Kyllä raha kelpaa, mutta.........

Erittäin hyvä kirjoitus, asiat on kerrottu niinkuin ne ovat. Olen aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Toivoisin monen nuoren ja vähän vanhemmankin lukevan tämän jutun.

Olen aivan samaa mieltä! Törkeää on nyky nuoriso. Itse tarvitsevat apua ja rahaa vähän väliä, muttei tule mieleenkään, että myös he voisivat tarjota apua. Kyllä olisimme monta kertaa ilahtuneet, jos lapsenlapset olisivat edes kerran tarjonneet autokyytiä kauppareissulle. Nuoria perheitä pidetään kuin kuninkaallisia, heiltä ei saa vaatia mitään, mutta aina sinnepäin jotain annetaan. Ei näiltä "kiireisiltä " uskalla edes pyytää sukulaistensa hautaa kastelemaan, vaan vanhempien pitää sekin hoitaa yleisillä kulkuneuvoilla pitkästä matkasta. Tunnen raskaassa työssä vielä olevan mummun, jonka tytön perhe pyytää joka lomalla lapsienpiiaksi. Törkeää!!

Moni on varmasti samaa mieltä ja moni jopa kärsii näitten avuttomien, itsekkäiden nuorten palvelemisesta, mutta ei uskalla puhua asiasta. Pelkäävät, että nuoret hylkäävät kokonaan, ja niinhän siinä monien kohdalla on käynytkin. Tuhlatkaa vaan rahanne omiin tarpeisiin ja nauttikaa niistä itse, saa nuoremmat opetella elämään omaa elämää, omilla rahoillaan. Liika paapominen ei ole kenenkään etu.

Kummina/enona on 4kpl lapsia joille lahjoja olen hankkinut.
Toiveena on nykyisin aina rahallinen muistaminen.
100€ kirjekuoressa 12 v lapselle jouluna oli liian vaatimatonta,vanhemmat kertoi ettei satasella saa nykyään mitään.
Mitä lahjarahalla pitäisi saada?Heppa? Ulkomaanmatka? Mopo? Talo?
Rahalliset mahdollisuuteni on rajalliset ja jatkossa sen 4×100€ mikä on jouluisin mennyt lahjarahana,laitan omiin harrastuksiini tai säästän muuten.
Samoin toinen 400€ mikä syntymäpäivinä on jaettu,säästyy myös.

Meillä oli "täysihoidossa" nuori perhe. Nuorin lapsi laitettiin aamuvarhaisella mummin hoitoon, isä ja äiti laahusti puolilta päivin valmiiseen pöytään, loppu päivän viettivät rannalla ja terasseilla. Koti oli täynnä laukkuja, kenkiä, vatteita, ladattavia vehkeitä, purkkeja ja purnukoita. Ruoka-aikaan ilmestyttiin, ruokakauppaan ei. Keittiö- tai siivousapua ei näkynyt. Tämä mummi ja ukkikin olivat aivan uuvuksissa vieraitten lähdettyä, vaikka vieraat rakkaita ovatkin. Odotamme(ko) ensi kesää!

Asiallinen ketju ja minusta kyllä omille vieraille pitäisi pystyä sanomaan, että auttaisitteko tekemään jotain.
Kummilapset saa nähdä unta jatkossa rahoista mikäli niitä vaaditaan.
Tiedän 30v aikuosen joka soittaa aina kummille vihjaten jotta synttärit ois tulossa ja samoin jouluna odottaa lahjarahaa.

Monet isovanhemmat ovat hikoilleet lasten lapsien kanssa. Vanhemmat pitävät sitä itsestään selvänä. Apua annetaan vain toiseen suuntaan, aidan leikkuista, remonteista, lumitöistä vanhusten on selvittävä ilman nuorempien apua. Rahapulassa pyydetään röyhkeästi myös, ilman että on meininkiäkään maksaa takaisin.

Ei ole tosiaan koskaan kiitosta tullut erilaisista muistamisista, eikä lahjan lahjaa, tai edes korttia tääne päin!

Minua on vuosikymmenet pidetty suvussa jotenkin mustana lampaana joka on aina ajatellut vain rahaa. Tuolla verukkeella osa sisarusten puolisoista ja lapsista ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Tässä alkaa ikää olla sen verran että pitäisi ruveta testamenttia miettimään mutta kenelle sen tekisin kun kukaan ei pidä yhteyttä. Eivät varman tajua että kyse on kuitenkin useasta miljoonasta. Hyvä puoli asiassa on tietysti se ettei meille kukaan tule siipeilemään täyshoitoon kesälomallaan.

On taas se aika vuodesta, että joululahjoista ja rahapulasta vihjaillaan muuten unohdetulle tädille. Useampi puhelinsoitto on tullut, miten kiva olisi ostaa ja tehdä sitä ja tätä, muttei ole rahaa! Ylivarojensa elävä nuoriso pitää itsestään selvänä, että sukulaisten on heitä autettava. Tällä kertaa tulee heille pettymys, kortti saa riittää! Jos edes kerran olisi vointia kyselty, tai kauppareissulle autokyytiä tarjottu, ajattelisin toisin. Nyt en mene vanhaan halpaan, vaan käytän rahani omaan Jouluun!