Antautumalla löytäisi oman todellisen itsensä,
omat tuodelliset tunteensa,
kaipauksensa, ikävänsä,
josta ei tiedä itsekkään,
siellä sisäinen rauha jossain,
rauha, voima ja eheys, missä ne ovat olletkaan.
Elämänilo täynnä hiljaisuutta, kärsimystä ja iloa,
ehkä jossain elämänilo täynnä hiljaisuutta, en tiedä,
tiedätkö sinä?
Koska elämä muuttuu, muuttuuko se koskaan,
en tiedä, tiedätkö sinä
omat tuodelliset tunteensa,
kaipauksensa, ikävänsä,
josta ei tiedä itsekkään,
siellä sisäinen rauha jossain,
rauha, voima ja eheys, missä ne ovat olletkaan.
Elämänilo täynnä hiljaisuutta, kärsimystä ja iloa,
ehkä jossain elämänilo täynnä hiljaisuutta, en tiedä,
tiedätkö sinä?
Koska elämä muuttuu, muuttuuko se koskaan,
en tiedä, tiedätkö sinä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehkä... se voi olla. Jossain olet sinä, joka saat minut antautumaan elämälle.
Kyllähän minä antautuisinkin...sinusta kun en tiedä.
Sori, mua ainakaan ei nyt kiinnosta tippaakaan tollainen. Jos mulla on jotain asiaa, ilmaisen jotenkin irl.
Suosittelen samaa. Ihan vaikka tutustumaan noin aluksi. Ja sitten jos tuntuu, ettette pysty mistään keskustelemaan ilman väärinkäsityksiä, niin luovuttamaan.
nainen niin tätä ei ole tarkoitus ottaa nyt huonolla mut tätä antautumis-logiikkaa en ihan täysin ymmärrä tässä kuviossa jossa meidän väylä on tää palsta. Ja tuohon liittyvä asia on seurannut mua koko elämäni. Jokapaikassa se on aina ollut mä jonka pitäis olla jonkunlainen tai nöyrtyä tjs vaikka musta tässä elämässä pitäis olla just sitä kuin on. Tää ei ole rakkauden kieltämistä tai blokkaamista. Mut antaudu itse tai tule puoleenväliin vastaan ja anna munkin saada se voittamisen tunne.
Joo, en itekään ymmärrä mitään antautumista. Eikö asia olisi tasapuolinen. Kyllä itellä ainakin tunteet on merkittävä juttu. Kyllähän ilon ja kivan olon hetkiä tuntee varmaan ajottain, mutta kyllä sydämen kuuleminen olisi oikeesti tärkeetä. Mutta tunteet pitäis olla molemminpuolisia.
Tää ei oo peliä ja tunteet on molemminpuoleisia olleet aina mun puolelta. Kaikki on ollut kuitenkin jotenkin niin hämmentävää palstoineen tunteiden lisäksi mut ei se sun vika ole. Munkin pitää muuttua ja väitän että sitä on tapahtunutkin mutta varmaan se että haluis kokea itsekin olleen ruorissa tässä.
Nyt mennään taas ja lujaa päin pusikkoa, niin kuin palstalla usein mennään. "Antautumisella" ei välttämättä tarkoiteta "antautumista" jollekin tai edes "antautumista" sanan varsinaisella merkityksellä. Voisiko olla niin, että ap tarkoittaa "antautumisellaan" paljon syvempää, ehkä hän menee hyvinkin syvällisissä vesissä "antautumisen" merkityksessään, ehkä antautua itselleen, omalle elämälleen, omille tuntemuksilleen, ehkä tietoisuudelle tai jotain muuta tämän kaltaista.
Nyt on tainnut taas putkiaivot ja tippaleipäaivot ajaa kolarin :)
lisään vielä, että harvoin henkisesti syvällisissä vesissä mikään logiikka yleensäkään pätee, koska syvissä vesissä loogisuus on tuntematon käsite.
ja peleistä puhumattakaan. Syvissä vesissä täysin tuntematon käsite.
Niin varmaan tietynlaiset näkemyserot on ollut kyseessä siinä miten tätä on ollut tarkoitus rakentaa. Mulla sanoma on täällä ollut ehkä kylmän virallinen vaikka se tunne meistä kuitenkin on kokoajan ollutkin. Että tää palsta on vaan ollut sellanen esivaihe se mun näkemyksenä ja loput todettaisiin sitten kun päästäis lähelle jonka siltana tää palsta on. En analysoi vaan suhtaudun enemmän järjellä täällä vaikka varmaan pitäis tunteella mut tällänen sitä vaan on mut ei kuitenkaan kylmä ja tunteeton jos siltä vaikuttanut.