Ysiluokkalaiselta kysymyksiä.

Joo, hyvä että kysyt. Lähitulevaisuudessa entistä suurempi osa pääsee opiskelemaan pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Siihen tarvitaan todella hyvät arvosanat. Mutta kyllä myös pääsykokeet säilyvät, ja silloin ei todistusta katsota ollenkaan. Ammattikoulunkin käynyt on oikeutettu hakemaan yliopistoon, todistusta ei katsota, vaan on osallistuttava pääsykokeeseen. Tilanne ei siis ole niin huono kuin luulet.

Historian arvoa minäkään en yhtään ymmärtänyt koululaisena. Elämä on opettanut sitten, että historiaa tuntematon on kuin pikkuvauva vailla menneisyyttä. Historia on tärkeä ihan päivän tapahtumien ymmärtämiselle ja elämän ymmärtämiselle.
Historia on ihan sinulle itsellesi ihmisenä olemisen kannalta eduksi. Historia on yleissivistystä, ilman yleissivistystä et ole mitään etkä kukaan. Hyvä että menestyt kuitenkin historian opinnoissa.

Historia on tärkeimpiä aineita. Saa kokonaisvaltaisan ison kuvan kaikesta mitä ihminen on tehnyt. Miten ja miksi ollaan tähän nykypisteeseen edetty aikojen saatossa. Teknologia, tieteet, politiikka, uskonnot, valtajärjestelmät, kansainvaellukset, talousmaantieto, löytöretket. lääketiede, sodat, maailmankauppa.... Historiaan opiskelemalla saa hyvän perspektiivin tähän kaikkeen mitä elämä maan päällä pitää sisällänsä. Etenkin taloudellinen ja looginen ajattelukyky kehittyy huimasti. Opit näkemään tulevaisuteen jos hallitset historian mutkat hyvin. Mitä paremmin ymmärrät historian sitä helpompaa on uuden oppiminen aiheesta ja aineesta riippumatta. Saat bisnesoivalluksiakin. Suosittelen. Toki nyt se varmaan tuntuu humpuukilta kun ikää on vuosissa vähän. Ei sun nyt pelkästänsä kokeisiin kannata lukea. Älä palvo niitä kokeita. Sun kannattaa lukea ja treenata sen takia että aivosi kehittyvät ja saat tieto ja osaamisipääomaa sinne omaan aivokoneeseen. Ne menestyvät jotka lukevat ja treenaavat muutenkin kuin vain kokeisiin. Ei se tieto päähän vahingossa tule. Sen eteen pitää uhrautua ja ponnistella. Menestyä voi ilman yliopistotutkintoakin. Tee päätöksiä ja tee valintoja. Jo nyt. Jos kaupalliselle alalle meinaat niin laskento, historia ja talousmaantieto ovat "number one" juttuja.

Hei!

Ihan ensinnäkin on pakko sanoa, että minä todella ihailen kaltaisiasi persoonia. Olet vasta ysiluokkalainen ja ajattelet asioita jo huomattavasti pidemmälle kuin suurin osa ikäisistäsi. Ehkä olet mielestäsi "ylistressaava", mutten usko tulevaisuuden pohdiskelun olevan koskaan turhaa - hyvähän se vain on järkeillä vähän asioita jo etukäteen. Älä tee turhan tarkkoja suunnitelmia liian pitkälle, mutta jos sinulla on nyt ihan ensin vaikkapa lukio tähtäimessä, niin kohdista opiskelusi sinne suuntaan eli opiskele enemmän niitä aineita jotka ovat omalla kohdallasi vielä heikompia.

Itse olen peruskoulun jälkeen suorittanut liiketalouden sekä tekstiili- ja vaatetusalojen perustutkinnot. Olen myös ollut mukana työelämässä. Perussairauteni ovat aiheuttaneet ongelmia vuosien mittaan, mutta kun tänä vuonna viimein saatiin lääkitykset kuntoon, aloin heti näin kolmekymppisenä vielä suorittamaan nettilukion kautta yo-tutkintoa. Ihan vain itseäni sivistääkseni, ajattelin. On siellä pohjalla kuitenkin pohdinta mahdollisista yliopisto-opinnoistakin.

Olen tässä hetkisen näin abistatuksella lukiota suorittaessani miettinyt, että olisipa ollut hyvä lähteä tähän hommaan suoraan peruskoulusta eikä näin, että viimeisimmistä opinnoista on jo hyvän aikaa. Tiedän kyllä oman motivaationi opiskelua kohtaan olevan tällä hetkellä parhaimmillaan eikä se vielä sinun ikäisenäsi todellakaan ollut kovin korkealla. Minähän olen suorittamassa kursseja sillä asenteella että nyt mennään eikä meinata, suoraviivaisesti neljän aineen kaikki mahdolliset kurssit heti ensi kevään kirjoituksiin ja kolme ainetta lisää ensi syksyn kirjoituksiin. Tietenkin tavoitteena on se seitsemän ällää, mutta tiedän, ettei minua lopulta haittaa vaikkei kaikki menisikään näiden suunnitelmien mukaan. Teen parhaani ja katson mihin se riittää.

Pääsykokeita siis kyllä myöskin järjestetään ihan yhtä lailla edelleen. Yo-tutkinnolla ja loistavilla arvosanoilla siis voit päästä opiskelemaan suoraan ilman kokeitakin, joten ainahan sitä loistavuutta kannattaa tavoitella, mutta pääsykokeiden kautta kaikki hakijat ovat melkolailla samalla viivalla. Silloin ei haittaa, vaikka todistuksessa ei joku aine olisikaan itselleen mieleisellä tasolla. Täytyy vain harjoitella hyvin sinne pääsykokeisiin!

Ja hei, historia on ihan älyttömän tärkeä aine. Itseäni ärsyttää, että sen opiskelu jäi jo peruskoulussa minulla niin huonolle pohjalle. Silloin se ei kiinnostanut. Nykyisin sen vasta todella tajuaa, että kaikkihan tässä yhteiskunnassa pohjaa historiaan. Nytkään yo-tutkintoa suorittaessani en voinut ottaa historian kursseja ihan siksi, ettei minulla oikein ole edes perustietoutta lähteä sitä enempää opiskelemaan. Onneksi minulla on joitakin muita melko vahvoja aineita.

Älä sinä stressaile liikaa, se oma polku löytyy kyllä ja hyvin se varmasti jo siinä ysiluokan aikanakin alkaa sinulle varmistua, sen verran kovasti olet jo nyt asiaa miettinyt! :)

Ps. Kokeisiin lukemiseen kannattaa käyttää vähän enemmän aikaa ;)

Jos ei satu heti tärppäämään korkea-asteelle pääsy, niin voit tehdä väyläopintoja avoimessa yliopistossa tai amkissa ja hakea sitten tutkinto-opiskelijaksi. Tai voi mennä esim. Alkio-opistoon Korpilahdelle ja suorittaa yliopistoarvosanoja. Yliopistoon hakiessa säilyy tällöin ensikertalaisen hakijan status.

Heips!
Kun lukioon menin, en tiennyt yhtään mihin sen jälkeen hakeudun, mutta kummasti lukioaikana se oma polku löytyi opiskelemalla aineita joista pidin. Ei kannata ottaa liikaa stressiä heti aluksi vaan kokeilla kaikkea kiinnostavaa. Lukion alussa opiskelin fysiikkaa ja kemiaa, mutta viiden kurssin jälkeen totesin etteivät ne olleet oma juttuni ja vielä senkin jälkeen ehdin loistavasti muuttaa kirjoitussuunnitelmaa ja lukea aineita jotka oikeasti kiinnostivat!

Ja nyt olen sisällä yliopistossa alalla, jossa sisäänpääsyprosentti oli 8%. En tarvinnut täydellistä suoritusta valintakokeessa ja jälkikäteenkin tuntuu siltä että pääsin liian helpolla sisälle.. Prosentit ovat prosentteja, se joka oikeasti merkitsee on intohimo ja oikea kiinnostus alaa kohtaan! Myös asenne ratkaisee ;)