On lähes pimeä ilta. Jokin valonkajon jäänne sarastaa läntisellä taivaalla. Valon viimeiset jäljet. Tummat pilvet vyöryvät ylle ja alkaa sateen ääni. Tummenee entisestään. Mitäkö kaipaan, en mitään. Mitään en kanna tähän iltaan jota kaipaukseksi voisi kutsua. Tuntuu ei miltään ja juuri se on hyvä. Se ei ole tunteettomuutta, se on sateen ääni, valon viimeiset jäljet ja tuuli joka on kadonnut jo aika kauas.
Mitä on olla ihminen illan hämärässä kun hetken päästä koittaa uni. Mitä on olla hämärän hunnun alla yksi pieni värähtelevä orpo jonka koti ei ole täällä.
Sanat ovat vain kalpeita kajoja kuvatakseni kuinka onnellinen voi olla hämärä ilta, jossa kukoistaa vain sateen ääni.
Mitä on olla ihminen illan hämärässä kun hetken päästä koittaa uni. Mitä on olla hämärän hunnun alla yksi pieni värähtelevä orpo jonka koti ei ole täällä.
Sanat ovat vain kalpeita kajoja kuvatakseni kuinka onnellinen voi olla hämärä ilta, jossa kukoistaa vain sateen ääni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuuli on poissa. Hämärä ja hiljaisuus lomittuvat toisiinsa.