Olen haaveillut sinusta jo kuukausia. Haaveillut kätesi lämmöstä ja silmiesi tuikkeesta. Iloisesta hymystä ja miehekkäästä ryhdistä. Poikamaisesta naurusta ja jämäkästä asenteestasi. Olen nukahtanut kyynel silmäkulmassa, kun ikävä mahdotonta on niin kova. Nauranut vedet silmissä, kun olen ystävälleni kertonut ihastumisestani. Pienen hetken kuluttua pyyhkinyt kyyneleitä hupparin hihaan lenkillä. Kyyneleitä jotka ovat silmistäni tippuneet ajatellessani sinua. Sinua joka tulit ja potkaisit suojamuurini kertaheitolla kumoon. Tulit olemuksellasi suoraan muurin taakse. Sait minut avautumaan ja puhumaan sinulle, vieraalle ihmiselle kipukohtiani. Uskon tuolla olevan merkitystä elämän jatkoa ajatellen. Kohtaloa oli että tapasimme, kohtaloa oli jotta tunteeni ottivat vallan, kohtalolla oli sormet pelissä jo ensihetkestä alkaen. Näin olemme joskus yhdessä puhuneetkin. Kohtalo puuttui siihen, että minun on suojamuurini rakennettava uudelleen. Tiiviimmäksi ja vahvemmaksi. Muurin sisäpuolelle jää sinusta se lämpö jonka näin, kun tapasimme. Sydämeeni jäät miehenä joka mursi muurini ja kömpi sydämeeni samalla harppauksella. Muurin sisäpuolella seison jälleen turvassa, turvassa omia tunteitani. Nuolen haavani jotka nyt kyynelistä kirvelevät. Kokoan pettynyttä sydäntäni ja itsetuntoni rippeet laitan talteen. Talteen jos niistä saisin vielä korjattua jotain. Tunteeni olivat merkityksettömiä. Et välittänyt minusta tai tunteistani. Astuit julmasti likinäköisen sydämeni silmälasien päälle ja jätit haparoimaan välittämättä siitä miten paljon minuun sattuu. Tunnen olevani niin tyhmä. Näin sinussa niin paljon hyvää. Tulkitsin väärin sinua. Sinä tiedät miten rohkeasti olen sinulle kirjoittanut paperille hellimmätkin tunteeni. En edes tiedä on jo ollut oikea aika lukea sitä. Käänsit minulle selän ja valitsit miellyttämisen tien. Nyt on aika minun perääntyä ja ottaa nuo välinpitämättömyyden julmat iskut kasvoilleni. En riittänyt. En tähänkään. Kunpa jollekin joskus olisin se, jonka katse olisi voimaannuttava ja läheisyys lämmittävä. Saisin joskus tuntea olevani nainen. Nainen juuri hänelle. Sinulle olin pitkispuu johon astua. Olen miettinyt, että ystävällisyys jms oli sinulta kokonaisuudessaan laskelmointia jotain muuta tavoitetta kohden. Ikävöin kovasti sinua, mutta toivon että emme näe.
Sinä.
Rakastuin.
Tyhmää.
Kovetan.
Tunteeton.
Pakko.
Yksinäinen.
Sydän.
Sinä.
Rakastuin.
Tyhmää.
Kovetan.
Tunteeton.
Pakko.
Yksinäinen.
Sydän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pälä pälä pälä pälä pälä...
Tosin tiivistys lopussa se olennaisin olis riittäny.
Niin sulle! Hyvä tunteikas teksti ja täynnä kipua.
Huoh.. taas kerran vain sitä täydellistä naisten lehtien unelmaprinssiä etsivä/kelpuuttava nainen kohtasi narsistin tai pelimiehen. Hetken lumo, pitkäaikainen tuho.
Tyytyisitte naiset sen täydellisen varren ja kaikki heti hurmaavan luonteen sijaan ihan vain tavallisiin kunnollisiin miehiin. Tietenkään siitä ei mitään prinsessa- tai ryysyistä rikkauksiin satua saa aikaiseksi, eikä myöskään kateellisiksi sitä kaikesta kilpailevaa kanalaumaa, joita usein ystäviksikin kutsutaan.
Paljon lämpöä, rakkautta, luottamusta ja luotettavuutta sekä huolenpitoa voit silti saada osaksesi, vaikka tyytyisitkin vain "taviksiin". Sitähän sinä juuri pohjimmiltasi olet etsimässä, etkä näyttelyesinettä kavereille, perheelle ja sukulaisille..?
Terveisin nykyisten parisuhdemarkkinoiden pinnallisuuteen kyllästynyt kunnollinen keskivertoisen näköinen mies.
Ps. Varatuille kaveriporukan komeimmille kyllä seuraa riittää tindereistä ja vastaavista sovelluksista joka lähtöön, vaikka ulkonäön lisäksi mitään muuta etua heillä ei minuun nähden olekaan tarjota. Useassa tapauksessa jopa päinvastoin.
Sääli että olet joutunut kokemaan asian noin. Itse kyllä samaistun tietynlailla tekstiisi. Nyt kuitenkin kyseessä on juurikin tuollainen tavallinen suomalainen mies. Mies jolla on hyvin kunnollinen maine. En näe häntä pelimiehenä. Hän reipas, rehti, tunnollinen ja minun silmissäni erittäin komea. Tiedän kuitenkin, että ei sellainen naisten päitä kääntävä yleisellätasolla. Minulle hän oli ja on se unelmamies. Itse ajattelin että mikä onni minua vielä tässä elämässä kohtasikaan, että sain hänet tavata. Ihanan suomalaisen perusmiehen, joka sukelsi sydämeeni. Asiat mutkistuivat ja tilanteen hankaluuden vuoksi entisestään ja nyt tämä on jo tietyllä tapaa liian satuttavaa, joten unohdan.
Neon 2 ja ikuisesti aina on biisi jonka tunnen sopivan minun ja hpnen välisiin tunteisiin. Mahdoton enää jatkaa.