Varoituksen sana

Haluan jakaa lyhyesti kokemukseni ja varoittaa niitä jotka ovat aloittamassa psyykenlääkkeitä.
Ja jos joku taistelee lääkkeiden kanssa, toivon että hän saa kannustusta kirjoituksestani.

Käytin vuodesta 1994 psyykenlääkkeitä, masennus alkoi jo nuorempana, pakko-oireita oli jo lapsena. Ensin oli Anafranil ja Opamox. Kun huomasin hyötyväni niistä, alkoivat asiat mennä päin metsää. Ensinnnäkin Opamoxin käyttö jäi pysyväksi, läpi kävin myös monet muutkin bentsodiatsepiinit. Rivatril ja Xanor olivat pirullisimmat. kun käytin Xanoria 6 mg päivässä, ja minulle suunniteltiin sähköshokkihoitoa vakavaan masennukseen, lääkäri sairaalassa tiputti annoksen 4 viikossa nollaan. Olin saada kouristuksia, joihin annettiin diatsepaamia. Muistan kun käytävällä kävellessäni tunsin meneväni taaksepäin. Kun vieroitus oli ohi, huomattiin etten tarvitsekaan sähköhoitoa. Xanor oli syypää syvään henkiseen pysähtyneisyyteen. Sellainen kokemus on traumaattinen. Elämä bentsodiatsepiinien kanssa oli helvettiä. Lääkkeitä vaihdeltiin kahdessakymmenessä vuodessa usein. Neuroleptit, masennuslääkkeet...Kun mikään ei tehonnut. Olen läpi käynyt vähintään 60 eri valmistetta, ehkä jopa 80.

Nyt olen matkalla kohti bentsojen lopetusta. Vakuutan että on mahdollista vierottautua niistä parinkymmenenkin vuoden jälkeen. Muistini sai vaurioita. En muista kaikkea elämästäni ja päivät menevät kuin osittaisessa aivosumussa. muistin menetys on osittain palautuvaa, ja yritän hoitaa sitä ruokavaliolla, MCT-öljyllä ja kalaöljyllä.

Paino on tippunut paljon.

Kun lääkkeitä määrättiin, muttei koskaan tarjottu ymmärrystä, esimerkiksi terapiaa, eivät lapsuuden traumat hävinneet. Lääkkeet aiheuttivat sivuvaikutuksia, esimerkiksi takykardiaa ja lisälyöntejä, joihin määrättiin beetasalpaajaa. Paino alkoi nousta. Olin 18-vuotiaana noin 55-kiloinen, mutta kymmenen vuoden päästä yli 100 kg. Tämän takia alkoivat happovaivat ja ja uniapnea. Vatsahappoihin määrättiin happosalpaajaa. Uniapneasta ei kukaan välittänyt terveydenhuollossa, vaikka siitä puhuin. Lääkkeet tekivät minusta itsetuhoisen, teho-osastoa myöten olen ollut hoidossa. Rahaa on mennyt lääkkeisiin järkyttävät määrät. Kun eräs lääke maksoi liikaa minulle, lääkäri totesi, että kyllä sossu maksaa. Sama lääkäri huudahti myös, että ehdottomasti ei terapiaa minulle. Joitain vuosia sitten minulla oli 10 lääkettä päivässä, myös kipulääkkeet. Nukuin ja nukuin. Voin huonosti.

Jokunen vuosi sitten päätin alkaa omatoimisesti alkaa lopettamaan lääkkeitä. Sen seurauksena sydämessä näkyi t-aallon muutoksia. Jalkoihin syntyi hermokivut ja toispuoleinen tinnitus alkoi, samoin niska ja hartiovaivat, lihasten jännittyneisyyden vuoksi. Kivut ovat olleet ajoittain todella kovia. Kukaan ei ole tukenut aidosti minua tällä matkalla. Yli vuosi sitten tutustuin nykysieen kumppaniini, ja hän on osoittanut minulle, että olen arvokas ihminen.

Sukulaiset ovat aina kartelleet. Kun olin teho-osastolla aikanaan, kukaan heistä ei käynyt katsomassa, kun olin hengityskoneessa syvästi tajuttomana alkoholi ja doksepiiniyliannostuksen vuoksi. Heille annettiin tieto.

Huomautan, että olen käynyt tämän läpi ihan yksin. Itseasiassa en kysynyt lääkärin lupaa kun aloitin vähennyksen. Myönnän, että kuljin vaarallisella alueella. Sellainen lääkkeiden tiputus olisi voinut olla kohtalokasta. lääkärit toki tiesivät.


Nyt käytän muutamaa lääkettä, yrittäen ottaa niin pieniä annoksia kuin voin. Jalkakipuihin on pakko käyttää duloksetiinia . Lääkäri arveli, että kehoni on ikäänkuin ylikierroksila, koska noin 20-vuoden runsas lääkehoito loppui. Mahdollista on että kyseessä on hermovaurio. Hermoratatutkimuksessa en ole käynyt, lähetteen sain. Tinnituksen vuoksi esitettiin myös aivokuvausta.

Olen pääsemässä beetasalpaajistakin eroon. Kaksikymmentä vuotta meni niitäkin. Nyt otan 5 milligrammaa Propralia satunnaisesti, ja kohta jätän sen kokonaan. Sydän on rauhoittunut kun jätin pois lääkkeitä. vuoden 1995 sydäntutkimuksessa, minulla oli vuorokaudessa 10000 lisälyöntiä, kun kokonaislöyntimäärä oli 100000. Voitte kuvitella millaista oli yrittää nukahtaa kun sydän muljahteli jatkuvasti. Myös qt-aallon muutoksen, kammiotakykardian ja johtumishäiriön olen läpi käynyt.

Se kannatti, kivuista ja tinnituksesta huolimatta. Tinnitus itseasiassa on rauhoittunut ja jalkakivut ovat ihan ok duloksetiinin avulla. Taistelu vaati voimia, mutta nyt voin paremmin kuin koskaan. Vaikkakin menneisyyden haamut vierailevat mielessä muistuttamassa siitä elämästä mitä elin sen lääkehelvetin kourissa, sekä terveydenhuollon kurimuksessa.

Olen erittäin herkkä, ja lapsuudessa paljon traumaa, joten lääkäreille oli helpoin turruttaa pahaolo lääkkeillä. Ei se edes ollut tarpeeksi, tuska oli aina mukana. Ja kun 20 vuotta olin lääkkeiden vaikutuksen alaisena, olen joutunut sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Tuntoaistikin on paljon herkempi, kuten myös herkkyys metelille.

Aloitin piirtämisen uudelleen. Sekin taito kehittyy hetkessä takaisin. Jopa paremmaksi kuin se oli aikanaan.

Minä