Minäkin toivoisin, että keski-ikäiset arvostaisivat enemmän sitä hyvinvointivaltiota, johon he saivat syntyä. Seuraava keski-ikäinen, jonka kuulen valittavan siitä, ettei "nykynuorille työt kelpaa", saa minut silmillensä.
Ymmärrän toki sen, että ahneus ja oman hyvän tavoittelu kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Nykysysteemin jatkuessa kuitenkin kaikki tulee lopulta häviämään, koska samalla kun häviäjät menettävät ihmisarvonsa, menettää "voittajat" perusturvallisuutensa. Nämä molemmat ovat asioita, joita ei voi arvottaa rahassa.Voin kertoa. Tässä ollaan n. 50 luvun mallia.
Ei ollut sähköä. Ei ollut radiota. TV-tä ei ollut keksittykkään.
Läksyt tehtiin öljylampun valossa keittiön pöydän ympärillä.
Tytöillä oli koulussa esiliinat,nenäliina ja kampa oli pakollinen.
Kouluruokana oli joku keitto tai puuro. Leivät piti tuoda itse.
Tytöillä oli aina hame päällä.Minulla oli mummun kutomat pässinpökkimät pitkät sukat.
Vaatteet tehtiin itse tai teetettiin.
Mummolla oli vajassa oma possu joka syksyn tullen teurastettiin ja suolattiin.
Suolista keitettiin saippuaa.Torilla käytiin myymässä kukkia ja marjoja.
Äiti kävi eri maalaistaloissa töissä,kun siellä tarvittiin.
Vedet piti tuoda ulkoa ja puut pilkkoa.Puu cee oli pihan perällä.
Tinki maito käytiin hakemassa maalaistalosta.
Kauppa oli kaukana.
Rikkaitten lapset pääsivät oppikouluun joka oli maksullinen.
Itse kävin Ammattikoulun.
Sama oli kaikilla kavereilla.
Töihin pääsi hyvin,sen kun valkkasi paikan.
Venäjälle menivät sotakorvausjunat joiden toinen pää seisoi Kouvolassa.
Ei osannut parempaa vaatia kaikki olivat tyytyväisiä pienistä asioista.
Omasta mielestä hyvin on pärjätty . Nyt on saanut tapella kierojen keinottelijoiden kanssa jotka meinaa kaiken elämäntyön viedä ryöstäen.
Katson että Eu on sotkenut kaikki systeemit.
Kaikki alasajetaan ja myydään pienet systeemit hävitetään ym ym
Kyllä meidän ikäryhmä joutuu sposaamaan nuorisoa ja mielellään jaetaan myös hyviä neuvoja joita kannattaa kuunnella.Nuorison kannattaa paremmin pitää puoliaan ettei tule "Uunotetuksi". - "tietäjä"
Ihan itse koettua kirjoitti:
"...Itse olen tehnyt sitä ja tätä työtä koko elämäni ajan joten minulla ei ole "koulutusta" millekään alalle, mutta osaamista on sitäkin enemmän. Siitä vaan ei ole mitään iloa kun kaikki työnantajat vaativat että pitää olla koulutusta..."
Heh, juu, tämä on niin... sanonko mitä. Itse tulin hankkineeksi nelivuotisen koulutuksen IT-alalta. En ole päässyt töihin. Yleensä vastaus on ollut, että "ei ole alan työkokemusta". Jotkut työnantajat ovat jopa sanoneet, että koulutuksella ei ole mitään väliä - vain työkokemuksella. (Tosiasiassa monissa tapauksissa on kyse myös ikärasismista mutta sitähän ei kukaan tietenkään ääneen sano.) Miksikähän IT-alan yritykset itkivät sitten koulutetun työvoiman pulaa vajaa 10 vuotta sitten. Työkokemustakin minulla on 21 v., kylläkin toiselta alalta. Nyt näyttää siltä, että koulutuksellani ei ole paskankaan merkitystä, ei myöskään työkokemuksella, joka minulla on.
No, nyt sitten opiskelen ammattia, jota ei takuulla kukaan voi tehdä ilman koulutusta ja oikeuksia ja jossa on työvoimapula. Saas nähdä, miten käy ja mitä minulta tämän koulutuksen jälkeen puuttuu.sitähän ei voi olla mikä puuttuu, joten siihen on hyvä vedota aina jos on joku muu joka miellyttää paremmin, vaikka ei olisikaan yhtä pätevä.
- Ihan itse koettua
Ainakin osaat kirjoittaa hyvin. Kirjoituksesi kosketti vaikka olen itsekin viime vuosina "päässyt" kokemaan pitkän työttömyyden - yli 3 vuotta.
"Keski-ikäiset ihmiset välittavat täällä ikäsyrjinnästä, kun he ovat aikaisemmin olleet 20, 30, 40 vuotta vakituisesti työelämässä, ja sitten jääneet työttömiksi...
...He eivät osaa arvostaa sitä että ovat SAANEET olla työelämässä aikaisemmin hyvinkin pitkiä aikoja. Eläkettä on kertynyt ja myös työkokemusta."
Tuo onkin oikeastaan uusi näkökulma asioihin. Itse olin 20 vuotta töissä ja lähdin sieltä opiskelemaan (josta seurasi työttömyys). On totta, että tuon 20 vuoden aikana sai rakennettua elämänsä siihen pisteeseen, että nyt pitkän huonommankin jakson aikana on pystynyt elämään kohtuullisesti. Avainsana tässä on ollut velattomaksi maksettu omistusasunto --> asuminen halpaa --> pärjää vähemmällä rahalla.
Ikäsyrjintä on silti todellista ja itse olen huomannut, että pitkällä työkokemuksellani ei ole pa....kaan merkitystä työnantajille. En silti väitä, että nuoremmillakaan olisi helppoa. Kyllä vaatimukset tämän päivän työelämässä ovat aivan järjettömät. Tuntuu, että työntekijöiden pitäisi olla jotain superihmisiä.
Itse menin vuonna -79 reputtaneena ylioppilaana erääseen taloon kysymään töitä. Sain töitä. Näin helppoa se oli. Työ ei tosin ollut vakituinen eikä täysipäiväinenkään ja vaikeuksia oli monia vuosia. Sen talon tienesteillä tuli kuitenkin rakennettua elämän taloudellinen perusta loppujen lopuksi. Nykyään ei tuollaisilla eväillä pääse minnekään.
Toivon todella, että löydät ulospääsyn tilanteestasi ja elämäsi järjestyy.
Itselleni ulospääsy työttömyydestä oli jälleen uuteen koulutukseen lähtö. - Ihan itse koettua
Et tiedä mitään kirjoitti:
Voin kertoa. Tässä ollaan n. 50 luvun mallia.
Ei ollut sähköä. Ei ollut radiota. TV-tä ei ollut keksittykkään.
Läksyt tehtiin öljylampun valossa keittiön pöydän ympärillä.
Tytöillä oli koulussa esiliinat,nenäliina ja kampa oli pakollinen.
Kouluruokana oli joku keitto tai puuro. Leivät piti tuoda itse.
Tytöillä oli aina hame päällä.Minulla oli mummun kutomat pässinpökkimät pitkät sukat.
Vaatteet tehtiin itse tai teetettiin.
Mummolla oli vajassa oma possu joka syksyn tullen teurastettiin ja suolattiin.
Suolista keitettiin saippuaa.Torilla käytiin myymässä kukkia ja marjoja.
Äiti kävi eri maalaistaloissa töissä,kun siellä tarvittiin.
Vedet piti tuoda ulkoa ja puut pilkkoa.Puu cee oli pihan perällä.
Tinki maito käytiin hakemassa maalaistalosta.
Kauppa oli kaukana.
Rikkaitten lapset pääsivät oppikouluun joka oli maksullinen.
Itse kävin Ammattikoulun.
Sama oli kaikilla kavereilla.
Töihin pääsi hyvin,sen kun valkkasi paikan.
Venäjälle menivät sotakorvausjunat joiden toinen pää seisoi Kouvolassa.
Ei osannut parempaa vaatia kaikki olivat tyytyväisiä pienistä asioista.
Omasta mielestä hyvin on pärjätty . Nyt on saanut tapella kierojen keinottelijoiden kanssa jotka meinaa kaiken elämäntyön viedä ryöstäen.
Katson että Eu on sotkenut kaikki systeemit.
Kaikki alasajetaan ja myydään pienet systeemit hävitetään ym ym
Kyllä meidän ikäryhmä joutuu sposaamaan nuorisoa ja mielellään jaetaan myös hyviä neuvoja joita kannattaa kuunnella.Nuorison kannattaa paremmin pitää puoliaan ettei tule "Uunotetuksi".On varmaan totta, että 20-40 vuotta työelämässä olleet ovat lähteneet ns. tiukemmista ja vaatimattomammista oloista elämäänsä. Heidän tilanteensa on kuitenkin ollut siinä mielessä erilainen (kutenkin itsekin kerroit), että töihin on päässyt kun on vain mennyt. Nyt tilanne on täysin toinen. Ihmiset eivät välttämättä pääse töihin vaikka olisi monta korkeakoulututkintoa.
Olen oman työttömyyteni aikana huomannut, että sukulaiseni (10-20 vuotta itseäni vanhemmat eli 50-60-vuotiaat) kuvittelevat selvästi, että työn saanti on vain itsestä kiinni kun koulutus on hankittu. Monet heistä ovat olleet vuosikymmeniä samassa työpaikassa ja kuvittelevat ilmeisesti, että kun on "yhtä reipas ja rehti kuin itse olin aikoinani ja menee vain kysymään niitä töitä, niin kyllä löytyy". Näin ei vain ole tänä päivänä. Tämän päivän työelämän vaatimukset ovat täysin erilaiset kuin ne olivat esim. -70-luvulla. - väsynyt elämään
Hui kun oikein säikähdin kun luin kirjoituksesi. Aivan kuin omaa elämääni siinä olisi kerrottu. Olen työtön 27-vuotias nainen kaksi tutkintoa on alla ylioppilas. Ensimmäisestä tutkinnosta ei ollutkaan paljon hyötyä, kun puhkesi sellaiset allergiat ja astmat työharjoittelussa jo. Ei muuta kuin uutta tutkintoa lähdin opiskelemaan, en saanut mitään kelan korvauksia. Olisi pitänyt olla ensin työelämässä. Tämä toinen tutkinto ei tuonut sen parempaa onnea, porukkaa tältä alalta valmistuu aivan liikaa koko ajan, tämän alan työttömyys on koko ajan kasvamaan päin.
Ilmaiseen työharjoitteluun minä kyllä kelpaan ja onpa jopa työjälkeäni kehuttu ja lahjakkaaksi sanottu. Mutta kun niitä ilmaisia työharjoittelijoita on pilvin pimein. Eräs työntekijä sanoi, että joka päivä tulee monta kymmentä sähköpostihakemusta, huoh.
Eipä enää kolmanteen tutkintoon riitä paukkuja, kun ei noita mahdollisuuksiakaan ole enää paljon astman ja allergioiden vuoksi. Eipä olisi enää rahaakaan uudestaan alkaa opiskella, kun entiset opintolainat on maksamatta. Eihän niitä nyt niin paljon ole, mutta koko ajan kasvavat korkoa, enkä saa maksettua pois, kun ei ole työpaikkaa. Luottokelvottomaksi kohta listaavat, sitten se elämä vasta vaikeaksi muuttuu.
Homeisessa yksiössä tällä hetkellä murjotan. Kaikki päivät ovat samanlaisia, centtien ynnäämistä, että saa sen halvimman karjalanpiirakka paketin ja potaatteja. Aika makuköyhää elämää on:)
Yksinäinen ja aikalailla syrjäytynyt olen tällä hetkellä. Ei ole varaa harrastaa, ostaa uusia vaatteita, ei varaa mennä ravintoloihin yms. Tuntuu että elämä valuu aivan hukkaan. Nuorempana mulla oli jos jonkinmoisia haaveita, mutta nyt huomaan löytäväni itseni köyhyysloukusta.
Parisuhteisiin en uskalla enää ryhtyä. Poltin siipeni viimeisimmässä suhteessa pahoin. Mies pilkkasi minua työttömyydestä ja kohteli julmasti , henkistä väkivaltaa käyttäen. Eipä tälläinen köyhimys varmaan kelpaa edes ihmissuhteeseen. Olin ennen iloinen ja sosiaalinen, ja ihan mukavan näköiseksi minua on sanottu. Viimeisimmän ihmissuhteen jälkeen olen alkanut pelkäämään miehiä, jopa inhoamaan heitä.
Nyt tuntuu, että sama vaikka ei enää eläis. Harmittaa vain ajatella, että tässäkö tämä elämä oli. Olen tehnyt nyt viimeaikoina jonkin verran vapaaehtoistyötä vanhusten parissa ja se on ollut ihan mukavaa. Elämään saa mielenkiintoista perspektiiviä, mutta ei tämä näköalattomuus ole pahemmin vähentynyt.
Suomi on niin vähäväkinen maa ja ihmiset täällä kylmäkiskoisia. Saattaa olla, että häivyn Norjaan. Eihän mulla ole enää mitään menetettävää, sama oikeastaan mitä teen. Yksinäisyys on kamalaa ja tälläiseltä tämä elämä Suomessa näyttäs jatkuvan eläkeikään asti. Olen köyhästä ja syrjäytyneestä perheestä syntyjäni, kyllä tämä köyhyys ja huono-osaisuus on sukupolvelta toiselle periytyvää. Ikävää. - Ikityötön myös?
väsynyt elämään kirjoitti:
Hui kun oikein säikähdin kun luin kirjoituksesi. Aivan kuin omaa elämääni siinä olisi kerrottu. Olen työtön 27-vuotias nainen kaksi tutkintoa on alla ylioppilas. Ensimmäisestä tutkinnosta ei ollutkaan paljon hyötyä, kun puhkesi sellaiset allergiat ja astmat työharjoittelussa jo. Ei muuta kuin uutta tutkintoa lähdin opiskelemaan, en saanut mitään kelan korvauksia. Olisi pitänyt olla ensin työelämässä. Tämä toinen tutkinto ei tuonut sen parempaa onnea, porukkaa tältä alalta valmistuu aivan liikaa koko ajan, tämän alan työttömyys on koko ajan kasvamaan päin.
Ilmaiseen työharjoitteluun minä kyllä kelpaan ja onpa jopa työjälkeäni kehuttu ja lahjakkaaksi sanottu. Mutta kun niitä ilmaisia työharjoittelijoita on pilvin pimein. Eräs työntekijä sanoi, että joka päivä tulee monta kymmentä sähköpostihakemusta, huoh.
Eipä enää kolmanteen tutkintoon riitä paukkuja, kun ei noita mahdollisuuksiakaan ole enää paljon astman ja allergioiden vuoksi. Eipä olisi enää rahaakaan uudestaan alkaa opiskella, kun entiset opintolainat on maksamatta. Eihän niitä nyt niin paljon ole, mutta koko ajan kasvavat korkoa, enkä saa maksettua pois, kun ei ole työpaikkaa. Luottokelvottomaksi kohta listaavat, sitten se elämä vasta vaikeaksi muuttuu.
Homeisessa yksiössä tällä hetkellä murjotan. Kaikki päivät ovat samanlaisia, centtien ynnäämistä, että saa sen halvimman karjalanpiirakka paketin ja potaatteja. Aika makuköyhää elämää on:)
Yksinäinen ja aikalailla syrjäytynyt olen tällä hetkellä. Ei ole varaa harrastaa, ostaa uusia vaatteita, ei varaa mennä ravintoloihin yms. Tuntuu että elämä valuu aivan hukkaan. Nuorempana mulla oli jos jonkinmoisia haaveita, mutta nyt huomaan löytäväni itseni köyhyysloukusta.
Parisuhteisiin en uskalla enää ryhtyä. Poltin siipeni viimeisimmässä suhteessa pahoin. Mies pilkkasi minua työttömyydestä ja kohteli julmasti , henkistä väkivaltaa käyttäen. Eipä tälläinen köyhimys varmaan kelpaa edes ihmissuhteeseen. Olin ennen iloinen ja sosiaalinen, ja ihan mukavan näköiseksi minua on sanottu. Viimeisimmän ihmissuhteen jälkeen olen alkanut pelkäämään miehiä, jopa inhoamaan heitä.
Nyt tuntuu, että sama vaikka ei enää eläis. Harmittaa vain ajatella, että tässäkö tämä elämä oli. Olen tehnyt nyt viimeaikoina jonkin verran vapaaehtoistyötä vanhusten parissa ja se on ollut ihan mukavaa. Elämään saa mielenkiintoista perspektiiviä, mutta ei tämä näköalattomuus ole pahemmin vähentynyt.
Suomi on niin vähäväkinen maa ja ihmiset täällä kylmäkiskoisia. Saattaa olla, että häivyn Norjaan. Eihän mulla ole enää mitään menetettävää, sama oikeastaan mitä teen. Yksinäisyys on kamalaa ja tälläiseltä tämä elämä Suomessa näyttäs jatkuvan eläkeikään asti. Olen köyhästä ja syrjäytyneestä perheestä syntyjäni, kyllä tämä köyhyys ja huono-osaisuus on sukupolvelta toiselle periytyvää. Ikävää.Niin, orjaksi kyllä kelpaa. Sanotaan että siitä on muka jotain hyötyä työnhaussa kun saa työkokemusta. Ja paskat!
Yhtäkään harjoittelujaksoa ei ole seurannut mitään parempaa. Minusta otetaan hyöty irti ja sitten heitetään menemään. Hyöty useimmiten tarkoittaa sitä, että pääsee tekemään jonkun työpaikalle ilmaiseksi paskatyöt, joita kukaan muu ei halua tehdä. Kuten kuskata roskapussit roskikseen, siivota, keittää kahvia palkallisille työntekijöille. Siis palvella niitä jotka ovat palkkalistoilla.
Siitähän saa oikein paljon "hyödyllistä työkokemusta". Kun eihän sitä nyt voi kuvitellakaan, että kuka tahansa osaisi pyyhkiä pölyjä tai keittää kahvia, roskapussien viemisestä puhumattakaan.
Sama juttu on työvoimakoulutusjaksojen työharjoitteluosuuksilla.
Minä olen ihka oikea yhteiskunnan hylkiö. Minut otetaan käyttöön vain silloin, jos joku työnantaja on ilmaisen työvoiman tarpeessa. Minä en koskaan työharjoittelijana tule olemaan osa mitään työyhteisöä, vaan minut rajataan sen ulkopuolelle. Minulle tehdään hyvin selväksi oma paikkani, etten vahingossakaan mene luulemaan itsestäni liikoja.
Kuitenkin minulta odotetaan, että minun pitäisi asennoitua työn tekoon oikeassa vanhanajan talkoohengessä. Minulta odotetaan, että minun pitäisi olla nöyrästi ylitsevuotavan kiitollinen siitä että SAAN tehdä töitä, vaikka sitten palkatta, koska minulle on armollisesti tarjottu "aktiviteettia". Kaikkihan tietävät, että pitkäaikaistyöttömät ovat passivoituneita säälittäviä ja toimintakyvyttömiä reppanoita jotka eivät tee mitään oma-aloitteisesti omalla ajallaan. Me pitkiksethän tarvitsemme aina jonkun sanomaan meille mitä meidän pitää tehdä, koska emme kuitenkaan keksi itse mitään tekemistä, aktiviteettia.
Ja jos vien ne roskat vahingossa iloinen ilme naamalla, minua pidetään työyhteisössä tyhmänä ja vieläkin säälittävämpänä, koska olen niin iloinen pelkästään siitä että saan viedä heidän roskiaan. Kyl se on sit reipas se meidän työharjoittelijatyttö!
Jos taas alan vastahankaiseksi, leimaudun vaikeaksi ja yhteistyökyvyttömäksi henkilöksi joka ei osaa tiimityötä, ja näin työnantaja saa pätevän syyn sille miksi minua ei ainakaan tarvitse palkata töihin.
No työpaikat tietysti ovat erilaisia, eikä kaikki työyhteisöt ole noin asennevammaisia. Mutta ikävän moni paikka on.
Tämänhän voi kuitenkin aina laittaa vain minun huonon itsetuntoni piikkiin, koska vikahan on vain minussa. Kaikkihan tietävät, että jokaisella pitkäaikaistyöttömällä on automaattisesti itsetunto nollissa.
Niinpä meille voikin markkinoida taas uutta kurssia. Itsetunnon kohotuskurssia jossa opetellaan vaikkapa fysioterapeutin johdolla kohtaamaan muita ihmisiä, luottamaan heihin. Siellä opetellaan myös itseluottamusta, joka on luonnollisestikin meillä pitkiksillä aina nollissa. Tämän voi toteuttaa vaikkapa siten, että vähän jumpataan, tehdään tasapainoharjoitteluita ja kaatuillaan taaksepäin siten, että muut säälittävät itsetunnonkohotuskurssilaiset ottavat kaatujan kiinni. Tehdään kaikenlaisia sokkoleikkejä sun muita lappujenseinälleliimausleikkejä joista tulee epämääräisiä muistoja mieleen sieltä jostain kaukaa menneisyydestä, päiväkotiajoilta. Kyllä siinä itsevarmuus kohoaa. Kertakaikkiaan!
Kyllä minun pitäisi olla kiitollinen, kun minun eteeni tehdään niin paljon tässä yhteiskunnassa. Tämä on selvä merkki humaanista sivistysyhteiskunnasta, että täällä sentään yritetään tehdä jotakin meille yhteiskunnan riippakivillekin, vaikka me aina niin "vaikeita tapauksia" ollaankin. Keksitään mitä monimutkaisimpia aktivointitapoja, kaikenlaista virkistävää toimintaa.
Kyllä nyt varmasti muukin työttömyyden ulkopuolinen maailma huomaa, kuinka suomi yrittää, yrittää ja yrittää.
Kaikin keinoin minua yritetään parantaa tästä sairaudesta nimeltä pitkäaikaistyöttömyys. Tietysti aina pitää ottaa huomioon, että pitkis täytyy ensin sairastuttaa, ennenkuin häntä voidaan yrittää parantaa.
Eihän nyt hevänenaika kenellekään tule mieleen, että tähän "sairauteen" on kyllä olemassa lääke.
Työ, josta saa palkkaa, ja joka kestää kauemmin kuin muutaman kuukauden. - väsynyt elämään
Ikityötön myös? kirjoitti:
Niin, orjaksi kyllä kelpaa. Sanotaan että siitä on muka jotain hyötyä työnhaussa kun saa työkokemusta. Ja paskat!
Yhtäkään harjoittelujaksoa ei ole seurannut mitään parempaa. Minusta otetaan hyöty irti ja sitten heitetään menemään. Hyöty useimmiten tarkoittaa sitä, että pääsee tekemään jonkun työpaikalle ilmaiseksi paskatyöt, joita kukaan muu ei halua tehdä. Kuten kuskata roskapussit roskikseen, siivota, keittää kahvia palkallisille työntekijöille. Siis palvella niitä jotka ovat palkkalistoilla.
Siitähän saa oikein paljon "hyödyllistä työkokemusta". Kun eihän sitä nyt voi kuvitellakaan, että kuka tahansa osaisi pyyhkiä pölyjä tai keittää kahvia, roskapussien viemisestä puhumattakaan.
Sama juttu on työvoimakoulutusjaksojen työharjoitteluosuuksilla.
Minä olen ihka oikea yhteiskunnan hylkiö. Minut otetaan käyttöön vain silloin, jos joku työnantaja on ilmaisen työvoiman tarpeessa. Minä en koskaan työharjoittelijana tule olemaan osa mitään työyhteisöä, vaan minut rajataan sen ulkopuolelle. Minulle tehdään hyvin selväksi oma paikkani, etten vahingossakaan mene luulemaan itsestäni liikoja.
Kuitenkin minulta odotetaan, että minun pitäisi asennoitua työn tekoon oikeassa vanhanajan talkoohengessä. Minulta odotetaan, että minun pitäisi olla nöyrästi ylitsevuotavan kiitollinen siitä että SAAN tehdä töitä, vaikka sitten palkatta, koska minulle on armollisesti tarjottu "aktiviteettia". Kaikkihan tietävät, että pitkäaikaistyöttömät ovat passivoituneita säälittäviä ja toimintakyvyttömiä reppanoita jotka eivät tee mitään oma-aloitteisesti omalla ajallaan. Me pitkiksethän tarvitsemme aina jonkun sanomaan meille mitä meidän pitää tehdä, koska emme kuitenkaan keksi itse mitään tekemistä, aktiviteettia.
Ja jos vien ne roskat vahingossa iloinen ilme naamalla, minua pidetään työyhteisössä tyhmänä ja vieläkin säälittävämpänä, koska olen niin iloinen pelkästään siitä että saan viedä heidän roskiaan. Kyl se on sit reipas se meidän työharjoittelijatyttö!
Jos taas alan vastahankaiseksi, leimaudun vaikeaksi ja yhteistyökyvyttömäksi henkilöksi joka ei osaa tiimityötä, ja näin työnantaja saa pätevän syyn sille miksi minua ei ainakaan tarvitse palkata töihin.
No työpaikat tietysti ovat erilaisia, eikä kaikki työyhteisöt ole noin asennevammaisia. Mutta ikävän moni paikka on.
Tämänhän voi kuitenkin aina laittaa vain minun huonon itsetuntoni piikkiin, koska vikahan on vain minussa. Kaikkihan tietävät, että jokaisella pitkäaikaistyöttömällä on automaattisesti itsetunto nollissa.
Niinpä meille voikin markkinoida taas uutta kurssia. Itsetunnon kohotuskurssia jossa opetellaan vaikkapa fysioterapeutin johdolla kohtaamaan muita ihmisiä, luottamaan heihin. Siellä opetellaan myös itseluottamusta, joka on luonnollisestikin meillä pitkiksillä aina nollissa. Tämän voi toteuttaa vaikkapa siten, että vähän jumpataan, tehdään tasapainoharjoitteluita ja kaatuillaan taaksepäin siten, että muut säälittävät itsetunnonkohotuskurssilaiset ottavat kaatujan kiinni. Tehdään kaikenlaisia sokkoleikkejä sun muita lappujenseinälleliimausleikkejä joista tulee epämääräisiä muistoja mieleen sieltä jostain kaukaa menneisyydestä, päiväkotiajoilta. Kyllä siinä itsevarmuus kohoaa. Kertakaikkiaan!
Kyllä minun pitäisi olla kiitollinen, kun minun eteeni tehdään niin paljon tässä yhteiskunnassa. Tämä on selvä merkki humaanista sivistysyhteiskunnasta, että täällä sentään yritetään tehdä jotakin meille yhteiskunnan riippakivillekin, vaikka me aina niin "vaikeita tapauksia" ollaankin. Keksitään mitä monimutkaisimpia aktivointitapoja, kaikenlaista virkistävää toimintaa.
Kyllä nyt varmasti muukin työttömyyden ulkopuolinen maailma huomaa, kuinka suomi yrittää, yrittää ja yrittää.
Kaikin keinoin minua yritetään parantaa tästä sairaudesta nimeltä pitkäaikaistyöttömyys. Tietysti aina pitää ottaa huomioon, että pitkis täytyy ensin sairastuttaa, ennenkuin häntä voidaan yrittää parantaa.
Eihän nyt hevänenaika kenellekään tule mieleen, että tähän "sairauteen" on kyllä olemassa lääke.
Työ, josta saa palkkaa, ja joka kestää kauemmin kuin muutaman kuukauden.Enemmän se nöyryyttää, kun joutuu pilipalikursseille. Meillä oli kaikenmoisia leikkejä myös. Uskomattominta oli, kun kurssinvetäjä tuli minulle opastamaan tekstinkäsittelyohjelman käyttöä, hän kuvitteli, etten osaa sitäkään käyttää. Joopa joo, eiväthän ne katso mitä ammattitutkintoja on takana vaan automaattisesti olettavat, että sitä on jotenkin idiootti. Siinä sitten viikko meni yksinkertaista ohjelmaa räpeltäessä, jonka käytön nyt ekaluokkalainenkin osaa. Täydellistä ajanhukkaa.. Noh pelkkää naurettavaa istuskeluahan se oli, kotona minä harrastan kaiket illat itseopiskelua, että se on hyvä aktiviteetti onneksi joka pitää järjissään.
Ajattelin muuttaa pois tästä kusisesta maasta, jossa kelpaa vain ilmaistyöhön. Minä olen saanut ilmaistyössä jopa tehdä oikeita projekteja, mutta alan työllisyys on niin huono. Kiitos Suomen valtion opetusministeriön, joka mitoitti opiskelupaikkojen määrän päin helvettiä suhteessa työpaikkoihin. Innokkaita työharjoittelijoita on pilvin pimein. Tällä alalla monet firmat pyörittävät bisnestä juuri ilmaistyövoiman ansiosta.
Ajattelin lähteä Norjaan tai Tanskaan viimeistään kesällä tai syksyllä, minulla on kielitaitoa ja kyllä sitä paikanpäällä oppii vaikka mitä jos vaihtoehtona on Suomessa koko loppuelämä homeisessa yksiössä kärvistellen. Rahaa ei pahemmin ole, mutta tätä menoa tulen aivan seinähulluksi. Syön vaikka monta kuukautta pelkkää perunaa, että saan muutaman lantin kasaan matkarahoja. Astmaa ja pahoja allergioita sairastavana, kun minulle ei noita hanttihommiakaan tahdo löytyä..siivousta (en voi tehdä), puh.myyntiä. ääni ei kestä ja tulee parin tunnin puhumisen jälkeen kurkku kipeäksi ja ääni muuttuu käheäksi. Joten puh.myyntikään ei sovi, helvetti!
Työttömien nuorten pitäisi yhdistää voimansa ja lähteä vaikka porukalla töitä etsimään muista maista. Jos sais jonkun ryhmäalennuksen:)
Kaikilla olisi kyltti kädessään, "ottakaa vastaan ryhmä työttömiä onnettomia suomalaisia syrjäytyneitä nuoria". Onhan lottovoitto syntyä Suomeen:) - Ikityötön myös?
väsynyt elämään kirjoitti:
Enemmän se nöyryyttää, kun joutuu pilipalikursseille. Meillä oli kaikenmoisia leikkejä myös. Uskomattominta oli, kun kurssinvetäjä tuli minulle opastamaan tekstinkäsittelyohjelman käyttöä, hän kuvitteli, etten osaa sitäkään käyttää. Joopa joo, eiväthän ne katso mitä ammattitutkintoja on takana vaan automaattisesti olettavat, että sitä on jotenkin idiootti. Siinä sitten viikko meni yksinkertaista ohjelmaa räpeltäessä, jonka käytön nyt ekaluokkalainenkin osaa. Täydellistä ajanhukkaa.. Noh pelkkää naurettavaa istuskeluahan se oli, kotona minä harrastan kaiket illat itseopiskelua, että se on hyvä aktiviteetti onneksi joka pitää järjissään.
Ajattelin muuttaa pois tästä kusisesta maasta, jossa kelpaa vain ilmaistyöhön. Minä olen saanut ilmaistyössä jopa tehdä oikeita projekteja, mutta alan työllisyys on niin huono. Kiitos Suomen valtion opetusministeriön, joka mitoitti opiskelupaikkojen määrän päin helvettiä suhteessa työpaikkoihin. Innokkaita työharjoittelijoita on pilvin pimein. Tällä alalla monet firmat pyörittävät bisnestä juuri ilmaistyövoiman ansiosta.
Ajattelin lähteä Norjaan tai Tanskaan viimeistään kesällä tai syksyllä, minulla on kielitaitoa ja kyllä sitä paikanpäällä oppii vaikka mitä jos vaihtoehtona on Suomessa koko loppuelämä homeisessa yksiössä kärvistellen. Rahaa ei pahemmin ole, mutta tätä menoa tulen aivan seinähulluksi. Syön vaikka monta kuukautta pelkkää perunaa, että saan muutaman lantin kasaan matkarahoja. Astmaa ja pahoja allergioita sairastavana, kun minulle ei noita hanttihommiakaan tahdo löytyä..siivousta (en voi tehdä), puh.myyntiä. ääni ei kestä ja tulee parin tunnin puhumisen jälkeen kurkku kipeäksi ja ääni muuttuu käheäksi. Joten puh.myyntikään ei sovi, helvetti!
Työttömien nuorten pitäisi yhdistää voimansa ja lähteä vaikka porukalla töitä etsimään muista maista. Jos sais jonkun ryhmäalennuksen:)
Kaikilla olisi kyltti kädessään, "ottakaa vastaan ryhmä työttömiä onnettomia suomalaisia syrjäytyneitä nuoria". Onhan lottovoitto syntyä Suomeen:)Toihan olis hyvä idea. Nuorten joukkopako maasta! Siinä missä toiset muuttavat pakolaisina suomeen, suomen nuoret lähtevät pakolaisina muualle.
Ihan samoin perustein kuin kuka tahansa muukin pakolainen lähtee turvapaikkaa hakemaan; elämä on vaarassa omassa maassa.
Katsoitko muuten sen yhden ohjelman, jossa kerrottiin inkerinsuomalaisista maahanmuuttajista? Siinä haastateltiin nuorta inkerinsuomalaista joka ei voinut ymmärtää miksi suomessa ei elämän alkanutkan luistamaan niin hyvin kuin hän hyvinvointivaltioon muuttaessaan kuvitteli. Ei voinut ymmärtää miksi hänen, jolla oli tarkoitus tulla tänne elättämään itse itsensä, joutui juoksemaan sossun luukulla. Hän koki sen nöyryyttäväksi. Ja luuli sen johtuvan vain siitä, että häntä luultiin venäläiseksi. Eivät raukat tiedä, ettei se johdu suinkaan mistään maahanmuuttotaustasta, vaan täällä vain on sellainen nöyryytyskulttuuri, josta kaikki saavat osansa. Kyllä minäkin oiekin mielelläni elättäisin itse itseni jos minulle annettaisiin siihen mahdollisuus.
Yhtälailla suomalaiset itse joutuvat juoksemaan sossun luukulla samaan aikaan kun meitä syyllistetään siitä kun me ihan tahallaan elämme "toisten verorahoilla". Me vain olemme jo tulleen immuuneiksi tälle nöyryytykselle, koska olemme eläneet tämän mentaliteetin keskellä koko elämämme. Suomalainen luulee, että se kuuluu asiaan. Vähän ehkä vikisee, mutta lopulta alistuu kuitenkin ja uskoo olevansa itse syyllinen kaikkeen. Tämä inkerinsuomalainen lähtikin sitten tanskaan ja tekee siellä nykyään töitä.
Tanskaan piti minunkin juuri lähteä kaverin kanssa, mutta kaveri peruutti, ja se jäi siihen. Norjaan kalatehtaalle taidettiin toisen kaverin kanssa lähettää muutama vuosi sitten jo hakemuksiakin, mutta niillä kalatehtailla on alkanut meneen huonosti, eikä ne pysty enää ottamaan uutta ulkomaista työvoimaa. Näin työkkäristä sanottiin.
Ei jaksa enää yrittää mitään. Jos asia ei ala luistaan heti, niin ei jaksa enää yrittää uudestaan, ei jaksa olla pitkäjänteinen. Ei ole energiaa eikä motivaatiota. Eikä uskoa siihen että se yrittäminen kannattaa ja lopulta palkitsee. Sitä ei millään jaksa uskoa enää edes siihen, että se onni löytyy jostain tuolta ulkoa. Edes toisesta maasta tai jostain.
Sitä on juossut niin kauan kuin heikkopäinen kaikenmaailman porkkanoiden perässä, joita heilutetaan nenän edessä. Juoksee kieli vyön alla siinä toivossa, että lopulta saan sen porkkanan kiinni, ja palkinnon vaivannäöstä.
Aina siitä kuitenkin pidetään huoli, etten minä varmasti koskaan saa sitä porkkanaa kiinni. Koskaan en saa palkintoa siitä vaivannäöstä ja työstä, jota olen tehnyt. Joten miksi vaivautua?
Kaikki muut hyötyvät tekemästäni työstä ja vaivannäöstä paitsi minä itse.
Ei olis luullut, että sitä tuntee olevansa 27 vuotiaana jo elämänsä loppusuoralla, siinä tilassa, ettei ole enää mitään odotettavaa.
Minun pitäisi olla innoissani kaikista uusista jännistä suunnitelmista ja tavoitteista joita olisin kehitellyt itselleni, elämäni varalle. Minulla pitäisi olla suuria unelmia ja haaveita. Minun pitäisi juuri nyt olla paahtamassa täyttä vauhtia eteenpäin elämässäni. Iloita nuoruudestani, ja elää parasta aikaani.
Mutta täällä minä yritän myydä itseäni, juoksen nöyryytettävänä sossussa, työhaastatteluissa, kursseilla, työvoimatoimistoissa, työharjoitteluissa. Minulle tehdään hyvin selväksi, että olen ylimääräinen, taakka muille, sille AHKERALLE muulle yhteiskunnalle, jonka elättinä minä "löhöilen". Eitoivottu yksilö, jonka olisi paras olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamatta. Pyytää anteeksi olemassaoloaan, tyhmyyttään, huonouttaan ja laiskuuttaan.
Valittaa ei saa mistään. Ryhdistäytyä pitäis!
Tämä vaikuttaa kaikkeen. Ihmisuuhteisiin. Parisuhteen luomiseen. Kaikkeen. Tulevaisuuteen...
Minusta on tullut 27 vuotias vanhus, jonka olisi suotavinta lähinnä kuolla pois. Muumioitua omaan pölyiseen vuokrayksiöön. Hip heijaa! - kummempaa
Ikityötön myös? kirjoitti:
Niin, orjaksi kyllä kelpaa. Sanotaan että siitä on muka jotain hyötyä työnhaussa kun saa työkokemusta. Ja paskat!
Yhtäkään harjoittelujaksoa ei ole seurannut mitään parempaa. Minusta otetaan hyöty irti ja sitten heitetään menemään. Hyöty useimmiten tarkoittaa sitä, että pääsee tekemään jonkun työpaikalle ilmaiseksi paskatyöt, joita kukaan muu ei halua tehdä. Kuten kuskata roskapussit roskikseen, siivota, keittää kahvia palkallisille työntekijöille. Siis palvella niitä jotka ovat palkkalistoilla.
Siitähän saa oikein paljon "hyödyllistä työkokemusta". Kun eihän sitä nyt voi kuvitellakaan, että kuka tahansa osaisi pyyhkiä pölyjä tai keittää kahvia, roskapussien viemisestä puhumattakaan.
Sama juttu on työvoimakoulutusjaksojen työharjoitteluosuuksilla.
Minä olen ihka oikea yhteiskunnan hylkiö. Minut otetaan käyttöön vain silloin, jos joku työnantaja on ilmaisen työvoiman tarpeessa. Minä en koskaan työharjoittelijana tule olemaan osa mitään työyhteisöä, vaan minut rajataan sen ulkopuolelle. Minulle tehdään hyvin selväksi oma paikkani, etten vahingossakaan mene luulemaan itsestäni liikoja.
Kuitenkin minulta odotetaan, että minun pitäisi asennoitua työn tekoon oikeassa vanhanajan talkoohengessä. Minulta odotetaan, että minun pitäisi olla nöyrästi ylitsevuotavan kiitollinen siitä että SAAN tehdä töitä, vaikka sitten palkatta, koska minulle on armollisesti tarjottu "aktiviteettia". Kaikkihan tietävät, että pitkäaikaistyöttömät ovat passivoituneita säälittäviä ja toimintakyvyttömiä reppanoita jotka eivät tee mitään oma-aloitteisesti omalla ajallaan. Me pitkiksethän tarvitsemme aina jonkun sanomaan meille mitä meidän pitää tehdä, koska emme kuitenkaan keksi itse mitään tekemistä, aktiviteettia.
Ja jos vien ne roskat vahingossa iloinen ilme naamalla, minua pidetään työyhteisössä tyhmänä ja vieläkin säälittävämpänä, koska olen niin iloinen pelkästään siitä että saan viedä heidän roskiaan. Kyl se on sit reipas se meidän työharjoittelijatyttö!
Jos taas alan vastahankaiseksi, leimaudun vaikeaksi ja yhteistyökyvyttömäksi henkilöksi joka ei osaa tiimityötä, ja näin työnantaja saa pätevän syyn sille miksi minua ei ainakaan tarvitse palkata töihin.
No työpaikat tietysti ovat erilaisia, eikä kaikki työyhteisöt ole noin asennevammaisia. Mutta ikävän moni paikka on.
Tämänhän voi kuitenkin aina laittaa vain minun huonon itsetuntoni piikkiin, koska vikahan on vain minussa. Kaikkihan tietävät, että jokaisella pitkäaikaistyöttömällä on automaattisesti itsetunto nollissa.
Niinpä meille voikin markkinoida taas uutta kurssia. Itsetunnon kohotuskurssia jossa opetellaan vaikkapa fysioterapeutin johdolla kohtaamaan muita ihmisiä, luottamaan heihin. Siellä opetellaan myös itseluottamusta, joka on luonnollisestikin meillä pitkiksillä aina nollissa. Tämän voi toteuttaa vaikkapa siten, että vähän jumpataan, tehdään tasapainoharjoitteluita ja kaatuillaan taaksepäin siten, että muut säälittävät itsetunnonkohotuskurssilaiset ottavat kaatujan kiinni. Tehdään kaikenlaisia sokkoleikkejä sun muita lappujenseinälleliimausleikkejä joista tulee epämääräisiä muistoja mieleen sieltä jostain kaukaa menneisyydestä, päiväkotiajoilta. Kyllä siinä itsevarmuus kohoaa. Kertakaikkiaan!
Kyllä minun pitäisi olla kiitollinen, kun minun eteeni tehdään niin paljon tässä yhteiskunnassa. Tämä on selvä merkki humaanista sivistysyhteiskunnasta, että täällä sentään yritetään tehdä jotakin meille yhteiskunnan riippakivillekin, vaikka me aina niin "vaikeita tapauksia" ollaankin. Keksitään mitä monimutkaisimpia aktivointitapoja, kaikenlaista virkistävää toimintaa.
Kyllä nyt varmasti muukin työttömyyden ulkopuolinen maailma huomaa, kuinka suomi yrittää, yrittää ja yrittää.
Kaikin keinoin minua yritetään parantaa tästä sairaudesta nimeltä pitkäaikaistyöttömyys. Tietysti aina pitää ottaa huomioon, että pitkis täytyy ensin sairastuttaa, ennenkuin häntä voidaan yrittää parantaa.
Eihän nyt hevänenaika kenellekään tule mieleen, että tähän "sairauteen" on kyllä olemassa lääke.
Työ, josta saa palkkaa, ja joka kestää kauemmin kuin muutaman kuukauden.Myös työelämässä koulutuspäivät kuluvat useinmiten sokkoleikkiessä.
- väsynyt elämään
Ikityötön myös? kirjoitti:
Toihan olis hyvä idea. Nuorten joukkopako maasta! Siinä missä toiset muuttavat pakolaisina suomeen, suomen nuoret lähtevät pakolaisina muualle.
Ihan samoin perustein kuin kuka tahansa muukin pakolainen lähtee turvapaikkaa hakemaan; elämä on vaarassa omassa maassa.
Katsoitko muuten sen yhden ohjelman, jossa kerrottiin inkerinsuomalaisista maahanmuuttajista? Siinä haastateltiin nuorta inkerinsuomalaista joka ei voinut ymmärtää miksi suomessa ei elämän alkanutkan luistamaan niin hyvin kuin hän hyvinvointivaltioon muuttaessaan kuvitteli. Ei voinut ymmärtää miksi hänen, jolla oli tarkoitus tulla tänne elättämään itse itsensä, joutui juoksemaan sossun luukulla. Hän koki sen nöyryyttäväksi. Ja luuli sen johtuvan vain siitä, että häntä luultiin venäläiseksi. Eivät raukat tiedä, ettei se johdu suinkaan mistään maahanmuuttotaustasta, vaan täällä vain on sellainen nöyryytyskulttuuri, josta kaikki saavat osansa. Kyllä minäkin oiekin mielelläni elättäisin itse itseni jos minulle annettaisiin siihen mahdollisuus.
Yhtälailla suomalaiset itse joutuvat juoksemaan sossun luukulla samaan aikaan kun meitä syyllistetään siitä kun me ihan tahallaan elämme "toisten verorahoilla". Me vain olemme jo tulleen immuuneiksi tälle nöyryytykselle, koska olemme eläneet tämän mentaliteetin keskellä koko elämämme. Suomalainen luulee, että se kuuluu asiaan. Vähän ehkä vikisee, mutta lopulta alistuu kuitenkin ja uskoo olevansa itse syyllinen kaikkeen. Tämä inkerinsuomalainen lähtikin sitten tanskaan ja tekee siellä nykyään töitä.
Tanskaan piti minunkin juuri lähteä kaverin kanssa, mutta kaveri peruutti, ja se jäi siihen. Norjaan kalatehtaalle taidettiin toisen kaverin kanssa lähettää muutama vuosi sitten jo hakemuksiakin, mutta niillä kalatehtailla on alkanut meneen huonosti, eikä ne pysty enää ottamaan uutta ulkomaista työvoimaa. Näin työkkäristä sanottiin.
Ei jaksa enää yrittää mitään. Jos asia ei ala luistaan heti, niin ei jaksa enää yrittää uudestaan, ei jaksa olla pitkäjänteinen. Ei ole energiaa eikä motivaatiota. Eikä uskoa siihen että se yrittäminen kannattaa ja lopulta palkitsee. Sitä ei millään jaksa uskoa enää edes siihen, että se onni löytyy jostain tuolta ulkoa. Edes toisesta maasta tai jostain.
Sitä on juossut niin kauan kuin heikkopäinen kaikenmaailman porkkanoiden perässä, joita heilutetaan nenän edessä. Juoksee kieli vyön alla siinä toivossa, että lopulta saan sen porkkanan kiinni, ja palkinnon vaivannäöstä.
Aina siitä kuitenkin pidetään huoli, etten minä varmasti koskaan saa sitä porkkanaa kiinni. Koskaan en saa palkintoa siitä vaivannäöstä ja työstä, jota olen tehnyt. Joten miksi vaivautua?
Kaikki muut hyötyvät tekemästäni työstä ja vaivannäöstä paitsi minä itse.
Ei olis luullut, että sitä tuntee olevansa 27 vuotiaana jo elämänsä loppusuoralla, siinä tilassa, ettei ole enää mitään odotettavaa.
Minun pitäisi olla innoissani kaikista uusista jännistä suunnitelmista ja tavoitteista joita olisin kehitellyt itselleni, elämäni varalle. Minulla pitäisi olla suuria unelmia ja haaveita. Minun pitäisi juuri nyt olla paahtamassa täyttä vauhtia eteenpäin elämässäni. Iloita nuoruudestani, ja elää parasta aikaani.
Mutta täällä minä yritän myydä itseäni, juoksen nöyryytettävänä sossussa, työhaastatteluissa, kursseilla, työvoimatoimistoissa, työharjoitteluissa. Minulle tehdään hyvin selväksi, että olen ylimääräinen, taakka muille, sille AHKERALLE muulle yhteiskunnalle, jonka elättinä minä "löhöilen". Eitoivottu yksilö, jonka olisi paras olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamatta. Pyytää anteeksi olemassaoloaan, tyhmyyttään, huonouttaan ja laiskuuttaan.
Valittaa ei saa mistään. Ryhdistäytyä pitäis!
Tämä vaikuttaa kaikkeen. Ihmisuuhteisiin. Parisuhteen luomiseen. Kaikkeen. Tulevaisuuteen...
Minusta on tullut 27 vuotias vanhus, jonka olisi suotavinta lähinnä kuolla pois. Muumioitua omaan pölyiseen vuokrayksiöön. Hip heijaa!totta tosiaan. Suomessa ihmisen mitta on työ. Jos ei ole töitä ei ole ihmisarvoa. Valtio tekee kaikkensa syyllistääkseen työttömät työttömyydestä. Kummasti poliitikot unohtavat sen, että he ovat mitoittaneet opetusministeriössä opiskelupaikkojen määrän virheellisesti. Seurauksena paljon työttömiä.
Olen sen täällä huomannut, että Suomessa on erittäin kovat arvot. Muuttihan suomalaisia Ruotsiin 70-luvulla 300 000 kappaletta töihin. Silloin työttömyyttä todellakin pidettiin suurena syntinä, ja työkkärissä oli sellainen asenne, että työttömät ihmiset ovat huijareita ja laiskimuksia (olen kuullut sukulaisiltani). Tottahan toki huijarit lähtevät vieraaseen maahan töihin ja kas kummaa laiskat huijarit saivat Ruotsissa ahkeran työntekijän maineen, kumma juttu. Vähemmistö oli sellaista porukkaa joka vain tukien takia lähti Ruotsiin.
Suomi on muuten maa josta on yli miljoona ihmistä lähtenyt ulkomaille töihin. Kaikki tietenkin laiskureita:).. Jos kysytään työkkäristä.
Kyllä täällä on sellainen paskamainen asenne että mikään ei riitä. Vaikka olet ahkerasti opiskellut tehnyt kaikkesi saadaksesi töitä Suomesta niin eikö vain saa laiskurin ja loiseläjän maineen.
Työkkärissä asenne on edelleenkin valitettavan usein se, että työtön on loinen joka ei haluakaan tehdä töitä. Tahtoo vaan saada ilmaista rahaa ja keplotella kaikkensa välttääkseen työnteon. Hirveätä paskaa, jos muutama heppu on tälläinen niin työkkärin neuvojat suhtautuvat kaikkiin epäluuloisesti. EPÄREILUA. Heillä on valta-asema ja todella usein perusnegatiivinen asenne työttömään. Tilanteen pitäisi olla juuri päinvastoin, heidän tulisi kannustaa ja tukea työtöntä, mutta suhtautuvat kuin pahimpaan vihamieheen.
On se jännä miten äkkiä yritteliään opiskelijan statuksesta putoaa täysluuseriksi. Minuun on suhtauduttu hyvinkin epäluuloisesti, vaikka olen aktiivinen, opiskelen todella paljon itsenäisesti, takana on monta tutkintoa, ilmaista työharjoittelua ja kesätyöpaikkoja. Veikkaanpa, että monella työvoimaneuvojalla ei ole kummoistakaan koulutusta, eikä sosiaalista silmää ei asiakaspalvelutaitoa. Kummasti he unohtavat olevansa ASIAKASPALVELIJOITA.
Minulla ei tule Suomea ikävä. Sanon vain, että kenenkään ei tämän paskan maan takia kannata itteäänsä vetää jojoon. Täällä syrjäytyneet ihmiset aivopestään syyllisiksi kaikkeen. Yrittämistä ei kannusteta, mutta syyllisiksi työttömät kelpaa kaikkeen. Täällä ihmiset lyödään lyttyyn, kelan kanssa saa taistella kuin raivotautinen, että saa edes muutaman euron.
Vaikka kehutaan, että perkele olepas tyytyväinen kun olet saanut ilmaisen koulutuksenkin. Ei se mulle ilmainen ollut, kun jouduin lainaa ottamaan. Koulutuksen tasokaan ei päätä huimannut. Suomessa on sitäpaitsi matalat palkat ja korkea työttömyys. Monissa maissa ei edes tarvita koulutusta, että pääsee kyseisiin töihin missä Suomessa vaaditaan monen vuoden koulutus.
Ne jotka valmistuvat hoito tai sos.aloille tai muille matalapalkka aloille, olisivat mielestäni oikeutettuja vapautumaan kokonaan opintolainojen maksusta. Kompensoisi edes vähän sitä matalaa palkkatasoa, heitä kun tarvitaan yhtälailla yhteiskunnassa ja jonkunhan nekin työt on tehtävä.
Suomessa työelämä on muutenkin todella tiukille vedettyä erityisesti hoitoaloilla vanhainkodeissa. Työ työ työ, oksettaa jo koko sana, kun sen mukaan ihmisarvo mitataan. Jos nyt joskus Suomesta sais työpaikan siitä ei varmaan osais nauttia yhtään, kun sen ainokaisen paikan saamiseen on täytynyt taistella liian paljon, mielenterveys on varmaan sitä ennen jo kuralla.
Vitusti on työniloa, heh.
Noh oljenkorsi on edelleen se, että lähden pois täältä. Eikä sunkaan kannata vielä lyödä hanskoja tiskiin, vaikka tää maa viranomaisten myötä koittaa lannistaa. Suomessahan sitä saa kuulla yhtenään, ettei kelpaa minnekään, mutta vielä toivoa on. En aio luovuttaa. väsynyt elämään kirjoitti:
Hui kun oikein säikähdin kun luin kirjoituksesi. Aivan kuin omaa elämääni siinä olisi kerrottu. Olen työtön 27-vuotias nainen kaksi tutkintoa on alla ylioppilas. Ensimmäisestä tutkinnosta ei ollutkaan paljon hyötyä, kun puhkesi sellaiset allergiat ja astmat työharjoittelussa jo. Ei muuta kuin uutta tutkintoa lähdin opiskelemaan, en saanut mitään kelan korvauksia. Olisi pitänyt olla ensin työelämässä. Tämä toinen tutkinto ei tuonut sen parempaa onnea, porukkaa tältä alalta valmistuu aivan liikaa koko ajan, tämän alan työttömyys on koko ajan kasvamaan päin.
Ilmaiseen työharjoitteluun minä kyllä kelpaan ja onpa jopa työjälkeäni kehuttu ja lahjakkaaksi sanottu. Mutta kun niitä ilmaisia työharjoittelijoita on pilvin pimein. Eräs työntekijä sanoi, että joka päivä tulee monta kymmentä sähköpostihakemusta, huoh.
Eipä enää kolmanteen tutkintoon riitä paukkuja, kun ei noita mahdollisuuksiakaan ole enää paljon astman ja allergioiden vuoksi. Eipä olisi enää rahaakaan uudestaan alkaa opiskella, kun entiset opintolainat on maksamatta. Eihän niitä nyt niin paljon ole, mutta koko ajan kasvavat korkoa, enkä saa maksettua pois, kun ei ole työpaikkaa. Luottokelvottomaksi kohta listaavat, sitten se elämä vasta vaikeaksi muuttuu.
Homeisessa yksiössä tällä hetkellä murjotan. Kaikki päivät ovat samanlaisia, centtien ynnäämistä, että saa sen halvimman karjalanpiirakka paketin ja potaatteja. Aika makuköyhää elämää on:)
Yksinäinen ja aikalailla syrjäytynyt olen tällä hetkellä. Ei ole varaa harrastaa, ostaa uusia vaatteita, ei varaa mennä ravintoloihin yms. Tuntuu että elämä valuu aivan hukkaan. Nuorempana mulla oli jos jonkinmoisia haaveita, mutta nyt huomaan löytäväni itseni köyhyysloukusta.
Parisuhteisiin en uskalla enää ryhtyä. Poltin siipeni viimeisimmässä suhteessa pahoin. Mies pilkkasi minua työttömyydestä ja kohteli julmasti , henkistä väkivaltaa käyttäen. Eipä tälläinen köyhimys varmaan kelpaa edes ihmissuhteeseen. Olin ennen iloinen ja sosiaalinen, ja ihan mukavan näköiseksi minua on sanottu. Viimeisimmän ihmissuhteen jälkeen olen alkanut pelkäämään miehiä, jopa inhoamaan heitä.
Nyt tuntuu, että sama vaikka ei enää eläis. Harmittaa vain ajatella, että tässäkö tämä elämä oli. Olen tehnyt nyt viimeaikoina jonkin verran vapaaehtoistyötä vanhusten parissa ja se on ollut ihan mukavaa. Elämään saa mielenkiintoista perspektiiviä, mutta ei tämä näköalattomuus ole pahemmin vähentynyt.
Suomi on niin vähäväkinen maa ja ihmiset täällä kylmäkiskoisia. Saattaa olla, että häivyn Norjaan. Eihän mulla ole enää mitään menetettävää, sama oikeastaan mitä teen. Yksinäisyys on kamalaa ja tälläiseltä tämä elämä Suomessa näyttäs jatkuvan eläkeikään asti. Olen köyhästä ja syrjäytyneestä perheestä syntyjäni, kyllä tämä köyhyys ja huono-osaisuus on sukupolvelta toiselle periytyvää. Ikävää.Älä nyt noin vakavasti asiaa ota.Huomasin kirjoituksesta melkein samat yksityiskohdat kuin itelläkin.Samankaltainen koulutuspohja ja opintolaina jutut.Ihmettelen vaan, että miksi pitäisi olla niin hemmetin sidonnainen työelämään tai siihen miltä näyttää asiat, vaikka ulospäin, jonka huomaa tekstistäsi.Hitot muista ja mielipiteistä.Itsellä on tosin miehenä onni ettei juurikaan tulla avautumaan työttömänä olosta ja kyräillään sitten selän takana paskaa.Sen olen kyllä huomannut.Naiselle se on varmaan eri juttu tai niin olen ainaki ymmärtänyt.
Luottokelvottomuudella ei ole mitään merkitystä.On aivan sama mitä joku Luottorekisteri kirjailee sinne paskantärkeisiin mappeihinsa.Elämä tietysti on hankalampaa, mutta siitäkin selviää, jos haluaa ja kykenee jotakin vaihtoehtoja sumplimaan vaikkei lainaa tai laskulla saakaan.Tai ainakaan ilman takuumaksuja ja takausta.Osa menettää niitä tai aikoinaan ainakin tahallaankin luottotietojansa opiskellessa, jos joutui fattasta jotakin hakemaan.Eikös opintolainan saa sovittua aika hyvin esimerkiksi?Jotain 30v siinä on maksuaikaa maksimissaan, että kyllä sen maksettua saa, jos haluaa.
Ei ihmissuhteita muuten kaiketi perusteta sille mitä sattuu omaamaan tai miten päin puita asiat ovat.Jos osaa olla ihminen toiselle.Samaa olen kyllä itsekin pohtinut, että ei köyhä kelleen kelpaa, mutta sen ajatusmallin voi unohtaa, kun tajuaa, että myymällä sielusi ja ruumiisi rahasta olet vain materialisti.
Jokainen väsyy elämään jossakin vaiheessa.Kysymys kuuluu vain, että miten korjata sitä?- väsynyt elämään
labtech27 kirjoitti:
Älä nyt noin vakavasti asiaa ota.Huomasin kirjoituksesta melkein samat yksityiskohdat kuin itelläkin.Samankaltainen koulutuspohja ja opintolaina jutut.Ihmettelen vaan, että miksi pitäisi olla niin hemmetin sidonnainen työelämään tai siihen miltä näyttää asiat, vaikka ulospäin, jonka huomaa tekstistäsi.Hitot muista ja mielipiteistä.Itsellä on tosin miehenä onni ettei juurikaan tulla avautumaan työttömänä olosta ja kyräillään sitten selän takana paskaa.Sen olen kyllä huomannut.Naiselle se on varmaan eri juttu tai niin olen ainaki ymmärtänyt.
Luottokelvottomuudella ei ole mitään merkitystä.On aivan sama mitä joku Luottorekisteri kirjailee sinne paskantärkeisiin mappeihinsa.Elämä tietysti on hankalampaa, mutta siitäkin selviää, jos haluaa ja kykenee jotakin vaihtoehtoja sumplimaan vaikkei lainaa tai laskulla saakaan.Tai ainakaan ilman takuumaksuja ja takausta.Osa menettää niitä tai aikoinaan ainakin tahallaankin luottotietojansa opiskellessa, jos joutui fattasta jotakin hakemaan.Eikös opintolainan saa sovittua aika hyvin esimerkiksi?Jotain 30v siinä on maksuaikaa maksimissaan, että kyllä sen maksettua saa, jos haluaa.
Ei ihmissuhteita muuten kaiketi perusteta sille mitä sattuu omaamaan tai miten päin puita asiat ovat.Jos osaa olla ihminen toiselle.Samaa olen kyllä itsekin pohtinut, että ei köyhä kelleen kelpaa, mutta sen ajatusmallin voi unohtaa, kun tajuaa, että myymällä sielusi ja ruumiisi rahasta olet vain materialisti.
Jokainen väsyy elämään jossakin vaiheessa.Kysymys kuuluu vain, että miten korjata sitä?Tuo kirjoituksesi oli mukavan positiivista luettavaa. Ehkä otan tämän touhun turhan vakavasti, mutta elämä on vain nyt tuntunut niin hemmetin masentavalta. Minua on peloteltu tuosta luottotietojen menettämisestä, että sen jälkeen ei saa vuokra-asuntoa ja kaupan alalle jos hakee töihin rankkaavat heti sellaiset pois jolla on luottotiedot menny.
Enhän minä tätä asiaa niin raskaasti ottaisi, elleivät sukulaiset ja eräät henkilöt valtion taholta koko ajan nokkisi. Jotenkin vaan tuntuu, etten osaa ottaa niin rennosti, että paskat kaikesta. Pitäs varmaan sitten laittaa viinipannut porisemaan ja ottamaan elämää vähän rennommin, noh ei vaiskaan...tissuttelu ei taida olla homeisessa yksiössä kovin kivaa.
Olet oikeassa ei kannata itseään alentaa. Pää pystyyn vaan. Se on vain karua kun monet luokittelevat ihmiset varallisuuden ja työttömyyden perusteella, jopa omat sukulaiset. Mutta paskat niistä:)
Eiköhän tämä elämä vielä jotenkin suttaannu. väsynyt elämään kirjoitti:
Tuo kirjoituksesi oli mukavan positiivista luettavaa. Ehkä otan tämän touhun turhan vakavasti, mutta elämä on vain nyt tuntunut niin hemmetin masentavalta. Minua on peloteltu tuosta luottotietojen menettämisestä, että sen jälkeen ei saa vuokra-asuntoa ja kaupan alalle jos hakee töihin rankkaavat heti sellaiset pois jolla on luottotiedot menny.
Enhän minä tätä asiaa niin raskaasti ottaisi, elleivät sukulaiset ja eräät henkilöt valtion taholta koko ajan nokkisi. Jotenkin vaan tuntuu, etten osaa ottaa niin rennosti, että paskat kaikesta. Pitäs varmaan sitten laittaa viinipannut porisemaan ja ottamaan elämää vähän rennommin, noh ei vaiskaan...tissuttelu ei taida olla homeisessa yksiössä kovin kivaa.
Olet oikeassa ei kannata itseään alentaa. Pää pystyyn vaan. Se on vain karua kun monet luokittelevat ihmiset varallisuuden ja työttömyyden perusteella, jopa omat sukulaiset. Mutta paskat niistä:)
Eiköhän tämä elämä vielä jotenkin suttaannu.No positiivisuutta ainakin kannattaa yrittää, mutta eräs asia vielä..viinaan ei todellakaan hukata murheitaan.Se ei johda yhtään mihinkään ja lopputulos on vain entistä pahempi morkkis ja siitä harmit vasta alkaa.
Luottotieto jutuissa on sellainen pieni juttu, joka on kaiketi jäänyt joltakulta kertomatta..Vaikka olisi merkintä niin juuri takuilla ja takaajilla sen voi korvata minkä häviää siinä, että ei saa lainaa.Hittoako jokaisella on oltava 200m2 kämppä, uusi Audi takapihalla ja huvipäivinä Mersu ja koira häkissä pihalla.Oppii vain elämään sen kanssa minkä korttipakan saa sillä hetkellä.Haaveita voi olla. mutta realismi uupuu monilta.
Sukulaiset ovat pahinta, mutta opettele tekemään se selväksi, että sulla on oma elämäsi ja se ei ole heidän elämänsä ja piste.Jos ei miellytä niin"tuossa on viisi hirttä poikki".
Ja Valtion virkamiesten osalta tarkoitat kaiketi mittamiestä.No, ei se päälle käy, mutta vähän uhkailee niillä luottotiedoilla..UMV 4V, jos varaton.
Hyvää keväänalkua.- Ikityötön myös?
labtech27 kirjoitti:
No positiivisuutta ainakin kannattaa yrittää, mutta eräs asia vielä..viinaan ei todellakaan hukata murheitaan.Se ei johda yhtään mihinkään ja lopputulos on vain entistä pahempi morkkis ja siitä harmit vasta alkaa.
Luottotieto jutuissa on sellainen pieni juttu, joka on kaiketi jäänyt joltakulta kertomatta..Vaikka olisi merkintä niin juuri takuilla ja takaajilla sen voi korvata minkä häviää siinä, että ei saa lainaa.Hittoako jokaisella on oltava 200m2 kämppä, uusi Audi takapihalla ja huvipäivinä Mersu ja koira häkissä pihalla.Oppii vain elämään sen kanssa minkä korttipakan saa sillä hetkellä.Haaveita voi olla. mutta realismi uupuu monilta.
Sukulaiset ovat pahinta, mutta opettele tekemään se selväksi, että sulla on oma elämäsi ja se ei ole heidän elämänsä ja piste.Jos ei miellytä niin"tuossa on viisi hirttä poikki".
Ja Valtion virkamiesten osalta tarkoitat kaiketi mittamiestä.No, ei se päälle käy, mutta vähän uhkailee niillä luottotiedoilla..UMV 4V, jos varaton.
Hyvää keväänalkua....vie mihinkään. Nyt sen nään. Kun vihdoin silmät aukaisen.
...niin usein pettää itseään...
Joo ei positiivisuudessa mitään vikaa olekaan. Hyvä jos joku vielä todella siihen pystyy. Mut jos saan kuitenkin epäillä, josko kysymys olis sittenkin siitä, että tämä jumalaton ulkopuolelta meihin kohdistuva moralisointi on piintynyt niin syvälle, että sitä alkaa jo itsekin moralisoimaan itseään. Oo POSITIIVISEMPI. No niin. Nyt vain reippaasti ylös! Jos olet masentunut, ja toivo alkaa hiipua, niin oma vika, kun et osaa olla POSITIIVISEMPI! Kyllä positiivisuus kannattaa!
Kyl mä olen ainakin nyt niin täynnä tätä paskaa, ettei mikään väkisin väännetty positiivisuus saa aikaan muuta kuin entistä suuremmaan vittuuntumisen.
Ei toi lainan tai luoton saaminen nyt varmaan se suurin ongelma tässä ole. Mitä väliä sillä on jos pystyisikin saamaan lainaa jos ei koskaan pysty niitä maksamaan takaisin? Sit oot velkavankeudessa koko elämäs. - Keijumargis
Olen itsekin suunnilleen samanikäinen kuin sinä ja ajattelen suunnilleen samalla tavalla kuin sinäkin.
Mutta yhdessä asiassa olen kuitenkin eri mieltä.
Elä anna periksi, itsekin olen ollut jo melkein 3 pitkää vuotta työttömänä, ja välillä masentaa ihan pirusti, mutta periksi ei pidä antaa.
Ja itsestä pitää pitää huoli, käydä kampaajalla, harrastaa, välillä matkustaa (kotimaan reissuja)viettää ihan normaalia elämää.
Itse ainakin suhtaudun työttömyyteni siten, että yritän viettää mahdollisimman normaalia elämää, tietenkin aina omien rahavarojeni ja rakkaani rahavarojen mukaan.
Mieluimmin syön huonosti ja käytän rahani yhteiseen hyvinvointiimme.
Se kannattaa pidemmän päälle myös henkisesti.
Ja mitä tulee koulutusmahdollisuuksiin,
millainen koulutustausta sinulla on ?
On olemassa iltakoulutusta, oppisopimusta, päiväkoulutusta, työvoimakoulutusta, aikuislukiota jne.
Itse haen tällähetkellä iltakoulutukseen, koska haluan lisäkoulutusta, silläkin uhalla, että minulla on jo melkein 4 eri koulutusta vähän työkokemusta ja työharjoitteluita.
Kannattaa myös mennä
esim. ammatinvalintapsykologilla, jos ei vielä tiedä mitä haluaa opiskella/ millainen työ kiinnostaa.
Ja kannattaa tehdä suunnitelmia ja myös varasuunnitelmia, tyyliin mitä jos a-suunnitelma ei toteudu haen tuonne.
Siinä olet täysin oikeassa, että keski-ikäiset ovat täysin eri asemassa, mutta niin myös sinäkin.
Elä vaivu epätoivoon vaan ryhdy toimintaan, uskon että sinäkin saat itsellesi mieleisen työpaikan tai opiskelupaikan, kun käytät energiaa siihen mitä haluat tulevaisuudessa tehdä.
Ja en todellakaan usko, että olet koko elämäsi työtön, olen itsekin sortunut tuohon "pohjattomaan suruun ja epätoivoon".
Aina on toivoa :)
Työttömyys masentaa tiedän sen itsekin, mutta se ei saa viedä sinulta koko elämänhalua kuitenkaan.
Tsemiä kaikille työttömille ette ole yksin varsinkin nuorille :)
Ja ps: On aina joku, jolla menee vielä huonommin kuin sinulle itselläsi :)
- ikityötön
Viimeksi töissä vuonna -92, se oli sitä aikaa kun töitä sai pelkällä puhelinsoitolla.
Niin, sitten on ollut näitä kursseja ja viime kesänä olin tukitöissä puoli vuotta, ei haittaa, ei hyötyä, rahaa jäi tosin käteen vähemmän, kun asumistuki vähennettiin, toiste en menis, ei ole varaa.- väärä vuosiluku
Vuonna 1992 Suomessa oli erittäin vaikea työllisyystilanne - pahempi kuin nyt vuonna 2005. Koko maa oli kovaa vauhtia sukeltamassa lamaan, eikä minkäänlaisia töitä saanut millään ilveellä.
Vuoden 1990 keväällä töitä vielä sai pelkällä puhelinsoitolla, mutta saman vuoden syksyllä tilanne alkoi nopeasti muuttua. - Kaikenkokenut
väärä vuosiluku kirjoitti:
Vuonna 1992 Suomessa oli erittäin vaikea työllisyystilanne - pahempi kuin nyt vuonna 2005. Koko maa oli kovaa vauhtia sukeltamassa lamaan, eikä minkäänlaisia töitä saanut millään ilveellä.
Vuoden 1990 keväällä töitä vielä sai pelkällä puhelinsoitolla, mutta saman vuoden syksyllä tilanne alkoi nopeasti muuttua.70-80-luvullakin oli ajoittain 100 tuhatta työtöntä. Elämä oli aika kamalaa, sillä työttömyyskorvaus oli 500 markkaa, eikä sosiaalietuuksia paljon ollu. Roskis oli yleinen asumismuoto. Nämä eivät olleet mitään kaasukammioon kuuluvia ali-ihmisiä, vaan täsmälleen näitä samoja työttömiä kuin tänä päivänä.
- ikityötön (ei aloittaja)
väärä vuosiluku kirjoitti:
Vuonna 1992 Suomessa oli erittäin vaikea työllisyystilanne - pahempi kuin nyt vuonna 2005. Koko maa oli kovaa vauhtia sukeltamassa lamaan, eikä minkäänlaisia töitä saanut millään ilveellä.
Vuoden 1990 keväällä töitä vielä sai pelkällä puhelinsoitolla, mutta saman vuoden syksyllä tilanne alkoi nopeasti muuttua.Tarkotin, että sitä ennen sai töitä puh.soitolla ja kun vuonna -92 jäin työttömäksi, niin ongelmia tuli.
- arvo..
Kaikenkokenut kirjoitti:
70-80-luvullakin oli ajoittain 100 tuhatta työtöntä. Elämä oli aika kamalaa, sillä työttömyyskorvaus oli 500 markkaa, eikä sosiaalietuuksia paljon ollu. Roskis oli yleinen asumismuoto. Nämä eivät olleet mitään kaasukammioon kuuluvia ali-ihmisiä, vaan täsmälleen näitä samoja työttömiä kuin tänä päivänä.
muuttuu. Vuonna 1975 500mk on vuonna 2004 338,98€.
- Fakta
Kaikenkokenut kirjoitti:
70-80-luvullakin oli ajoittain 100 tuhatta työtöntä. Elämä oli aika kamalaa, sillä työttömyyskorvaus oli 500 markkaa, eikä sosiaalietuuksia paljon ollu. Roskis oli yleinen asumismuoto. Nämä eivät olleet mitään kaasukammioon kuuluvia ali-ihmisiä, vaan täsmälleen näitä samoja työttömiä kuin tänä päivänä.
100.000 työtöntä on aivan eri asia kuin 475.000 työtöntä. Ennen työttömäksi saattoi pitemmäksi ajaksi joutua, jos ei ollut minkäänlaista koulutusta, esim. akateeminen työttömyys oli olematonta.
Tänään työttömien joukosta löytyy niin tohtoria kuin peruskoulun keskeyttäjääkin, ja etenkin akateeminen työttömyys on viime vuosina ollut erittäin nopeassa nousussa.
- työttömänä..
Olen parikymppinen kroonisesti sairas henkilö, pääsin amiksesta ns.paskalinjalta,sain työtä ja sitten työttömäksi..8kk kesti ja sitten pääsin töihin.
Oli muuten tosi salakavala linja amiksessa..ei opossa varoiteta tollasista. Vain joku asiosta tietävä henkilä (joita firmoissa riittää) tietää että surkea linja.
Taas kun lensi pihalle 8kk päästä niin hain tyhmyyksissäni työvoimakoulutukseen ja jouduin sinne.
Jonkinmoista orjatyötä ovat nämä työllisyyskoulutukset, vanhemmat oppilaat opettavat nuorempia ja sillon tällöin on teoriaa vähän.
Tuntuu että koulutus kustannetaan työllä.
Tuskin saa mitää työpaikkaa vaikka käykin loppuun.
Ja en tiedä pääseekö edes näytöistä läpi.
No saa edes vähän tukea tähän koulutusmuotoon, tavalliseen koulutukseen ei saa kuin naurettavaa tukea jolla ei elä millään jollei kerjää joltakin.
Enpä tiedä ketään joka antaisi mulle 500e kuussa rahaa.
Joiltain rekkalinjoilta voisi sieltä ehkä työllistyäkin johonkin.
Enpä tiedä mihin elämä menee tästä..paskalta näyttää tätä rataa.
Olisi varmasti pitänyt mennä lukioon ja suorittaa se niin kuin isä sanoi:)
Voisi olla tervekin vielä.
Naiset muuten haistaa kaukaa että kaikki ei ole kohallaan..ei saa millään tavalla.
Luulisi ettei päälle näy mitään mutta ei niille vaan kelpaa.- lohtu
On kai siitä lukiosta jotain hyötyä ollut ainakin itselleni, mutta työtön olen silti. Haittaa lukiosta ja muusta koulutuksestani on, ettei saa hanttihommia.
- Vittuuntunut
lohtu kirjoitti:
On kai siitä lukiosta jotain hyötyä ollut ainakin itselleni, mutta työtön olen silti. Haittaa lukiosta ja muusta koulutuksestani on, ettei saa hanttihommia.
Nyky yhteiskunnassa koulutuksesta ei ole mitään hyötyä jos ei satu olemaan sen alan koulutusta mitä työtä hakee.
Jos halonen ei olisi tehnyt koskaan siivoojan työtä, ei pääsisi töihin siivoojaksi vaikka presidentti onkin. - vihainen työtön
olen ollut 11kk työttömänä viime työsuhteesta joka sekin oli pelkkä pätkätyö.
Hain amikseen nyt eräälle linjalle ja kiinnostaa tietää että mikä se paskalinja on, en haluaisi tuhlata aikaani sellaiseen hyödyttömyyteen. - 8kk
vihainen työtön kirjoitti:
olen ollut 11kk työttömänä viime työsuhteesta joka sekin oli pelkkä pätkätyö.
Hain amikseen nyt eräälle linjalle ja kiinnostaa tietää että mikä se paskalinja on, en haluaisi tuhlata aikaani sellaiseen hyödyttömyyteen.oli metalliala ja automaatioasentajan tutkinto. Valmistui keskelle lamaa ilman riittävää ammattitaitoa alan töihin.
Lain mukaan ei saa edes koskea vehkeisiin joita pitäisi säätää henkensä pitimiksi.
Koulussa ei näet suoriteta sähköturvallisuustutkintoja.
Jos kukaan kiltti tehtaan setä ei huoli oppisopimuskoulutukseen suorittamaan ammattitutkintoa niin ulkona on kuin lumiukko.
Paitsi että ammattitutkinto ei kohdallani riitä, ensin pitää suorittaa sähköalan perustutkinto.
Koulutusta olisi edessä monta vuotta..
Sähköalan työvoimakoulutuksestakin on turha haaveilla.
Jos kysyy töitä niin nauretaan päin naamaa.
Muita surkeita linjoja on varmasti myös olemassa..tästä opimme että kannattaa miettiä mitä valitsee. - Jiipee
8kk kirjoitti:
oli metalliala ja automaatioasentajan tutkinto. Valmistui keskelle lamaa ilman riittävää ammattitaitoa alan töihin.
Lain mukaan ei saa edes koskea vehkeisiin joita pitäisi säätää henkensä pitimiksi.
Koulussa ei näet suoriteta sähköturvallisuustutkintoja.
Jos kukaan kiltti tehtaan setä ei huoli oppisopimuskoulutukseen suorittamaan ammattitutkintoa niin ulkona on kuin lumiukko.
Paitsi että ammattitutkinto ei kohdallani riitä, ensin pitää suorittaa sähköalan perustutkinto.
Koulutusta olisi edessä monta vuotta..
Sähköalan työvoimakoulutuksestakin on turha haaveilla.
Jos kysyy töitä niin nauretaan päin naamaa.
Muita surkeita linjoja on varmasti myös olemassa..tästä opimme että kannattaa miettiä mitä valitsee.Sähköturvallisuustutkinnolla ei sinällään tee mitään, työkemuksen ja tutkinnon kanssa saa sähköpätevyyden joka oikeuttaa toimimaan sähkötoiden johtajana tai valvojana. Sähkötöitä saa alan tutkinnon omaava henkilö kyllä tehdä ilman virallisia pätevyyksiäkin, jos samassa yrityksessä on vaaditun sähköpätevyyden omaava henkilö sähkötöiden johtajana. Näin virallisesti. Monessa pikkuyrityksessä näitä hommia tehdään joko ilman pätevyyksiä tai sitten joku on pätevyyden omaava on firaabelina allekirjoittanut paperit.
Äijän jobbari kaverit kyselevät minulta silloin tällöin, että eikös sinulla niitä pätevyyksiä insinöörinä ole? Olisi firistä tiedossa, mutta kun ei ole tarpeeksi työkokemusta heikkovirta-alan tutkinnon päälle.... - vihainen työtön
8kk kirjoitti:
oli metalliala ja automaatioasentajan tutkinto. Valmistui keskelle lamaa ilman riittävää ammattitaitoa alan töihin.
Lain mukaan ei saa edes koskea vehkeisiin joita pitäisi säätää henkensä pitimiksi.
Koulussa ei näet suoriteta sähköturvallisuustutkintoja.
Jos kukaan kiltti tehtaan setä ei huoli oppisopimuskoulutukseen suorittamaan ammattitutkintoa niin ulkona on kuin lumiukko.
Paitsi että ammattitutkinto ei kohdallani riitä, ensin pitää suorittaa sähköalan perustutkinto.
Koulutusta olisi edessä monta vuotta..
Sähköalan työvoimakoulutuksestakin on turha haaveilla.
Jos kysyy töitä niin nauretaan päin naamaa.
Muita surkeita linjoja on varmasti myös olemassa..tästä opimme että kannattaa miettiä mitä valitsee.mutta etukäteen ei koskaan ole tarjolla sitä oikeaa ja ratkaisevaa tietoa, aina se paljastuu vasta jälkikäteen minkä takia juuri se linja minkä kävi ei olekaan minkään arvoinen... :/
- 8kk
Jiipee kirjoitti:
Sähköturvallisuustutkinnolla ei sinällään tee mitään, työkemuksen ja tutkinnon kanssa saa sähköpätevyyden joka oikeuttaa toimimaan sähkötoiden johtajana tai valvojana. Sähkötöitä saa alan tutkinnon omaava henkilö kyllä tehdä ilman virallisia pätevyyksiäkin, jos samassa yrityksessä on vaaditun sähköpätevyyden omaava henkilö sähkötöiden johtajana. Näin virallisesti. Monessa pikkuyrityksessä näitä hommia tehdään joko ilman pätevyyksiä tai sitten joku on pätevyyden omaava on firaabelina allekirjoittanut paperit.
Äijän jobbari kaverit kyselevät minulta silloin tällöin, että eikös sinulla niitä pätevyyksiä insinöörinä ole? Olisi firistä tiedossa, mutta kun ei ole tarpeeksi työkokemusta heikkovirta-alan tutkinnon päälle....Harvassa firmassa riittää työntekijöitä valvomaan seläntaakse ja ottamaan vastuu toisten munauksista.
Varsinkin kun lähes samalla hinnalla saa täysin pätevän asentajan, tai ainakin sellaisen jolla on sähköalan tutkinto ja mahdollisuus saada sähköpätevyys.
Kilpailu paikoista on kovaa, ja vähänkin epäkelvot ovat auttamatta 2.sijalla.
Olisi minunkin kannattanut kysyä joltakin asiaa tuntevalta ja puolueettomalta ihmiseltä mihin päätäni panen.
Itse ei kaikkea tiedä, ja opot puhuvat sitä propagandaa mikä sattuu muodissa olemaan.
Olivat vielä vihaisia kun seuraava vuonna ei automaatiopuolelle porukkaa hakeutunutkaan isolla innolla,olivat työharjoittelussa porukat kuulleet asian laitaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367659Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361903Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251880- 911613
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791545Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104978- 49910
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik4799- 241767