Useinhan kuulee puhuttavan siitä,
ettei etää saisi mustamaalata lapsille,
mutta mitä sitten, jos se mustamaalaaminen on kuitenkin totta?
Valehdella ei saa,
se on ihan fakta juttu!
Pitäisikö vain jättää kertomatta joitain asioita?
(Ne kuitenkin selviävät lapsille jossakin vaiheessa).
Olen itse nyt siinä tilanteessa,
että lapset ovat aikuisia ja ymmärtävät kukin omalla tavallaan asioita, joita on tapahtunut ennen avioeroa ja sen jälkeen.
Myönnän, etten ole kertonut ikäviä asioita isästä,
joten nyt isän tekemät tai sanomat asiat ovat herättäneet muksuissa tunteen,
että isä on muuttunut! (Tyhmäksi).
Vaikea juttu, kommentoi! :)
ettei etää saisi mustamaalata lapsille,
mutta mitä sitten, jos se mustamaalaaminen on kuitenkin totta?
Valehdella ei saa,
se on ihan fakta juttu!
Pitäisikö vain jättää kertomatta joitain asioita?
(Ne kuitenkin selviävät lapsille jossakin vaiheessa).
Olen itse nyt siinä tilanteessa,
että lapset ovat aikuisia ja ymmärtävät kukin omalla tavallaan asioita, joita on tapahtunut ennen avioeroa ja sen jälkeen.
Myönnän, etten ole kertonut ikäviä asioita isästä,
joten nyt isän tekemät tai sanomat asiat ovat herättäneet muksuissa tunteen,
että isä on muuttunut! (Tyhmäksi).
Vaikea juttu, kommentoi! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on tietynlainen näkemys exästäsi - ja lapsilla tietynlainen. Miksi haluaisit kertoa heille oman näkemyksesi - lapsesi ovat jo aikuisia ja osaa muodostaa omat näkemyksensä.
omaa näkemystäni.
Mutta katsos kun lapset ovat sellaisia,
että ne kyselevät!
Siinä onkin taiteilemista kun miettii mitä VOI kertoa ja mitä ei.
Tai mitä asiaa pitää hieman laimentaa, tai mikä pitää jättää vallan kertomatta.
Lasten näkemys isästä on ilmeisesti minun 'kertomatta jättämiseni' tulos.
Ei ole kyllä ihan oikein tämäkään yhtälö.
Mielestäni totuuden kertominen ei ole mustamaalaamista.
Lapset kasvavat ja muodostavat todellakin oman käsityksensä asioista ja kyselevät lisää.
En alkaisi kyllä valehtelemaankaan.
Meillä nuorempi ei ole kokenut niitä pahoja asioita, kun oli niin pieni erotessamme.
Vanhempi muistaa paljon asioita, niistä ollaan keskusteltu, eikä se minusta ole mustamaalaamista.
Viime kesäinen isän luona vietetty aika oli nuoremmalle rankka kokemus, koska päättyi huonosti.
Vanhempi osaa jo pitää puolensa ja toimia.
Olisi väärin jos kokemuksesta ei keskusteltaisi.
Silti isä on isä, aina!
kertomista minä ainakin harjoitan kotona.En taatusti sano lapsilleni että "taas se isä puhui k****a teidän tapaamisesta kun sitä ei kiinnosta pätkääkään teidän tapaaminen" ,vaan kun ex teki oharit,ehdotin että ehkäpä isälle tuli joku odottamaton juttu.Suoranaista valehtelua en ole harrastanut, vaan "siloitellut" sanomisiani.
Kyllähän lapset tajuavat asioita ihan omin päinkin.
Inhottavaa oli kyllä kun eräänäkin vkl ex ilmoitti lapsille ettei voi ottaa lapsia viikonlopputöiden takia.Sunnuntaina vanhin poika tuli pihalta ja kysyi "naapurin täti kertoi pihalla että isi oli ollut baarissa lauantaina.Valehteliks isi niistä töistä?".Hetken mietittyäni vastasin "sitä sun täytyy kysyä isiltä".Teinkö tässä väärin?
Mielestäni teit ihan oikein. Noin minäkin olisin sanonut.