Jos joudut psykiatrisen sektorin potilaaksi,
on olemassa vaara, että myös vanhempasi ja koko sukusi leimataan hulluiksi. Tämä psykiatrisen sektorin 'työfilosofia´on hyvin loukkaava.
Tosiasia on että jokainen meistä joutuu elämässään joskus niin tiukoille, että ammattiauttajasta olisi hyötyä.
Jos ihminen, jonka elämä on ollut äärimmäisen stressaavaa monia vuosia lähtee hakemaan apua,
on ensimmäisiä kysymyksiä: 'Ovatko vanhempanne
kärsineet mielenterveysongelmista?'
Vaikka potilas vastaa, etteivät he ole olleet missään tekemisissä psykiatrisen hoidon kanssa,
tätä ei haluta uskoa.
Vaikka olisi syytä sanoa, että olette todella paljon kestänyt suurta stressiä. Teillä täytyy olla myös psyykkisesti vahvat vanhemmat, on tämä ajattelutapa psykiatrissa täysin vieras.
on olemassa vaara, että myös vanhempasi ja koko sukusi leimataan hulluiksi. Tämä psykiatrisen sektorin 'työfilosofia´on hyvin loukkaava.
Tosiasia on että jokainen meistä joutuu elämässään joskus niin tiukoille, että ammattiauttajasta olisi hyötyä.
Jos ihminen, jonka elämä on ollut äärimmäisen stressaavaa monia vuosia lähtee hakemaan apua,
on ensimmäisiä kysymyksiä: 'Ovatko vanhempanne
kärsineet mielenterveysongelmista?'
Vaikka potilas vastaa, etteivät he ole olleet missään tekemisissä psykiatrisen hoidon kanssa,
tätä ei haluta uskoa.
Vaikka olisi syytä sanoa, että olette todella paljon kestänyt suurta stressiä. Teillä täytyy olla myös psyykkisesti vahvat vanhemmat, on tämä ajattelutapa psykiatrissa täysin vieras.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielenterveysongelmat - tai alttius ainakin vakavampiin ongelmiin, kuten mielisairauksiin on jossain määrin perinnöllistä - siksi lähiomaisten mielenterveysongelmien kartoittaminen kuuluu hyvään psykiatriseen tutkimukseen. Tarkoitus ei siis ole leimata perhettä ja sukua.
tosiaankin tarkoitus on vain auttaa, ei leimata. Helpottaa huomattavasti oikean diagnoosin tekemistä jos tiedetään potilaan vanhempien sairastavan jotain perinnöllistä sairautta.
Ei niitä tietoja sieltä potilasrekisteristä minnekään levitellä vaikka kertoisikin vanhempien sairaushistoriasta.
Ammattilainen ei sitäpaitsi leimaa ketään "hulluksi", kaikille häiriöille ja sairauksille on olemassa nimi ja niitä voidaan (ja pitää) hoitaa.
Tämä on ikuista terveydenhuollon salahelinää,
joka on kaukana todellisesta hoitofilosofiasta, joka psykiatristen potilaiden osalta on lähinnä
'kemiallisen pakkopaidan', so. lääkkeiden syöttämistä ja psykiatrisen potilaan uran tiedostamatonta (useimmiten) ja hiuksenhienoa opettamista.
jep
ja se paita kaiken aikaa kiristyy,
kun ne lääkkeet tekevät tuhojaan
Niinhän ne tekee. Minusta tehtiin perätön ilmianto jonka seurauksena jouduin psykiatriseen hoitoon. Olisin pystynyt oikeudessa osoittamaan ilmiannon perättömäksi, mutta siitä ei oltu kiinnostuneita.
Natsismin jaloimpien aatteiden mukaisesti koko suku on saatava kerralla pois jaloista. Minullakin pyydettiin myös vanhemmat, joiden kanssa en enää vuosiin ollut tekemisissä, mukaan juttelemaan. Ja suvussa ei ole ollut mitään sairauksia, kaikki ovat esimerkiksi eläkkeelle lähteneet vasta lakisääteisessä eläkeiässä.
Pitihän sitten myös vanhemmille määrätä lääkkeitä, 'jotta kestäisivät stressin'.
Eikä ongelma ole ainoastaan siinä, vaan myös siinä miten muut ihmiset suhtautuvat, kun asia - eli minun 'sairauteni' on päässyt julki, miten se julki pääsi, en tiedä, mutta suvun kannalta huonompi juttu.
Eikä muuta voi tehdä kuin odottaa ja toivoa että juorut löytäisivät uuden kohteen jota kiusata.
PERÄTTÖMÄN ilmiannon perusteella kukaan EI joudu pakkohoitoon! Muutoinkin psykiatriseen hoitoon pääsy on vaikeaa!
Ongelma taitaa olla siinä, että ne, jotka haluaisivat hoitoon, eivät sinne pääse ja ne jotka eivä tunne olevansa sairaita viedään pakkohoitoon!
Kuka ratkaisisi yhtälön?!
Millä muuten erotat perättömän ilmiannon aiheellisesta ?
Eihän se hoitoa olekaan, ketkä sinne haluavat eivät ole tajunneet että kyse on kidutuksesta, kun sitä kutsutaan auttamiseksi.