Tehkää hyvät ihmiset se avioehtosopimus ennen kuin sitoudutte toiseen.
Muistakaa SE AVIOEHTO
kannattaaaaa
243624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Juu, yleensä se on toiselle osapuolelle kannattavaa, toiselle ei =)
Mie en halua avioehtoa. Jos sulhaseni olisi tuore lottovoittaja tms. voisin ehkä ymmärtää sen, mutta edes kohtuullisen tasapainoisessa tilanteessa kokisin sen aika masentavaksi, jos jo ennen ennen hääpäivää pitäisi sopia kuka saa auton, jos erotaan.
Jokainen tekee tavallaan, enkä minä muiden suhteista ajattele, että jos he tekevät avioehdon, he olisivat jotenkin epävarmoja tai suunnittelisivat eroa. Mutta ajatus avioehdosta, erillisistä tileistä saati jostain vuokran ja lasten vaatekulujen puolittamisesta tuntuu minusta naurettavalta omalla kohdallani. Se riippuu kai paljolti siitäkin, mikä on omien vanhempien käytäntö ollut ja miten se on toiminut...
En ole rikas. Itse asiassa olen vielä rutiköyhä opiskelija. Poikaystäväni on ihan hyväpalkkaisessa työssä, ja yksin elävänä hänelle on ehtinyt jo kertyä säästöjä. Mutta jos me joskus naimisiin päädymme, avioehtoa ei varmasti tule, eikä mitään "maksa sinä puhelinlasku niin minä ostan pikku-Liisalle toppahousut" -ositusta. Jos on naimisiin menty ja päätetty olla yhdessä halki elämän, moinen pennienpyörittely on aika hassua (varsinkin jos on yhteisiä lapsia).
Ja jos minun avioliittoni hajoaisi, luulen ja toivon, että surisin jotain ihan muuta kuin menetettyä rahasummaa... tai muuten olisi ollut aika kurja liitto! Kai sitä nyt jossain vaiheessa on sitä toista rakastettu tosissaan.
Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä ja toinen voi saada sen lottovoiton myöhemmin tai rikastua muutoin. Ja aika harva menee naimisiin ajatellen, että tämä ei kestä tai suunnitellen eroa silti moni avioliitto päättyy eroon. Joten sinänsä en pidä pahana avioehtoa. Jos toinen sellaisen haluaisi niin en laittaisi vastaan.
Yhdessä hankkimamme arvokkaampi omaisuus on molempien nimissä. Ja olemme omaisuutemme suhteen suurinpiirtein tasoissa, joten avioehto tuntuisi turhalta. Mutta tosiaan tilanne voi muuttua.
Itse en halua himoitse toisen omaisuutta. Mutta niinhän ne kaikki sanoo... toista ei voi tuntea 100% varmasti.
Musta ei todellakaan tarvitse kaikkea maksaa tarkalleen puoliksi, mutta jos se vain on mahdollista niin suurinpiirtein. Ainakaan en hyväksy sitä, etä toinen maksattaa toisella kaiken. Vaikka itselläkin olisi tuloja tms. (tosin silloin on kyllä itsessäkin vika, jos sen sallii)
Tässä asiassa jokainen tekee tietty tyylillään, mutta itse näkisin asian niin, että jos avioehdon teen, niin se koskee ainoastaan ennen avioliittoa hankittua omaisuutta. Minusta avioliitossa hankittu omaisuus on yhteistä riippumatta siitä, kumman tuloilla se on ostettu. Ihan esimerkkinä, nainen tienaa usein huonommin kuin mies siksi, että lapset tekevät katkoja työuraan. Minusta avioeron sattuessa naista ei saa rankaista siitä, että hän on hoitanut lapsia kotona. Lottovoittokin on minusta ykteinen, jos kerran ollaan yhdessä päätetty elää... mutta kuten sanoin, niin kaikki tekevät tietty ihan tuntemuksiensa mukaan.
Joo ei naista (tai miestä) joka hoitaa lapsia kotona todellakaan pidä rangaista. Kun toinen hoitaa kodin joka käy todellakin työstä, toinen tavallaan "maksaa toiselle palkkaa". Jos se harmittaa, että toinen ei käy "ansiotyössä" niin ainahan rooleja voi vaihtaa. Mutta on eri asia, jos ei ole lapsia tai molemmat käy työssä. Ei sitäkään pitäisi rangaista, joka on sattunut saamaan parempi palkkaisen työn. Mun mielestä hänellä on oikeus laittaa osa rahoistaan mihin tykkää eli ns. omiin menoihin.
Lottovoitosta kyllä antaisin myös puolet toiselle. Tietty jos toinen olisi juuri sitä ennen pettänyt minua törkeästi tms. ja olisimme eroamassa niin voisi olla eri juttu.
Ja sitten on nämä jotka tarkoituksella haluavat elää "toisen siivellä". Ja etsivät varakkaan puolison jne.
Jep, toki pätee mieheenkin samalla lailla. Itse kyllä näkisin asian kuitenkin niin, että avioliitossa tienatut rahat ovat yhteisiä, oli lapsia tai ei. Tällä hetkellä minä tienaan avomiestäni enemmän, mutta kaikki rahat ovat yhteisiä. Niistä maksetaan vuokrat ym. ja kummallakin on yhtäläinen oikeus tehdä yhteisillä rahoilla jotain kivaakin, vaikka ihan vaan itseä varten. Joskus tulevaisuudessa menemme ehkä naimisiin, ja silloin odotan saman pätevän toisin päin, jos mieheni syystä tai toisesta alkaa tienata minua enemmän. Makuasia, eli kukin tehköön tyylillään, minusta vain olisi outoa ajatella, että tienaamani rahat ovat jotenkin "minun", kyllä ne ovat meidän... jos toista rakastaa, niin miksi soisi tälle huonomman elintason kuin itsellä on?
Niin, sanoit että sinusta ei kaikkea tarvitse maksaa tarkalleen puoliksi. Olen samaa mieltä. Itsestäni luonnollisimmalta tuntuisi tilanne, ettei lasketa niitä pennejä ollenkaan vaan maksetaan yhteiseltä tililtä tms. Siis ainakin jos on lapsia... Mutta kukin tavallaan, tuo ei ehkä ole enää ollenkaan yleinen käytäntö, mutta koska vanhempani tekevät niin, muusta en tiedä =)
Olen samaa mieltä siitä, että avioliitossa tienatut rahat ovat yhteisiä. Maailma on jo ihan tarpeeksi yksilökeskeinen. Avioliitossa sentään puhalletaan yhteen hiileen. Jos itse tulevaisuudessa ansaitsen enemmän kuin kumppanini, haluan jakaa rahat yhdessä hänen kanssaan, ja se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Yhteiset palkkatulot tuntuvat erityisen luonnolliselta sitä mukaa mitä tutummaksi työelämän konkreettiset puolet tulevat. Palkkatulot eivät todellakaan määräydy sen mukaan, kuinka raskasta, tärkeää tai vastuullista työtä tekee, lisäksi naisen ansaitsema palkka on edelleen pienempi. Omien rahaa enemmän vaativien haaveiden toteuttamisesta sitten pitää neuvotella erikseen. Ehkä ongelma liityy joissakin liitoissa tähän, ettei olla tarpeeksi kypsiä tekemään kompromisseja?
Minusta aviopuolisoilla voi aivan hyvin olla omat tilit ja sitten yhteisiä menoja varten yhteinen tili, johon rahaa siirretään tarpeen mukaan. Näin kumpikin voi huoletta käyttää omia rahojaan itseensä ja harrastuksiinsa tms. ei se sitä tarkoita etteikö toista rakastaisi.
Niin kuin joku totesi, miksi soisit puolisollesi huonomman elintason kuin itselläsi on, jos kerran häntä rakastat? Asia ei tietty ole ongelma, jos kummankin palkka on niin iso että riittää kaikkeen mitäko. henkilö haluaa. Tämä lienee kuitenkin harvinaista. Omat tilit eivät vielä tarkoita sitä, etteivätkö rahat olisi yhteisiä. Meilläkin on omat tilit, joihin toisella ei ole käyttöoikeutta. Kumpikin maksaa puolet vuokrasta, mutta kaiken muun maksaa se, jolla rahaa sattuu olemaan (luottokortti, sähkö, puhelin ym ym). Pennejä ei lasketa eikä rahoja erotella, oikeastaan omat tilit on vain siksi, että kun tiliä käyttää vain yksi henkilö, tämä henkilö tietää sitten aina sen tilanteen.
jos kulutustottumukset ovat suht samanlaiset. Meillä suunnilleen yhtäsuuret tulot, mutta itse olen säästäväisempi. Puolisoni taas mielelläänn kuluttaa kaiken minkä tienaa. Asiasta ei tule ongelmaa, kun kumpikin toimii omien rahojensa kanssa tavllaan.
No mitäpä jos toinen on tuhlaavainen ja toinen säästäväinen? Kaikille ei sovi yhteinen tili. Kyl mä oon sen verran itsekäs, että jos olen säästänyt omista tuloistani vaikka kesämökkiin tai autoon niin jos me erotaan niin se kuuluu mulle. JOS toinen on pistänyt kaikki rahansa turhuuksiin ja kaikki mikä tulee myös menee. Myös pienempituloisella voi jäädä enemmän rahaa säästöön tai yhteisiin menoihin.
Vielä jatkoksi, että tässä esimerkki (lähipiiristäni) viidestä pariskunnasta, joissa rahankäyttö ei ole molemmilla ns. tasapainossa.
Pari 1: Molemmilla suurinpiirtein samat tulot. Miehellä vähän enemmän. Mies maksaa lähes kaikki yhteiset menot. (Miehen kannalta olisikin silloin hyvä, että heillä olisi yhteinen tili!) Nainen on itsekäs ja valikoivasti pihi. Itselleen kyllä ostelee vaikka mitä, mutta yhteisiin menoihin ei raskisi osallistua.
Pari 2: Mies mm. pelaa rahansa ja muutenkaan ei ole säästäväinen. Nainen on erittäin nuuka. Tulot suurinpiirtein saman verran.
Pari 3: Miehellä isommat tulot ja mies ostelee kaikennäköistä turhaa. Ei ole mikään "talousihminen". Miehen mielestä nainen tuhlaa vaikka harvoin ostaa itselleen jotain.
Pari 4: Miehellä huomattavasti isommat tulot, nainen ei ole ollut pitkään aikaan töissä, eikä taida mennä. Nainen pitää luksuksesta ja tuhlailee. Mies maksaa lähes kaiken. Ja se sopii naiselle hyvin. Mies valittaa.
Pari 5: Miehellä isommat tulot. Nainen säästäväinen. Yhteiset menot maksetaan usein puoliksi, mutta joskus nainen joutuu laittamaan enemmän niihin. Kun mies on tuhlannut rahansa johkin. Naisella ei ole juuri varaa omiin juttuihin.
Että samat ratkaisut ei sovi kaikille. On hienoa, jos raha-asioista ei tarvitse riidellä, mutta aina ei asiat ei ole niin hyvin. Ja kaikille ei ole sama mihin ne rahat menee.
Moni hyvin koulutettu ja/tai hyväpalkkaisessa työssä oleva haluaa puolisokseen samanlaisen (Ei tietenkään aina!). Eikös "senssit palstallakin" haeta akateemisesti koulutettua tai omillaan toimeentulevaa? (Vai onko kyse vain siitä, että on yhteistä puhuttavaa jne.)
Esim. eräs paljon opiskellut ja hyvin tienaava nainen meni kyllä naimisiin vähemmän opiskelleen ja tienaavan kanssa, mutta kyllä joskus harmittelee asiaa.
Itselleni raha ei todellakaan ole tärkein asia maailmassa, mutta aika tärkeä kuitenkin. Mulle on tärkeää maksaa omat menoni siltä osin kun mahdollista. Ja osallistua yhteisiin.
Toisaaltahan voisi ajatella niinkin, että ei ole yhteistä tiliä vaan paremmin tienaava laittaa "ylimenevän" osan vähempi tuloisen tilille. Niin että molemmilla on kuukausittain saman verran rahaa käytettävissä. Ei varmasti miellytä kaikkia?
Kyllä kompromissiin pääseminen tuntuu olevan aika hankalaa joillekkin. Tai sovitussa pysyminen.
Mikseipä vois olla eri tilit ja omat rahat, jos se joillekkin paremmin sopii. Jos muuten suhteessa menee hyvin, niin miksi erota pelkkien rahariitojen takia.
Ja aksu1254, pitääkö rahan riittää kaikkeen mitä haluaa? Ja tosiaan ei kovin monella varmasti riitä. Ajattelet siis, että molemmilla pitäisi olla sama elintaso, no entäpä jos puolisollasi olisi parempi elintaso kuin itselläsi? Vaikka sinulla olisi isommat tulot? Eikö sinua haittaisi yhtään, jos vähemmän tienaava puolisosi käyttäisi sinun… tai anteeksi yhteisiä rahojanne OMIIN menoihinsa niin, että sinulle jäisi omiin vähemmän? Hänellä olisi esim. kallis harrastus, kallis vaate yms. maku? Ja varsinkin, jos itse on tottunut elämään vaatimattomammin niin aina ei toisen tuhlailulle heru ymmärrystä… Varsinkin jos joutuu ne maksamaan. Ja joskus toinen voi tuhlailla niin, että vaikka hänellä on isompi palkka niin pienempituloinen maksaa ne yhteiset menot…
Jos yhteiset asiat kuten sähkön yms. maksaa se jolla sattuu olemaan rahaa ja se sattuu olemaan aina tai melkein aina sinä niin eikö yhtään haittaa? Ehkä jotain ei haittaa, mutta en ihmettelisi jos haittaisi.
Jos sinä haluat kalliin asunnon ja maksat siitä suurimman osan ja teille tulee ero, annatko ilomielin puolet siitä toiselle?
Ja kaikki ei onneksi mittaa sillä rakkauden määrää, että kuinpa paljon toinen syytää rahaa tai lahjoja… Mun mielestä tällä ei ole juuri rakkauden kanssa tekemistä. Vai eikö ne joilla on omat rahat rakasta toista…? (jos karkeasti ajatellaan) Eri asia on, jos toinen näkee nälkää tms.
Mä tienaan miestä vähemmän ja mulle on ihan ok vaikka mulla on huonompi elintaso. Jos miehellä on parempi auto tms. (useinhan naisella onkin huonompi auto eli se ns. kakkosauto, mistäköhän se johtuu...?) Jos mieheni haluaa vaikka kaukomatkalle ja minulla ei ole varaa maksaa koko matkaa niin ehkä sitten hyväksyn, että hän maksaa minunkin matkani tai osan siitä. Muutoin yritän ja haluan pärjätä omilla rahoillani.
(nimimerkikseni ei pitänyt tulla elintaso, mutta olkoon nyt... kun tuli jo yhteen viestiin)
Mulla on pienempi palkka, mutta myös lyhyemmät työpäivät ja viikko kun miehelläni. Meidän tapauksessa mies on kyllä varmasti palkkansa ansainnut ja tehnyt töitä sen eteen. Enemmänkin saisi ansaita...
Mutta joissakin tapauksissa palkka ei ole suhteessa työn vaativuuteen tms.
Mikäli en ole väärin ymmärtänyt niin eihän siinä avieohdossa tarvinut etukäteen määritelä mitään. Muistaakseen jostain voi kaivaa jonkun mallipohjan ja kirjoittaa siihen omat tiedot ja viedä maistraattiin muistaakseen. Kaipa ne jonkun summan siitä ottaa, mut ei siihen tietääkseni tarvita mitään juristia sitä hoitamaan.
Muistaako kukaan onko jossain valmis teksti mistä voi copypastata?
kas tässä
http://laki24.fi/asiakirjat/pepe/avioehtosopimus.pdf
ja vielä tämä tarvitaan kun mennään maistraattiin jossa tuo avioehto rekisteröidään.
https://lomake.fi/lp/index.cgi/search_forms/search?authority_id=50&query=avioehtosopimuksen&lang=fi
Ettei taas tulisi huolestuneita kyselyitä, niin todetaan vielä, että avioehdolla ei ole mitään merkitystä, ellei toinen ole selvästi toista varakkaampi. Ja jos se lottovoitto tulee, voi avioehdon tehdä myöhemminkin. Perinnön voi testamenttaaja määrätä jo valmiiksi avioehdon ulkopuolelle jne. AINOA TODELLA TÄRKEÄ ASIA TAITAA OLLA SE, ETTÄ ASUNTO JA ISOT VELAT OVAT MOLEMPIEN NIMISSÄ! Muuten avioehto on välttämätön.
sen avioehdonhan voi hankkia senkin jälkeen kun on mennyt naimisiin, esim. perinnön tms takia.
Moikka!
Useimmat puhuvat avioehdosta ihan kuin se olisi maailman pahin asiakirja. Näin ei kuitenkaan ole.
Avioehto on hyvä olla kun kyseeseen tulee perinnöt ja muut yllättävät omaisuudenvaihdokset. Avioehto estää muun muassa sen, että perintö tulee molemmille. Minusta ei lahjana saatuja asioita tarvitse puolisonsa kanssa jakaa.
Sitten vielä tärkeä asia. Minulla oli sukulainen joka oli yksityisyrittäjä. Hän meni konkurssiin, eikä avioehtoa ollut. Onneksi avioehto saatiin kirjoitettua ennen konkurssin voimaan astumispäivää. Näin sukulaiseni vaimo ei mennyt ulosotton. Elikkä, kyse ei ole ainoastaan erosta. Avioehto suojaa myös muulta kunhan jaksaisi ottaa asiioista selvää.
Ymmärrän, että se on herkkä asia, mutta miettikää ihmeessä asiat läpi ja kunnolla!
Eli menimme nuorena yhteen varattomana, ehkä vaimolla hieman enemmän omaisuutta (n. 2 000 - 3 000 EUR) siinä vaiheessa mutta myös velkaa enemmän. Sitten molempien tulot nousivat sen verran että kaikki raha ei enää mennytkään elämiseen. Maksoimme molemmat omat menomme ja yhteiset menot puoliksi. Ylijäävät rahat, joita molemmilla suunnilleen sama määrä, kumpikin sai käyttää miten itse halusi näin sovittiin. Minä halusin säästää uutta taloa ja pahan päivän varalle ja vaimo tykkäsi shoppailla, vaatteita, PP:n kenkiä, laukkuja, parhaat ryppyvoiteet ja meikit, jne, jne. En oikeastaan tiedä mitenkään tarkkaa mihin kaikkeen se hänen se ylijäävä raha meni. Sen hän ilmoitti että säästämään ei ala vaan elää tätä päivää. Ja minä poika säästin ja sainkin kasaan n. 100 000 EUR josta osa tuli tietenkin sijoitusten tuottoina. Sitten alkoi häämöttää avioero. Arvaa tuliko tässä vaiheessa mieleen että olisiko kannattanut tehdä naimisiin mennessä avioehto? Silloin kun menin naimisiin ei tullut mieleen mitään syytä miksi olisin tehnyt avioehdon.
Olisiko sinun mielestäsi tällaisessa tapauksessa avioehto ollut paikallaan?
Jos kerta toinen on vielä sanonut, että hän ei ala säästämään vaan elää tätä päivää. Niin miksi hänen pitäisi hyötyä siitä, että toinen on säästänyt?
Kaikki ei arvosta samoja asioita jotkut haluaa sijoittaa asuntoon ja toiset autoon. Jotkut matkoihin, vaatteisiin tai osakkeisiin jne.
Tai jotkut kyllä arvostaa esim. omaa taloa, mutta eivät saa aikaiseksi säästää. Yleensä kun jostain on tingittävä, kaikkea ei voi saada. Vaimosi sai elää tätä päivää, mutta sai myös sinun säästöistäsi osan ja kenties voi ostaa asunnon. Mihin hänellä muuten ei olisi mahdollisuutta. Ei tuo minusta ole oikein?