Tämä ei vain kuole!

Valitettavasti ei ole molemmin puolista. Eli aika toivotonta tämä on. Olen aina uskonut että elämässä tapahtuu se minkä pitääkin tapahtua. Kaipa tässä joku opetus on itselleni naamioituna.....

Ihanan rohkeaa, että olet avautunut. Itse en koskaan pysty samaan. Vaikka tuntuu, että voiko tätä oudommaksi välit enää mennä..

Minunkin on pakko jo lopettaa tää itseni kiusaaminen.

Minullakin on sellainen tilanne että olen vielä omalla tahollani "varattu" . Heittomerkit sen takia että olemme jo siinä pisteessä että kumpikaan ei pidä enää edes vihkisormuksia kun ollaan jo sillä tolalla että puhutaan osituksista sun muusta käytännön asioista mitä vääjäämättä tuleva ero tuo tullessaan. Se on vaan kun kaikki kusee tässä hommassa ajoituksesta lähtien niin tuntuu että joku "kohtalo" tässä lyö kapuloita rattaisiin ja asioita ei olisi tarkoitettu tapahtuvaksi. Hitto kun olisi saanut edes jonkun merkin niin olisi voinut sanoa kaiken minkä sydämmessään kantaa. No mutta se on elämää ei sen kummempaa. Täällä saa sen minkä ansaitsee, ei sitä mitä haluaa.

Miksi et ota riskiä ja kysy häneltä. Tuollaiset tunteet on aika harvinaisia ja voi olla että kahlaat läpi elämän törmäämättä ikinä enää tuollaisiin tunteisiin. Minä ainakin ottaisin sen riskin että nolaisin itseni. Sille voi ainakin nauraa myöhemmällä iällä mutta se että ei edes yritä niin vaan kaduttaa myöhemmin. Itselläni on nyt sellainen tunne että olen kaikkeni yrittänyt ja se ei vaan tapahdu. Olen laittanut itseni likoon ja tavallaan tehnyt itseni naurunalaiseksi mutta ainakin yritin. Voin ehkä tämän takia jättää tämän taakseni ja jatkaa eteenpäin. Kohtalo on välillä pottumainen mutta sitä pitää silti kunnioittaa ja hyväksyä se.

Paha MUTTA on siinä, että olemme saman työnantajan palveluksessa. Siinä siis kaksi pyhää minulle. Toisen parisuhde ja meidän työpaikat, mitkä molemmille henki ja elämä. Mutta joku selvyys olisi hyvä saada, koska välimme ovat nyt hyvin oudot. Kumpikin kylmää toisiaan ja esittää kovaa.

Mites teillä, luuletko että toinen olisi vastaanottavaisempi sinun tunteillesi, jos olisit oikeasti eronnut?

Ehkä se mikä itselläni on että se kahden ihmisen välinen liitto on minulle se pyhin asia. Eli jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin se menee kaiken edelle. Mikään työpaikka tai maallinen mammona ei tule ikinä menemään sen edelle. Ja jos oikeasti toisesta välittää ja rakastaa niin sitä saa asiat toimimaan. Itse ehkä kokeilisin sinun sijassa onneani. Elämä on liian lyhyt siihen että jää jossittelemaan ja se lopulta jää vaan vaivaamaan jos kokee että ei tehnyt asioiden eteen kaikkea.

Ounoup kirjoitti:

Paha MUTTA on siinä, että olemme saman työnantajan palveluksessa. Siinä siis kaksi pyhää minulle. Toisen parisuhde ja meidän työpaikat, mitkä molemmille henki ja elämä. Mutta joku selvyys olisi hyvä saada, koska välimme ovat nyt hyvin oudot. Kumpikin kylmää toisiaan ja esittää kovaa.

Mites teillä, luuletko että toinen olisi vastaanottavaisempi sinun tunteillesi, jos olisit oikeasti eronnut?

Lue lisää

Mistäpäin kirjoittelet? Minulla on vähän outo tunne tästä.

En osu sinun tarinaasi, taustat on väärät. Ja työ ei ole minulle, eikä varmasti myöskään hänelle vain työtä.
Mutta arvojahan on erilaisia, jokaisella omansa. Siksipä sinunkin täytyy valita omia arvojasi vastaava tapa hoitaa asia loppuun. Kaikkea hyvää jatkoon :)

Ounoup kirjoitti:

En osu sinun tarinaasi, taustat on väärät. Ja työ ei ole minulle, eikä varmasti myöskään hänelle vain työtä.
Mutta arvojahan on erilaisia, jokaisella omansa. Siksipä sinunkin täytyy valita omia arvojasi vastaava tapa hoitaa asia loppuun. Kaikkea hyvää jatkoon :)

Lue lisää

Sitä samaa sinulle!

Olisihan se ollut kohtalolta liian selkeä merkki jos olisin häneen täällä törmännyt. Ei minun tarvitse valita mitään koska nämä minun arvot on minut tähän asti tuoneet ja niin ne johdattaa minut siihen elämään mikä minun on tarkoitettu elää.

Ounoup kirjoitti:

Paha MUTTA on siinä, että olemme saman työnantajan palveluksessa. Siinä siis kaksi pyhää minulle. Toisen parisuhde ja meidän työpaikat, mitkä molemmille henki ja elämä. Mutta joku selvyys olisi hyvä saada, koska välimme ovat nyt hyvin oudot. Kumpikin kylmää toisiaan ja esittää kovaa.

Mites teillä, luuletko että toinen olisi vastaanottavaisempi sinun tunteillesi, jos olisit oikeasti eronnut?

Lue lisää

Onko sinulla mitään keinoa saada asia selvitettyä? Se on vaan kurjaa jos ei saa asioita selväksi sen takia vain koska toinen on varattu. Toisaalta syntyykö niitä tunteita teidän välille jos varatun suhteessa ei ole mitään rakoa siinä välissä.
Näitä tapahtuu aikuisesta elämässä kokoajan ja sellaista se vaan on. Minulla on kokemusta tällaisesta tilanteesta ja voin sanoa että se ei päättynyt hyvin ainakaan minun kannalta.
En silloin saanut asioita selvitettyä ja toinen osapuoli erosi ja tapasi melkein heti uuden. Elää nyt tämän uuden kanssa onnellista elämää ja minä jäin yksin. Se kannattaisi ehkä edes jollain tavalla viestiä toiselle että on kiinnostunut kun jos toinen eroaakin niin on ainakin tietoinen sinusta ja siitä että olet kiinnostunut.

Ja ikää oli?????

Ja onko tämä *kollega* jokin lääkäri tai assistentti?

Mitä_ kirjoitti:

Ja ikää oli?????

Ja onko tämä *kollega* jokin lääkäri tai assistentti?

Ikää on yli 30 ja alle 40 vuotta. Sen tarkempaa en halua sanoa. Alasta en voi myöskään kertoa koska on niin pienet piirit että joku vielä tunnistaa.

Pakko se on kyllä myöntää että kyllä tuo työ on minullekin aika pyhä asia. Elämässä voi kumppanit vaihtua mutta hyvä työpaikka missä viihdyt pysyy. Tavallaan se työ ja arki mikä pyörii rakentaa sellaisen perustan että sen avulla selviää näistä elämän tyrskyistä. Se antaa sellaiset työkalut millä pystyy sitä omaa elämää rakentamaan sellaiseen suuntaan kuin itse haluaa. Töihin pääsee välillä pakoon näitä yksityiselämän ongelmia. Saa muuta ajateltavaa ja pääsee ottamaan happea.

Se ehkä tällä hetkellä harmittaa että laitoin itseni likoon ja puhuin näistä tunteista liian suoraan. Laitoin toisen hankalaan tilanteeseen ja koska tunne ei ollut molemmin puolista niin ehkä toinen voi kokea minun läsnäolon vaivaavana. Onneksi työni on niin liikkuvaa että ei tarvitse ihan joka päivä nähdä ja onneksi paikalla on aina muitakin kun kohdataan. Se on nyt löydyttävä minusta se vahvuus että jätän toisen rauhaan ja kärsin vaan tämän yksin.