Taitaa olla nyt melkoista omanapailua tämä teksti, mutta olkoot.
Esikoisen laskettuun aikaan kolme viikkoa, ja näyttää siltä että babyshowereita ei ole tulossa. En edes tarvitsisi mitään kutsuja tms, vaan riittäisi vaikka lahjaksi tutti ja yllätyslounas mäkkärissä. Olisin superonnellinen siitä, että tämä raskauteni huomioitaisiin jotenkin ja minulle järjestettäisiin aikaa.
Läheisiä ystäviä minulla on vain pari. Toinen heistä on vastikään tullut äidiksi, ja hänen juhliaan olin järjestämässä. Hänen en tietenkään odota järjestävän mitään kun hänellä on työtä pikkutyttönsä kanssa.
Toinen ystäväni puolestaan joutaisi oikein hyvin järjestää juhlat. En sitten tiedä eikö hän ymmärrä koko juhlien merkitystä, hän kun on lapseton eikä hänen lähipiirissään ole äidiksi tulleita muita ollut. Olen kuitenkin vihjaillut pienesti, mm että alkaa käydä aika todella pitkäksi näinä viimeisinä viikkoina, jännittää, olen kehunut miten ihanat juhlat oli tällä kaverillani jolle juhlat pidettiin jne. Raskausaika on ollut minulle myös henkisesti tosi rankkaa joka on tiedossa ystävilläni. Ei ole tainnut silti mennä vinkit perille. :(
Nyt pitäisi jotenkin päästä tästä pettymyksestä eroon. Itkukin tässä aamulla pääsi, tuntuu että enkö ole muistamisen arvoinen ystävä, ja yksinkö jään sitten vauvankin kanssa. :( miehelle en halua kertoa enkä suorempaa enää vihjailla kaverille, ettei kukaan pakolla järjestä mitään. En haluaisi myös tällaisen takia olla loukkaantunut kavereilleni, mutta en voi sille mitään että tuntuu tosi pahalta. Mitä tekisitte?
Esikoisen laskettuun aikaan kolme viikkoa, ja näyttää siltä että babyshowereita ei ole tulossa. En edes tarvitsisi mitään kutsuja tms, vaan riittäisi vaikka lahjaksi tutti ja yllätyslounas mäkkärissä. Olisin superonnellinen siitä, että tämä raskauteni huomioitaisiin jotenkin ja minulle järjestettäisiin aikaa.
Läheisiä ystäviä minulla on vain pari. Toinen heistä on vastikään tullut äidiksi, ja hänen juhliaan olin järjestämässä. Hänen en tietenkään odota järjestävän mitään kun hänellä on työtä pikkutyttönsä kanssa.
Toinen ystäväni puolestaan joutaisi oikein hyvin järjestää juhlat. En sitten tiedä eikö hän ymmärrä koko juhlien merkitystä, hän kun on lapseton eikä hänen lähipiirissään ole äidiksi tulleita muita ollut. Olen kuitenkin vihjaillut pienesti, mm että alkaa käydä aika todella pitkäksi näinä viimeisinä viikkoina, jännittää, olen kehunut miten ihanat juhlat oli tällä kaverillani jolle juhlat pidettiin jne. Raskausaika on ollut minulle myös henkisesti tosi rankkaa joka on tiedossa ystävilläni. Ei ole tainnut silti mennä vinkit perille. :(
Nyt pitäisi jotenkin päästä tästä pettymyksestä eroon. Itkukin tässä aamulla pääsi, tuntuu että enkö ole muistamisen arvoinen ystävä, ja yksinkö jään sitten vauvankin kanssa. :( miehelle en halua kertoa enkä suorempaa enää vihjailla kaverille, ettei kukaan pakolla järjestä mitään. En haluaisi myös tällaisen takia olla loukkaantunut kavereilleni, mutta en voi sille mitään että tuntuu tosi pahalta. Mitä tekisitte?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.