Epäilen olevani masentunut.. Kaikki tuntuu turhalta ja päivästä odotan eniten sitä, että pääsen nukkumaan, ettei tarvitsisi ajatella mitään... Nukun pidempään, yleensä 10h (ennen nukuin sen 7-8 tuntia). Olen vähentänyt elämästäni aktivitteeteja, koska mikään ei tunnu miltään. Tunteet on hävinny... Muistan kuinka säikähdin sitä, kun huomasin että en voi enää nauttia elämästä samallalailla kuin ennen. Nykyään se on minulle arkipäivää... Itken iltaisin enkä saa unta... Mikään ei hetkauta minua enää. Olen hyvin kriittinen itseäni kohtaan ja näen vain negatiiviset puolet asioista... Tunnen välillä, että minua tulisi rangaista, koska olen tehnyt niin paljon vääryyttä.. Tunnen syyllisyyttä lähes kaikesta mitä teen.. Olen alkanut vähentää ystävien näkemistä. Samoin olen eristäytyneempi kuin ennen.
Psyykkisistä oireista yleisin minulla on puristava tunne rinnassa.. Sydämeni hakkaa liian kovaa 24/7... Minulla on todettu määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö vuosia sitten. Olen sairastanut ahdistushäiriötä siis monta vuotta, eikä se ole tallainen niinkuin masennus on.. Masennus on pahempi, sanoisin näin. Tottakai jokainen kokee asiat erilailla mutta masennus on vaan ehkä syvempi musta aukko kuin ahdisuneisuushäiriö. Näin itse olen kokenut.
Seitsemän vuotta sitten olin myös masentunut, minkä takia en voinut mennä kouluun tai käydä kaupungilla. En halua siihen tilaan enää...
Huomenna soitan psyk.hoitajalleni ja kerron tilanteeni. En aio jäädä yksin.
Voimia jokaiselle masentuneelle, me selvitään vielä <3
Ps, jos joku nuori aikuinen on masentunut ja haluaa vertaistukea, niin snapchatissa voi tulla juttelemaan: karoklaudiaa. Me selvitään yhdessä ja kun hakeudutaan apuun, vaikkei siltä aina tunnu <3!
Psyykkisistä oireista yleisin minulla on puristava tunne rinnassa.. Sydämeni hakkaa liian kovaa 24/7... Minulla on todettu määrittelemätön ahdistuneisuushäiriö vuosia sitten. Olen sairastanut ahdistushäiriötä siis monta vuotta, eikä se ole tallainen niinkuin masennus on.. Masennus on pahempi, sanoisin näin. Tottakai jokainen kokee asiat erilailla mutta masennus on vaan ehkä syvempi musta aukko kuin ahdisuneisuushäiriö. Näin itse olen kokenut.
Seitsemän vuotta sitten olin myös masentunut, minkä takia en voinut mennä kouluun tai käydä kaupungilla. En halua siihen tilaan enää...
Huomenna soitan psyk.hoitajalleni ja kerron tilanteeni. En aio jäädä yksin.
Voimia jokaiselle masentuneelle, me selvitään vielä <3
Ps, jos joku nuori aikuinen on masentunut ja haluaa vertaistukea, niin snapchatissa voi tulla juttelemaan: karoklaudiaa. Me selvitään yhdessä ja kun hakeudutaan apuun, vaikkei siltä aina tunnu <3!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.