Minkälaista on olla laitoksessa?

Varmaan riippuu minkälaisessa laitoksessa. Itse olin noin viikon siellä oli naisia ja miehiä kahden hengen huoneissa ja tämä oli siis aikuisten osasto. Omassa huoneessa ei onneksi ollut muita kun nukkuminen on muutenkin vaikeaa. Huoneessa ei ollut muuta kuin huono sänky ja kaappi molemmille potilaille. Osastolla ei oikein muuta tekemistä ole kuin syödä ja jatkuvasti ollaan ruokaa tuputtamassa mikä ei kovin hyvää ollut. Vuoron perään siellä käy hoitajat kysymässä haluaako jutella ja itse koin hyvin vaikeaksi että aina pitäisi eri ihmiselle avautua tai keskustella paikassa missä muutkin on paikalla. Tekemistä ei juuri ole jokunen kirja, lehtiä ja palapelejä. Yksi pieni tv mitä joku mummo dominoi ja tietysti tupakkahuone. Aluksi yleensä tarkistetaan lääkitys ja otetaan kaikki sydänfilmit ja verikokeet. Sitten taas riippui potilaasta saiko liikkua osaston ulkopuolella. Puhelimen sai onneksi pitää. Lääkäriä näin kun tulin osastolle ja lähdin ja hieman erikoisia havaintoja teki ja tietysti lääkitystä lisätään.. Muista osastoista en osaa sanoa varmaan jossain tiukempi kuri ja tuollakin oli yksi todellinen kusipää minkä motiiveja en oikein ymmärtänyt mutta tuntui että piti käyttäytyä kuin kusipää potilaita kohtaan. Itse en osastosta niinkään hyötynyt mutta alkoi seinät kaatua päälle ja ahdistamaan ja vahvisti tuntumaa että aika moni ei siinä ammatissa tiedä mitä tekee. Varmaan paikkoja mitkä on erilaisia ja osa siitä hyötyy ja toivottavasti edes muualla on paremmat oltavat kuin tuolla ja jotain tekemistä. Ilmeisesti pitää olla rauhallista ja vähän ärsykkeitä näin olen kuullut mutta itse koin sen lähinnä ahdistavana.

Niin ja osalle ehdotetaan vapaaehtoisesti menemään tai sinne voi pyytää tosin se ei tarkita että pääsee ja osa joutuu http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00512 ja osa joutuu vaan koska lääkäri on kusipää ja ei nouta lakia..

Semmosta se apu nyt sitten on. olin kerran vauvan kanssa turvakodissa ja sekin laitos tuntui ihan samalta. siellä oltiin ja keskusteltiin välillä henkilökunnan kanssa. sitten menin lopulta takaisin kotiin. mitään muuta ei tapahtunut. keskustelujen hyöty minun näkökulmasta jäi arvoitukseksi mutta henkilökunta sai arvokasta sosiaalipornomateriaalia. ens kerralla menisin kaverille tai sukulaiselle tai hotelliin.

paskaa kaikki nykysuomen avut.

että vihaan tämän maan systeemiä. kaikki samaa paskaa joka hemmetin psykiatri hoitaja perheterapeutti lääkäri fysioterapeutti fysiatri poliisi oikeusavustaja tuomari syyttäjä sosiaaviranomainen lastensuojelu väkivaltaterapeutti sun muut turhake lässypaskiaiset

Joo, hiljaisesta on! Ja monenlaista tyyppiä. Yksi ihana hoitaja kerran hieroi hartioitani kun ne olivat kauhean kipeät. Yksi marisi siitä kun saunaa piti aina lämmittää. Kutsuin häntä tuhahtelijaksi. Nyt hän on jo edesmennyt.

Joo, jutella saa, paljonkin. Ei ne juttelut kauheasti auta, on vähän jännittäviä usein. Isot palaverit kamalia. Huonoa käytöstä hoitajilta/ henkilökunnalta omaisia kohtaan joskus. Esim. kotiväelleni oli ilmoitettu tulevasta palaverista, saapuivat sitten paikalle. Heitä ei päästetty sisään. Infirmaatiokatkos tietysti -tai muuttuneet suunnitelmat? Mutta aika tylyä käännyttää ovelta pois kaukaa tulleet.

Aamulla pitää herätä aikaisin että pysyy rytmi. Porukalla käydään kävelyillä valvotusti, onneksi yksin myös jollei ole kauhean vaikea tapaus (itsetuhoisuutta tms.)

Hoitohenkilökunta saattaa tehdä omia johtopäätöksiä tilastasi tai esim. seksuaalisesta suuntautumisestasi riippumatta siitä mitä itse sanot ja onko asia oikeasti totta.

No, tässä tuli vähän negatiivisia asioita, mutta ei siellä osastolla mitään mukavaa ole. Jos olet omassa rauhassasi (valvovan silmän alla..) viihtyvä tyyppi, saattaa olla, että sinulla on hyviäkin hetkiä. Ihmisiä siinä kyllä saa tarkkailla itsekin ja tehdä johtopäätöksiä... henkilökunnasta jaa potilaista. Monenlaista elämäntarinaa siellä varmasti on.

Useat hoitajat ovat käsitykseni mukaan aika työlääntyneet työhönsä ja erittäin parkkiintuneita. Alalla saattaa tietysti olla joku sellainenkin joka aidosti tuntee (ja osoittaa) myötätuntoa ihmistä kohtaan mutta kyllä siinä aika roolin vankeja ollaan.

Kotilomille pääsee toisinaan. Kaupungilla saatat voida käydä. Lääkkeitä voidaan alkaa syöttää pakolla ensinmäisestä päivästä lähtien vaikka vastustaisit, pistetään sitten ruiskulla. Sillä ainakin uhataan. Näin minulle tehtiin, joukolla oikein hoitajat lääkettä naamaan tunkemassa, jos et ota, annetaan piikki. Kysyin mitä lääke on ja miksi sitä tarvitaan, en saanut vastausta. Erittäin ahdistava tilanne.

En tiedä saako niin nykyään tehdä (tai olisiko sillonkaan saanut)...

Selviät kyllä jos olet yhteistyökykyinen ja syöt lääkkeet mitä annetaan.

Toisaalta masennukseni tarvitsi mennä tosi pitkälle (liikkeet hidastuivat jo), ennen kuin masennuslääkettä tarjottiin. En ollut edes tiennyt että sellaista lääkettä on olemassa. Lääke kyllä auttoi hyvinkin nopeasti.

Muista että lääkityksen ei tarvitse kestäö loppuelämää, sinä kuntoudut ja lääke käy tarpeettomaksi. Näin ainakin useilla. Yksin -ja varsinkaan yhtäkkiä- ei mitään lääkettä kannata lopettaa. Ole kärsivällinen.

Selviät hengissä ja elämänkokemuksesi laajenee, ymmärrät muita jotka ovat laitoksessa olleet. Siinä ne plussapuolet.

Et pääse laitokseen, vaikka haluaisit. Mielisairaaloista alettiin kotiuttaa pitkäaikaista laitosporukkaa joskus 1990-luvun laman aikaan. Sinun täytyy olla psykootikko, ennen kuin "pääset" laitoshoitoon.

Moni asuu myös laitosmaisesti tuetussa asumisessa, jos sitä haluaa laitokseksi kutsua. Paikoissa saattaa asua tosi moniongelmaisia, väkivaltaista käytöstä ja rikollisuutta taustana. Mieluummin asuisin kotona.

Kotiinkin voi saada erilaisia sosiaalihuollon tai mielenterveystyön tukipalveluita. Riippuu mitä kautta asunnon on saanut (onko esim. nk. asunnottomien tukikämppä) ja millainen hoitosuhde on ja mihin.