Tässä vaan odottelen milloin olen tarpeeksi vanha saadakseni edes jonkun auttavan puhelimen päähän. Yksinäisille nuorille ja nyt oneksi jo vanhuksillekin on keskusteluapua. Tarttis olla parisuhde-ero tai perheväkivaltaa tms. mut tämmöinen tavallinen hiljainen keski-ikäinen ja vanhuuden kynnyksellä oleva 58v ei ole minkään yksinäisyysavun piirissä. Ei ole juttuseuraa tai auttajaa. Täytyy vaan odotella vielä muutama pitkä vuosi, että pääsen kerhoihin tai kuuluisin edes johonkin ryhmään.
Eikö tarpeeksi vanha
Muorinuori
3170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi,
Entäpä jos otat ohjat omiin käsisi ja liityt johonkin ryhmään, yhdistykseen, opintokerhoon tqai jumpparyhmään tai seurakunnan piiriin?
Siitä se lähtee.
Oma apu, paras apu!
Lykkyä tyko ja omaa toimintaa!
Elämä viruu ohi odottamalla. Itse olen odotellut tässä 40 vuotta erilaisia asioita, ja moni asia, joka olisi kannattanut tehdä, on vierähtänyt ohi.
Yksinäisyys on olotila, jossa ei ole suurta merkitystä sillä, onko vai eikö ihmisiä ole ympärillä. Yksinäinen voi olla joukossa ja toisaalta elää tyytyväistä ja täyttä elämää yksin. Sosiaalisten taitojen pohja opitaan ensimmäisinä vuosina. Jos ei kykene läheisyyteen toisten kanssa, asian paikkaaminen vaatii pitkän psykoterapian. Ja sen jälkeenkin ihminen taitaa olla pikemminkin laastaroitu kuin "normaali".
Kannattaa kysyä neuvoa seurakunnalta, vaikket edes kuuluisi kirkkoon. Heillä voi olla tarjolla monenlaista keskusteluapua. Heillä on leivissään ammatillisen koulutuksen saaneita terapeutteja ainakin parisuhdenneuvonnassa. Myös erilaisia terapeuttisia ryhmiä on. Siellä todennäköisesti on yksinäisten ryhmiä.
Tuttua asiaa. Jonkun täydellisyyden ja avun pitäisi ilmestyä ovelle ilman että itse tekee mitään.
Jos ei halua tai pysty liittymään mihinkään kerhoon tai ryhmään Jos inhoaa kun aina pitää selittää miksi just viime kerralla ei ollut paikalla. Jos on liiankin tunnollinen ja rasittuu. Jjos ei halua osallistua mihinkään joka vähänkin vaikuttaa poliittiselta tai muulta klikiltä.
Jos ollaan vaatimassa osallistumista vapaaehtoistyöhön vaikka itse tuntee olevansa vaikkapa jonkin vapaaehtoisen avun tarpeessa. Jos opintoryhmistä ei löydy sopivaa tai omaa tasoa olevaa/olet liian osaava tai taitamaton.
Jos rahat ei riitä muuhun harrastukseen kuin kävelyyn. Jos valmiiksi harmittaa puhua tuntemattomille eli vastata uteliaisiin kysymyksiin ihmisille joita ei itse ole valinnut..
Jos persoonasi ei sovi stereotypioihin. Jos kerhossa päätetään tehdä retkiä ja matkoja (eikä niihin ole sinulla varaa, kustannukset, vaatteet, varusteet) Jos et halua itsellesi laumaa pelkkiä puolituttuja,... huoh ja plääh... Jos ja Jos..
Odotas vaan. Vanhana sitten kuskataan kaiken maailman askartelukerhoihin ja pakkokuuntelemaan mahdollisesti pahastikin höpsähtäneiden juttuja, vaikket jaksaisi enää yhtään mitään. Voipa olla että itse höpsähtää, jollei ajoissa ota härkää sarvista.