Langennut enkeli istui katolla.
Siipi maassa se katseli ihmisten menoa kadulla.
Kuinka taivaasta pudonneena se tunsikaan kehonsa painon musertavana.
Ei ollut keveyttä, eikä hilpeyttä,
ei juhlahumua,
vaan raskasta murhetta, surua.
Miksi näin se mietti allapäin.
Vain vihan ääniä kuului kadulta,
kun ihmisjoukko rynni eteenpäin sumussa.
Ja koiran ulvontaa, ovien paukuntaa.
Mikä kaiken hälyn aikaan saa?
Jumalako taas kostaa?
Maailmankaikkeus sysi musta.
Ja kaikki alkaa taas alusta.
Langennut enkeli istui katolla.
Sisikunta täynnä matoja.
Kuolevaiseksi muuttui hän.
Kuolon eessä pelkää ethän.
Siipi maassa se katseli ihmisten menoa kadulla.
Kuinka taivaasta pudonneena se tunsikaan kehonsa painon musertavana.
Ei ollut keveyttä, eikä hilpeyttä,
ei juhlahumua,
vaan raskasta murhetta, surua.
Miksi näin se mietti allapäin.
Vain vihan ääniä kuului kadulta,
kun ihmisjoukko rynni eteenpäin sumussa.
Ja koiran ulvontaa, ovien paukuntaa.
Mikä kaiken hälyn aikaan saa?
Jumalako taas kostaa?
Maailmankaikkeus sysi musta.
Ja kaikki alkaa taas alusta.
Langennut enkeli istui katolla.
Sisikunta täynnä matoja.
Kuolevaiseksi muuttui hän.
Kuolon eessä pelkää ethän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.