pelottavinta mitä olet lukenut?

on verotoimistosta tullut paksu, avaamaton kirjekuori.

Viime aikoina en ole lukenut juuri mitään pelottavaa. Mutta aikoinani valvoin ainakin Bram Stokerin Draculan, Stephen kingin Pet Semataryn ja H.P. Lovecraftin novellien vuoksi. Ja William Sleatorin Sokkeloportaikko oli joskus ala-asteikäisenä pelottava.

José Saramagon Kertomus sokeudesta oli pelottava. Samoin olivat muutamat Jaana Janhilan novellit Viiltoja -kokoelmassa.

(Helvetin piirit oli muuten mainio kirja, tosin käännöksen heikko taso häiritsi hetkittäin. Siitä saisi joku taitava tyyppi väännettyä hienon elokuvan, jos sen voisi pätkiä useammaksi osaksi.)

Onhan se hyvä. Pahiten minua pelotti George Orwellin "Vuonna 1984". En ole ikinä kyennyt lukemaan sitä uudestaan.

Novelleista ovat mieleen jääneet erityisesti Edgar Allan Poen "Amontillado-tynnyri" sekä Stephen Kingin "Mummi". Molemmat aiheuttivat aikoinaan kylmiä väreitä.
Samoin Richard Mathesonin kirja "Helvetin talo" pelotti ensimmäisellä lukukerralla.

luultavasti tälläinen lyhyt kertomus

Clive Barker - kammo

taitaa löytyä veren kirjat 2 tai 3sesta...

Vain muutama oikeasti on pelottanut, niistä eniten kai Rick Hautalan 'Kuoleman kivi'.

Harvassa löytyy oikeasti pelottavia kauhukirjoja... On tullut luettua jokseenkin kaikki, minkä käsiini olen saanut. Parhaina tulee äkkiseltään mieleen Stephen Kingin "Uinu,uinu, lemmikkini", ja tosi hyvä on myös Kingiä (yleensä huonosti) kopioivan Dean R. Koontzin "Ääniä yössä". Heppu onnistui siinä kirjassa, tosiaan.
Olispas kyllä kiva, jos tähän kertyisi pitkä lista kirjoja, voisi bongailla ja lukea kaikki vielä lukemattomat :-)

Barbara Erskine: Keskiyö on yksinäinen paikka.
Jeffery Deaver: Arkullatanssija

Siinä muutama, mutta ehkä aidon pelon tilalla onkin jännitys...

Pelottavin lukukokemus ikinä oli äitini minulle lukema lastenkirja Krokotiili sängyn alla, joskus viisivuotiaana. Näin siitä painajaisia pitkään. Sen jälkeen ainoa kirja joka on tosiaan pelottanut oli Kanjonin susikoira, nuortenkirja jonka luin kymmenvuotiaana. Painajaisia siitäkin tuli ja jouduin jättämään kirjan kesken. Huvittavaa tässä on, että olisin sen sitten isompana lukenut loppuun, mutta en koskaan löytänyt sitä uudestaan.

Mutta oikeista kauhukirjoista Kingin Julma leikki tai Dan Simmonsin Kalin laulu taitavat olla ne joissa hieman nousi tukka pystyyn.

Jouko Raivion Henkiin herätetty oli mielestäni aivan karmean pelottava. Piti kyllä tiiviisti otteessaan.

H.P. Lovecraft sai paskat housuun.

Olen varmaan jotenkin karaistunut, kun mikään kirja ei tunnu tarpeeksi jännittävältä. Samoin on elokuvien laita. Yksi kirja tosin oli "aika" jännä, nimittäin Cujo, taitaa olla Kingin kirjoittama. Painajaisia ja unettomuutta saa, jos lukee ennen nukkumaanmenoa Alibia. Siinä kauhua kerrakseen.

itselläni ei ole vielä tullut vastaan kirjaa joka olisi pelotttanut, ainoastaan pitänyt mielenkiinnon päällä niin ettei ole voinu kirjaa laskea hetkeksikään alas.
Kaksi novellia on kyllä mainitsemisen arvoisia, Stephen King novellit usva ja lautta. Kumpa joku osaisi tehdä niistä oikeanlaisen elokuvan.

Stephen Kingin Epätoivon kaupunki on todella hyvä kirja. On tullut luettua monta kertaa.

Thomas Tryonin Se toinen on sellaista psykologista kauhua. Se karmii vielä toisellakin lukemisella.

Pitkästä aikaa jännitti/pelotti oikein kunolla, kun luin Mike T sullivanin: "Peurariitin", oli kyllä hienosti kirjoitettu teos muutenkin kuin jännittävyydeltä...Sääli, että Sullivanilta on suomennettu vain 2 kirjaa...

siinä on pellottava kirja kun sen lukee ja sitten kun lopettaa sen, niin kirja jatkuukin yhä:)

on kaikista niistä kauhukirjailijoista, joihin olen tutustunut (joita on kuitenkin melkoisen monta) varmaan kaikkein pelottavimpien tarinoiden luoja. Hän osaa loistavasti luoda ahdistavan pelottavaa tunnelmaa ja ylipäätään karmaisevaa kauhua. "Charles Dexter Wardin tapaus" on yksi kauheimpia lukemiani romaaneja, eikä siksi, että olisi huono, vaan siksi, että se on järkyttävän pelottava ja ahdistava. Lovecraft on siksikin hyvä kauhukirjailija, että hän osaa jättää paljon lukijan oman mielikuvituksen varaan, eikä pilaa hyvin alustettua tarinaa surkealla antikliimaksilla: limaisilla lonkerohirviöillä tai ufoilla tms. Vaikka onhan Lovecraftinkin tarinoissa niitä monstereita, mutta ne ovat aivan omaa luokkaansa nekin.

...Saundersin Ensimmäinen kuolemansynti. Siinä mennään häiriintyneen murhaajan "pään sisään". Erittäin hyvä jännäri. Kunpa hänen kirjojaan löytäisi helpommin, tosin ns. vasemmalla kädelläkin tehtyjä joukosta löytyy.