Törmäsin hiljattain netissä kuvaan vain noin 10 vuotta vanhasta Salonasta, jonka liimattu tiikkikansi oli jouduttu uusimaan, koska se oli vuotanut kerrosrakenteen sisään. Liimattuja tiikkikansia markkinoidaan usein modernina ja parempana tapana tehdä kansi, koska kantta ei ole ruuvattu lasikuitukannen läpi ja hionta-/kulumavaraa on enemmän. Oikein tehtynä vakuumiliimattu kansi onkin varmasti paras tapa toteuttaa tiikkikansi, mutta Salonan tapaus osoittaa, että kaikki liimatut kannet eivät ole todellakaan tehty tällä metodilla. Veneen pitkäikäisyys käytössä ei ole venevalmistajien ykkösprioriteetti, joten liimattujen kansien suosioon taitaa vaikuttaa enemmän säästöt materiaali ja työkustannuksissa.
Ko. Salonan tapauksessa kansi oli kiinnitetty liimauksen ajaksi ruuveilla ja levyillä kannen saumausväleistä. Tämän jälkeen saumapaikat oli täytetty Sikaflexillä niin, että nämä ruuvinreiät jäävät saumamassan alle. Kun ajan myötä saumausmassa alkaa vuotamaan, niin vesi pääsee siellä saumavälissä olevasta ruuvinreiästä vuotamaan sisään.
Ruuvattuihin tiikkikansiin liittyvät suurimmat ongelmat silloin, kun ruuveilla kiinnitetään tiikkirima kanteen ilman liimaamista. Juttelin kesällä vanhan HR:n omistajan kanssa, joka oli uusinut tiikkikannen nimen omaan ruuvattuna ja piti tätä parhaimpana menetelmänä (kaveri oli myös työskennellyt aiemmin HR:llä). Hänen mukaansa HR on 80-luvun lopulla siirtynyt menetelmään, jossa kansi on sekä ruuvattu ja liimattu. Tällöin jokainen rima kiinnitetään paikalleen yksitellen liimamassalla ja ruuvien funktio on lähinnä pitää rima paikoillaan liimauksen ajan. Jos ajan myötä ruuvin päällä oleva tulppa lähtee irti, niin ruuvin voi tarvittaessa poistaa, koska liimamassa pitää joka tapauksessa kantta kiinni. Tiikkirimojen alle ei myöskään pitäisi päästä vettä, vaikka saumamassa vuotaisi, koska ne ovat massalla kiinni kannessa.
On kansi sitten liimattu alipaineella tai ruuvattu, voi se vuotaa kannen läpi tulevista pulteista ja ruuveista kuten genoan kiskoista, knaapeista, kaidetolppien jaloista, rustiraudoista jne.
Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia siitä, miten eri venevalmistajat toteuttavat tiikkikansia veneisiin? Itselleni tuli ainakin yllätyksenä, että liimattuun tiikkikanteen voi itse asiassa liittyä pahempi vuotoriski kuin perinteisempään ruuvattuun kanteen.
Ko. Salonan tapauksessa kansi oli kiinnitetty liimauksen ajaksi ruuveilla ja levyillä kannen saumausväleistä. Tämän jälkeen saumapaikat oli täytetty Sikaflexillä niin, että nämä ruuvinreiät jäävät saumamassan alle. Kun ajan myötä saumausmassa alkaa vuotamaan, niin vesi pääsee siellä saumavälissä olevasta ruuvinreiästä vuotamaan sisään.
Ruuvattuihin tiikkikansiin liittyvät suurimmat ongelmat silloin, kun ruuveilla kiinnitetään tiikkirima kanteen ilman liimaamista. Juttelin kesällä vanhan HR:n omistajan kanssa, joka oli uusinut tiikkikannen nimen omaan ruuvattuna ja piti tätä parhaimpana menetelmänä (kaveri oli myös työskennellyt aiemmin HR:llä). Hänen mukaansa HR on 80-luvun lopulla siirtynyt menetelmään, jossa kansi on sekä ruuvattu ja liimattu. Tällöin jokainen rima kiinnitetään paikalleen yksitellen liimamassalla ja ruuvien funktio on lähinnä pitää rima paikoillaan liimauksen ajan. Jos ajan myötä ruuvin päällä oleva tulppa lähtee irti, niin ruuvin voi tarvittaessa poistaa, koska liimamassa pitää joka tapauksessa kantta kiinni. Tiikkirimojen alle ei myöskään pitäisi päästä vettä, vaikka saumamassa vuotaisi, koska ne ovat massalla kiinni kannessa.
On kansi sitten liimattu alipaineella tai ruuvattu, voi se vuotaa kannen läpi tulevista pulteista ja ruuveista kuten genoan kiskoista, knaapeista, kaidetolppien jaloista, rustiraudoista jne.
Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia siitä, miten eri venevalmistajat toteuttavat tiikkikansia veneisiin? Itselleni tuli ainakin yllätyksenä, että liimattuun tiikkikanteen voi itse asiassa liittyä pahempi vuotoriski kuin perinteisempään ruuvattuun kanteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
HR- miehen 80- luvun menetelmä on perinteinen ruuvikiinnitys. Salonan Amenetelmää on vaikea ymmärtää. Ilmeisesti ovat käyttäneet valmiiksi tehtyjä ohuita levyjä?. Ei niitä ehdotettu ruuvattavaksi kun cockpitin teakit uusin. Alipaineella ilman ruuveja olisi nopeampi ja turvallisempi kuin väliaikaiset ruuvit. Yksittäisistä paksuista teakrimoista koottava kansi ei taida soveltua alipaineella tehtäväksi. Tarvitsisi runsaasti hiekkasäkkejä?. Tehdäänkö teakkansia ilman liimausta jos liimauksella tarkoitetaan Sikaa, Soudalia tms, tuskin
" Yksittäisistä paksuista teakrimoista koottava kansi ei taida soveltua alipaineella tehtäväksi. Tarvitsisi runsaasti hiekkasäkkejä?"
Kunnolla tehtynä alipaine pitää riman kiinni paljon paremmin kuin mikään hiekkasäkki riman paksuudesta riippumatta. Tarpeeksi hiekkasäkkejä rikkoo koko kannen rimojen alta aiheuttamallaan taivutuskuormituksella. Alipainemenetelmä ei aiheuta taivuturasituksia kanteen juuri lainkaan, eli vain saman verran kuin taivutusta tarvoitaan riman painamiseksi kannen muotoon, eikä yhtään enempää. Alipaine ilman autoklaavia tai muuta painesäiliötä tuottaa voimaa enimmillään teoriassa 10 tonnia neliömetrille, käytännössä 9 tonnia onnistuuu kohtuu helposti, kunhan kansi on alipainetta käytettäessä tiivis, eikä ole mitään ruuvinreikiä missään. Paljonko meinasit niitä hiekkasäkkejä oikein laittaa neliömetriä kohti?
seppomartti purjehditko Hallbery-Rassylla? Olen mahdollisesti ostamassa Hollannista HR 352 sta. Mitä mieltä olet veneestä. Siinä on teak kansi alkuperäisenä siis veistämöllä laitettu. Vene on veistetty vuonna 86.
Ei ole ollut koskaan HR. Tuskin teak on vuodelta 1986?
Näin ymmärsin. Miksi epäilet?
Ei ole HR, mutta oma teakkansi on vuodelta -85. Kertaallen saumattu ja hiottu viitisen vuotta sitten, joten -86 alkuperäinen kansi ei tunnu ollenkaan ihmeeltä. Kunhan alunperin on käytetty riittävän paksua listaa, eikä venettä ole viety eteläisemmille leveysasteille, kestää teak kyllä vuosikymmeniä.
HR käytti n. vuoteen 87 asti silikoonia tiikkikannen saumaukseen. Silikooni ei ole kuitenkaan erityisen hyvä liima, joten rimat ovat enemmän ruuvien varassa ja saattavat lähteä helposti kannesta irti, jos ruuvit irroitetaan. Vesi voi myös ajan myötä löytää tiensä tiikkirimojen alle.
1987 vuodesta eteenpäin kannet on sekä ruuvattuja että liimattuja ja n. vuonna 2011 HR siirtyi vakuumiliimattuihin kansiin.
Täältä löytyy lisätietoa: https://reginasailing.com/replacing-the-teak/
Meillä on 6 mm paksut tiikkirimat liimattu pu-massalla väliaikaisesti saumoista ruuvaten. Rakenne on kestänyt toistaiseksi 18 vuotta.
"Törmäsin hiljattain netissä kuvaan vain noin 10 vuotta vanhasta Salonasta, jonka liimattu tiikkikansi oli jouduttu uusimaan, koska se oli vuotanut kerrosrakenteen sisään. "
- Siinä tapauksessa voisit laittaa linkin siihen kuvaan!
" ... Tällöin jokainen rima kiinnitetään paikalleen yksitellen liimamassalla ja ruuvien funktio on lähinnä pitää rima paikoillaan liimauksen ajan. Jos ajan myötä ruuvin päällä oleva tulppa lähtee irti, niin ruuvin voi tarvittaessa poistaa, koska liimamassa pitää joka tapauksessa kantta kiinni. "
- No ei tietenkään voi, silloin ruuvinreiästä pääsee vettä sekä veneen että kannen sisään!
"Tiikkirimojen alle ei myöskään pitäisi päästä vettä, vaikka saumamassa vuotaisi, koska ne ovat massalla kiinni kannessa. "
- Tottakai pääsee vettä läpi jos massa vuotaa, riippumatta siitä missä se vuotava massa on, myös tiikin ja kannen välissä, vai pelkästään rimojen välissä.
"On kansi sitten liimattu alipaineella tai ruuvattu, voi se vuotaa kannen läpi tulevista pulteista ja ruuveista kuten genoan kiskoista, knaapeista, kaidetolppien jaloista, rustiraudoista jne. "
- Varmasti, jos ei ole oikein ja huolella tehty.
" Itselleni tuli ainakin yllätyksenä, että liimattuun tiikkikanteen voi itse asiassa liittyä pahempi vuotoriski kuin perinteisempään ruuvattuun kanteen."
- Ei voi. Sellainen riski on vain väärin tehdyssä ruuvatussa kannessa, kuten siinä Salonassa, josta kerroit. Siinä nimenomaan oli väärin ruuvattu kansi, eikä ruuvaamaton. Pelkkä liimaus ei tietenkään vuotoriskiä aiheuta eikä poista, vaan ne ruuvinreiät, olipa niissä enää ruuvi tai ei.
Tässä linkki kuvaan / stooriin Vakuumteakin Instagarm-tililä: https://www.instagram.com/p/BmQBXXijiln/?taken-by=vakuumteak
Julkaisun mukaan tuollainen metodi tehdä tiikkikansia on kasvava trendi. Jos näin todella on, niin pidän tuota aika huolestuttavana välinpitämättömyytenä asiakkaita ja myös arvokasta luonnonvaraa kohtaa.
"Ei voi. Sellainen riski on vain väärin tehdyssä ruuvatussa kannessa, kuten siinä Salonassa, josta kerroit. Siinä nimenomaan oli väärin ruuvattu kansi, eikä ruuvaamaton. Pelkkä liimaus ei tietenkään vuotoriskiä aiheuta eikä poista, vaan ne ruuvinreiät, olipa niissä enää ruuvi tai ei."
Käsittääkseni kaikki kannet ruuvataan rakennusvaiheessa kanteen kiinni mm. rimojen taivutuksen vuoksi. On sitten eri asia, että jätetäänkö ne syntyneet ruuvinreiät paikkaamatta vai ei. Ruuvatulla tiikkikannella viittasin tässä perinteiseen tiikkirimojen päältä ruuvattuun kanteen, jossa tulpatut ruuvinreiät ovat näkyvissä. Liimatussa kannessa ruuveja ei puolestaan ole näkyvissä, mutta reikiä saattaa olla piilossa kannen alla, jos ei ole tehty oikein.
" ... Tällöin jokainen rima kiinnitetään paikalleen yksitellen liimamassalla ja ruuvien funktio on lähinnä pitää rima paikoillaan liimauksen ajan. Jos ajan myötä ruuvin päällä oleva tulppa lähtee irti, niin ruuvin voi tarvittaessa poistaa, koska liimamassa pitää joka tapauksessa kantta kiinni. "
"- No ei tietenkään voi, silloin ruuvinreiästä pääsee vettä sekä veneen että kannen sisään!"
Selvennyksenä vielä tähän, että toki reikä tarvitsee tulpata vuotojen välttmäiseksi. Mutta yleinen ongelma vanhoissa kansissa on se, että tulppaa ei saa kunnolla kiinni, kun tiikki on ohentunut ajan myötä ja ruuvit tarvitsee vaihtaa matalampaan profiiliim. Tarvittaessa sen ruuvin voi siis myös poistaa, täyttää reikä epoksilla ja pistää tulppa päälle, niin näyttää paremmalta.
Umpilaminaattikansi ja ruuvattu tiikki on ollut pulmaton ratkaisu. Pahin näkemäni taas oli balsaydinsandwichkansi ja ruuvattu tiikkikansi. Vesi tirskui kannesta kävellessä, kansibalsat maatumisvaiheessa.