Millaiset oireet? Miten sait diagnoosin? Kestikö diagnoosin saanti kauan? Monestiko olet ollut osastolla?
Skitsoaffektiivinen häiriö
Diagnosoitu
3304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla ei ole omaa kokemusta mutta eräs ystäväni on saanut kyseisen diagnoosin parikymmentä vuotta sitten. Hän söi sen jälkeen psykoosilääkkeitä vuosien ajan ja nyt hänelle on diagnosoitu skitsofrenia.
Tutkimusten mukaan lääkkeetön hoito pitää ihmiset paremmassa kunnossa. Psykoosilääkkeillä on vakavia sivuvaikutuksia aivotoimintaan pitkäaikaiskäytössä.
Harmittaa ystäväni puolesta. Hän on ihana ihminen, älykäs, herkkä, empaattinen. Hän olisi tarvinnut enemmän psykososiaalista tukea kuten terapiaa, ja esim. tukiasumista.
Ei kannata tuijottaa diagnooseihin muutenkaan. Ne ovat turhia ja pohjimmiltaan aika epätieteellisiä yrityksiä määritellä ihmistä. Psykooseissa ja skitsoaffektiivisissa reaktioissa on kyse reagoinnista ylivoimaisiin ympäristöolosuhteisiin. Ne reaktiot ovat terveitä siinä ympäristössä missä ne ovat alun perin syntyneet. Myöhemmin ne ilmenevät vastaavalla tavalla haastavissa olosuhteissa. Ei pidä ajatella itseään sairaana vaikka tarvitsee apua.
Kiitos vastauksesta. Lääkkeettömyys ei käy päinsä minun kohdalla. Psykoosilääke laitetaan injektiona enkä voi itse sitä muuttaa. Yritän luottaa lääkärin ammattitaitoon lääkityksen suhteen. Olen jäänyt eläkkeelle mt syistä, joten uskon että olen niin sairas, että lääkitys on tarpeellista. Luin Tappava psykiatria ja lääkinnän harha ja olinkin puoli vuotta ilman lääkkeitä. En huomaa eroa olotilassa muuten kuin että nyt myönnän sairauteni.
Onko se injektio todella pakko ottaa? Mitä jos kieltäydyt? Kysyn vaan koska en tunne asioita niin hyvin. Onhan potilaalla oikeus kieltäytyä ainakin jos ei ole pakkohoidossa ja kai silloinkin jossain määrin, ainakin muulloin kuin akuutissa vaiheessa.
En tarkoita että lääkkeet pitäisi aina jättää pois, ainakaan kokonaan. Mutta niiden pitkäaikaisvaikutukset ovat tutkimusten mukaan aika pahoja, jopa sellaisia että pahentavat psykoottisia oireita. Olen huolissani ystävästäni, jolla oli alun perin tuo lievempi diagnoosi ja sitten siitä tuli skitsofrenia. Olen melko varma - siis tutkimustietoon perustuen - että se jatkuva voimakas lääkitseminen on muuttanut hänen aivotoimintaansa siten että oireet pahenivat.
Sairaus-käsite on mielestäni väärä mielen ongelmissa, myös kun on kyse psykoottisista mielentiloista. Mutta totta kai jos kokee sellaisia mielentiloja joista muut voivat perustellusti sanoa (ja itsekin ehkä myöhemmin) että kyse on todellisuudentajun heikkenemisestä eli psykoottisuudesta, niin on se ongelma joka haittaa elämää, ja on syytä tunnustaa. Kun siis puhut "sairauden myöntämisestä" niin tarkoitan tätä. Että varmasti sinulla on elämässäsi ongelma tämän asian suhteen. Ja sille pitää tehdä jotain. Olet hakeutunut avun piiriin. Toivottavasti se on oikeanlaista.,
Sairauden viitekehyksessä ajatteleminen passivoi ja lannistaa. Se on kuitenkin käytännössä ehto avun saamiselle nykyjärjestelmässä. Jos sanoo että "minulla on vaikeita ongelmia elämässäni, ja tarvitsen niihin monenlaista apua, en kuitenkaan ole sairas" niin järjestelmä ei oikein osaa keskustella sellaisen henkilön kanssa.
Tiedätkö Keroputaan hoitomallin? Siellä pärjätään suurelta osin ilman lääkkeitä. Psykoottisuudestakin kärsivät kuntoutuvat siellä pitemmän päälle paljon paremmin kuin muualla Suomessa. Tässä lisää:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli
Keroputaan malli on saanut valtavasti kehuja sekä potilailta että hoitoalan henkilöiltä, myös ulkomailla. Sitä vaan ei jostain syystä ole osattu/haluttu ottaa käyttöön laajemmin.