Luojan kiitos sain viimeistään nyt vahvistuksen epäilemälleni vaivalle. Kärsin itse kroonistuneesta stressistä. Leposykkeeni oli 90-100- Jonain aamuina kävellessäni vain keittiöön 120. Töihin meno ahdisti aivan kamalasti. Ette voi edes kuvitella, millaisessa työyhteisössä ja tehtävässä sinnittelin. Psykososiaalinen kuormitus ja omat herkkyys- ja tunnollisuusaspektit päälle, niin jokainen päivä oli kamala, vaikkei mitään "ihmeellistä" aina oisi edes tapahtunut. Öisin myös heräilyä käsittelemään asiaa. ja itkua... Mikään muua ei kiinnostanut, varsinkaan sosiaalinen elämä, koska ajattelin vain työtä ja että pitää pysyä siinä moodissa. Kävin työterveyshuollossa kaikki sydänfilmit ja kilpparitestit jne, mitään elimiin liittyvää sairautta ei todettu, itse osasin epäillä, että kyseessä voisi olla kroonistunut stressi. Lääkäri komppasi, että kertomani kuulostaa johdonmukaiselta ja uskottavalta - täsmäisi kroonistuneeseen stressiin. Keho on jäänyt ylivirittyneisyys tilaan (taistele, pakene), vaikka makaisin kotisohvalla lempparileffan parissa. Lopulta viime keväänä tajusin laittaa stopin ja jäin opintovapaalle.... leposykkeeni muuttui muutamissa kuukausissa ja juuri mittasin sen, niin todellakin laskenut 68. Ymmärrän nyt millainen rasitus kehossani on ollut, kun sydän jyskyttää 95-100 levossakin. Ääneni myös tärisi välillä, jos tarkkaan havainnoi. Olin niin ahdistunut.... Olen onnellinen, että tajusin irtaantua siitä hullusta ja sairaasta oravanpyörästä... Mikä helpotus, muutaman vuoden jälkeen mulla on normaali syke (pari vuotta jotain aivan muuta)... Olen kuin eläin, joka on päässyt häkistään... Vapautunut, rauhallinen, luonnollinen...Viis rahasta! Sain rauhan ja nään asiat kirkkaammin. Suunnittelen uutta tulevaisuutta toiveikkaana ja uusia kuvioita on jo sovittuna. :)
MIksi tämän kerron ja hehkutan täällä. Haluan rohkaista jokaista kuuntelemaan kehoa ja olemaan rehellinen itselleen. Vaatii järkyttävän määrän rohkeutta irrottautua jostain ahdistavasta, koukuttavasta, melkein ainoasta mustuneesta totuudesta, jossa vaan "pitää sinnitellä". Mutta se on todellakin mahdollista. Olen helpottunut, että olin itselleni viimein rehellinen ja kunnioitin itseäni sanomalla, että nyt riittää. Mikään työ ei ole tämän ahdistuksen arvoista. Haluan itseni ja terveen oloni takaisin. Olkaa rohkeita! Vastaan mielelläni, jos joku haluaa vertaistukea omaan tilanteeseensa. Opiskelen nykyään ohjausta ja psykologiaa, ja muutos oli todellakin sen arvoinen. Saan siitä niin paljon ja voin vain hymyillä sille paskalle, jota kehoni joutui oravanpyörässä käymään läpi.... No more that shit! Muutos on todellakin mahdollinen!
HelvetinLäpikäyneenäMuutosOnMahdollinen
6
324
Vastaukset
Kiitos. Itse kamppailen myös sairauden kanssa. Kirjoituksesi antoi minulle voimaa uskoa taas tulevaan. :)
- Artsi7867
Oma raju ahdistukseni tuli myös todella stressaavasta työstä. Sitä vaan ei tunnustanut ennen kuin oli pakko.
Lähes poikkeuksetta ahdistukseen on syy. Jos sen löytää ja siihen pystyy vaikuttamaan, parantuminen alkaa. - Issey-
Itse olen päivittäin ahdistunut töissä sen 8h ja olo on sumuista ja yhtä paniikkikohtausta. En oikein saa kiinni miksi töihin ajaminen saa ahdistuksen niin kovaksi?
Tosin oon huomannut että kun istun koneella töissä niin ahdistus nousee kun taas touhuan jotain fyysistä,niin pelko/paniikki unohtuu hetkeksi.
Toki pelkotiloja ja outoa oloa on välillä vapaallikin.- Artsi7865
Olisko suorituspaine ennen työn alkamista, joka laukaisee ahdistusta? Oon huomannut et liika koneella olo ruokkii ahdistusta ja fyysinen tekeminen tekee päinvastoin.
- arilla.aina.noin
Artsi7865 kirjoitti:
Olisko suorituspaine ennen työn alkamista, joka laukaisee ahdistusta? Oon huomannut et liika koneella olo ruokkii ahdistusta ja fyysinen tekeminen tekee päinvastoin.
Juuri noin. Kun tiedän että jotain pitäisi saada tänään aikaan, olen kireä ja ahdistunutkin. Fyysinen onnistunut työ rentouttaa ja antaa hyvää fiilistä. Unikin tulee silloin aikanaan.
- kirjallisuuttalukenut
Asiat voivat kirkastua myös sillä tavalla, että erilaiset hoitavan lääkärin näkemyksen vastaiset päätökset esimerkiksi kelalta ja työeläkeyhtiöiltä ovat tietoista kiusaamista. Myös se on kiusaamista että, yritetään tehdä kaikkensa ettei kukaan erilaisista huonoista päätöksistä huolimatta päiviään päättäisi.
Esimerkkejä löytyy vaikkapa historiasta toisen maailman sodan ajalta kun eräs arvoon arvaamattomaan noussut sotahullu taiteilija kidutti sairaita tai muuten vain erilaisia ihmisiä mitä erilaisimmin menetelmin ennemmin kuin olisi vain suoraan tappanut.
Tämä osoittaa sen, että kautta aikojen ne jotka on vallassa on haluneet viimeiseen asti kiduttaa ja kiusata. Muutenhan nämä ihmiset olisi suoraan tapettu nopein menetelmin.
Syitä tähän voidaan vain arvailla mutta yksi hyvin looginen syy on että, näin on tehty koska päätöksien tekijät tietävät valtasuuruuksiensa rajallisuuden sen että, he voivat kiusata ihmisiä vain tässä elämässä niillä ei ole valtuuksia siellä minne täältä siirtyvät päivien päättymisen jälkeen. Niitä todennäköisesti harmittaa, että on mahdollisuus päästä täältä pois heidän kiusaamisen ulottumattomiin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ilouutinen! Anniina Valtonen heitti jymy-yllätyksen - Tämä ei jätä kylmäksi!
Ohhoh, tämäpä ylläri! Anniina Valtonen sai puolisonsa kanssa lapsen viime vuoden lopulla. Lue lisää: https://www.suomi2423073Ootko muuten vieläkään hiffannut
Että en kuulu sinun maailmaasi? On meissä samaa, ja samaa aaltopituutta oli, mutta tunsin oloni usein hyvin vaivautuneek1821771- 1491632
Miten nyt sanoisin
tämän sinulle. Oletko mielessäni päivittäin, kysyin itseltäni ja vastaus oli, kyllä olet. Yllätyin, päädyin oudoille tei881595- 541343
Tällä kertaa Marinia kadehtii Minäminä Päivärinta
Kokoomuksen tyhjäntoimittelija itkeä tuhertaa, kun kansainvälinen superstaramme ei leiki hänen kanssaan. Oikean puoluee3381160Miksi koulut pakottavat
Lapset uimaan sekaryhmänä? Murrosikäiset tunnetusti häpeilevät vartalossa tapahtuvia muutoksia. Tulee turhia poissaoloja1041035- 551024
- 93976
- 61954