Menin ja ihastuin viime vuoden puolella erääseen neitiin. Vaikka ei pitänyt. Suojaani pidin ylhäällä olemalla mahdollisimman neutraali, mutta niin hän jotenkin luikerteli minun sydämeeni.
Järki osanoi että ei kannata elätellä toiveita, ei hän ole minusta oikeasti kiinnostunut, on vain kohtelias.
Ennen pitkään hän sai murrettua minun suojan, sai suupieleni välillä hieman hymyynkin. Joten tunteeni rupesivat ottamaan valtaa järjestä. Toiveita rupesin elättelemään.
Nyt sitten kun en ole häntä enää nähnyt sitten tammikuun tunteet eivät ole vain lakanneet. Järki kituu jossain mieleni nurkassa vaikertaen "sanoinhan ettei kannata elätellä toiveita".
Olen umpikujassa, tunteet eivät lakkaa ja ajatus ei kulje pätkän vertaa, olen kuin jossain tunteiden vankilassa josta en pääse pois.
En tiedä miten pääsen tästä eteenpäin. Tuntuu että on kuin pala kurkussa eikä mikään vaan kiinnosta. Oman pääni vankina.
Perkele! että pitikin kohdata hänet.
Pelkkiä huonoja kokemuksia tulee, kun mene ihastumaan. Sama kuin aikaisemmatkin, eipä niitä monta ole ollut vuosien varrella. Jostain syystä tämä ei suostu irtoamaan tunteistani. Kuten aikaisemmat ihastumiset. Jolloin on järki ottanut vallan ja laittanut tunteet nurkkaan.
En taida enää jaksaa...
Kuten se joku sanonta kuuluu; Kirjoita kirje ihastuksellesi ja polta se, niin auttaa.
Tässä tämä nyt on. Mitä tälle pitäisi sitten tehdä?
;)
Järki osanoi että ei kannata elätellä toiveita, ei hän ole minusta oikeasti kiinnostunut, on vain kohtelias.
Ennen pitkään hän sai murrettua minun suojan, sai suupieleni välillä hieman hymyynkin. Joten tunteeni rupesivat ottamaan valtaa järjestä. Toiveita rupesin elättelemään.
Nyt sitten kun en ole häntä enää nähnyt sitten tammikuun tunteet eivät ole vain lakanneet. Järki kituu jossain mieleni nurkassa vaikertaen "sanoinhan ettei kannata elätellä toiveita".
Olen umpikujassa, tunteet eivät lakkaa ja ajatus ei kulje pätkän vertaa, olen kuin jossain tunteiden vankilassa josta en pääse pois.
En tiedä miten pääsen tästä eteenpäin. Tuntuu että on kuin pala kurkussa eikä mikään vaan kiinnosta. Oman pääni vankina.
Perkele! että pitikin kohdata hänet.
Pelkkiä huonoja kokemuksia tulee, kun mene ihastumaan. Sama kuin aikaisemmatkin, eipä niitä monta ole ollut vuosien varrella. Jostain syystä tämä ei suostu irtoamaan tunteistani. Kuten aikaisemmat ihastumiset. Jolloin on järki ottanut vallan ja laittanut tunteet nurkkaan.
En taida enää jaksaa...
Kuten se joku sanonta kuuluu; Kirjoita kirje ihastuksellesi ja polta se, niin auttaa.
Tässä tämä nyt on. Mitä tälle pitäisi sitten tehdä?
;)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Polta se millä kirjoitit tuon. 😨
Kirjoita tekstisi hänelle polttakaa yhdessä ja halitkaa
Aiot polttaa ihastuksesi? Aika julmaa. Mutta, joo ymmärrän aloituksen vallan hyvin, mutta ne jotka ei oo sitä kokenut ei ymmärrä. Osa empaatikoista pystyy jotenkin ymmärtämään.
Jos joku ei nyt tajunnut että tuo lopun sanonta oli vitsi, huono tosin, mutta vitsi kumminkin.
Olen empatiakyvytön. En tajunnut.
Njaa, minä olen kyllä kovettanut itseni tunnepuolella, ei ihastuksia enää kiitos. Myynyt itselleni ajatuksen että nainen on hankala kaikissa olosuhteissa. Pitää olla huomiota ja sama ei pidä, pitää kehua ja sitten ei pidä, pitää tuke ja sitten ei....siis mitä helvettiä. Naisilla ei pääasiassa ole mitään kontrollia omista tunteista, haluista, ulkonäöstään jne jne, erittäin epätasapainoinen sukupuoli joka pääasiassa etsii syitä ” ongelmiinsa” itsensä ulkopuolelta.
Minä en tätä enää jaksanut, toimii niin tai näin niin suuremmaksi osaksi se on persiilleen jollain tavalla. Jos ei muuta niin epäillään vilpittömyyttä.
Ei, ei ja ei...ei pysty, halua eikä kiinnosta!!!!!
Kuvailit just mun eksän. Paitsi se oli mies.
Olisin voinut kirjoittaa aloittajan sanat, mutta naiselta miehelle joka ei ajan kuluessakaan ole kadonnut mielestä. Tämä minun ihastukseni oli myös asiallinen ja neutraali, mutta ehkä jossain vaiheessa huomasin jotain enemmän. Ainakin kun viimeisen kerran juttelimme kahden. Tosin silloinkin ”asiaa”. En koskaan uskaltanut ottaa tunteitani puheeksi kun pelkäsin hänen reaktiotaan. Siitä kaikesta jäi iso ikävä
Mihin hän on kadonnut tammikuun jälkeen?
Ilmeisesti jatkamaan omaa kappalettaan.
Et ole nähnyt, mutta oletko kuullut? Musiikki voi olla hiljemmalla että kuulee kaikki sanat ja sanoman.
En ole kuullut, ehkä nähnyt, tai vain kuvitellut.
Usein huomannut, että peräkammaripojat, totaaliyksinäiset ja ei kenellekään kelpaavat ihastuvat vaikka aidan seipääseen tai lyhtypylvääseen, jos heille vähänkään on ystävällinen tai vähän kohteliaasti huomioiva. Ymmärtävät tämän aina väärin ja alkavat elättelemään niitä turhia ihastus juttuja päässään, vaikka ei mitään flirttiä olisi ollut naisen puolelta, eikä mitään sen kummempaa kiinnostusta olisi ollut. Nämä yksin vuosikausia ilman naista ja kosketusta ja ihmissuhteita olleet miesparat sitten luulevat jopa kaupan kassan olevan heihin ihastunut vaikka tämä vaan toimensa puolesta on kaikkia ihmisiä kohtaan ystävällinen. Tälläiset tapaukset on aika karmaisevia esimerkkejä myös siitä, miten naiset on tälläisistä pakkomielteisen ihastuksen omaavista saanet perässä joka paikkaan kotiovellekin asti pelottavan vainoajan.
No joo, multa on kysytty paperit kaupassa puolen vuoden sisään ties kuinka monta kertaa ja ainakin kolme niistä kassoista on ollut jossain vaiheessa facebookin kaveriehdotuksissa, vaikka ei ole yhteisiä tuttuja. 18v en ole ollut aikoihin ja viime treffeistäkin on jo aika paljon aikaa.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Joku esim. etätyötä tekevä / työtön voi ihastua vain että joku on hänelle ystävällinen. Luulisin kuitenkin, että kunnolla ihastumiseen vaaditaan muutakin kuin hymy. Itse en ainakaan salli itselleni kehittyä mitään tunteita jos en usko mahdollisuuksiini.
Mun mielestä on ikävä lokeroida ihmiset joihinkin ei ketään kiinnostaviin. Mua itteeni haittaa se, että vaikka omasta mielestäni ja ainakin joidenkin kommenttien mukaan oon ihan kivan näköinen ja fiksu nainen niin miehet ei tee aloitteita tai lähesty helpolla. Joo, känniläisiltä saa huomiota ja vaihvihkaa jptkut lähestyy ja jutteleen tulee, mutta ei enempiä. Mikä on syy?
Mikä on syy? Ikärasismi ja se, että fiksuus ei ikävä kyllä näy päällepäin, mutta töröhuulet ja silikonitissit ja nuoren tytön keimalu kylläkin ei jää keneltäkään huomaamatta. Se on niin, että kyllä se sosiaalittomuus, erakoituneisuus, outo käytös ja tavanomainen harmaa väsynyt vanha ulkomuoto ei kiehdo vanhaa Erkkiäkään. Aloittajakin lienee melko iäkäs, joka hupsuuttaan ihastui "neitiin" eli johonkin nuoreen naiseen, johon jo valmiiksi tiesi ettei ole mitään saumaa. Noh, ainahan voi alentaa rimaa ja alkaa katsomaan ikäisiään tai vanhempaa ikäluokkaa. En ole koskaan edes odottanut miehiltä mitään aloitteita, miksi pitäisi? Jos itse ihastun, niin teen aloitteen ja alan juttelemaan. Kyllä nainenkin voi tehdä aloitteita, säästyy niiltä lippalakkimiehiltä ja känniläisiltä, kun etsii itse sitä fiksua seuraa.
Auts... ;)
Joo, no minua ei voi kutsua harmaahapseksi enkä ole myöskään mikään erakkoluonteinen.
Kirjoitustyylisi ei kuulosta häneltä. Mutta mekään ei ole nähty tammikuun jälkeen ja ikävä on. Toivon, että hän ottaisi yhteyttä. Itse en uskalla.
Hmm 🤔
Miksi et uskalla?