niin, siis anorektikot: paljon painatte ja kuinka kauan ootte ollu anorektikoita?
paino?
blueberry
265151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
37/157, olen sairastanut kuus vuotta. Nykysin paino aika vakaa.
Tolla "paino aika vakaa:lla" tarkotan, että osaan pitää painoni aikas tarkasti tossa kolmeseiskassa. Pelkään viel lihomista, mutta enpä laihduta, onhan sekin jo jotain.
Olen sairastanut runsaat kaksi vuotta.
Painan 28-29 kg pituutta on 146 cm
165/37..liian kauan.
Ketä yleensä kiinnostaa paljonko anorektikko painaa? Haluaako joku tietää paljonko pitäisi painaa jotta luokiteltaisiin anorektikoksi? Ja kuka vastaa tuollaiseen? Heti ensin tulee mieleen että sillä painolla kerskutaan (ja nyt saan paskaa niskaan). Minkäpä muun takia noita paino&pituus tietoja leviteltäisiin?
Mun mielestä tuo on typerää, niin painojen kysely kuin niihin kysymyksiin vastaaminen.
Olen samaa mieltä blairin kanssa.
En ymmärrä miten joku kysyy toisen painoa ja, joku vielä vastaa.
Anoreksiassa ei edes ole kysymys pelkästään painosta. Kysymys on siitä, että syöminen ahdistaa, tuntee itsensä lihavaksi jne.. Mutta sen te kaikki varmaan jo tiesittekin...
163/52 oon ehkä läskein "anorektikko" foorumilla. kyllä se pian nyt kun ryhdistäydyn.
33kg 173cm
ooks sä vielä vapaalla? Mä olin sekä tipassa, että pakkoruokintaletkussa, kun mun bmi oli 11.
Menekää hyvät ihmiset hoitoon!tuo on jo aivan sairasta..Upe,painan sua 20kg enemmän ja olen 10cm lyhyempi!en voisi kuvitellakkaan itseäni vielä hautaan,kun elämä on edessä..ja ruoka on osa elämääni!NAM!
Milloin te ihmiset lopetatte tuon "olette sairaita menkää hoitoon" toitottamisen??!! Se ei oikeasti auta mitään. Kaikki lähtee omasta parantumishalusta, ei mistään muusta. Te ette saa ketään paranemaan tuollaisella. Se on vain ärsyttävää.
Mä olen koko lyhyen elämäni tutkiskellut anoreksiaa, lukenut kirjoja, laskenut painoindeksejä, kaloreita ja milloin olisin sopivan laiha. Silti painoni on ikuista sahaamista, enkä ikinä pysty laihtumaan normaaliksi ja pitämään painoani sellaisena.
Mulla ei ole tarpeeksi itsekuria ja sitä yritän lisätä kaikilla ihan hulluilla keinoilla, kuten ostamalla aiivan liian pieniä vaatteita, että sitte olisi pakko laihtua, jos haluan niihin mahtua. Oli ihana mennä viime vuonna shoppailemaankin, kun olin 13 kiloa laihempi kuin nykyisin ja kaikki pituuteni puolesta sopivat vaatteet roikkuivat kuin vaateripustimissa päälläni. No, musta ainakin tuntu siltä, en tie, olenko ikinä ollut edes todellinen anorektikko, kun parhaimmillani mittani ovat olleet 165cm/47kg ja nyt olen 165/59 ja mulla on todella oksettava olo aina kun näenkin ruokaa. Mut bulimikoksi en aio ruveta, se mulla on rajana ja kun kotona asun niin syömistä vahditaan kyllä sen verran tarkkaan et mun on ollut pakko lihoa ja syödä.
Ja kun mulla on niin helvetin painava olo, ei ole energiaa edes liikkua, väsyttää ja masentaa ihan kaikki.
musta tuntuu usein ihan samalta. ja mu alkaa aina itkettää ku huomaan että mä vihaan itteäni ihan kamalasti, masentaa se että katon peilistä ja puristan reittäni ja meinaan oksentaa. alkaa ahdistaa ja vaikee hengittää.. mulla menee vaatteiden valitsemiseen niin pitkä aika aina koska mikään ei näytä hyvältä mun päällä. mutta oon onnellinen siitä että oon laihtunu melkeen 10kg ja takas on tullu vaan 2kg... :/ kohta lähtee lisää.
Mä olen 162/57. Viime heinäkuussa 49kg. Hiukan vituttaa. Pitäisi ruhdistäytyä.
Täältä pesee: mä oon tällä hetkellä 164/60, viime elokuussa myös 49, sinne olen taas menossa... kesäkuun 1.pv olen taas kunnossa.
yhdessä =) Mulla on sama aikataulu.
Onko sulla jokin tietty metodi millä laihdutat, vai oletko vain mahdollisimman vähällä ruualla?
jättää lähes kaikki hiilarit pois, syön vaan proteiineja monivitamiineja, max 500kcal/vrk. väh. yks paastopäivä viikossa, ja yhtenä päivänä viikossa voin syödä,jos pää sallii, 1000kcal(pistää vauhtia aineenvaihduntaan). Siis jos olen ollut kunnolla muuten. Liikuntaa niin paljon kun irti lähtee.. nyt olen kotona flunssassa, henki ei kulje, joten en voi oikein liikkuakaan..
mikä sun suunnitelma on?
mullakin on tullu jotenki ny taas kiloja lisää...ärsyttävää!! mulla on kanssa toi kesä tavotteena, päästään sinne yhteisvoimin!
Hullua,haluatte saada kaikki normaalit muodot pois vartalolta!Ja pojat ei muuten tykkää,tiedän sen kun olen itsekkin sen sukupuolen edustaja!normaalipainoiset ovat paljon kauniimpia kuin langan laihat!
rakentavasta viestistäsi. mä en tätä poikien takia tee, vaan itseni. ei mua jätkien jahtaaminen kiinnosta ja ainakin oma kultani pitää minusta ja arvostaa minua kaikesta huolimatta. etkö sä parempaan pysty?
ole löytänyt sitä itselleni sopivaa metodia (siis tänäkeväänä). Mut mä voisin kokeilla tota samaa kun sinä. Mä tykkään kans syödä enemmän protskua ku hiilareita. Siinä on vaan se ongelma ettei tuu kuitua tarpeeksi. Puuro on hyvä juttu aamulla; lämmintä, täyttävää ja "kevyttä".
Eipä tolla 500cal hirveesti hh:ta tuukkaan vaik mitä söis.
Millä lasket calorit ja ravintosuhteet?
Mitä lisäravinteita syöt?
Jos haluat mieluummin mailata, kun kirjotella täällä niin mun sposti on [email protected]
Ei täs kyl pojat (ja varsinkaan POJAT) ole mielessä..
Nimenomaan, jos olisit terve nuori, ajattelisit poikiakin. Tässä puhuu nuori aikuinen joka on parantunut sekä anoreksiasta ja bulimiasta (ja ei, en todellakaan aio laitaa korkeinta tai matalinta painoani, tajuat kyllä miksi jos ikinä paranet). Ymmärrän todellakin ettei muiden 'olet sairas, mene hoitoon' -kommentit auta mitään, mutta ei sitä paranemista kyllä auta sekään että te kaikki täällä tsemppaatte toisianne, että 'vielä kymmenen kiloa, niin sitten olen täydellinen! Sellaista painoa ei olekaan jossa tuntisitte olonne täydelliseksi, hyvä olo lähtee pääkopasta, ei vaa'an luvusta! Sanonpahan vaan kokemusteni perusteella, vastaatte tähän mitä tahansa, että parannuttuanne ette osaa kuvitellakaan miten paha olo teillä sairaana ollessanne oli. Mulle saa myös mailata, [email protected]
olen bulimikko/anorektikko jo 7ttä vuotta. Huomasin aikoinani että pelkkä näiden keskustelusivujen ja muun "kirjallisuuden" lukeminen vain pahensi oloani ja löysin vain uusia tapoja välttää ruokaa ja tiputtaa painoa ja oksentaa salaa. Nykyisin olen jo melkein parantunut (mieheni avulla ja se ei tarkoita sitä, että jos minä paranen niin kaikki muutkin paranee miehen löytämällä!!!) joka tarkoittaa sitä etten ajattele itseäni juurikaan läskinä paskana ja osaan jo 80% syödä ilman itsemurha-ajatusta (kunnon ahdistuksessa vanhat tavat palaa, mutta se on tällä hetkellä vain hetkellistä ja rumba ei jää päälle). Painoni on edelleen alhainen, mutta ei hengenvaarallinen ja siinä se on pysynyt jo pari vuotta.
Haluan vielä tähdentää etten ole täysin parantunut, mutta hyvin lähellä voittoa. Pää tekee vielä välillä tepposia mutta mieleni ei jaksa enää aloittaa laihdutusrulianssia. olen onnellinen nyt!
Yhdyn kommenttiisi täysin. On kuin eläisi uutta elämää kyseisen episodin jälkeen. Kiinnostuin valokuvaamisesta,runoudesta,historiasta.Ylipäätänsä kaikesta sellaisesta, joka ei liity niin intensiivisesti omaan itseen.Kuuluessani "kukkakeppipopulaatioon" en liioin minäkään osoittanut kiinnostusta maskuliinisia olentoja kohtaan. Elämäni valttikortit olivat minä,minusta,minuun. Nyt minulla on poikaystävä, josta välitän aivan mahdottomasti. Siinä sivussa opettelin syömään kunnon aamupalan. Yllättäen herkuttelin ensimmäisen jäätelön monen vuoden jälkeen.Tiedän kuinka vaikeaa se on, mutta samalla myös niin taivaallisen ihanaa. Se on ristiriitaista, voimia vaativaa ja surullista. Toisaalta myös äärimmäisen itsekästä. En voi kuitenkaan väittää, että olisin täysin vapaa mustan tehtaani (loistavaa personifikaatiota anoreksiasta ;D MUTTA toimii) syleilystä. Luultavasti siihen menee elämän pituinen aika. On jokatapauksessa mahtavan mainion jättimäisen tervettä ja eritoten hienoa herätä uuteen aamuun. Maailma olikin kauniimpi kuin luulinkaan. Käsi sydämmellä ja aivan oikeasti toivotan teille kaikkea hyvää.. Tiedän,tiedän,mutta sitähän tämä kaikki on..eikös juu.
50 kiloo ja oon 163 cm pitkä.oon ollu anoretikko viime marraskuusta. eli aika vähän aikaa. tavoitteenani on 40 kiloo. koitan jotenki päästä sinne.