Ihastunut nuorempaan naiseen, mitä ajatuksia herää

Imartelevana

Missä päin?

Imartelevana tietenkin. Ei se työkaveruus mielestäni tee tilanteesta mitenkään mahdotonta. Aivan luonnollista että työpaikallakin ihastutaan tai sieltä voi löytyä se elämänkumppani tai seurustelusuhde, kun töissä kuitenkin eniten aikaa vietetään.

Oletteko paljon työpaikalla tekemisissä, tunnetko häntä hyvin?

Ja tosiaan ehdottomasti olisin imarreltu lähestymisestä. Tuskinpa kukaan siitä pahastuu, jos asian hoitaa tyylillä. Ja turha sitä ikää miettiä. Jollain tapaa naisten välisissä suhteissa tuo ikäero ei niin paina, ja suuret ikäerot on yleisempiä kuin heterosuhteissa. Tosin omasta mielestä 15 ikäero ei edes ole kovin suuri.

Oi, olen niin samankaltaisessa tilanteessa. Sydämeni on vienyt samassa paikassa työskentelevä nainen, emme tosin ole varsinaisesti työkavereita. Pähkäilen myös tuota, miten hulluna pitäisi jos mitään tuntemuksistani vihjaisin, tai ilmaisisin tahtovani tutustua häneen paremmin. Toisaalta taas surullista on kävellä (mahdollisen) onnensa ohi sen takia ettei ole rohkeutta. Ja eihän se nyt loppujen lopuksi edes ole mitään tavattoman hullua.

Meillä on suurinpiirtein saman verran ikäeroa, mut et valitettavasti ole hän, sillä hän lienee 50.

Oi, tänne on tullut rohkaisevia kommentteja. Helsingistä ollaan. Töissä nähdään, talvella jopa joitakin kertoja viikossa, kesäisin ei edes joka viikko. Kyse ei ole kummankaan päätyöstä, siksi ei päivittäin nähdä. Hän on vaan niin mukava, seksiläs, hyvännäköinen, älykäs.. Emme ole mitään bestiksiä, ihan työstä tuttuja, mutta se vetovoima on melkoinen.

Olisin niin imarreltu :)

Olisin imarreltu. Itse olen nuorempi osapuoli, ihastunut vielä suuremmalla ikäerolla kuin ap enkä koe ikäeroa mitenkään valtavaksi naisten välisissä suhteissa, jos kemiat muuten kohtaavat. Tsemppiä

Täällä olevien kommenttien perusteella, monikin kokisi sen olevan ok, jos vanhempi nainen ilmaisisi kiinnostusta. Tietysti asiallisesti ja tietysti pitäisi ymmärtää kieltäytyminen. En tosiaan tiedä hänen suuntautumistaan, mutta ei hän kihloissa tai vastaavassa suhteessa ole. Kumpa saisin rohkeutta lähestyä..

Nyt on pakosta tullut otettua etäisyyttä, kun ei olla nähty. Ja nähdään vasta parin viikon päästä. Enkä tarkoita treffejä vaan ihan vaan töissä näkemistä. Ajattelin, että tää tauko näkemisestä on hyväksi ja ihastus unohtuu tai lievenee. Mutta ei, mulla on ihan kauhea ikävä. Pitäs saada tää homma paremmin haltuun. Olis niin paljon helpompaa, ja tylsempää, jos voisin sut unohtaa.

Itse olen nuorempi osapuoli joka ihastuu lähes poikkeuksetta reilusti vanhempiin naisiin.. kerran eräs vanhempi nainen lähestyi odottamattomasti minua ja siitä se sitten lähti. Lopulta hän rikkoi sydämeni, mutta en vaihtaisi silti mitään pois. Eli suosittelen olemaan rohkea! (Vaikka itsehän siis odotan että eräs ihana vanhempi nainen tulisi ja tekisi ensimmäisen siirron..)