Tänään kun ajattelin häntä sen toisen kanssa, minussa ei liikahtanut enää mikään. Oikein pinnistelin mielikuvitukseni äärimmilleen ja kuulostelin tunteitani: Jäljellä on vain pieni haikeus ja harmitus siitä, mitä olisi voinut olla, jos olisimme päässeet pelkojemme yli. Ei salpautuvaa hengitystä, ei puristavaa tunnetta rintakehässä, ei pistosta sydämessä. Ei mitään, minkä kanssa en jo pärjäisi. Toivon, että hän voi hyvin ja on onnellinen. Se oli kuitenkin suuri rakkauden teko, että päästin hänestä lopulta irti.
Alan päästä yli hänestä
Unisieppari_nainen
9478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnea edistyksestä! Voisinpa sanoa olevani samassa tilanteessa.
Mutta en ole.
Kiitos! Ei se helppoa ole ollut, vaan vaatinut paljon tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Päätin, että tällä kertaa en pakene tai tukahduta tunteitani vaan otan ne vastaan sellaisina, kuin tulevat. Pikkuhiljaa on helpottanut ja kun faktat eivät muuksi muutu, ylipääseminen on ollut ainoa vaihtoehto. Elämässäni on kuitenkin paljon hyvää, vaikka siihen hänen jäljiltään iso aukko jäikin. Senkin asian kanssa oppii kyllä elämään.
Häpeäkseni joudun tunnustamaan, ettei elämääni pitäisi jäädä yhtään minkäänlaista aukkoa, ainoankaan (etäisen) ihastumisen jäljiltä, sillä olen naimisissa.
Totta turiset, ettei vaikeista tunteista pääse niitä kohtaamatta eroon. Jos tunteet patoaa sisäänsä, tapahtuu jossakin vaiheessa "räjähdys". Ja räjähdyksen jälkeen on vain aloitettava se sama tunteiden käsittely ja työstäminen, jota alun perin vältteli.
Itsekin olen saanut psyykattuani itseni tohon tilaan, että en mieti kokoajan. Mutta itse siis meinasin, että olen sen takia vihdoinkin valmis lähestymään häntä. Tykkään kuin hullu puurosta, mutta kestän mahdolliset pakit.
Anna palaa vaan! Mieluummin pakit, kuin loppuelämän tietämättömyys. Minä puolestani jäin valintatilanteessa kakkoseksi, joten siinä ei ole enää mitään epäselvää.
Olen samaa mieltä. Jos henkilöllä on edes suht normaalin aikuisen tunne-elämä,
eihän lähde loukkaamaan tahallaan, vaan antaa pakitkin hienovaraisesti.
Tietysti jos lähestymistapa (naisen tai miehen) on hyvin röyhkeä ja tökerö,
voi mahdollisten pankkien antajakin olla tyly.
Olet jollekin sopivammalle miehelle "ykkönen".
Vakalle oikea kansi jne.
Jotenkin vihaan näitä "ykkönen", "kakkonen" ja "kolmonen"
luokituksia. Useinkaan ei tunnu olevan kyse siitä.
Näkeehän noista "Maajussille morsian" - pareista,
että itselleen sopivimpana pitämänsä jokainen sieltä valitsee
- eikä katsojien suosikkia!
Ymmärrän kyllä hänen valintansa. Minun kanssani tavanomainen parisuhde ei tietyistä syistä onnistuisi, ja se taisi lopulta painaa vaakakupissa melko paljon. Tilanteeni on sellainen, että vaatisi hyvin vahvalla itsetunnolla varustetun ihmisen, jotta voisi ryhtyä syvempään suhteeseen kanssani. Ehkä sellainen tulee vielä vastaan, mutta näinkin on ihan hyvä. Olen oppinut hyväksymään tosiasiat ja ottamaan elämästä irti sen, mikä siitä otettavissa on.
Minulla oli aika rankka päivä töissä sopimuksia ja sen sellaisia, joku tuttu hauska tyttö tuli auttamaan, kun huomasi että: rankka päivä ollut tehdä töitä ja sopimuksiakin... kertoi sitten omia juttuja minua piristääkseen..
Normaalia yliluutnantin elämää seksittäät tyttökaverit auttamassa..