miten suhtautua?

En halua tilittää, mutta niin, milloin huolestua.

Join hieman enemmän ennen, sairastuin masennukseen, yrittelin lopetella itseäni ja päihteiden käyttöä seitsemän vuoden aikana. Sairaalasta päästyä aina ensimmäiseksi kaljalle. Nyt olen niskan päällä masennuksen kanssa, ei sähköä, ei sairaalaa, pelkät lääkkeet riittää. Brenkku kuitenkin maistuu. Duunipäivän jälkeen lähikuppilaan "rentoutumaan" ja viikonloppuisin tekee mieli jo rentoutua kunnolla ja palkita itsensä menneestä viikosta. Se on aika suuri asia jo, että reilu puoli vuotta sitten olin suljetulla ja sähköhoidossa, mutta nyt jo muutaman kuukauden ollut töissä. Teen duunia konsulttina, joten duunit rassaa henkisesti suht paljon ja asenteesta huolimatta olen viikko viikon perään väsyneempi.

Silti mä olen nykyhetkeen tyytyväinen. On duuni ja taas asunto. Lähikuppilassa kiva tunnelma istua päivän lehtien ääressä. Tälläinen riittäisi, mutta miten saada tämä pysymään? Päihteettömyys ois tietty loistava asia, mutta jo duuniin kuuluu jonkinlainen kohtuukäyttö. Jo duuniin hakiessa painotettiin, että hyvä, etten ole absolutisti.... Välillä vaihdan yksinäni ollessa viinan rauhoittaviin. Niiden pumpuliin on niin helppo upota eikä aamulla särje päätä.

Niin tyytyväinen olen nykyhetkeen, mutta pitääkseni asiat näin hyvillä raiteilla olen ajatellut totaalista muutosta. Eri duuni eri ympäristö. Metsää ja yksinäisyyttä, ei päihteitä tai lääkkeitä.
4306
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kierteessä olevan tarina.Näitä juttuja kuulee usein AA ryhmissä.

Äänestä

on liikaa, tuhat liian vähän. Meille alkoholistille. Asia ei muuksi muutu vaikka sen toistaisi kymmenentuhatta kertaa. Petät vain itseäsi (tuskin ketään muuta) kuvittelemalla että työsi edellyttää ryyppämistä. Siirrät syyllisyyttä toisille.

Alkoholismin eräs vaihe on kuvitella, että ympäristönvaihdos muuttaisi jotakin. Alkoholisti on valmis tekemään mitä tahansa muuta paitsi luopumaan alkoholista.

Kun olet ollut päihteiden käytön vuoksi (monta kertaa?) sairaalassa, olet saanut käytettävissä olevan tiedon juomisen lopettamisesta. Mene AA:han tai lääkäriin ja sitä kautta hoitoon, muuta keinoa ei minullakaan ole tarjota.

Kirjallisuutta:

- AA:n Iso kirja ja muut julkaisut

- Raimo O. Kojo: Eroon viinasta (on erinomainen alan teos, kertoo tosiasiat kylmästi, saarnaamatta, alan perinpohjin tuntevan miehen kirjoittama, auttanut satoja juoppoja, mm. minua)

Äänestä

Taidat yrittää olla aika feikkiheikki tai provo. Luin viestisi kahteen kertaan enkä saanut mitään tolkkua siitä, koska edellisen kappaleen kumosit sitten seuraavassa jne. Lopussa toteat tyytyväisyytesi nykyhetkeen ja "pitääksesi sen näin hyvillä raiteilla, olet ajatellut totaalista muutosta".

Inhimillisesti katsoen täysin absurdi tilanne. Lue itse juttusi uudestaan ja analysoi se sitten rehellisesti. Tietysti voi olla, että testaat provollasi palstalaisten huumorintajua, mutta ikävä kyllä en siinä oikein vitsiäkään nähnyt, - puhumattakaan funktiosta.

Äänestä
  • Tilannehan on absurdi. Olen kuitenin ojasta noussut ja asunnon saanut ja työtä, joten helvetin tyytyväinen olen. Asioiden pitäisi vaan pysyä tälläisinä.
    '
    Sillä ei liene merkitystä kuinka monta kertaa sen jutun luen. Nykyhetkeä tässä analysoin ja se on absurdi.

    Sairaalasta: en tiedä kumpi oli ensin viina vai masennus. Taisin juoda masennukseeni, joten masennus lienee se ensimmäinen ollut ja sitä hoidettiin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


function kirjoitti:

En halua tilittää, mutta niin, milloin huolestua.

Join hieman enemmän ennen, sairastuin masennukseen, yrittelin lopetella itseäni ja päihteiden käyttöä seitsemän vuoden aikana. Sairaalasta päästyä aina ensimmäiseksi kaljalle. Nyt olen niskan päällä masennuksen kanssa, ei sähköä, ei sairaalaa, pelkät lääkkeet riittää. Brenkku kuitenkin maistuu. Duunipäivän jälkeen lähikuppilaan "rentoutumaan" ja viikonloppuisin tekee mieli jo rentoutua kunnolla ja palkita itsensä menneestä viikosta. Se on aika suuri asia jo, että reilu puoli vuotta sitten olin suljetulla ja sähköhoidossa, mutta nyt jo muutaman kuukauden ollut töissä. Teen duunia konsulttina, joten duunit rassaa henkisesti suht paljon ja asenteesta huolimatta olen viikko viikon perään väsyneempi.

Silti mä olen nykyhetkeen tyytyväinen. On duuni ja taas asunto. Lähikuppilassa kiva tunnelma istua päivän lehtien ääressä. Tälläinen riittäisi, mutta miten saada tämä pysymään? Päihteettömyys ois tietty loistava asia, mutta jo duuniin kuuluu jonkinlainen kohtuukäyttö. Jo duuniin hakiessa painotettiin, että hyvä, etten ole absolutisti.... Välillä vaihdan yksinäni ollessa viinan rauhoittaviin. Niiden pumpuliin on niin helppo upota eikä aamulla särje päätä.

Niin tyytyväinen olen nykyhetkeen, mutta pitääkseni asiat näin hyvillä raiteilla olen ajatellut totaalista muutosta. Eri duuni eri ympäristö. Metsää ja yksinäisyyttä, ei päihteitä tai lääkkeitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu