Kaikki muu elämässäni oikein hyvin, mutta ei ystäviä tai kumppania. Yksinäisyydessä lienee pahinta, ettei saa eikä voi osoittaa fyysistä hellyyttä. Yhdenillan (seksi)jutut eivät kiinnosta. Iho huutaa kosketusta, on pala kurkussa. Hyvällä onnella tanssilattialla saa nauttia hetken läheisyydestä vähän kuin ensiavuksi. Missä olisi sellainen nappi, jota klikkaamalla saisi tämän kaipuun pois? Tämä kuluttaa.
Yritän kääntää kaipuulle selkäni ja keskittyä työntekoon, harrastuksiin tai muihin mukaviin asioihin, vaikka luonnosta nauttimiseen, mutta se pirulainen aina pompahtaa eteeni. Koirille ja kissoille olen pahasti allerginen, joten nekään ei pysty olemaan hellittelyn kohteena. Yksi aikuinen lapsi on, mutta en voi häntä kuormittaa yhtään enempää, lapsenlapsia ei ole. Olen 57 vuotias nainen P-Savosta.
Niin, mikä neuvoksi?
Yritän kääntää kaipuulle selkäni ja keskittyä työntekoon, harrastuksiin tai muihin mukaviin asioihin, vaikka luonnosta nauttimiseen, mutta se pirulainen aina pompahtaa eteeni. Koirille ja kissoille olen pahasti allerginen, joten nekään ei pysty olemaan hellittelyn kohteena. Yksi aikuinen lapsi on, mutta en voi häntä kuormittaa yhtään enempää, lapsenlapsia ei ole. Olen 57 vuotias nainen P-Savosta.
Niin, mikä neuvoksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sama juttu.Jos keksit vastauksen,kerro mullekin.
Joo, ei korvaa itsensä, puiden, kissojen eikä koirienkaan haliminen ihmisen halausta. Eipä sitä ihmishaliakaan oo ihan vasta tullu, puolitoista v sitten yks humalainen vanha naine heikosti, pikaisesti ja pöljästä syystä halaisun heitti, sitä ennen kai sisko v 2008, vanhemmat yo-juhlissa jotenkuten ja vuonna 99 muuan ikäiseni tyttö (mukava tunne mutta tilanne ja paikka hiukan karmeita).
Ei sitä viilistä voi oikein korvata tai unohtaa millään, vaikka yhä jaksaa luulla niin. Se on niin täydellinen tunne, rauhoittava ja mutkaton, jos oikein muistan. Sen puute kai minulle osaltaan tämän verenpainetaudinkin toi.
Kyllä se asian laita on niin että toisen ihmisen kosketusta eikä läheisyyttä voi mikään korvata ei lemmikkieläimet eikä mikään sitä kaipausta poista vaikka ikää on itsellänikin jo 59 vuotta mutta en tunne itseäni vanhaksi ja onpa sanottu että olen paljon ikäistäni nuoremman näköinen. Varsinkin kun niitä haleja ja läheisyyttä saisi ihmiseltä johon olisi tunteita molemmin puolin. Toivossa on hyvä elää jos vielä joskus kohtaisi sen ihmisen jonka kanssa saisi vanheta yhdessä.
Tälläkin palstalla paljon yksinäisiä, halauksen puutteessa olevia, halukkaita halaamaan toisiaan, mutta pelko estää tulemasta kaapista ulos, jopa toiselle yksinäisyydestä kärsivälle.
Itse olen ollut valmis kestämään vaikeudet, mutta kun tälle palstalle olen laittanut joitain aloituksia ja kertonut itsestä, en ole saanut ainuttakaan vastausta. Helposti ajattelee sitten, ettei kaltaiselleni ihmiselle ole tilausta tai on niin huono tuuri, ettei aloituksiani satu lukemaan "sopivat" ihmiset, mutta todennäköisesti syynä on pääasiassa pitkäaikaisen yksinäisyyden aiheuttama pelko ja motivaation puute.
Olen suunnitellut hankkivani lemmikin kaveriksi.
Ei korvaa ihmistä, mutta perheenjäsenenä antaa seuraa, läheisyyttä, kiintymystä ja on joku, josta pitää huolta.
Lemmikin omistaminen on hyväksi terveydelle, kunhan siitä pitää ja siitä jaksaa huolehtia.
lyhyesti sanottuna et mitenkään. Ihminen on pohjimmiltaan sosiaalinen olento vaikka luonteelta olisikin introvertti eikä haluaisi varsinaista parisuhdetta. Tanssi, ryhmäliikunta ja tällaiset on varmaan hyviä läheisyydenkaipuuseen.
Voi kun ihmisessä olisi nappi jos voisi sammuttaa osan asioita. Jos ei olisi tunteita, olisi niin paljon helpompaa. Sammuttaisin toisen kaipuun tunteen, ihastumisen tunteen ja kivun. Ehkä muutakin. Mitään en pyytäisi tilalle.
Luulen että pahasti joistain pillereistä, vaikka nyt masennusläkkeistä vammautunut voisikin olla tuntematta juuri mitään. Voi sitä ihan kyllä kemikaaleittakin pääste semmoselle tasolle. Ellei anna suun ja vihan tulla, niin eipä se ilokaan oikein synny. Tunne kai vaatii toimiakseen aina myös sen vastatunteen toimimisen, niin kurjalta kuin kuulostaneekin.
Nimenomaan. Jos ihminen voisi olla tunteeton, se vasta olisi hirveää, todella hirveää.
No panemallahan se pitkälti lähtee.
Tai siis ystävystymällä ja seurustumalla jne.
Elämä olisi varmaan helvetillisen tylsää ilman kaipuuta läheisyyteen. Kuten ilman kaipuuta itsenäisyyteenkin.
Itselläni tuohon auttaa kun rätkii reilusti subutexia suoneen. Mehevää möyskettä on! Siihen vielä polttaa pajarit päälle niin on kunnon nuoQQ!! :3
Ketipinor 100mg auttaa asiaan kun annos riittävän suuri.
Aloittaja etsii nappia läheisyyden kaipuun sammuttamiseen sen sijaan, että etsisi itselleen vakipanokaverin netistä, kenen kanssa voisi viettää öitä sopimuksen mukaan.
-Ihmisiä leimaa tämä turha mussuttaminen ja äimistely sen sijaan, että kohtaisi mieluummin itsensä, ongelmansa ja etsisi siihen ratkaisua.
Olisipa kuvottava ja vastoin arvojani lähteä etsimään panoseuraa. Joskus jonkun kaverin kanssa kokeillut. Ensimmäiset kerrat jess, minäkin osaan erottaa seksuaaliset tarpeet ja tunteet. Eipä tunne kestänyt pitkään. Pelkkää tyhjyyttä.
No eihän se sitten ollut arvojasi vastaan kun olet sen jo tehnyt.
Sitä joko elää kuten opettaa, tai sitten leikkii tekopyhää kuten neiti siinä.
Sanoo yhtä ja tekee toista..Hirveän yleistä nykypäivänä ja varmaan aina ollut.
Voit opetella ei-tekemistä.
Voit käyttää joka päivä 10 minuuttia(tai vähemmän tai enemmän)siihen että tietoisesti päätät olla tekemättä mitään.
Voit samalla myös laittaa myös ajattelun sekä aivot narikkaan, aikana mikä on rajattu vain ja ainoastaan ei-tekemiselle.
Voit antaa itsellesi luvan olla vapaa huolista, ongelmanratkaisusta ja velvollisuuksista 10 minuuttia päivästä